Samat lukemat kuin viime viikolla

Pers. Niin se vaan vaaka näyttää grammalleen samaa, 65. Freudilainen, kirjoitin tuohon nimittäin ensin 55. Se näyttää oikeammalta! :) Henkisesti olen 50-jotain kiloinen, mutta fyysinen massa kertoo muuta. Tämä oli nyt vaan tällainen pikapäivitys ennen unille painumista. En ole liikkunut tänään, mutten onneksi syönyt herkkujakaan!

Perusviikko: tatskoja, niiden peittoa, liikkumista ja sen sellaista

Aikamoinen on taas ollut tää viikko…! Kiva, mutta varsin touhukas.

Liikunnat:
ma: aamujooga (1,5 h) ja iltalenkki (6,3 km/50 min)
ti: aamujooga (1,5 h)
ke: iltalenkki (4,6 km/40 min)

Syömiset:
Varsin ok. Monipuolisesti lihaa, kanaa, kalaa ja kasviksia. Ei viljaa, paitsi 3 palaa ruisleipää viikon aikana. Aamiaisina yleensä munakas, lounaana salaatti tai keitto ja illalla protskupitoinen lämmin ruoka. Paljon vettä, vielä saisi olla enemmän raakoja vihanneksia ja hedelmiä.

Retkahdukset:
Kaikki eilen: puoli pussia Nellie Dellies-salmiakkeja ja kaksi lasia cavaa! Ei paha.

Tässäpä muutamia viikon kohokohtia:

Ei Asana, vaan viime lauantainen lankku. Maan vetovoima saa aikaan upean "vauvamasun"! 

1. Kick-starttasin juoksun & joogan
Rupeamaan ryhtyminen on aina haaste. Maanantaina ja tiistaina marssin reippaana Rööperin aamujoogan hellään huomaan, enkä voisi olla iloisempi! Maanantain eka kerta pitkän tauon jälkeen oli hieman haastava, mutta tiistai sujui jo heti paremmin. Magnus on ihan paras ohjaaja! Tai mistäpä voisin sanoa, että paras, kun en ole niin kovin monen ohjattavana ollut, mutta itse ainakin nautin hänen "se ei ole niin vakavaa"-asenteestaan. Tunnen olevani turvallisissa käsissä.
Pari lenkkiä olen myös juossut viikon aikana. Olen joskus päättänyt, että jos ketuttaa, ahdistaa, raivostuttaa, tai mitä tahansa negatiivistä pyörii aivonmutkissa, lähden juoksemaan. Hitsit, että tuo toimii! Tiistain lenkin tein istuttuani 11 h tietokoneella kyyryssä aamun joogavaatteet päällä. Joskus kuuden aikaan illalla kirosin päivän kulkua! En voinut uskoa, etten ollut noussut tuolista muuta kuin käymään pissalla ja hakemassa jääkaapista vihersmuutin, jonka olin onneksi tehnyt valmiiksi välipalaksi. Pään ympärille alkoi kertyä mustia pilviä, kun mietin, että tähänkö tää nyt taas menee…?! Ainaiseen koneella istumiseen ja itsensä unohtamiseen. Eipä mennyt! Käänsin asian positiiviseksi. Päälläni oli jo aamujoogan jäljiltä urheilukamat, joten ei muuta kuin pari kerrosta lisää, pipo päähänja juoksulenkkarit jalkaan! Jalat olivat ihan poikki loppulenkistä, joten jouduin kävelemään viimeisen puoli kilometria. Kahden aamun alaspäinkoirailut joogassa + maanantain lyhyt iltalenkki olivat tehneet tehtävänsä. Olen reipas, mutta järkevä. Se on mottoni.

Kupliva äMMä, kuten ystäväni ovat Facebookissa kommentoineet! 

2. Otin kauan haaveilemani tatuoinnin käteeni. 
Selkääni on koristanut jo kahdeksan vuoden ajan tatuointitaideteos, ja vuosi sitten otin leiman vasempaan nimettömääni. Pitkään olen haaveillut uudesta kuvasta käsivarren sisäpuolella, mutten ole ollut ihan varma mitä se voisi olla. Jos näen oman tatuointini, haluan, että sillä on merkitys. Vasenta nimetöntäni koristaa ikuisuuden symboli. Sen otin, koska sain rakkuloita kihla- ja vihkisormuksistani, enkä voinut enää käyttää niitä, mutten osannut kulkea rengastamattomanakaan.
Oskarilla on tapana piirrellä kaikennäköistä vihkoihin, papereille ja servetteihin esimerkiksi aamiaispöydässä tai telkkua katsellessa. Joskus viime vuonna aamiaisen aikanana yhdelle paperille oli ilmetynyt erilaisia kuvioita, joista yksi oli kaunis pisteistä muodostuva M-kirjain. Olin joskus maininnut Odelle, että haluaisin tatuoinnin, joka toteutettaisi pisteistä, jotka ikäänkuin katoaisivat ilmaan. Olin miettinyt muun muassa sulkakuviota, mutten oikein saanut sitä linkittymään päässäni mihinkään muuhun, kuin että pidän sulan muodosta ja rakenteesta. Ehkä tämä taka-ajatus mielessä Oskari sitten sketsaili tuon M-kirjaimen, joka nyt vihdoin koristaa käsivarttani! :)
Varasin ajan Krisselle Legacyyn jo toissaviikolla. Mietin pitkään, onko juustoista tatuoida oman nimensä alkukirjain itseensä... Mutta varsinkin nyt raivaroinnin alettua, tuon M-kirjaimen merkitys on kasvanut ja kiteytynyt entisestään. Haluan muistuttaa itseäni siitä, mikä on tärkeintä: minä, Mariela. Tuppaan aina unohtamaan itseni touhottaessani koko ajan kaikenlaista kaikille. Jään itse itseni jalkoihin! En ole arvostanut itseäni tarpeeksi, jotta uskaltaisin sanoa ääneen olevani kaikkein tärkein. Se on vieläkin vaikeaa. Nyt en enää voi unohtaa itseäni, sillä muistutus ja lupaus on leimattu käteen!

Tatska piiloon eilisessä Dermablend-tilaisuudessa.

3. No eilen tatuointiani sitten peiteltiin, nimittäin selkääni. Olin ilmoittautunut Dermablend-meikkisarjan meikkaajille ja kauneusbloggaajille järjestettyyn tilaisuuteen. Kollegani Laura Andersson ja mm. Saara Sarvas ovat nimittäin hehkuttaneet Dermablend-meikkipohjien peittokykyä, jahalusin päästä näkemään kuinka ne toimivat. Niinhän siinä kuitenkin sitten kävi, että päädyin itse Lauran meikkimalliksi. Hän demosi kuinka hyvin Dermablendillä saa peitettyä isonkin tatuoinnin. Uskomaton lopputulos! Sain tilaisuudesta testiin tuon vartalomeikkivoiteen lisäksi kiinteän ja nestemäisen meikkivoiteen, jotka on tarkoitett kasvoille. Niitäkin Laura esitteli eilisessä tilaisuudessa. Malleina olivat Oi mutsi mutsi-blogin Elsa ja Asking For Trouble-blogin Pinja. Noista demoista itselläni ei ole kuvia, sillä piilottelin niiden aikana takahuoneessa odottamassa omaa lavavuoroani! ;) Käykääpä muuten katsomassa tämä video, jolla neljä Hollywoodin erikoisefektimiestä peittää päästä varpaisiin tatuoidun Zombie Boyn leimat Dermablendeillä!

Piristävä pilkkumanikyyri.

4. Tein äsken pitkästä aikaa piristävän manikyyrin ensimmäisen virallisen kevätkuukauden alkamisen kunniaksi! Ok, ja myös sen, että olen tältä istumalta lähdössä Beuty Teamiini kuuluvan Anne Flinkin käsittelyyn. Pääsen nimittäin kuvattavaksi tänään, kääk! :D Kerron vähän myöhemmin missä voitte ensi kuussa bongata kuvani, jossa tämäkin pilkkumanikkyyri vilahtaa!

Ihanaa viikonloppua, MUSSS!!! :)