KIINTEÄ AAMU

Ooh, miten ihana aamu. Oli nimittäin herätessä sellainen olo, että kroppa on jotenkin kiinteän tuntuinen… Päätin piipahtaa vaa'alla, ja JES, noin kuukauden päivät samoissa jumittanut lukema oli vihdoin notkahtanut alaspäin. Olen suhannut tavoitevaatelaatikko 1:n avaamisesta (22.9.) saakka painossa 61,2-61,9 kg, tänään lukema oli 60,7 kg. Nyt kun katson kalenteriani, niin juurikin tuolla syyskuun lopulla alkoi työrytinä, ramppasin haastatteluissa, kuvauksissa, vedin lehdistötilaisuuksia, etsin itselleni assaria, pidin luentoja, ja samaan aikaan kasasin omaa messuosastoa + suunnittelin Elle Style Awards -näytösten meikkejä. Mun työssä on hyvin tyypillistä, että hämmennän useampaa soppaa samaan aikaan, mutta tälle syksylle on kyllä sattunut sen sortin soppapadat, että! Isoja juttuja, jotka kukin on vieneet paljon aikaa ja energiaa. En valita, päin vastoin! Rakastan projekteja, ja annan mielelläni aikaani ja energiaani niille, varsinkin silloin, kun tiedän milloin ne päättyvät, ja pääsen jälleen pitämään kunnolla huolta itsestäni. Ymmärrän siis hyvin miksi kroppa on pitänyt kiloista kiinni viimeiset neljä viikkoa.

Mahduttiin Hannan kanssa molemmat näihin kittanoihin messumekkoihin, huh! ;)

Iloinen ja tyytyväinen olen siitä, ettei kiloja kuitenkaan lähtenyt kertymään, vaikka syömiset, juomiset ja treenaamiset ovat olleet syyskuun loppupuolelta epäsäännöllisyyskierteessä. Kuluneella "jumituskuukaudella" olen kokeillut herkku- ja holihanojen hölläämistä heinäkuussa alkaneen nollatoleranssin jälkeen. Se on onnistunut hyvin. En ole muuttunut herkkuhamsteriksi, eikä skumpattelusta tullut jokailtaista huvia, niinkuin aiemmin on käynyt. Olen myös iloinen siitä, etten lyönyt hanskoja naulaan, ja luovuttanut henkisesti, vaan olen ollut armollinen itselleni, ja ymmärtänyt tilanteeni haastavuuden painonpudotuksen näkökulmasta. Olen kaikesta ryminästä ja rytinästä huolimatta voinut hyvin sen tiedon avulla, että kohta helpottaa, ja pääsen takaisin rytmiin. Se on tapahtunut nyt! Laitoin alkuviikosta jälleen herkku- ja holihanat kiinni, ja vedin Monnan kanssa pitkästä aikaa oikein tehotreenin. Vaikka nyt tiedän, että pystyn herkuttelemaan kohtuudella ilman, että syöksyn syövereihin, haluan ottaa loppuvuodeksi jälleen pienen niskalenkin. Ne heinäkuussa asettamani tavoitteet ovat edelleen olemassa, ja Suuri Suunnitelma odottaa loppuunviemistä. Pieni kurinpalautus tekee hyvää. ;)

Olen kuulkaas niin lähellä välietappia 3… :) Enää ei ole kuin vajaasta kilosta kiinni, että saan avata tavoitevaatelaatikon 2, eli tuon keskimmäisen noista! Olin alunperin aikatauluttanut avaamisen toissaviikon maanantaille, mutta katsotaanpa josko pääsisin uusiin vanhoihin vaatteisiini käsiksi viikonlopun jälkeen! Tavoitteenani on siis päästä 50-alkuiseen painolukemaan! Can't wait!!!

Nyt hyppään työasuuni, ja suuntaan Helsingin Sokokselle! Siellä vietetään Hiustenhellimisviikkoa, ja ollaan Hannan kanssa pääaulassa vetämässä Remington-tapahtumaa lauantaihin saakka! Tulkaahan siis moikkaamaan.

MUS!!!

Elle Style Awards, I love me -messut ja Cailap by minä -hiusvälineiden lanseeraus

Herramunvereni, mikä viikko!!! Olin viikonloppuna mukana I love me -messuilla omalla osastolla yhdessä mahtavien yhteistyökumppaneiden ja mun oman 15-henkisen tiimin kanssa. Mukana menossa olivat Cailap, Four Reasons, Natural Code by Lumene ja Remington. Oli ihan mieletön meno, ja nyt jälkipurkua tehdessä olo on väsynyt, mutta onnellinen.

Kuva Mari Lehtosalo

Messuosastolla lanseerattiin myös mun suunnittelemat Cailap by Mariela Sarkima-hiusvälineet. Tuokin on ollut sen sortin pitkä projekti, että huh, huh! :) Tänään on sitten käynnistynyt virallisesti VIOLETTI VALLANKUMOUS! Mun Cailap-hiusvälineet on loppuvuoden ajan yksinmyynnissä suurimmissa Sokoksissa, ja Hair Bible -kirjaa saa samasta talosta koko tän kuun ajan hyvään hintaan 25,90 €. Hakekaa pois! ;)

Viime viikolla oli myös Elle Style Awards -gaala, missä luotsasin Lumenen näytösmeikkitiimiä, ja kävin lavalla ojentamassa Vuoden meikkitaiteilija-palkinnon ihanalle Anu Levylle. En komapastunut! ;) Gaalataltiointi on nähtävissä Maikkarin katsomossa, ja se tulee vielä kerran uusintana MTV3:lta tämän viikon perjantaina klo 13.35. Ellen netissä on myös kuvagalleria, josta löytyy hauskoja tunnelmia ja tilanteita takahuoneesta!

Mun gaala-asun alaosana oli pastellinen tylliunelma, eli häähameeni! Olin niin ylpeä kun se soljahti sukkana päälleni. Kolme vuotta sitten häissä se nimittäin kurottiin kiinni hakaneuloilla… :D Sporttisen yläosan löysin Lindexistä. Ompelin siihen muhkeutta olkatoppauksilla, ja Hanna vielä ystävällisesti kroppasi sen napamalliseksi takahuoneessa juuri ennen kuin astuin lavalle jakamaan palkintoa!

Laihisraivaroinnit on jääneet lähes kokonaan tämän lokakuun alkupuolen hulinan ajaksi. Liikkunut olen ainoastaan kamoja raahatessa ja messuosastoa rakentaessa, ja syömisetkin on menneet miten sattuu päivien venyessä. Blogia en ole ehtinyt päivittää lainkaan, on oikein ollut ikävä kirjoittamista! Kaikesta rytinästä, kohelluksesta, menosta ja meiningistä huolimatta paino on onneksi pysynyt samoissa lukemissa, eli 61,4 näytti tuo vaaka edelleen tänä aamuna. Kehon koostumus sensijaan on selkeästi löllööntynyt, siihen tartun heti huomenna, kun on pitkästä aikaa treenit Monnan kanssa! Monna on muuten tänään siirtynyt Fit-lehden bloggaajaksi, ONNEA UUTEEN KOTIIN! :)

Mutta arvatkaas, vaikka kuinka on ollut tiukka tahti, ja monenmoista vääntöä ison muotinäytöksen meikeistä vastaamisen, messuosaston kasaamisen ja koordinoimisen + omaa nimeä kantavan tuotesarjan lanseeraamisen kanssa, niin silti mieli on edelleen tyyni ja olo reipas. En tunne olevani puhki kulutettu, vaan itseasiassa energiat on korkealla, ja mieli jo pyörittelee uusia kujeita! Muistan kuinka melko tasan vuosi sitten järkkäsin ison Beauty Brunch -tapahtuman ja näytöksen Klaus K:ssa. Olin sen jälkeen ihan naatti ja loppu, enkä halunnut kuullakaan mistään kauneustapahtumista tosi pitkään aikaan. Silloin ei ollut core, henkinen eikä fyysinen, kunnossa. Nyt on, ja olen tosi iloinen siitä. :)

Odotan innolla loppuvuotta, sillä tänään alkoi sellainen jakso elämässä, että MULLA EI OLE MITÄÄN PROJEKTIA VIRITTEILLÄ!!! Edellinen projektiton hetki on ollut, odottakaas, kun oikein lasken… Herranjestas: joulukuussa 2012. Kaksi vuotta on mennyt yhdessä hujauksessa projektista toiseen liukuen. Mulla on loka-marraskuulle muutamia sovittuja duunikeikkoja, vähän konsultaatiota ja konseptointia, muttei yhtäkään omaa projektia. Paitsi yksi: MINÄ ITSE. Jatkan siitä, mihin ennen tän lokakuun rytinän alkamista jäin. En malta odottaa! Ensi viikolla lähdetään Oskarin kanssa vähän puhaltelemaan Lontooseen, ja loppukuusta on luvassa Villa Mandalan Hengähdyshetkiä-viikonloppuretriitti. Aion myös varata hemmotteluhoidon Thann Spa-hoitolaan, se oon ihan paras pikapakopaikka arjesta! Odotan myös innolla, että pääsen pitkästä aikaa aamujoogailemaan ja juoksemaan. Balettituntejakin on kertynyt läjä korvattavaksi, eli tästä alkaa ihana loppuvuosi.

Loppuun vielä megaiso kiitos mun upealle messutiimille, OLETTE PARHAITA!!! Ilman teitä en olisi pystynyt, kyennyt jaksanut… Buaaah!!! :D Ja jep, järkkään teille karonkan! ;)

Kuullaan taas pian!

PAINOKÄYRÄ TAKAISIN LASKUSSA

Jes, taas on käyrä kääntynyt laskuun, vaikka oonkin nyt junnannut viime viikot tässä 61-62 kg välissä. En tiedä onko syy hallitun herkuttelun sallimisessa, vai kenties yleisen vireystilan tippumisessa -> liikkumisen vähenemisessä, ja sen noiden myötä iltasohvajumitushetkien lisääntymisestä… Lähestyvistä i love me -messuista johtuva kiire on lisännyt myös pituutta työpäiviin, ja sen myötä ulkonasyömisen määrää. Eli syy-suraussuhde tässä painon junnaamisessa on aika selvä. :) Oon kuitenkin edelleen iloinen siitä, että se käyrä ei ole notkahtanut viime viikkoa pahemmin ylöspäin, ja edelleen mieli kaipaa liikuntaa, vaikkei kroppa meinaakaan jaksaa. Päivän puntarilukema siis 61,4 kg.

Tavoitehaalari menee vielä hyvin päälle, tosin lauantaina turvauduin Spanxeihin luennoidessani Kosmetologimessuilla… 

Olen noin 1,5 kg jäljessä alkuperäisestä aikataulustani (500 g viikkovauhti painonpudottelussa), mutta yritän kiriä sitä kiinni viimeistään marraskuun alussa, kun kalenterissa on jälleen tyhjempää. Sitten liikun sydämeni kyllyydestä, ja pidän kenties jonkun cleansingin! Olen myös ilmoittautunut Villa Mandalan "Hengähdyshetkiä"-viikonloppuretriitille. Siellä taitaa olla vielä joitain paikkoja vapaana, jos joku teistä kaipaa pientä puhaltelua!

Nyt syöksyn taas töiden pariin, toivottavasti kuullaan pian. :)

ANTAUDUN (MUTTA EN OTA RUUHKAA)!

Joudun antautumaan. Aika ei tunnu yksinkertaisesti riittävän, vaikka muka kuinka hallinnoin sitä. Jälleen meinaa käydä niin, että blogi ja liikkuminen jää kaiken muun jalkoihin. Onneksi tää on poikkeustila! Elle Style Awards ja i love me -messut on parin viikon kuluttua, ne nielee tällä hetkellä kaiken ajan. Tämä on siis poikkeustila, josta en aio tehdä vakiota. Uusi vakio sensijaan on jo muodostunut siitä hyvästä ja rauhallisesta tunteesta joka tuolla mun sisällä on. Vaikka kuinka maailma myllertää ympärillä, oon jostain ihmeen ja kumman syystä onnistunut pitämään sisimpäni rauhallisena. Isojen tapahtumien alla on aina paljon actionia. Päivittäin eteen lentelee eriliaisia kierrepalloja, ja stressitaso kasvaa hetki hetkeltä. Nyt myös valon määrän väheneminen vaikuttaa ihan selkeästi energioihin, ja välillä tuntuu, että pää menee ihan puuroksi. Tästä kaikesta huolimatta tunnen kuinka hengitän rauhassa, ja pystyn katsomaan kaiken yli kohti taivaanrannassa siintävää horisonttia.

Giant's Causeway, Pohjois-irlanti.

Oon päättänyt olla ottamatta ruuhkaa siitä, etten ehdi kirjoittaa tänne päivittäin, tai etten menekään treenaamaan, vaan syömään pötköttelemään vanhempieni sohvalle! Tosin sitä en voi enää tehdä kun vajaan viikon verran, mamma ja pappa nimittäin lentävät ensi viikolla muuttolintujen mukana etelään. :(  Onneksi veljen perheellä on myös pehmeä sohva… :D Ja treenattuakin kyllä tulee, vaikka välillä valitsenkin lepäilyn & lököttelyn. Meillä on Monnan kanssa sovittuna peräti kahdet treenit tälle viikolle, ja pääsen jo tänään hikoilemaan. Tiedossa on aika tiukka päivä erilaisten palaverien ja ei-välttämättä-niin-mukavien neuvottelujen merkeissä, eli kunnon raivarointitreeni alkuillasta tulee tarpeeseen!
Tämä uusi vakio mun sisällä on myös ainakin toistaiseksi estänyt kompastumasta niihin "entisestä elämästä" tuttuihin ansoihin, roskaruokaan, leipään, pullaan ja pastaan, skumpatteluun, viinittelyyn ja herkkujen pupeltamiseen. Juu, viikonloppuna päästelin vähän löysää veljen 30-vuotiskarkeloissa ja söin hodarin ja kakkua.Toissapäivänä kaipasin kovasti salmiakkia, joten jeps, ostin pari Läkerol-askia. Kyllä, eilen käytiin syömässä ulkona Oskarin kanssa, join lasillisen kuohuvaa, mutten vetänyt napaani pinkeäksi, enkä tilannut jälkkäriä. Olen siis oppinut kohtuutta.

Repoveden kansallispuisto, Kaakkois-Suomi.

Mulla on vahvaa taustaa hallitsemattomasta herkuttelusta ja epämääräisillä ruoka- ja juomatottumuksilla stressin, väsymyksen ja kaamosmasennuksen karkottamiseksi. Oon siis todella iloinen, että nykyään karkottaminen hoituu riittävällä unella, sopivalla syömisellä, liikkumisella ja sillä taivaanrantaan tähyilyllä. Tottakai välillä tuntuu, että liemikulho meinaa hulahtaa yli, ja joutuu tekemään ihan tosissaan töitä, ettei stressi ota yliotetta… Oon onneksi oppinut myös pyytämään apua! Oon nyt kolmen viikon ajan etsinyt assaria, ja kuinka ollakaan, löysin kaksi! Viime viikolla sovin Elinan kanssa, että hän suorittaa koulunsa viimeisen työharjoittelun mun firmassa, ja eilen palkkasin ihanan Hennan apukäsikseni. Heidän lisäksi mulla on mun oma kauneustiimi, jotka kaunistavat naisia mun kanssa, ja myös sellaisissa tilaisuuksissa, joihin en itse pääse. Oskari auttaa, perhe tukee, joten kaikki on hyvin. :)

Tällainen mietintä tähän aamuun. Om. :)