LOMALTAPALUU JA LOS ANGELES-FIILISTELYÄ

Täällä ollaan, turvallisesti takaisin kotimaassa. Paluumatka meni ihan käsittämättömän helposti. Kone lähti Losista perjantai-iltana klo 21.15. Olin kentällä hyvissä ajoin, sillä halusin syödä rauhassa ja ottaa iisisti ennen lentoa. Söin niin maittavan pihvin, että, ja päälle viellä tömäyksen suklaata. Skoolasin myös päättyvälle lomalleni Proseccolla. Masu täynnä olin ihan valmista kauraa koneeseen astuessani, ja nukahdinkin jo vajaan tunnin kuluttua lähdöstä. Mulla oli kokonaan oma penkkirivi, mutta valitettavasti käsinojia ei saanut ylös, jotta olisin voinut kellahtaa pötkölleen. Eipä haittaa, partiolainen keinot keksii. Heti kun matkustamon valot sammuivat kierähdin lattialle jatkamaan unia vaakatasossa. Siellähän siis ei todellakaan saisi nukkua, mutta ajattelin, että kyllä ne mut sitten herättävät, kun huomaavat, että vetelen sikeitä penkin alla! No, niinhän herättivätkin, kun huomasivat mun lattiallaloikoilun aamiaistarjoilun jälkeen. :D Haistoin kyllä brekkarin ja kahvin, mutta oli niin makoisat unet, etten malttanut herätä. Tuntia ennen Pariisiin laskeutumista nousin penkille istumaan, eli hyvät yhdeksän tunnin unet tuli vedettyä!
Pariisi-Hki-lentokin meni puoliksi torkkuen. Luin välillä kirjaa, välillä torkahtelin. Kotiin pääsin vähän puolenyön jälkeen la-su-yönä, ja uni maistui taas… No viime yönä ei sitten enää maistunutkaan, heräsin klo 2.30 ainoastaan kolmen tunnin torkkujen jälkeen. Pääsin takaisin unille vasta kuudelta aamulla, ja uinuin tyytyväisenä puoleenpäivään asti. Onneksi tänään ei ole mitään ihmeellisempää, voin jetlageilla kaikessa rauhassa!

Minä ja uskollinen vuokrapyöräni möksäni etupihalla.

Viime viikkojen päivitystiheys on ollut tän mun loman takia harvanlaista. Meksikon nettiyhteys oli myös tosi hidas ja alhaalla vähän väliä, joten en aina päässyt kertomaan kuulumisia, kun olisin halunnut. Los Angelesissa taas olin niin vähän aikaa, että halusin ehdottomasti hyödyntää sen ulkoilmassa. Vuokrasin pyörän, jolla painelin menemään parin päivän ajan!

Asuin The Charlie-nimisessä bungalow-hotellissa West Hollywoodissa. Jokaisessa entisaikojen filmitähtien mukaan nimetyssä huoneistossa oli oma keittiö, olo- ja makuuhuoneet sekä pieni terassi tai piha. Itse majailin kolme yötä Marlenessa. Englantilaistyyppiset pikkutalot muodostivat todella viehättävän pihapiirin, joka oli suojassa kaupungin hälyltä.

Pisin pyörälenkkini oli viime torstaina, kun poljin "kotoa" Santa Monicaan moikkaamaan siellä asuvaa kaveriani. Yhteensä reissu oli n. 35 km, aikaa kului n. tunnin verran per suunta. Viiletin pitkin Santa Monica Boulevardia mm. Beverly Hillsin ohi tukka hulmuten! Välillä pääsi polkemaan bike lanea, mutta suurin osa matkasta taittui autojen seassa. Ruuhkat olivat varsinkin takaisin päin tullessa aikamoiset, ja pyörällä pääsi liikkumaan paljon autoja ketterämmin ja nopeammin! Jonkun verran oli pyöräilijöitä, mutta Eurooppaan verrattuna vähän. Losissahan kukaan ei todellakaan kävele, vaan lyhyetkin siirtymät tehdään autolla. Se on sinänsä ymmärrettävää, nimittäin niin valtavalle alueelle kaupunki on levittäytynyt. Pyörä toimi mun mielestä myös oikein hyvin.

Uima-allasleikkejä kavereiden pihalla Santa Monicassa.

Itselleni Losin parasta antia oli aurinkoinen ja lämmin kevätsää, mutta ehdottomasti myös ruoka! Tuolla päin maailmaa voi tietenkin vetää naamaansa rasvaisia jättiannoksia, jos siltä tuntuu, mutta tarjolla on TOOOOODELLA paljon terveellistä, herkullista murkinaa. Ensimmäisenä päivänä kävelin lähikauppaani hakemaan herkullisen täytetyn croissantin ja tuoreista hedelmistä tehdyn salaatin. Toisena päivänä nukuin myöhään, ja join aamiaiseksi ainoastaan smoothien. Kolmantena päivänä menin Voguen suosittelemaan aamiaispaikkaan, ja maistoin elämäni ensimmäistä kertaa Eggs Benedict. Sen rinnalla oli salaattia ja tietenkin kahvia ja appelsiinimehua. Herkullisin lounaani oli torstain lohihampurilainen, voihan nam nam!!! Sen ja Pinot Noir-lasillisen voimin jaksoin pyöräillä 17 km Santa Monicaan. Siellä sitten syötiinkin kavereiden kanssa kunnon sushimätöt, ja taas jaksoin pyöräillä takaisin West Hollywoodiin! :D

Aamusmuuti.

Eggs Benedict à la BLD Restaurant.

Tender Greens'n lounaslohihamppari.

Viimeisenä L.A.-päivänäni kävin The Grove-ostoskeskuksessa katselemassa menoa. Oli aikas hieno, mutta eipä tullut ostettua muuta kuin yksi kirja. Se onkin ihan mieletön, kertoo hengittämisestä. Kirja ja hengittäminen saavat lähitulevaisuudessa oman postauksensa! Bongasin ostoskeskuksesta The Cheescake Factory-ravintolan. Olen käynyt jenkeissä useamman kerran, mutten ole koskaan vieraillut kyseisessä juustokakkutaivaassa. Siispä sinne, ja listalta tietenkin The Most Famous and Popular of them All, eli klassikkojuustokakku sokeriglaseeratuilla mansikoilla.

Juustokakkutehtaan suosituin annos jo yli 35 vuoden ajan: Fresh Strawberry Cheescake.

Noooo, oli ihan hyvää, mutta rehellisyyden nimissä oon maistanut parempaakin… Sieltä suuntasinkin sitten pedikyyriin korttelin päähän Satin Soles-nimiseen paikkaan, jonka taas olin bongannut Alluren verkkosivuilta! Suosittelen lämpimästi Googlailemaan muotilehtien "The Best of"-artikkeleita, olen löytänyt niiden perusteella monta hyvää ravintolaa, hotellia ja kaunistautumispaikkaa reissuillani. Eikä tuottanut pettymystä tämäkään kerta. Jenkeissähän on ihan mieletön beauty-meininki. Kynsi-, hius- ja kulmakarvapaikkoja on joka kadunkulmassa, ja niihin voi kävellä sisään ilman ajanvarausta. Kaikki paikat eivät tietenkään ole laadukkaita, mutta olen saanut hyvän pedikyyrin myös ihan vaan onneani kokeilemalla, ilman sen kummempia suosituksia. Ja ne hinnat!!! Manikyyri $25, pedikyyri $35. Nämä siis about-perushintoja.

Varpaissa Essien "Sittin' Pretty" -sävy, mitähän dudelle laitetaan…?! ;)

Omat jalkani olivat sen verran rähjäisessä kunnossa surffailun jäljiltä, että tilasin täyslaidallisen ja vähän päälle: peruspedi + kuolleen ihosolukon "tuplapoisto" (= ensin levitetään nestettä, jonka hapot ym. kemikaalit pehmentävät kovettuneen ihon. Se kaavitaan pois ja päälle tehdään vielä kunnon raspaus.) + 30 min niska-hartia- ja 30 min jalkahieronta. Tämä kaikki kesti reilun tunnin ja maksoi yhteensä $68 + tipit, eli n. $80 = 71 €. Edellinen Suomessa ottamani peruspedikyyri maksoi 110 €. Kynsien lakkaus tehtiin mun omalla lakalla (vaihtoehtoisesti olisin voinut ostaa käytettävän lakan hoitolasta), ja n. 7 minuutin kumihanskat kädessä tehty "hieronta" oli yksi epämiellyttävimmistä jalkahoitokokemuksista… Ja tämä tapahtui jalkahoitoihin erikoistuneessa Spa'ssa! Anteeksi valitus, mutta, no joo, jatkan edelleen tapaani hoitaa pedikyyrit ulkomailla. Olen toki saanut kotimaassa myös osaavaa ja miellyttävää jalkahoitoa, mutta kyllä se vaan on niin himputin kallista huvia, että harvemmin tulee käytyä.

Uusi oranssi laukku, arskat ja tavoitevaatelaatikosta esiin otetut vähän jo roikkuvat kesävaatteet.

Noniin, takaisin Amerikkaan! En juurikaan ostellut mitään sen kummempaa tältä reissulta, en oikein ollut shoppailufiiliksillä. Vaatteita mulla on niin paljon, että mitään en tarvitse, samoin kosmetiikkaa. Ostin kolme meikkivoidetta keikkapakkiin, Pradan pilottiaurinkolasit ja Gapista nahkaisen kirkkaanoranssin kevätlaukun. En oikein edes jaksanut ikkunashoppaillakaan. Sensijaan fiilistelin amerikkalaisten elämänmenoa, katselin ihmisiä ja nautiskelin kevään väreistä!

Magnoliapuu.

Kaikenkaikkiaan oli ihan huippureissu! Meksikossa oli mieletöntä ja USA toimii aina. Ennen matkaa jännitin vähän yksikseni reissamista, mutta 16 päivää itseni kanssa teki todella hyvää. Oon päättänyt ottaa tästä eteenpäin ohjelmistoon ajan viettämisen itseni kanssa matkustelun merkeissä aina silloin tällöin. Se tekee hyvää niin omalle päälle kuin parisuhteellekin.

Greippipuu.

Huomenna aamulla on luvassa viikkopunnitus ja mittojen + kuvien ottaminen. Saapa nähdä miten reissu vaikutti, vaatteet ainakin tuntuvat vähän löysiltä päällä! ;) Greippipuu ja kirkkaansininen taivas tuokoon pirteyttä tähän harmaan sumuiseen maanantaihin ja aikaerosta toipumiseen!