HEI HEI, TÄTÄ KUULUU!

Siitä onkin aikaa, kun olen viimeksi kirjoitellut blogia, näköjään melko tarkkaan neljä kuukautta... Mun täytyy myöntää, että on jotenkin tuntunut haastavalta kirjoittaa tämän nimiseen blogiin, en meinaan ole enää pitkään aikaan raivonnut laihistelun parissa. Oon lähiaikoina kovasti miettinyt, että pitäisiköhän perustaa kokonaan uusi blogi, vai pitää edelleen Laihisraivarit, mutta kirjoitella nimestä huolimatta hippijuttuja ja muita tarinoita tosielämästä, jotka muodostaa nykyään mun arjen. No, blogin nimihän on alusta asti ollut itseironinen!

2016 on alkanut energisissä merkeissä, on jotenkin superhyvät tunnelmat tästä vuodesta! Otetaan tähän nyt kuitenkin tällainen recap, että mitä kaikkea onkaan tapahtunut viime vuoden loppupuolella, missä menen, mitä teen, mitä mun keholle ja mielelle kuuluu?!  

Noin 56 kiloa täyttä tavaraa.

KEHO

Pääsin viime keväänä Laihisraivarit-tavoitepainooni ja siinä olen pysynyt nyt jo 10 kk ajan. Olen siis edelleen 160 cm pitkä ja painan kuunkierrosta riippuen 55-56 kg. Viime kesänä tuli muutamia ylimääräisiä kiloja, mutta ne lähtivät samantien, kun aloin taas liikkua aktiivisesti ja syödä säännöllisesti. Tuossa onkin mun hyvinvoinnin kulmakivet joista on muodostunut pysyvä vakio. Voisin sanoa, että lopullinen tasapaino löytyi ja homma asettui uomiinsa viime vuoden loppupuolella, loka-marraskuun vaihteessa.

Kuvassa yksi mun vakkaribrekkarikombo, paitsi ettei leivän päällä enää ole leikkeleitä.

RAVINTO

Mjaa, mistähän tätä alkaisin purkaa...? Ehkäpä siitä, että oon tosiaan oppinut syömään oikein ja nimenomaan oikein oman kehon ja mielen hyvinvointiin nähden. Syön pääsääntöisesti kasvisruokaa, jonkun verran myös kalaa ja mereneläviä. Lihaa en ole enää syönyt lokakuun jälkeen. Rakastan ruoanlaittoa, mutta syön jonkun verran myös ulkona. Tykkään maustamisesta ja mauilla leikittelystä. Tämä on peruja lapsuudenkodistani, isäni on aina ollut ja on edelleen hullu tiedemies keittiössä! 

Ainiin, isi jos luet tätä, niin kiitos eilisestä hienosta ahvenannoksesta!!! 

En muistanut kunnolla kiittää, kun siinä oli sitä tohinaa. Arvostan isosti. 

Ja samaan hengenvetoon kiitos, että oot tartuttanut muhun keittiöpöhköyden. :)

Meillä oli eilen dinneri ja vanhojen diojen katseluilta vanhempieni luona. Rakas ihana isukki laittoi mulle oman tosi kauniin kala-annoksen kun muut söivät lihaa.

Ja sit takaisin MUN kokkailuihin (oma juttu, paras juttu)! ;) Aamiainen on tärkeä. Mun vakioksi on muodostunut se, että aloitan aamuni aina isolla lasillisella vettä ja parilla kupillisella mustaa kahvia. Tämä tapahtuu useimmiten aikaisin aamulla, heräilen arkisin 5-7 välillä. Noin tunti, puolitoista tämän kahvirutiinin jälkeen syön brekkarin. Se on aina joku/jotkut näistä: 

- tuorepuuro, keittiössäni on ”puurobaari”, josta kasaan ainekset alle minuutissa

- lämmin puuro jonka tviikkaan pähkinöillä, siemenillä ja kuivatuilla marjoilla tai hedelmillä

- munakas, mulla on muutama bravuuri! :)

- smoothie, ostin vihdoin ennen joulua kunnon blenderin, jolla tulee niin smuuttia, että!

- 2 viipaletta paahdettua kaura- tai ruisleipää jonka päällä läjä kasviksia ja joskus juustoa

- raejuustoherkku = raejuustoa, pähkinöitä, marjoja, hunajaa, kanelia

- keitetty kananmuna + kasviksia + raejuustoa +  (+ tonnikalaa) + hedelmä

Muuten tykkään tehdä salaatteja, keittoja, erilaisia kasvissötkötyksiä ja -patoja... Uuniperunat on kans hyviä! Aika monipuolisesti kokkailen ja myös ennakkoluulottomasti kokeilen. Syötän usein ystäviäni, jotka sitten kertovat, että hitti vai huti. Oon tosi huono kirjottamaan mitään reseptejäni ylös, saatika sitten noudattamaan toisten kirjoittamia! Noissa molemmissa aion tänä vuonna petrata.

Kyytiä kalvoille Casallin putkirullailuaamussa.

LIIKUNTA

Otin viime syksyn vähän sellaisena testijaksona. Tanssin, kävin salilla, lenkillä, joogassa ja parilla eri kehonhuoltotunnilla tosi paljon. TOOOOSI PALJON! :D Halusin kokeilla, että mitkä lajit on sellaisia, jotka tuovat iloa ja energiaa mun elämään, ja mihin haluan panostaa tulevaisuudessa. Viime syksynä tanssin aktiivisesti shaktitanssia housea, klassista ja jazzbalettia. Noiden lisäksi kävin viikottain Minnan metodeissa ja Annina Ala-Mattisen kehonhuoltotunneilla sekä tein 1-2 omaa salitreeniä. Bonareina muutamat lenkit, uintikerrat ja satunnaiset ryhmäliikuntatunnit.

Tästä kokeilujaksosta on nyt sikiännyt (voiko noin sanoa...?!) sellaista, että liikkalukkariin jää: 

2 house-tuntia

2 kehonhuoltotuntia

1-2 salitreeniä

1-2 lenkkiä/uintia/jumppaa fiiliksen ja energian mukaan, eli jos jaksan ja tuntuu siltä.

Näiden lisäksi mun elämän aktiviteetteihin kuuluu  vahvasti tämä... 

Sat Nam. 

KUNDALIINIJOGINI SARKIMA

Mulle itselleni tärkein ”laji”, josta on viime vuosien aikana muodostunut yksi mun elämäni isoimmista tukipilareista on Kundaliinijooga. Olen tehnyt sitä semi-aktiivisesti neljä vuotta, mutta täydellä sydämellä ja voisiko sitä nyt sitten sanoa, että tosissaan viime vuoden tammikuusta alkaen. Oon opetellut itsekseni kyseisen joogasuuntauksen filosofiaa, hengitys-, rentoutumis- ja meditaatiotekniikoita jo vuodesta 2005 lähtien, jolloin ostin joogasta saatika kundaliinienergiasta mitään tietämättömänä Irene Hopkinsin Kundaliinijoogakirjan. (Uusittu painos ilmestynyt 2012.) Se on kulkenut mulla mukana siis jo yli 10 vuotta, osaan sen aika lailla ulkoa! Kirjahyllyyn on kertynyt vuosien varrella paljon muutakin aihetta käsittelevää materiaalia. Viime keväänä päätin, että haluan sukeltaa vielä syvemmälle ja oppia lisää. Tämä johti siihen, että aloitin syksyllä vuoden mittaisen Kundaliinijoogaopettajakoulutuksen. 

Vedin joulukuussa ensimmäisen ”kokelastuntini” Tampereella meidän opekoulutusryhmälle + mm. omalle opettajalleni. Pikkasen jännitti! Mutta hyvin se meni. Iso kiitos kuuluu joukolle ystäviäni, joiden kanssa sain treenata muutaman kerran harjoituksen vetämistä ennen tuota joulukuun tulikoetta. Sat Nam vielä kerran rakkaat ihanat. Olkkarini muuttui siis kerran viikossa joogasaliksi loppuvuoden ajan ja itseasiassa tälläkin viikolla päädyin vetämään ex temporé-joogatunnin kahdelle ystävälleni, kun vakkaritunti jolla käydään oli Loppiaisen takia lomalla! :)

Kirjoittelen tästä aiheesta vielä ihan erikseen.

MIELI

Nää mun hippitouhuilut liittyy vahvasti siihen mitä kuuluu mun mielelle. Sille kuuluu parempaa kuin koskaan. Elämäntaparemontti minkä aloitin kesällä 2014 on tullut siihen pisteeseen, että mä tosiaan olen löytänyt uuden vakion. Tästä mun projektista on ollut viime syksyn aikana parikin juttua lehdissä, toinen Me Naisissa ja toinen Ilta-Sanomissa. MN jakoi tuon mun jutun uuden vuoden kynnyksellä omalla FB-sivullaan. Otsikkona on ”Mariela Sarkima: Näin Laihdutin 12 kiloa pysyvästi”. Siihen oli joku kommentoinut, että miten voin tietää laihtuneeni pysyvästi. Jäin oikein pohtimaan tuota otsikointia ja kommenttia. Tiedättekö, mä vaan tiedän, että näin on, tunnen sen selkäytimessäni, vatsan pohjassa ja jokaisessa hermosäikeessä. Tottakai elämä heittää kierrepalloja, mutta nyt tiedän, etteivät ne tule vaikuttamaan enää samalla tavalla mun elopainon heilahteluihin, kuin miten ne vaikuttivat aiemmin. Mä olen rebootannut mun mielen, käynnistänyt koneen uudelleen ja päivittänyt käyttöjärkän. Ja näissä mun uusissa asetuksissa ei ole enää sitä bugia, joka edellistä mieltä vaivasi. Oon ollut tosi varovainen tän ajatuksen suhteen, tutkaillut sitä kaikessa rauhassa itsekseni, mutta nyt voin reippaasti ja rinta rottingilla sanoa, että näin on. Mä olen nyt se Mariela, joka oon aina syvällä sisimmässäni halunnut olla. Enkä todellakaan tarkoita ainoastaan ulkomuotoani, vaan nimenomaan sitä ydinminää. En myöskään väitä olevani valmis, vaan opettelen tässä käyttämään vanhaa konetta uusilla asetuksilla. Päivityksiä joudun taatusti tekemään vielä monta kertaa tän elämäni aikana, mutta se kuuluu asiaan.

Vanhentuneet vehkeet vaihtoon! (...paitsi, että polaroidkamera on ikuisesti über-cool!)

Hauskaa on se, että tuossa pari viikkoa sitten jouduin päivittämään mun rakkaan tietokoneeni käyttöjärkän ja läjän ohjelmia, jotta sain otettua uuden puhelimen käyttöön. Myös uuden puhelimen myötä suurin osa mun luottoappeista päivittyi. Ostin uuden puhelimen sen takia, että vanha oli niin täynnä, ettei se eivätkä siinä olleet appit enää toimineet kunnolla. En kuitenkaan pystynyt päivittämään siihen uusinta käyttöjärkkää, koska tila ei riittänyt. Juu juu, tein kuva- ja musakirjaston siivouksen, tutkailin pilvipalvelumahiksia jne. Mutta lopulta tehokkain ratkaisu oli laittaa vanha puhelin kiertoon ja ostaa uusi tilalle. Jouduin pahasti ulos mukavuusalueeltani. En alunperin olisi halunnut päivittää järkkiä enkä appeja, enkä oikeastaan edes hommata uutta puhelinta. Olin niin tottunut käyttämään vanhoja, enkä ollut valmis opettelemaan uutta, toimimaan uudella tavalla, tai edes katsomaan uutta selainnäkymää. Ahdisti koko päivitysrumba. Noh, kuinka ollakaan nyt kun olen jonkun aikaa käytellyt näitä päivitettyjä työkaluja joudun toteamaan, että WAU, aika paljon uusia hyviä ominaisuuksia niihin on kehitetty! Ei kaikki ollutkaan ennen paremmin. Niin pitkään olin jumittanut vanhoissa käyttiksissä, että nyt kun muistelen esim. niiden lempiappieni toiminnallisuuksia, ne tuntuvat suoraan sanottuna Aataminaikaisilta! :D

Mitä tästä opin? Päivittäminen ei ole pahaksi. Ei mielen, eikä teknisten laitteiden!

Ihanaa sunnuntai-iltapäivää. Mä tässä edelleen pohdin, että jatkanko Laihisraivarointia, vai perustanko ihan kokonaan uuden blogin...?

Kommentoi ihmeessä, jos sulla on joku hyvä mielipide tähän pohdintaan, tai mihin tahansa muuhunkin! 

TREENIARKEA JA KEHONHUOLTOA

Täällä blogissa on ollut viime aikoina ihan luvattoman hiljaista, pahoittelut siitä. Jotenkin tuntuu, ettei muka ole ollut kirjoitettavaa… Tämä varmaan johtuu siitä, että nyt kun oon saanut sen 10 kg tiputettua, ja paino on pysynyt jo useamman viikon about samoissa lukemissa, olen ikäänkuin "tylsässä totutteluvaiheessa" josta ei muka ole mitään mielenkiintoista kirjoitettavaa… Elän tavallista arkea ilman massiivisia työ- tai kroppaprojekteja. Tanssi- ja joogatuntien määrä on alkanut pikkuhiljaa vakiintumaan ja Monnan kanssa treenaillaan kerran viikossa. Nyt kun oon löytänyt uuden kotisalin, eli Esport Bristolin, niin uskon, että myös punttiksella ja erilaisilla ryhmäliikuntatunneilla käyminen lisääntyy.

Viime lauantaina vietettiin Bristolin avajaisviikonloppua, ja me oltiin mun oman kauneustiimin kanssa hemmottelemassa naisia pikameikeillä, -kampauksilla ja -manikyyreilla. Beauty Barissa kävi tietenkin kova kuhina, sillä Bristolissa on avoimet ovet tämän viikon sunnuntaihin saakka. Treenaaminen ei siis maksa mitään, ja myös meidän lauantainen kauneushemmottelu oli ilmaista. Ihan huikea päivä oli ja hikijumpasta tulijat olivat iloisia, kun saivat huoahtaa hetken meidän käsittelyssä suihkun jälkeen. Tällaista lisää, vai mitä?!

Kävin itse koeajamassa kuntosalin sunnuntaina. Houkuttelin kaverini mukaan, ja tehtiin yhdessä mun suunnittelema Sika Ihanien Kissojen sunnuntaisessiot-treeni. (S.I.K. on mun v. 2008 perustama tyttöjen kerho, johon kuuluu hyviä ystäviäni. Järkkäilen meille aina satunnaisesti erilaisia teemapäiviä tai tapaamisia muuten vaan…)

Tässä treenissä on tarkoitus saada ensin heräteltyä kroppa, jonka jälkeen tulee intensiivinen Bootcamp-tyylinen patteri. Siihen kuuluu myös hauskaa liikkumista, eli tuo kuperkeikka-mittarimatorata. Monna teetätti mulla tuollaisen radan viime perjantain treeneissä, ja niin hauskaa meillä oli, että halusin sen ehdottomasti mukaan myös tähän treeniin! Tokavika osa keskittyy keskivartaloon, ja lopppun tulee vielä vähän ojentelua ja venymistä à la jooga & baletti. Virallisen treenin jälkeen oon tehnyt vielä vähän päällä- ja käsilläseisontajuttuja + venytellyt ja roikkunut puolapuissa... Jos tähän soppaan lisäisi vielä muutamat House-moovsit, vaikkapa lämmittelyosuudessa steppilaudalla askeltaen, niin treenissä olisi kaikkia mun lempilajeja herkullisena keitoksena! :D

Kävin tänään vetämässä itsekseni tuon S.I.K.-treenin, vaikkei olekaan sunnuntai! ;) Tviikkailin samalla vähän noita painoja + toistojen määriä, ja harjoittelin jälleen ylösalaisin seisomista päällä ja käsillä. Yritin myös kovasti saada rintakehää aukeamaan ja lapoja lähentymään toisiaan. En meinaa millään saada tiputettua itseäni kunnolla hartioiden väliin, se näkyy hyvin tuossa kuvassa. (tosin oon myös vähän turhan kaukana seinästä…) Tähän ylävartalo-ongelmaan törmään jatkuvasti joogassa mm. Alaspäin katsovassa koirassa, baletissa ja jazzissa käsien ylös- ja eteenpäin ojennuksissa, ja afrossa, kun käsien pitäisi lentää rennon hallitusti taaksepäin. Juu, ei tapahdu!

Oon päättänyt päästä eroon tästä iänikuisesta jäykkydestä ja kankeudesta. Aloitin viime viikolla kehonhuoltosessiot Kirsi Tikan kanssa. Olen ollut kerran Kirsin vetämässä joogassa, mutta tutustuttiin kunnolla toisiimme nyt alkuvuodesta, kun satuttiin samalle surffi & joogaretriitille Meksikoon. Kirsi on entinen tanssija, nykyinen joogi, ja hän lupautui kehonhuoltocoachikseni tämän kevään ajaksi. Pidettiin viime viikolla ensimmäinen sessio, jonka aikana Kirsi tutkaili mun ryhtiä, seisoma-asentoa ja liikeratoja. Briiffasin Kirsille mm. leikatun kampurajalan ja jäykän niska-hartiaseudun aiheuttamat ongelmat, jonka jälkeen Kirsi teki mulle oman kehonavausohjelman. Sen avulla olisi tarkoitus saada vetreyttä ja venyvyyttä kroppaan ennen kesää.
Kävin tänään tekemässä S.I.K.-treenin itsekseni Bristolissa, ja meinaan tehdä tuon Kirsin ohjelman vielä nyt illalla. Huomenna aamulla on meinaan balettitunti, ja oon huomannut, että samalla kun ryhti, vartalon linjaukset ja lihaskunto paranevat tanssiessa, tietyt lihakset myös kiristyvät ojentelun ja staattisten pitojen myötä entisestään… Hyvä siis vähän huoltaa kehoa salitreenin ja baletin välissä!

Että tällaista täällä tänään… Ai niin, mulla on uus hieno tukka! A.K.A Luovan ja mun oman Beauty Teamin Hanna leikkasi ja värjäsi jälleen! :D

PUTKIRULLAILUA

Johan on taas viikko mennyt nopeasti… Oon ollut tosi väsynyt ja sen myötä blogin päivittäminen on jäänyt. Pahoittelut! Tämä viikko on ollut tanssin ja joogan täyteinen, olen käynyt kahdella Jazz-tunnilla, yhdellä House-tunnilla, yhdellä balettitunnilla, kahdella Kundaliinijoogatunnilla ja tänään on vielä vuorossa Afroilua. Vaikka olenkin ollut väsynyt, uskon, että kun pääsen tähän uuteen viikkorutiiniin kiinni, löydän hyvän balanssin liikkumiselle ja levolle. Mukaan rutiiniin tulee itse asiassa vielä yksi House-tunti, tanssikoulu Saiffa oli nimittäin tämän viikon talvilomalla. Nuo muut tanssitunnit käyn Helsingin Tanssiopistolla. 
Ojentelun, ryhdin pitämisen, isolaatioiden, jackingin, loikkimisen sun muun takia mun alaselkä ja jalat on olleet koko viikon aika jumissa. Oon venytellyt kotona ahkerasti, ja eilen Monna veti mulle salitreenin sijaan putkirullailutreenin!

Kerroin Monnalle, että takareidet on kireät kuin viulunkielet ja että mun terveen, eli vasemman jalan pohje tuntuu olevan totaalijumissa. (Oikea jalkani operoitiin ollessani kahden viikon ikäinen vauveli. Sen pohjelihakset ovat surkastuneet lähes olemattomiksi…) Keskityttiin siis erityisesti jalkoihin, mutta rullailtiin läpi myös selkä, kyljet ja rintalihakset, jotka ovat myös olleet tanssi- ja joogatunneilla kovalla koetuksella. Tehtiin ensin lyhyt alkulämmittely juoksumatolla, ja sen jälkeen rullailtiin n. 45 minuuttia. Aloitettiin sellaisella tasaisella, pehmeähköllä Foam Roller-rullalla, mutta reisiin ja pohkeisiin pureuduttiin vielä erikseen nystyräisellä hierontarullalla. AUUUUTS!!! :D

Kuva via putkirullaus.fi

Tuli kyllä syvät joogahenkitykset tarpeeseen käydessäni tuolla söpön värisellä nystyrämöhköllä läpi sivureisiä. En todellakaan voinut laittaa koko kehon painoa rullan päälle, vaan rullailin menemään toinen jalka maassa. Monna kertoi, että kivun tuntuminen on täysin normaalia, ja se helpottaa rullaus rullaukselta (totta!). Varsinkin lihaskalvojen kiinnityskohdat huutavat hoosiannaa nystyröiden pyörähtäessä niiden yli. Kipua ei kuitenkaan saa tuntua liikaa! Silloin lihas jännittyy, ja rullailu voi vaurioittaa lihasta. 

Nauratti tuossa äsken, kun tutkailin jalkojani… Juuri, kun surffilaudan kantamisesta aiheutunut jättimustelma lonkassa on parantunut, nyt on sitten sivureidet sinipunatäplikkäät! Saan tosi helposti mustelmia ja niiden parantuminen kestää kauan. Oh well, onneksi ei ole vielä minihamekausi. ;) Multa löytyy kotoa isohko, tasainen Foam Roll, mutten ole kauhean ahkerasti sitä käytellyt. Nyt, kun tiedän miten hyvää kehonhuoltoa rullailu on, niin ehdottomasti otan sen mukaan mun liikuntaviikkoon. Mietin myös nystyrärullan hankkimista, aloittelen nyt kuitenkin tuolla tasaisella. Jos saan pidettyä rullarutiinia reippaasti yllä, niin sitten annan itselleni luvan hankkia uuden välineen!

Kuinka paljon turkoosia on liikaa…?! ;)

Ihanaa lauantaita, pus!!!

PALAILUA ARKIRUTIINEIHIN (+VIIKKOPAINO)

Jaahas, paino se vaan näyttää tippuvan, vaikka mulla on ollut reissun ja vatsataudin jälkeinen tankkaus täysillä päällä. Tänä aamuna vaaka näytti vähän vähemmän kuin viime viikolla, eli 56,8 kg. Oon tosiaan syönyt viime päivät ku hevonen. Pastaa ja leipää on mennyt, ja melkein joka aterialla on tullut santsattua. Herkuistakaan en ole kieltäytynyt… Ennen reissua musta tuntui, että aina kun oli "tankkauspäiviä", vaaka heilahti samantien ylöspäin. Nyt olen pistellut yli viikon verran poskeeni kaikkea mitä eteen on sattunut, eikä se ole vaikuttanut painoon juuri lainkaan. Voisiko olla niin, että maailman laidalla surffaillessa ja joogaillessa elin normaaliin kulutukseeni verrattuna sen verran miinuskaloreilla, että kroppa meni säästölieliekille?! Ja siihen vielä kaupanpäälisiksi kunnon vatsatauti… Nyt on vissiin sitten aineenvaihdunta lähtenyt vauhdilla liikkeelle, ja kaikki mitä oon suustani alas laittanut, on mennyt kropan hyötykäyttöön samantien. En kuitenkaan meinaa jatkaa tätä tankkausvaihetta pidempään. Eiköhän se kroppa nyt jo ala olla palautunut vajareista + aikaerorasituksesta, joten nyt on hyvä palata normaaliin arkeen!

Mitäs se loman jälkeinen arki sitten tarkoittaa? Sitä, että töitä on taas tehtävä, mutta onneksi koko tämän kevään ajan iisillä tahdilla. Päätyöllistäjäni on Sokoksen Beauty News, viime viikollakin kuvattiin kevätjuttuja! Mallina mulla oli Suvi Tiilikainen, joka ei ole ainoastaan kaunis, vaan myös kiva ja aidosti ihana. Tehdään monesti töitä yhdessä meikkaajina, esim. muotinäytöksissä, mutta nyt Suvi sai vaihteeksi olla itse meikattavana ja kuvattavana!

Liikkumisen suhteen arki tarkoittaa:
- viikoittaisia PT-treenejä Monnan kanssa
- tanssitunteja (ma: House, ti: Jazz, ke: Klassinen baletti, la: Afro)
- joogaa (ti ja/tai ke Kundaliini, niinä aamuina kun jaksan herätä, Astanga)
- olkkaritreenejä, juoksulenkkejä, salia ja uintia fiiliksen mukaan

Mulla oli kello soimassa tänäkin aamuna, olisin halunnut mennyt aamu-Astangaan. Olin kuitenkin ihan sairaan väsynyt, enkä jaksanutkaan nousta. Oon ollut reissun jälkeen aivan nuuduksissa aamuisin, toivon, että se menee pian ohi. Perjantaina treenattiin Monnan kanssa, ja sovittiin, että otetaan perjantai nyt meidän vakipäiväksi. Ennen reissua me vedettiin mun toiveesta 2 krt/vko-tehotreenikausi, mutta nyt tuntuu, että kerta viikossa riittää. Haluaisin myös mennä salille itsekseni, mutta se on jostain kumman syystä edelleen jotenkin haasteellista. Mikähän siinäkin on…? Olkkaritreenailua sensijaan on tullut harrastettua silloin tällöin, mutta mielelläni tekisin siitäkin selkeän viikoittaisen rutiinin, samoin kuin uimisesta.

Kävin eilen Märskyssä uimassa kilsan verran, ja kokeilin ensimmäistä kertaa uimahanskoja. Ollaan käytetty niitä Monnan kanssa vesijuoksutreenailun yhteydessä, mutta nyt kauhoin vauhtia rintauintiini. Kyllä teki hyvää! Veden vastus kertaantui hyvin sammakkosormien avulla, tunsin, kuinka viimeisetkin allien jäänteet saivat tehokyytiä! :D Suosittelen kokeilemaan, nimittäin myös etenemisvauhti kasvoi, ja uimatreeni tuntui tosi tehokkaalta. Sain myös (ehkä) ratkaistua potkuongelmani. Olen edellisillä uintikerroilla miettinyt miksen etene niin sulavasti kuin monet muut uimarit, ja tullut siihen lopputulokseen, että käsissäni/rintalihaksissani ei ole riittävästi voimaa, eikä potkuni ole ihan sellainen kuin pitäisi. Eilen kasvatin kauhontatehoja hanskoilla, joten pystyin keskittymään paremmin potkun hallitsemiseen. Löysin yhtäkkiä sisäreisieni lihakset uinnin aikana, ja sen jälkeen tuntui, että potkutkin alkoivat viedä kunnolla eteenpäin. Tutkailen ja testailen tätä uutta tekniikkaani, ja raportoin sen toimivuudesta! ;)

Nyt kun ei ole mitään 24/7-megatyöprojektia käynnissä, voin hyvin irrottaa aikaa monipuoliselle harrastamiselle. Oon merkannut kesäkuulle saakka viikoittaiset tanssitunnit, Kundaliinijoogat ja PT-treenit kalenteriin. Kaikkea muuta teen sitten sen mukaan miten aikaa, intoa ja kelejä on! Nyt kun kroppa on kevyempi, tuntuu, että jaksan tosi hyvin. Toki voimakin on lisääntynyt, mutta huomasin eilen illalla harjoitellessani päälläseisontaa, että kylläpä kroppa nousee ilmaan ihan eri meiningillä, kuin vaikkapa 5 kg sitten viime vuoden lopulla. Olen löytänyt ihan uusia ulottuvuuksia treenaamisesta, kun sellaiset asennot ja liikkeet, joita on ollut aiemmin hankala suorittaa, tuntuvat nyt mahdollisilta ja saavutettavilta. Enkä tarkoita ainoastaan jooga-asanoita, vaan esimerkiksi House-tanssin floor work-osuuksia ja nopeita suunnanvaihtoja, baletin tasapainoiluja ja ojennuksia, tai vaikkapa ihan vaan varpaista kiinni saamista venytellessä. Ei tule enää masu tielle! ;)

ENERGIAVIIKKO

Viime viikonlopun retriitti antoi sen verran energiaa, että olen käynyt liikkumassa tällä viikolla joka päivä. Täytyy sanoa, että olen kyllä aika ylpeä itsestäni. Maanantai oli vähän vielä tahmea päivä. Huomasin, että sumu pään sisällä alkoi jälleen sakeentua iltapäivästä, vaikka viikonlopusta olikin positiiviset vibat päällä. Päätin painella salille sumua hälventämään! Toi oli taatusti koko kuluneen viikon ratkaisevin teko. Mielen teki mieli päästä rehkimään, kuuntelin toiveen ja toteutin sen!
Onneksi menin, tuli (ylläripylläri) hyvä fiilis, orastava sumuisuus hälveni ja viikko starttasi reippaasti. Tiistaina treenattiin Märskyssä Monnan kanssa, olo oli todella erilainen kuin viime viikon treeneissä. Nyt oli sekä pää että kroppa täysillä mukana! :) Keskiviikkona kävin urheiluhierojalla. Naama puutuu nimittäin edelleen, varsinkin kun tulee välillä vähän äkistettyä ja kiristeltyä kaulajänteitä treenatessa. Silloin huomaan, että hartioiden, kaulan ja kasvojen lihakset rupeavat nykimään vasemmalta puolelta, ja joudun hölläämään. Fysio 7:n Angeelika, joka on pelastellut mua jumituksista jo usean vuoden ajan, lähti tutkimaan tilannetta. Hieronnan lopuksi hän totesi, että mun lavat on niin liikkumattomat, että nyt heti ja äkkiä pitäisi saada yläselkään kunnolla pumppaavaa liikettä aikaiseksi. Lähdin kävelemään kotiin mietiskellen, että ok, täytyypä kaivella muistin syövereistä esiin dancehall reggae- ja afrotanssituntien opit. Päätin, että illalla voisin mennä pitkästä aikaa jumppatunnille. Selailin Motivuksen keskiviikkoillan tarjontaa, ja kuinka ollakaan, illassa oli tarjolla "Booty Shake"-tunti.

Sinne siis! Ja voi jösses, vatkattiin kyllä sen bootyn lisäksi ihan koko kroppaa. Oli tosi mainio tunti, joka teki taatusti hyvää mun selälle. Tunnista innostuneena päätin mennä eilen kokeilemaan Motivuksen Dancehall-tuntia. Sekin oli mainio, tosi erilainen kylläkin kuin ke-illan vatkailu. Tunti on ihan uusi, opettajana toimii Jamaicalta kotoisin oleva Peter. Hän opetti meille erilaisia Kingstonin klubeilla suosittuja moovseja ja tanssirutiineita, kuten "Shampoo" ja "Push Away". Hauskaa ja rentoa oli, ja yläselkä pumppasi rytmien mukana menemään minkä kerkesi! :D Kokeilin eilen tuota tanssituntia ennen Motivuksen 30 minuutin mittaisen HIIT-tehotreenin, toimi sekin!

Tänään, (itseasiassa vartin kuluttua, KÄÄK!) on vuorossa salitreeni Monnan kanssa. Tää on ollut todellinen tehoviikko! Huomenna meinaan tehdä vielä jonkun treenin joko kotiolkkarissa, tai sitten jumpassa/salilla, ja sunnuntai on sitten lepopäivä. On kyllä hyvä olo kropassa, kun on joka päivä tehnyt jotain sen hyväksi. Juoksua ikävöin, mutta antaa sen akillesjänteen nyt parantua rauhassa. Vähän se on ärtynyt noista jumppa- ja tanssitunneista, mutta olen kyllä huoltanut sitä. Menen kuun puolessavälissä uudestaan Auroniin. Katsotaan mitä fyssari sanoo, täytyykö jättää askeltavaa liikuntaa vähemmälle… Toivottavasti ei, kun kerrankin oon päässyt vauhtiin! ;)

Jos tekee mieli sheikata perjantain kunniaksi, TÄÄLTÄ löytyy reilun 10 minuutin mittainen Afrobeat-kotitreeni. Näytti ihan hauskalta, vaikka taustan rummuttajasedät ei kyllä oikeesti rummuta!!! 

ENSIMMÄINEN BALETTITUNTI SINCE 1987

Iik, tänään se tapahtuu… Sujautan balettitossut jalkaani 27 vuoden tauon jälkeen! Jestas… En nuorempana ehtinyt (lue: jaksanut) tanssia klassista balettia kovinkaan monta vuotta, sen verran kurinalaista hommaa se oli.

Menossa ensimmäiselle balettitunnille, vuosi on 1985.

Meillä on vahva sukuvietti balettiin. Mummoni nimittäin tanssi aikanaan Suomen kansallisoopperan baletissa solistina. Sotavuosina hän kävi esiintymässä sotilaille rintamalla, ja kiersi myöhemmin esiintymässä erilaisissa tanssiryhmissä myös ravintoloissa ja yökerhoissa. 50-luvun alussa hän perusti oman balettikoulun. Myös äitini harrasti nuorena ahkerasti balettia ja toki muitakin tanssilajeja. Äiti myös opetti pieniä ballerinoja mummon koulussa!

Mummoni (oikealla) ja Dolly.

Äiti taiteilijan ikuistamana 60-luvulla.

Muistan hyvin, kuinka mummo saattoi pinota läjän kirjoja pienen pääni päälle, ja laittaa kävelemään ympäri asuntoaan selkä suorassa ja nilkat ojennettuina. Kirjapino ei tietenkään saanut kaatua! Kun oikein yllytin, mummo saattoi antaa näytteen Pienten joutsenten tanssista, osaan vieläkin jotenkuten lyhyen pätkän siitä! Mutta tosiaan, balettikärpänen ei puraissut silloin aikanaan. Omaan tanssiharrastusrepertoaariini on kuulunut jazz-tanssi, flamenco, afro, dance hall reggae, voguing, hip hop ja house. Parin viime vuoden aikana olen kuitenkin haikaillut "sen kurinalaisemman tankotanssin" pariin. Tänään toteutan tuon haaveeni, ja astun piiiiitkästä aikaa Helsingin tanssiopiston ovista sisään!

Mikälie asento.

Kävin eilen varusteostoksilla Piruetin Ballerina Shopissa. Mukaani tarttui musta treenipuku, vaaleanpunaiset sukkikset ja harjoitustossut sekä harmaat lämppärishortsit. Oli ihan samanlainen olo, kuin joskus aikanaan ennen ensimmäisiä tanssitunteja… Niin jännittävää, oikeasti! Onneksi oli ihana ja osaava myyjä avustamassa, ja kertomassa kuinka tossujen kuminauhat ommellaan sopivalle kireydelle. Mun tossuissa oli sillon joskus solmittavat silkkinauhat…!

Oli kyllä niin paljon kaikkia ihania tanssivermeitä, että olisin voinut tyhjentää koko kaupan. Varsinkin värikkäät säärystimet houkuttelivat, mutta pitäydyin hillityn klassisissa varusteissa. Ja eihän baletti mitään välineurheilua todellakaan ole!

Miksi balettia? Haluan vetreytyä. Haluan olla kaunis, sulavaliikkeinen, elegantti nainen! Olen viime vuosien aikana mennyt jotenkin ihmeellisesti lysyyn… Olin ihan yllättynyt, kun viime viikolla tuttuni kertoi luulleensa mua pidemmäksi kuin 160 cm, koska kuulemma kannan itseni niin hyvin. Okei, hyvä niin, mutta tiedän millainen ryhti mulla on joskus ollut, ja haluan sen takaisin. Olen myös jäykkä kuin mikäkin. En esimerkiksi saa ojennettua kättä suorana ylös niin, että näkisin sen etupuolelta sivulle päätä kääntäessä. Tämä kyseinen jäykkyys on aiheuttanut päänvaivaa mm. astangajoogassa ja voguing-tunneilla. Muistan myös hyvin lapsuuden ja nuoruuden tanssitunneilta, kuinka kaikki muut saivat avattua istuma-asennosta jalat hienosti auki, ja kopsautettua otsan lattiaan. Minä se ähisin ja puhisin, enkä näyttänyt kovinkaan sulavaliikkeiseltä. Sama pätee edelleen, olen tosi jäykkä. Mutta ei siinä mitään, nyt rupean työstämään tätä jäykkyysasiaa.

Olen luvannut itselleni vetreytyä ja notkistua. Tiedän, että helpotan tuon päätöksen myötä omia eläkevuosiani, ja parhaimmillaan siirrän niitä vähän eteenpäin! Ei sillä, ettäkö se olisi syy balettitunteihin… :) Odotan ensimmäistä tuntia innolla, ja ehkä myös vähän jännitän. Kerron myöhemmin millaista oli!

Tähän lopppuun vielä yksi inspiraatiokuvani "Aarrekartta"-nimisestä kansiosta: