RETKAHDUKSIEN RETKAHDUS!!!

...yli viikon kestänyt sellainen. Kuinka paljon herkkuja ihminen voi syödä 9 päivän aikana? Kaikki lähti viime lauantaista. Tuo edellinen postaukseni viittasi aikomukseeni mennä käymään jumpassa ennen meikki/hiuskeikkaa. No enpä mennyt! Sensijaan sitten söin illalla aimo annoksen pinaattirisottoa, jossa oli kunnolla voita ja parmesania. Söin myös pari palaa suklaata, joka johti siihen, mihin terveellinen elämäni on kaatunut since day one: kun annan pikkurillin, menee koko käsi. Niinhän siinä kävi nytkin. Nuo kaksi lauantaista suklaapalaa johtivat siihen, että viime viikon aikana Fasun sinisen 90-vuotisjuhlista saamani suklaalevyvarasto on huvennut yhdeksästä levystä viiteen.

Eikä siinä vielä todellakaan kaikki:

- tiistaina salmiakkia ja mustikkamuffinssi

- keskiviikkona jättipala porkkanakakkua

- perjantaina lounaalla panna cottaa ja skumppaa

- lauantaina itseleivottuja korvapuusteja, sipsiä ja skumppaa

- eilen brunssilla tiramisua, croissantteja ja sitä skumppaa...

Eikä siinäkään vielä kaikki:

En käynyt liikkumassa k-e-r-t-a-a-k-a-a-n!!!

Jostain kumman syystä olin kiukkuinen ja jotenkin ahdistunut maanantaista alkaen, joten "järkeilin" päässäni, että haluan viettää kaiken vapaa-ajan kotona neljän seinän sisällä vilttiin kääriytyneenä mököttäen. Hyvä minä! Jos tuosta yhtälöstä ynnäilee viime viikon sokrut ja rasvat + 0 liikuntatuntia, niin ei todellakaan mikään ihme, että vaaka näytti tänä aamuna yli 65 kg.

Olen toisinaan miettinyt, että pitäisikö käydä jossain hypnoosissa tai vastaavassa...?! Miten muka voi olla niin vaikeaa pitää homma kohtuudessa? En omasta mielestäni ole riippuvaista sorttia. Esimerkkinä kahvinjuonti ja tupakanpoltto. Jälkimmäinen kuului satunnaisharrastuksiini monta vuotta, 2000-luvun alkupuolella Barcelonassa asuessani poltin itseasiassa todella paljon! Mutta koskaan en ole ollut koukussa. Vaikka poltin tupakkaa yhteensä yli 15 vuotta, pystyin aina olemaan vaikka useamman viikon polttamatta. Tämän vuoden puolella en ole enää polttanut yhtään. Ja kaffen kanssa on sama juttu. Juon maksimissaan kaksi kuppia päivässä, se riittää todella hyvin. Aamukahvi on enemmänkin sellainen rituaali, joka perustuu ennenkaikkea siihen ihanaan tuoksuun. Oma aamuinen kahvihetki lempiblogien ja -foorumeiden seurassa on muodostunut kivaksi tavaksi, mutta voin viettää hetkeni hyvin myös vaikkapa teetä siemaillen.

Jos kerran pystyn olemaan näin riippumaton, mikä ihme iskee herkkujen kanssa? Olisi tosi helppo ajatella, että Hei, nobody's perfect, kaikessa ei voi onnistua. Mutta kun tiedän, että voi! Itse olen sitä mieltä, että tuolla aivokiemuroideni keskellä on joku kumma solmu kohdassa herkut. Ja sillä solmulla täytyy olla jotain tekemistä lapsuuden ja kasvuiän ruoka- ja ennenkaikkea herkuttelutottumusten kanssa. Muistan tosi monia "kieroutumia" jo ihan nuoruudestani, ensimmäisen jostain neljänneltä luokalta. Ehkä voisin tosiaan käydä juttelemassa jonkun ammattilaisen kanssa ja yrittää selvittää, onko tuo aivosokerisolmu avattavissa. Aika syvälliseksi menee nyt tämä pohdinta, mutta olen sanalla kyllästynyt.

Huooh, olipas avautuminen. Joka tapauksessa tiedän, että tästä on tulossa hyvä viikko. Nyt ei ainakaan enää ketuta ja energiatasot tuntuvat olevan ihan eri mallillaan, kuin viime maanantaina.

Ja herkuille jälleen tiukka EI! :)