EDISTYMISKUVIA (+YKSI KAUHUKUVA)

Oli taas aika ottaa vähän mittoja ja kuvia! Paino on noussut hiukan, aamun vaakalukema 56,5 kg. Pääsin maaliskuussa tavoitepainooni 55 kg, jonka jälkeen olen seilaillut välimaastossa 54,8-56,8 kg. Keskimäärin paino on viimeisen parin kuukauden aikana ollut about 55,5 kg, eli ihan hyvissä ollaan! Pidän 57 kg jollain tavalla "turvarajana", nimittäin jos paino nousee sen yli, olen liian lähellä kuuttakymppiä. Sinne en todellakaan enää aio kivuta. Nyt kun olen myös korkannut kaikki kolme tavoitevaatelaatikkoani ja innostunut ostamaan joitain uusiakin vetimiä, en todellakaan aio enää kärrätä niitä kellariin.

No mites nuo mitat sitten. Kaikkialle muualle on tullut hiukan lisää, paitsi rinnan- ja käsivarren ympärysmitta on pysynyt tasan samana kuin tasan kuukausi sitten tekemässäni mittauksessa. Ainoastaan reisistä on lähtenyt hiukan…  Keskivartaloon kertyneet sentit selittyvät yli kuukauden jatkuneella hiilarihimotuksella, sokerisyömäröinnillä ja herkkuhamsteroinnilla. Olen viime viikkoina syönyt joka päivä (jep, JOKA PÄIVÄ!) leipää, pastaa, pullaa, karkkeja, keksejä tai suklaata. Onneksi senttejä ei ole kuitenkaan tullut tuon enempää, mikä taas johtuu siitä, että olen kuitenkin liikkunut ja ravinnut itseäni suht hyvin. Enkä ole tunkenut kakkua naamaan kaksin käsin, paitsi ehkä eilen vähän, äiti oli ostanut Prinsessakakun! :D

Pääsiäisen jälkeen pidin kuukauden verran kestäneen holittoman ja lihattoman kauden. Otin lihan takaisin lautaselle toissaviikolla ollessani niin superväsynyt, etten meinannut jaksaa treenata. Totesin myös, että suuhuni eksyi jatkuvasti turhia leipäviipaleita ja runsaasti suolaista voita, yritin kait korvata niillä jotain… Olen itse ehdottomasti sitä mieltä, että kasvisruokavaliota noudattavan treenaajan on täysin mahdollista saada riittävästi energiaa ja mm. proteiinia, mutta huomasin sen olevan haastavaa. Väsymyksessäni en löytänyt intoa ja energiaa siihen, että olisin miettinyt aterioideni koostumusta kunnolla. Tuli aika paljon syötyä treenitahtiini nähden turhan kevyitä salaatteja ja keittoja. Toki tein kotona kunnon juures-siemen-palkokasvipamauksia, mutta väsymys tosiaan vei lopulta voiton…
Ensimmäisen skumppapullon poksautin auki vasta viime torstaina, kun vietin "valmistujaisiani"(lue edellinen postaus)! Edelleen on kuitenkin sellainen fiilis, ettei alkoholi kauheasti kiinnostele, haluan pitää pään selkeänä. Yleensä kesän lähestyminen on tarkoittanut mulle pitkälle syksyyn jatkuvan skumpattelukauden alkamista. Vaikka lasillinen tai pari muutaman kerran viikossa on suht harmitonta hupia, sellaista seitinohutta kevätkivaa, näkyy huvittelu samatien naaman pöhötyksenä ja kropan turvotuksena. Tuohon kun lisää hiilarihimotuksen tai herkkuhamsteroinnin + grillauskauden suolaiset safkat, lopputulos on vakio. Itseasiassa laitankin tähän muistutuksen siitä miten käy, kun lähtee Neiti X:llä kevät- ja kesäkarkelointi lapasesta! :D

AAARGH!!! Never again. Tää on elokuulta 2009, jolloin aloitin Laihisraivarit-bloggaamisen ensimmäistä kertaa. Takana oli liikaa töitä, liikaa ruokaa, herkuttelua ja alkoholia, mutta ennenkaikkea liikaa itseni laiminlyömistä. Muistan kuinka olin tuolloin tosi onneton, enkä voinut uskoa, että olin päästänyt kehoni noin huonoon kuntoon… Skrollaanpa tässä kohtaa takaisin sivun yläreunaan, enkä anna tuon raitapaitakuvan palaa verkkokalvoille, tee sinä samoin! Jes, huh, helpotti. ;) Hyvältä näyttää tällä päivämäärällä ja tästä eteenpäin myös.

Kaikenkaikkiaan asiat on siis oikein hyvin kropan ja nyt myös mielen suhteen. Sen verran meinaan kuitenkin kiinnittää sisuksiini lähitulevaisuudessa lisähuomiotani, että teen vielä ennen kesää pienen kropan, ja samalla myös mielen puhdistautumisen. Palaan ensi viikolla kasvisruokavalioon ja otan päivittäiseen ruokailuun mukaan smoothiet. Sain ystävältäni joululahjaksi ihanan kirjan, joka on pullollaan herkullisia smoothie-reseptejä. Otan alkuviikosta yhdeksi päivän aterioista smoothien, ja loppuviikkoa kohden lisään niiden määrää aterioina niin, että la-su menee pelkästään niillä. Tämä siitä syystä, että maanantaina 25.5. aloitan viiden päivän mehupaaston, smoothie-viikko saa toimia laskeutumisalustana. Olen yleensä mehupaastonnut kerran vuodessa, mutta parin viime vuoden ajan se on jäänyt tekemättä. Tykkään paastoamisesta, nimittäin kehon puhdistumisen lisäksi myös mieli saa siitä ihan uskomattoman energiasysäyksen. Mielestä tulee kirkas, sitä kaipaan mun talven hibernoinnin päätteeksi ennen kesää! Jatkan paaston ajan myös treenailua, mutta kuuntelen kehoani ja mieltäni, enää en meinaan jaksa väsähtää! Raportoin tänne smoothie- ja mehuviikostani ja jaan ehdottomasti parhaiksi havaitsemani reseptit!  

Tänään on tiedossa ihana ilta, mennään Smoothie-raamatun lahjoittajan kanssa uimaan Yrjönkadun uimahalliin. Se on kyllä sen sortin Helsingin helmi, että! Jos et ole vielä käynyt nauttimassa pysähtyneestä ajasta, alasti uimisen ihanuudesta ja kauniin rauhallisesta ympäristöstä, kannattaa ehdottomasti mennä visiitille! Tietenkään ei ole pakko uida Eevan asussa, mutta itse koen sen todella rentouttavaksi (naisilla ja miehillä on tietenkin omat vuorot). Aiotaan ottaa uimahallin toisesta kerroksesta lepohytti, ja aloittaa viikonloppu nautiskellen. :)

Aurinkoa, kuullaan taas huomenna!

LAIHISRAIVARIT MAALISSA, VIIMEINEN TAVOITE SAVUTETTU

Niinhän siinä on päässyt käymään, että Laihisraivarit on päässyt maaliin!!! :D 8,5 kuukautta elämäntaparemontointia takana, ja tänä aamuna vaaka ilmoitti lukeman 55 kg. Tämän painon asetin Ultimate Goal -tavoitteeksi viime kesänä tähän hommaan ryhtyessäni. Päätin tosin samalla, että tutkailen tilannetta, kun saan 10 kg tiputettua, ja vaaka näyttää 57 kg.

Tutkailua ja totuttelua oonkin tehnyt viime viikot, nimittäin paino on keikkunut 56-57 kg välillä helmikuun alun talvilomareissusta lähtien. En oikeastaan ole ajatellut painoa tai sen pudottamista lainkaan… Oon vaan ollut ja nauttinut keventyneestä olemuksestani. En myöskään ole kirjaillut viikkopainojani tänne blogiin aiempaan tyyliin joka maanantai, sen verran samat on olleet lukemat. Kuluneen kuukauden aikana on kuitenkin tapahtunut se muutos, että liikuntaviikkoni on alkanut asettua uomiinsa, ja sen myötä tietenkin kulutus on kasvanut. Lyhyelläkin matikalla laskettuna tämä tarkoittaa sitä, että paino putoaa. :) Mitatkin on taas hieman pienentyneet ja keho kiinteytynyt, lisää vertailukuvia TÄÄLLÄ!

Olen liikkumisen ohella syönyt, juonut ja nautiskellut elämästä täysin siemauksin. Myös herkkuja ja alkoholia on mennyt, mutta molempia hallitusti ja kohtuudella. Tämähän oli myös yksi viime kesänä asettamisetani tavoitteista, herkuttelun hallitseminen. On niin vapauttavaa voida syödä pala kakkua ilman takuuvarmaa huonoa omaatuntoa! Nyt uskallan sanoa "Kyllä kiitos!". Tiedän, että yksi pala riittää, enää ei ole pelkoa, että huiviin humpsahtaa koko kakku!

Voimaa ja energiaa on kuin pienessä gallialaiskylässä, tunnen olevani pieni ja pippurinen! On ihana tunne olla kevyt, mutta voimakas. Tämän huomaan erityisesti tanssi- ja jumppatunneilla, mutta myös salitreeniä tehdessä. Ja tottakai myös arjen jaksamisessa. Toki valon määrän lisääntyminen vaikuttaa vireystasoon huomattavasti, mutta keventynyt ja voimistunut keho jaksaa ihan eri tavalla…  Myös mun pää on elämänsä kunnossa! :)
Oon löytänyt sen mitä viime kesänä lähdin etsimään – itseni ja sisäisen voimani. Henkisellä puolella se tarkoittaa sitä, että jalat on tukevasti maassa ja pää pilvissä. Menen eteenpäin rauhassa, mutta päämäärätietoisesti. En työnnä lusikkaani joka soppaan ja kaikkia rautoja tuleen kerralla. Hallitsen omaa ajankäyttöäni, enkä anna itseäni virran vietäväksi. Kuuntelen, kunnioitan ja rakastan itseäni.  

Fyysisellä puolella olen löytänyt coreni, ytimeni, ja sen myötä myös kauan kadoksissa olleen vyötäröni! :D Olen löytänyt liikunnan ilon ja tuulettanut pölyt oikein kunnolla pois vuosikausia nukuksissa olleesta sisäisestä tanssijastani. Nautin liikkumisesta ja rakennan arkeani sen ja ympärille. En mitenkään pakkomielteisesti, vaan innolla. Kuuntelen, kunnioitan ja rakastan kehoani. Haastan sitä, mutta myös hemmottelen ja hoivaan. Pidän huolta itsestäni.

Tällä hetkellä mun keho ja mieli on täynnä valoa ja lämpöä, oon onnellinen. Kevään tulo tuntuu joka solussa. Kaikki aistit on hereillä ja valmiina vastaanottamaan mitä maailmalla on tarjota. Tästä tunteesta aion nauttia täysillä.

Kaunista ja aurinkoista sunnuntaita! :)

KAS NÄIN HEILUU PAINO, JA PAINO HEILUU NÄIN…

No niinhän se paino oli sitten vaihteeksi hieman noussut… Ei onneksi pahasti, vaaka näytti tänä aamuna tasan 59 kg. Heräsin aamulla ihan luvattoman aikaisin, klo 5.45… Päätin tehdä sen kunniaksi kunnon katsauksen painoni kehittymiseen. Kuten olen jo aiemmin kertonut, en todellakaan mittaa edistymistäni ainoastaan kiloissa. Tärkeimpinä mittareinani toimivat peili ja tavoitevaatteet. Punnitsen itseni kuitenkin joka aamu, ja kirjaan aina maanantaisin painoni tänne blogiin. Päivittäisen vaa'alla käymisen myötä olen oppinut paljon tiettyjen ruoka-aineiden, kuun kierron, stressitason, unen ja erilaisten treenien vaikutuksesta kehon nestetasapainoon, ja sen myötä painoon. Ramppaan siis vaa'alla tutkimusmielessä! :D

Tässä tiivistelmä ja pika-analyysi painoni kehittymisestä ajalla juhannus 2014- nykyhetki:

- Synttäreitteni aikoihin viime kesäkuussa olin huippulukemassa 68 kg, ja menossa vahvasti ylöspäin. Kehoni ja mieleni voivat huonosti, ja tiesin, että tarttis taas tehdä jotain…
- kesäkuun lopun olin onnettomampi kuin pitkään aikaan. Päätin, että kesälomallani heinäkuussa käyn itseni kanssa pitkän keskustelun, ja alan tosissani tonkia syitä ainaiseen jojoiluun painon kanssa.

- 1.7. kirjasin ensimmäiset ajatukseni tänne Laihisraivareihin.
- heinäkuun pari ekaa viikkoa lomailin ja mietiskelin, olin itseni kanssa rauhaksiin, ja kuuntelin mitä mielelläni ja kehollani oli sanottavaa.
- heinäkuun puolenvälin tienoilla polkaisin herkuttomuuden ja liikkumisen käyntiin, mittasin itseni, ja lajittelin kaikki liian pienet vaatteeni kolmeen tavoitevaatelaatikkoon. Samalla tein Suuren Suunnitelman ja avasin vähän omaa raivarointihistoriaani.
- 21.7. kirjasin ensimmäisen viikkopainoni tänne blogiin, 65,1 kg näytti vaaka tuona kesäisenä maanantaiaamuna. Kerroin tuossa postauksessa, että edellisellä viikolla painoni oli ollut 67 kg, ja totesin, että herkuttomuus, holittomuus ja liikunnan aloittaminen olivat saaneet aineenvaihdunnan hyvin liikkeelle!
- parin seuraavan viikon ajan paino pysyi kevyen nousujohteisesti suunnilleen samoissa lukemissa. Palasin elokuun alussa töihin, ja paino lähti sen myötä laskuun.

- saavutin ensimmäisen tavoitteeni, BMI normaali elokuun puolenvälin tienoilla. Paino pysyi suht samoissa lukemissa kolmisen viikkoa.
- Syyskuun alku oli töitä ja tohinaa täynnä, paino tippui ihan ok-vauhdilla…
- Syyskuun loppupuolella stressitasoni alkoi kasvaa eksponentiaalisesti, nimittäin Elle Style Awards ja I love me -messut lähestyivät kovaa vauhtia. Paino jäi junnaamaan 61-62 kg:n välimaastoon.
- Lokakuun ajan olin 24/7 kiinni edellä mainituissa projekteissa. Suunnitelin ja toteutin tiimini kanssa Elle-näytösmeikit + jaoin gaalassa palkinnon. Heti tuon perään vedin kolmen päivän ajan omaa 150 m2 kokoista messuosastoa.
- Lokakuun loppu meni messujen loppuraportteja tehdessä, maksuja ja palkkiota maksellessa, ja toipuessa. En suoraan sanottuna muista tuosta ajasta juurikaan mitään muuta, kuin että olin tosi loppu.

- Marraskuun alussa käytiin Oden kanssa Lontoossa, ja päästelin syömisen ja herkuttelun suhteen oikein kunnolla löysää. Painokäyrä oli hetken aikaa nousujohteinen.
- Marraskuussa sain käännettyä käyrän jälleen alaspäin. Mieli oli kuitenkin sumuinen, ja olo levoton… Kirjoitin tänne, että ihan kuin olisi liian paksut villatumput kädessä, mistään ei saa kiinni ja kaikki tuntuu vaikealta.
- Joulukuun alkukin meni sumussa, paino pysytteli sitkeästi 61-62 kg:ssa. Totesin tuolloin jossain postauksessani, että kroppani on tainnut löytää mukavuuspainonsa, josta on on vaikea päästä irti.
- Joulukuun puolenvälin tienoilla päässäni tapahtui jotain, tulppa irtosi, ja energiat lähtivät liikkeelle. Olin reilun parin viikon ajan kuin endorfiinihumalassa, ja paino putosi sen myötä alle 60 kg:n.
- Vuoden viimeisinä päivinä kärsin pahasta PMS-oireilusta, endorfiinihuumani hälvenemisestä ja ties mistä. Paino pomppasi hetkellisesti korkeuksiin.

- Vuosi alkoi 60 kg:n rajapinnassa, mutta viimeiset pari viikkoa paino on onneksi pysynyt sen alapuolella.

Painon kehittymistä on välillä hyvä seurata tällä lailla käppyrää katsellen. Jos on liian tiukasti kiinni "pakko pudottaa"-ajatuksessa, kokonaiskuvan hahmottaminen häviää helposti. Vaikka olenkin kirjannut tavoitteekseni pudottaa painoa n. 500 g viikossa, voin todeta, että harvana viikkona homma on mennyt niin. Voisin toki vetää tiukkaa dieettiä, ja sen myötä pysyä asettamassani painonpudotustavoitteessa, mutta se ei kyllä ole mun juttu. Vaikka blogini nimi onkin Laihisraivarit, en ole laihiksella! :) Olen muuttamassa elämäntapaani ja löytämässä itseäni uudelleen. Koska olen tunteva ja kokeva, välillä voimakkaastikin reagoiva, on selvää, että tietyt asiat, kuten stressi, PMS-oireilu, tai yhtä lailla vahva endorfiinihuuma vaikuttavat painooni. Välillä ketuttaa, kun paino jumittaa tai lähtee hetkeksi nousuun, mutta pyrin olemaan kärsivällinen. Tärkeintä on, että olen saavuttanut ne henkiset tavoitteet, jotka viime kesänä tänne blogiin kirjasin:

- haluan oppia kohtuutta syömisen suhteen
- haluan syödä hyvin ja oikein
- haluan hallita herkkuhimoni

- haluan ottaa liikunnan tärkeäksi osaksi elämääni 
- haluan haluta liikkua

- haluan näyttää hyvältä ihanissa vaatteissa, jotka omistan
- haluan omistaa vyötärön

- haluan pitää huolta itsestäni 
- haluan olla armollinen itselleni
- haluan voida hyvin, ja sen myötä näyttää hyvältä

Nyt voin rehellisesti sanoa, että jokainen noista kohdista on toteutunut, ja sen myötä tiedän olevani hyvällä tiellä ja pääseväni myös painon kanssa lopulliseen tavoitteeseeni.

Voimaa ja energiaa alkavaan viikkoon kaikille!