MITTOJA, KUVIA JA VERTAILUA

No nyt on mittailtu ja kuvattu! Kuten arvelin, on keskivartaloon kertynyt senttejä jonkin verran. Navan yläpuolelle jopa 5 cm, ja navan alapuolelle masun pulleimpaan kohtaan 4 cm. Keskivartalossani on viimeksi ollut tämän verran tavaraa alkuvuodesta, kääks! ;) Onneksi vyötärö näyttää olevan edelleen ainakin jossain määrin tallella…  

Näistä kertyneistä senteistä ja kiloista suurin osa on turvotusta, eli en edelleenkään ota ruuhkaa. On tullut syötyä tosi paljon suolaisia grilliruokia, skumpateltua ja herkuteltua = VIETETTYÄ KESÄÄ! :) Mielenkiintoista on kuitenkin huomioida miten ja minne ne sentit oikein kertyy, mulla selkeästi ensimmäisenä keskivartaloon. Toki reisiinkin on tullut lisää, mutta mites toi pylly sitten…?!

Peffa on pyöristynyt aika lailla, mullahan on ihan kunnon tarakka! :D Ihan kivaltahan se pyöreä pylly näyttää, mutta täytyy myöntää, etten ole siitä mitenkään megainnoissani. Tällä hetkellä naisten keskuudessa on meneillään kova pebavillitys, mutta muhun se ei ole iskenyt. Pylly ku pylly, kunhan ei maata laahaa! Toki on kivaa, että takapuoli on kiinteä ja hyvän muotoinen, mutta belfie-meininkeihin mua ei saa mukaan. Voi kuitenkin olla, että mun Musculus Gluteus Maximus on kehittynyt, eikä toi kaikki olekaan pelkkää herkkupeppua. Se selviää kuukauden kuluttua, kun nappaan itestäni seuraavat kuvat. Suunnitelmissa on nimittäin hillitä herkuttelua, mutta jatkaa kyykkäämistä.

Ja sitten seuraavaksi syyniin mun rintavarustus… Tää aihe ansaitsee ihan oman postauksensa, mutta sen verran voin kertoa, että noista kertyneistä senteistä oon kaikkein vähiten innoissani. Oon ollut niin iloinen kun kuluneen vuoden aikana tippuneiden kilojen myötä on pienentynyt myös kuppikoko! Juu, näin on. Moni tätä kummastelee, mutta mä olin ihan supertyytyväinen A-tyttönä viime keväänä. Nyt oon palannut B-sarjaan, mutta vuoden takaiseen C:hen en todellakaan aio kivuta takas!!! Voin avata tätä mun kompleksia joskus lisää, mutta toistaiseksi oon OK-tyytyväinen, kun voin käyttää kolmiobiksuja ja -rintsikoita!

Näin se mun kroppa on muuttunut vuodessa… Aikamoista! :) Vuosi sitten kesäkuussa painoni oli huippulukemassa 68 kg ja ensimmäinen blogiin merkitty/kuvattu viikopaino oli 66 kg. Oon kirjannut tuonne mun Suureen Suunnitelmaan jo Laihisraivareiden alkumetreillä sen, että tiedän voivani hyvin, näyttäväni hyvältä ja olevani varsin tyytyväinen ulkomuotooni painaessani n. 57 kg. 55 kg oli mun ns. Ultimate Tavoite, ja ajattelin pääseväni siihen jos pääsen. Alkukeväästä söin terveellisesti, säännöllisesti ja hyvin + liikuin lähes päivittäin = olo oli kaikinpuolin tasapainoinen. Tuolla yhdistelmällä painoni pyöri pitkään siellä 55-57 kg välillä. Loppukesästä, ja varsinkin nyt kesän aikana paino on jälleen noussut hieman, ja nyt hipuilen kuuttakymppiä.

Edelleen oon sitä mieltä, että kiloista viis, vaatteiden istuvuus suhteessa oman olon mukavuuteen kertoo totuuden.  Samoin peili. Ainakin omasta naamastani voin sanoa, että olen muuten tyytyväinen, mutta ikävöin kovasti viime kevään skarppia leukalinjaa! Turvotus kun tällä iällä (36 v.) kertyy myöskin tuohon leuan alle tosi söpöksi pussukaksi! ;) Ja se turvotus tietty kertyy reisiin ja keskivartaloon, ja, ja, ja… Mutta turvotuksista huolimatta taputan itseäni selkään siitä syystä, että liikunnasta on tullut vuoden aikana tärkeä osa elämää. Vaikka ihon alle onkin kertynyt kesärasvaa, niin sen alla on rautainen mimmi, joka ei hevillä horjahda! 

Nyt lähden kahvakuulat repussa kohti omia treenejä, kuullaan taas pian!

MITTANAUHA PALJASTI TOTUUDEN

Olen parin viime viikon aikana tuskaillut nousevan painokäyrän kanssa. Olen tiennyt liikkuvani riittävästi ja syöväni suht oikein, silti vaaka on näyttänyt maanantaiaamujen punnituksissa ihan muuta kuin pitäisi. Nousevaan painokäyrään ovat vaikuttaneet varmasti ainakin nämä syyt:

- kuumat kelit
* nesteiden kertyminen

- runsaan liikunnan ilmestyminen elämääni
* kroppa "pitää kiinni" vararavinnosta
* lihasmassa on lisääntynyt

Nyt olen jumppakärpästellyt peräti 8-9 h viikossa kahden viikon ajan. Sitä ennen totuttelin pikkuhiljaa liikunnan lisääntymiseen juoksemalla, pyöräilemällä, hyppimällä trampoliinilla ja puistozumbailemalla n. 3-4 h/ viikko. Keho alkaa toivottavasti vähitellen tottumaan uudistuneeseen ruokavalioon, herkuttomuuteen, ja ennenkaikkea lisääntyneeseen liikunnan määrään. Ainakin tämän aamun painolukema antoi osviittaa siitä, että ainakaan kroppa ei enää pidä itsepäisesti kiinni niistä ylimääräisistä kiloista! Vaikka kiloluku onkin ollut nousujohteinen parin viikon ajan, en ole ottanut ruuhkaa. Olen tuntenut liikunnan ja ruokavalion positiivisen vaikutuksen kropassani, ja eilen ensimmäistä kertaa huomasin pari näkyvää/tuntuvaa muutosta:

- pyöräilykypärän leukahihna on kuin onkin liian löysä, jouduin kiristämään sitä
- juoksuvyö, jossa kannan pitkillä lenkeillä mukana pieniä vesipulloja, tipahti lenkille lähtiessäni peffan päälle, jouduin kiristämään sitäkin
- viimeksi alkukesästä pitämäni housut tuntuivat reisistä ihmeellisen ilmavilta

Mittailin itseni useasta kohtaa n. kuukausi sitten tavoitevaatelaatikkoinvistä tehdessäni. Kirjasin nuo lukemat silloin ylös, ja otin eilen illalla uuden mittaustuokion. Meinasin lentää selälleni!!! :D 

Mittasin itseni tuolloin kesälomani alkupuolella oikein kolmesta kohtaa vatsan seudulta, niin tynnyrimäinen oloni oli.  2 = alimpien kylkiluiden alapuolelta, 3 = navan päältä ja 4 = masun pulleimmalta, eli "oman elämäni vyölaukun" kohdalta. Alkoholin, vaalean leivän, pastan ja herkkujen pois jättäminen on vienyt 8,5-10 cm:n verran turvotusta keskivartalostani, MAHTAVAA!!! Alakropassa on tapahtunut vähemmän, reisien yhteisympärysmitasta (6) on lähtenyt 4 cm, pepun pyöreimmästä kohdasta (5) ainoastaan 1,5 cm.
Otan mitat seuraavan kerran 10.9. Tiedän, että ero eilen otettuihin mittoihin ei tule olemaan näin dramaattinen, sillä turvotussentit ovat jo lähteneet.

Näyttipä vaaka siis mitä tahansa, mittanauha ja päälle soljahtavat vaatteet kertovat sen lopullisen totuuden! :) Ja hei, hauiksen ympärysmitta oli kasvanut 1,3 cm! ;) Voimanainen.

Tässä vielä kuva tämän päivän PT-treeneistä Monnan kanssa. Tehtiin mm. päälläseisontaa yhdistettynä keskivartalon hallintaa vahvistaviin jalanojennuksiin. Rankkaa oli. Varsinkin asennosta hitaasti pois laskeutuminen sai syvät (toistaiseksi vielä lähes olemattomat) vatsalihakset nitisemään ja vinkumaan. Oma alastuloni ei ehkä ollut se kaikista sulavin! ;)

Nyt unille, viime yö meni nimittäin superkuuta valvoessa… :)