ON PÄIVIÄ JOLLOIN VOISI SYÖDÄ KAIKEN

...onneksi kuitenkin vain kerran kuussa 2-3 päivän ajan. Harmillista näin laihduttamisen kannalta se kuitenkin on! Se on kuin eläimellistä himoa joka kumpuaa jostain syvältä sisimmästä. Mieli skannaa kaappeja ja ruokakomeroita taukoamatta läpi ja muistelee löytyisikö uumenista jotain mitä voisi syödä. Ja nälästähän tässä ei ole kysymys.

Mietin keinoja, joilla saada päänsisäiset äänet hiljennettyä noiden parin päivän aikana. Toistaiseksi ainoa toimiva keino on ollut syöminen. Huono valinta. Toivottavasti olen huomenna jo kuivilla!

JO HELLITTÄÄ

Kunnon flunssahan siitä sitten kehkeytyi! Olin 3 päivää pelistä pois ja makasin vällyjen välissä. Nyt olo alkaa kohentua ja nenän kautta saa taas happea. Valitettavasti en ole jaksanut kirjoitella, toisaalta eipä ole kauheasti ollut kiinnostavaa kerrottavaakaan. "Nukuin, niistin, jon teetä, niistin taas ja nukahdin...."

Huomenna viikko uus, numero 13! Vaa'alle meno vähän taas hirvittää, sillä tunnen kuinka kroppani on aikas tyhjäkäynnillä ja on luultavasti tarrannut taudin ajaksi kiinni oikein kunnolla kaikkiin energiavaroihin. Vaan eipä haittaa. Into päästä pinkomaan kirpakkaan pikkupakkaseen on kova! Täytyy vaan jaksaa ja malttaa, että on kunolla terve.

Pirteää sunnuntaita kaikille! :)

Aivastus!

Pahuksen pahus... Niin se yrittää syysflunssa iskeä. Valitettavasti kaapissa ei ole inkivääriä, mutta kaikki muut taikajuoman ainekset on jälleen kasattu kuppiin. Toivotaan, että selviän tästäkin yrittäjästä säikähdyksellä!

PUOLIVÄLI ALITETTU

Jihuu! Parin viikon takainen notkahdus on kurottu lähes kiinni. 61,5 kg, eli laihisraivareiden puoliväli on alitettu ja se on kuulkaas loppupuoliskon tarpominen edessä. Mutta kyllä on voimakas olo pimeydestä ja vesisateesta huolimatta. Tunnen eläväni! Eilen jaksoin juosta 10,3 km lenkin saamatta sydäriä. Laitoin tänään päälle vaakaraidallisen villahameen, enkä näyttänytkään seepralta nakinkuoressa. Olen kuin Rocky Balboa portaiden huipulla, hikisenä, mutta ah, niin muodikkaana! ;)

Alunperin olin päättänyt palkita itseni laihisraivareiden puolivälin kohdalla kauneushoidolla. Laatikossa odottaa 100 euron arvoinen lahjakortti nimittäin... Olen pantannut sitä ja päätin pantata vielä hetken aikaa. Käytän tuon hemmotteluihanuuden sitten kun painoni alkaa luvulla 5. Vaikka tämä puoliväli onkin hieno saavutus ja olen ylpeä vyötärön hiljalleen löytymisestä, haluan pusertaa vielä vähän. Ehkäpä tuo notkahdus on vielä liian tuoreessa muistissa ja pelkään, että se tapahtuu taas. Siksi onkin hyvä katsoa vielä vähän pidemmälle ja sitten vasta palkita. Ei paljon pidemmälle, nythän ei ole kyse kuin reilusta kilosta. Toivottavasti parin viikon päästä jo loikoilen aromaöljyjen sulotuoksuisessa transsissa!