TASAPAINOSSA SYÖMISEN KANSSA

Viikko on vierähtänyt jälleen vauhdilla, harmillista, etten ole ehtinyt päivittää tänne kuulumisiani! Maanantaina treffattiin Monnan kanssa. Oli tarkoitus tehdä salitreeni, mutta kävin juuri ennen PT-treffejä hieronnassa ja akillesjänne oli edelleen kipeä, joten päätettiinkin tehdä henkinen treeni. Toisinsanoen istuttiin ja juteltiin. Juotiin kaffet ja smoothiet, ja käytiin läpi kuulumisia. Monna kyseli tiukkoja kysymyksiä suhteestani ruokaan, omaan kehooni ja liikkumiseen. 

Ihana juttuhetki Monnan kanssa Ruoholahden kauppakeskuksessa.

Vastaukset tulivat aika helposti, mutta tapaamisen jälkeen pää jäi vielä pohtimaan tarkemmin asioita. Kysymykseen "MITÄ RUOKA MERKITSEE?" vastasin Monnalle:

- Paljon! Jos ei ole energiaa, kone ei kulje
- Nautintoa, energiaa, jaksamista.
- Ruoka ei ole vihollinen, annoskoot sensijaan välillä ovat.

Oma analyysini on, että tämänhetkinen suhtautumiseni ruokaan on varsin terve. Tiedän mitä ja kuinka usein pitää syödä, että jaksan. Tiedän, mitä ei pidä syödä, jotta oloni on hyvä. Tiedostan myös omat komastuskiveni, ja teen töitä niiden välttelemiseksi. Ehdottomasti tärkein ateriani on aamiainen. Jos syön aamulla huonosti, se vaikuttaa koko päivään.

Aamuhetki.

Aloitan aamuni aina juomalla puoli litraa vettä, keho herää myös sisältä. Sitten istuskelen hetken rauhassa blogeja ja/tai lehtiä lukien, tai tätä omaa blogiani päivittäen. Aamun aikana juon pari kupillista (n. 3 dl) mustaa kahvia, heräilen pikkuhiljaa, ja valmistaudun alkavaan päivään. Tämä on oma aamuhetkeni Oskarin tuhistessa vielä höyhensaarilla… Sen jälkeen alkaa brekkarin preparoiminen. Valitsen aamupalaksi yleensä aina jonkun näistä:

Yhdenlainen "Power Plate"

Munakas, tuorepuuro, "Power Plate", hedelmäsalaatti + maustamatonta jogurttia ja myslisekoitusta tai raejuusto-pähkinä-marjaherkku. Leipää, isoja mysli- tai murokulhollisia tai keitettyä puuroa en ole enää juurikaan syönyt. Ne saavat nimittäin aikaan turvotusta, ja keitetty puuro ei pidä nälkää loitolla riittävän hyvin.

Lounas on melkeinpä poikkeuksetta salaatti! Täytteenä useimmiten lohta, katkarapuja tai kanaa + runsaasti kasviksia. Mielellään höystän salaattiani siemenillä, jos siihen on mahdollisuus. Usein tulee myös käytyä Rullassa, mistä saa herkullisia vietnamilaisia kääryleitä. Lounaan päälle pieni kahvi, iltapäivällä tulee usein juotua Espresso Lungo, jos olen työhuoneella ja illallisen päälle vielä toinen. Kahvia siis kuluu, mutta omasta mielestäni ihan hallitusti.

Söin Ravintola Prestossa päivän kalaa, eli turskaa ja paahdettua fenkolia tämän viikon torstaina.

Illallinen on melkein aina lihaa/ kalaa/ kanaa + kasviksia. Syödään 1-2 kertaa viikossa ulkona, jolloin valitsen salaatin, jos listalta ei löydy kermaperunatonta vaihtoehtoa. Onneksi nykyään pystyy aika jouhevasti vaihtelemaan lisukkeita annoksesta toiseen. Poikkeuksena tiettyjen ketjujen paikat, jotka röyhkeästi perivät parhaimmillaan 3 € maksun esim. perunoiden vaihtamisesta kasviksiin. Käsittämätöntä toimintaa 2010-luvulla! Äänestän viemällä rahani sellaisiin ravintoloihin, joiden listalla on jo valmiiksi kasvispohjaisia annoksia, ja joiden tarjoilijat vastaavat "Tottakai!", kun kysyn lisukkeiden vaihtamismahdollisuutta.

Papá Pekan Paella Valenciana.

Välillä tekee mieli tuhtia soul foodia, joten kaapissa on aina paria eri riisipastaa. Olen kehittänyt vuosien saatossa sellaisen ihan älyttömän hyvän Bolognesekastikereseptin, jota pari kerta vuodessa hauduttelen "Nigellana" nelisen tuntia. Kun alkaa syksy tästä kylmetä, niin enköhän laita taas padat porisemaan! Ja jos mestarikokki-iskäni laittaa jotain ihanaa intialaista, tai bravuuriaan Paella Valencianaa, kuten tämän viikon tiistaina, niin kyllä kiitos, ja santsaan kans!

Jääkaapin hedelmävalikoima tänä aamuna.

Suurin kompastuskiveni on välipalat! Yritän muistaa kotoa töihin lähtiessäni ottaa mukaan ainakin yhden hedelmän. Toisinaan on se tilanne, että esim. kuvauscatering on leipä,- pulla- ja keksipainotteinen, joten parasta olla varustautunut omilla eväillä. Täytyypä ostaa kotiin Mini Grip-pusseja, joihin voi kätevästi tehdä valmiiksi omia "Trail Mix"-sekoituksia. Siemenet, pähkinät ja kuivatut hedelmät nimittäin pitävät nälkää hyvin loitolla, ja kun teen sekoituksen itse, voin hyvin kontrolloida välipala-annosten kokoa ja ettei pussiin sujahda suolattuja tai makeutettuja napopaloja.

Herkkuhamsteri itse teossa Villa Mandalan detox-päivänä viime kuussa. Tämän raakasuklaakakun inspiroiman jälkkärin meinaan pyöräyttää tänä viikonloppuna!

Olen antanut herkkuhamsterille vähän liekaa, mutta olen samalla ollut peloissani ja varuillani oman herkuttelijahistoriani tietäen. Nyt alkaa kuitenkin tuntua siltä, että herkut eivät enää ole kompastuskiveni! Pystyn syömään pari palaa tummaa suklaata, tai nauttimaan yhden leivoksen ilman että pää ja kroppa huutavat lisää. Aiemmin olen jäänyt samantien koukkun, ja herkuttelu on syöksynyt hallitsemattomissa olevaan pystykierteeseen pienestäkin triggeristä.

Raakajätskikokeilu kesällä, hyvää oli!

Uskon, että olen saanut itseni vieroitettua sokerista. Ainahan makea maistuu, mutta luulen, että aivoni ovat vuosien jälkeen vihdoin normaalitilassa välittäen viestin kylläisyydestä ja riittävästä makeansaannista ajoissa. Tämä on sen ansiota, että otin alkuraivarointiin tuon n. seitsemän viikkoa kestäneen täyshekuttomuuden. Uskon, ja oikeastaan tiedän, että jos nyt tarttuisin Mars-patukkaan, tai irtokarkkipussiin, niin ei kestäisi kauankaan, kun sokeriaddiktio saisi jälleen vallan. Siispä tyydyn herkuttelemaan hallitusti.

Eleonoora Von Smör kirjoittaa Baking Instict-blogia.

Leivos sillointällöin, pari palaa tummaa suklaata vähän useammin, muttei kuitenkaan koko levyä kerralla! Olen tosi iloinen, että tämä entinen kompastuskivi on muuttumassa neutraaliksi osaksi omaa ruokailuani. Odotan innolla, että pääsen testailemaan Tammesta tällä viikolla lahjaksi saamani Baking Instinct-kirjan herkkuja… Kuvat ainakin tuovat veden kielelle!!!

Yhden söin tiistaina, kun juhlittiin mamman synttäreitä!

Kaikenkaikkiaan tunnen, että olen ruokailun suhteen tasapainossa, olen löytänyt rauhan. Hiilari- ja herkkuhimotukset pysyvät hallinnassani, enkä ajattele syömistä enää kierolla tavalla. Olen nautiskelija, ja sellaisena aion pysyä. En ole dieetillä, vaan ruokailutottumukseni ovat osa elämäntapaani. Jaksan, pystyn, uskallan ja haluan. Nuo neljä sanaa pätevät myös liikkumiseen ja työelämään. Tunnen kuinka loppuelämäni suunta on löytämässä muotoansa, ja nyt pääsen pikkuhiljaa tuunailemaan ja hienosäätämään uutta minääni. (Tähän kohtaan naama hangonkeksillä hymiö!!!)

Marsu kuvattuna kaksi kuukautta sitten (20.7.)  ja tänään (20.9.)

Loppuun vielä kuva tasan kahden kuukauden takaiselta Porvoonreissulta. Lähdettiin silloin lounaalle ja viettämään kaunista kesäpäivää maalaiskaupunki-idylliin. Oskari oli nähnyt musta unta Michael Kors-henkisestä asussa, ja päätin sen kunniaksi julistaa EI HALATEILLE JA KAUHTANOILLE, pukeutua valkoisiin vähän liian kireisiin shortseihin ja vaakaraitapaitaan keskivartalokiloista huolimatta. Muistan, kuinka shortsit tuntuivat tosi lyhyiltä, koska ne eivät laskeutuneet kunnolla lantiolle, vaan vyötärö piti kiristää pullottavan alavatsan päälle. Raitojakin mietin… Vedin tukan kireälle nutturalle, punasin huulet, ja astelin selkä suorassa pitkin Porvoon katuja. Tunsin itseni ihan hyvän näköiseksi, vaikka tuttuja kohdatessa tekikin mieli vetää masua sisään! (Terkut vaan Ellen Muotikuiskaajalle!) Sovitin noita samaisia vaatteita tänään, ja kappas! Valkoiset shortsit eivät enää todellakaan istu päällä, vaan roikkuvat lökäpöksyinä peffan päällä. Raitapaitakaan ei näytä niin keskivartaloa korostavalta, kuin tuolloin yhdeksän viikkoa sitten, JEI! Näiden kuvien välillä on nelisen kiloa eroa painossa.

Nyt kohti Oskarin vetämiä yllätystreenejä. Hikihuumaa kuulemma luvassa!

Huomiseen!