TÄÄLLÄ MEKSIKO, KUULEEKO HÄRMÄ?!

Terveiset toiselta puolen maapalloa! Matkustin eilen kotiovelta tänne Sayulitaan melko tarkkaan 24 h. Pitkä 12 tunnin lento Pariisista Mexico Cityyn meni tosi mukavasti. Tein torstain postauksessani hienon suunnitelman ajan kuluttamista varten, mutta nukuinkin melkein koko lennon! Luin kirjaa ja katsoin yhden jakson Mentalisia, muun ajan joko söin tai vetelin hirsiä. Pääsin perille kohteeseen joskus 01.30 täkäläistä aikaa, ja heräsin klo 7.20 a) kukon lauluun, b) nälkään, c) varmaan myös aikaerosekoiluun. Puuhailin aamutoimet rauhaksiin ja purin matkalaukun. Puoli yhdeksän aikoihin lähdin sitten katselemaan, että mihinkäs oikein olenkaan päätynyt… Yöllä oli tietenkin säkkipimeää, kun saavuin perille taksilla, ja väsymys oli sen verran tanakka, ettei tullut pahemmin huomioitua ympäristöä. Sen laitoin merkille, että taivas roikkuu väärinpäin, ja tähdet on kirkaampia ja isompia! :D

Majailen Aurinko Bungalows-nimisessä paikassa aivan Sayulitan keskustassa. Aamusella kylän kaduilla ei näkynyt juurikaan turisteja, ainoastaan paikallisia avaamassa kahviloitaan ja kauppojaan, ja lapsia kipittämässä kouluun.

Käyskentelin tovin, ja äkkäsin Trip Advisorista bongaamani Orangy-mehubaarin. Päätin ottaa kävelybrekkarin, eli terveysmehun ja kämmenen kokoisen chia-quinoa-karpalokeksin. Jatkoin matkaani  kohti rantaa.

Siellä oli vedessä jo hyvä määrä surffareita odottelemassa aaltoja. Istahdin alas mutustamaan keksiä ja katselemaan touhua. Meidän surffikurssi alkaa huomenna, ja ajattelin, että josko pääsisin aallon kiinni saamisesta alustavasti jyvälle muiden touhua katselemalla. Oli niin mukavaa kuunnella meren pauhua, katsella surffareita ja antaa nousevan auringon pikkuhiljaa lämmitellä selkää. Sitten rupesikin vähän unettamaan. Päätin kävellä hierontapaikkaan, jonka olin nähnyt rannalle tullessani. Pötköttelin tunnin Alman hellässä huomassa "Nirvana"-hieronnassa. Teki kyllä hyvää eilisen istumapuudutuksen jälkeen!

Hieronnan jälkeen tuli taas nälkä. Muistin nähneeni Trip Advisorissa La Esperanza-nimisen paikan, mistä saisi orgaanista vege- ja vegaaniruokaa. Sitä siis etsimään. Tämä on onneksi niin pieni kylä, ettei kauan tarvinnut kävellä…

Tilasin ison kahvin lisäksi Huevos a la Mexicana, eli täkäläisittäin valmistettua munakokkelia. Seassa oli vihreitä papuja, kevätsipulia ja tomaattia. Rinnalle tuli raikas salaatti ja maissitortilloja, joiden sisään paikalliset rullaavat munakokkelin pikantin kastikkeen kera. Kokeilin yhden, mutta munat munina mulle sit kuiteeskin! :) Sitten taas kävelemään… Makeahammasta vähän kolotti, joten päätin pysähtyä keskustorin kupeeseen Choco Banana-ravintolaan, ja tilata heidän spesialiteettinsa! Arvatkaas mikä se on? :D

No jäädytetty, suklaakuorrutettu bansku tietenkin! Vitsit, että oli hyvää. Valitsin päälle myslisekoitusta, myös kookoshiutaleita, ja jotain muutakin (en muista mitä) oli tarjolla. Kirjoittelin päiväkirjaa ja hörpin kahvia, ah mitä elämää! Täällä on tosi paljon jenkkejä, ja kaikki tarjoilijat puhuvat tosi hyvää enkkua. Hablaan kuitenkin mieluummin espanjaa, sitä kun pääsee niin harvoin käyttämään kotona…

Parhaillaan makoilen mun bungalowin ulkoterassin riippumatossa, ja ympäriltä on alkanut kuulua härmä-languagea! :D Me kaikki OmShaka-retriitille osallistujat majoitutaan täällä Auringossa, ja osa on saapunut perille vasta tänään. Reilun tunnin kuluttua meillä on yhteistapaaminen. Ja taas on nälkä! Mietin, että kävisinkö jossain syömässä ennen tapaamista, vai jatkaisinko vaan loikoilua? Tää on aika mukavaa… :)

Ihanaa viikonloppua sinne pohjolan perukoille, kuullaan taas pian!