SYNTTÄRIHUMUA JA SOKERIÖVERIT

Eilen juhlittiin Jade-kummityttöni 5-vuotissynttäreitä oikein urakalla! Päivä oli double trouble, juhlia nimittäin vietettiin kahdessa kattauksessa. Ensin sukulaiset ja kummit, ja illemmalla kaverikimara.Valmistauduin päivään kunnon aamiaisella. Tiedän kokemuksesta, että tällaiset lastenjuhlapäivät on rankkoja varsinkin vatsalle! Alle siis tuhti tuorepuuro ja kunnon munakas. Sitten päivänsankarin luo valmistautumaan... Hän tilasi itselleen rusettikamapuksen ja toivoi, että kummitäti taiteilisin omaan tukkaansa Pikku Myy-nutturan!

Sarkiman tytöt ja Mintzi.

Päiväkattauksessa oli tarjolla veljeni paakaroimaa Mariannerahkakakkua, mehevää mustikkapiirakkaa ja äidin Sikke Sumarin ohjeen mukaan tekemää manteli-oliiviöljy-sitruuna-rosmariinikakkua. Kaikkia maistelin, Siken/äidin kakku vei noista kolmesta voiton!

Mariannerahkakun koristelua.

Illalla herkuteltiin sitten Say It With A Cake -"Kakkumuijan" loihtimalla crazy-överikeijuprinsessakakulla. Oli aikamoinen!!! :D

Keijuprinsessa ihailemassa kakkuaan.

Te jotka olette mun haastatteluja joskus lukeneet, tiedätte, että aikanaan olen ollut oikea kakkuhamsteri. There was NO limit. Arki tai juhla, pistelin poskeeni palan jos toisenkin, eikä muka tuntunut missään. Eilisen päätteeksi todellakin tuntui. Päivän kokonaissaldoksi muodostui 1,5 maltillista palaa mustikkapiirakkaa, 2 palaa rosmariini-oliiviöljykakkua, maistiaispala keijuprinsessaa ja muutama laku. En ollut ähky, sillä herkuttelu onneksi jakaantui tasaisesti koko päivälle. Mutta olo kropassa oli illalla outo. En oikein osaa kuvailla sitä muuten, kuin että tuntui kummalliselta ja tasapainottomalta. Päivän aikana olin syönyt tuhdin aamupalan ja kakkujen lisäksi ainoastaan pari ruisleipäpalaa ja kaalisalaattia. Illalla kroppa selkeästi kaipasi jotain suolaista, mutta mikään ei oikein maistunut. Keitto olisi voinut olla hyvä vaihtoehto, mutta se jäi tekemättä. Päädyin lopulta pehkuihin sokerihuuruisena, päätin korjata balanssin kunnon aamiaisella pitkien unien jälkeen.

Tänne sitä kakkua!!!

Olen jutellut lastenjuhlista ja niiden tarjoiluista useamman tuttavapiirini kuuluvan äidin ja isin kanssa.   Moni on kertonut, että helposti lähtee lapasesta, tulee laitettua tarjolle jos jonkinlaista ja yleensä ihan liikaa. Yksi tuttu äiti oli kokeillut poikansa 4-vuotissynttäreillä raakaherkkuja, mutta ne eivät olleet maistuneet vieraille. On selvää, että lapset rakastavat makeaa ja synttärikemuissa saa luvan kanssa vetää överiksi. Sitten hypitään se ilta seinillä masut kipeinä... Tämä käyttäytymismalli jäi itselleni päälle pitkälle aikuisikään saakka!

Barcelonassa 2012

Kuten mainitsin, vielä pari vuotta sitten There was NO limit. Välillä meinaa vieläkin lipsahtaa, siihen liittyy useimmiten väsymys ja/tai tunnetulva. Näin kävi viimeksi ollessani työreissussa Ruotsissa ennen joulua. Tilanne: yksin hotellihuoneessa vieraassa kaupungissa seurana pahat PMS-oireet. Ratkaisu: pussillinen salmiakki Bilar-karkkeja. Lopputulema: entistä huonompi olo ja isompi itku. Parannuskeino: Pienet päikkärit, suihku ja avautumisillallinen ystävän kanssa. Vaikka periaatteessa hallitsen herkutteluni, niin edelleen tulee hetkiä, jolloin hulahtaa yli laidan ja pahasti.

Suosin nykyään nollatoleranssin sijaan kohtuutta. Tiedän paljonko on paljon ja mikä on jo ihan liikaa. En enää ole valmis kärsimään kahta päivää tukkoisesta olosta suolistossa ja vetämättömästä sekavuustilasta, jonka kunnon sokeriöverit aiheuttaa. Tämän oppiminen vaati itseltäni yli vuoden työn. Vieroittautuminen ja pään uudelleenohjelmointi alkoi kesällä 2014. Se vaati alkuun totaalisen nollatoleranssin sokerin suhteen, olin kuusi viikkoa ilman herkkuja ja alkoholia. Se kannatti, nimittäin nyt voin sanoa, että olen suht sinut sokrun kanssa. Tunnemyrskyt ja tiukat tilanteet arjessa ovat kyllä edelleen hetkittäinen kompastuskiveni. Tämän vuoden agendalla onkin sukeltaa noissa tilanteissa syvemmälle ja tunnistaa tunneherkuttelun ja -syömisen alkulähde jostain sieltä murrosiän alkuvaiheilta. Kirjoitan pian oman postauksen tästä tunteiden tukottamisesta herkuilla ja ruoalla.

Herkutteluni pysyy nykyään aisoissa, koska:

a) tiedän mitä tapahtuu kun vedän kakkua kaksin käsin
b) tunnistan sokeriövereiden oireet ajoissa
c) älyän siis lopettaa ahtamisen ajoissa
e) ymmärrän, ettei kakku lopu maailmasta kesken

Aurinkoa sunnuntaihin!