Olin tänään video-chat'issa ulkomailla asuvan ytäväni kanssa. Hän huudahti heti alkuun, kuinka hoikistuneelta kasvoni näyttävät. Näytän kuulemma myös terveeltä ja hyvinvoivalta. Päätin selailla vähän loppukesän kuvia läpi ja muistella millaisessa kropassa silloin asustelinkaan. Näytin iloiselta, mutten kylläkään hyvinvoivalta. HyvinSYÖNEELTÄ ennemminkin.
Seuraavaan kuvaussessioon on enää vajaa viikko aikaa. Muistan, kuinka kuukausi sitten otin kuvistani jonkinlaisen ruuhkan ja pienimuotoisen masennuksen päivän ajaksi. Päätin sovittaa turkooseja kuvausalusvaatteitani ja tutkailla peilikuvaani valmistautuakseni ensi viikon kuvauskoitokseen. Oh, minulla alkaa olla vyötärö! Ja rinnat eivät enää tursua rintsikoista yli. Kuminauhatkaan eivät näytä uppoavan ihraan entiseen malliin! Olen siis ihan oikeasti laihtunut.
Koen olevani mieleltäni 50-jotain kiloinen. Olen kuitenkin näiden parin 60, lähes 70-kiloisvuosieni aikana sisäistänyt niin hyvin tuon massan, että on vaikea ymmärtää sen vähenemistä. Vaikka vaaka näyttää kilojen tippuvan tasaiseen tahtiin, en millään meinaa uskoa sitä todeksi. Kuukausi sitten halusin kaiken tänne heti, mutta nyt olen ymmärtänyt ajan kyllä tekevän tehtävänsä. Tässä kuussa en meinaa malttaa odottaa kuvien ottamista! Vaikka se edelleen tuntuukin oudolta ja jopa pelottaa, tiedän, että tällä kertaa huomaan eron,varsinkin kun vertaan lähtötilanteeseen!
Eikö olekin ihana tunne huomata noita asioita, ja etenkin kun muut huomaavat myös? Itse olen käynyt läpi melkoisen muodonmuutoksen vuoden sisällä, ihan normaalipainoinen olin ennenkin, mutta olen onnistunut karistamaan yli viisi kiloa rasvaa ja jopa saamaan muutaman sata grammaa lihasta lisää samaan aikaan!
VastaaPoistaTuommoiset huomautukset ja omat huomiot tietty myös antavat lisäpotkua ja jotenkin semmoisen tosi hyvän olon! Paljon tsemppiä jatkoon!!