LISÄÄ TAVOITEVAATTEISTA

Vielä pitää kirjoittaa muutama sananen noista tavoitevaatteista... Kuten eilen mainitsin, kellarista löytyy läjäpäin ihanuuksia, jotka eivät ole mahtuneet hetkeen päälle. Nuo samat vaatteet ovat pyörineet matkassa - 5g/ 8kg/ 10kg -kasseissa vuosien ajan. Osassa on vielä laput kiinni, sillä olen mm. tehnyt pariin kertaan nettiostoksia kuvitellen olevani tietyn kokoinen... Totuus onkin sitten paljastunut, kun paketti on saapunut kotiin, eikä yksikään uusi vaate ole mahtunut päälle. Tykkään asos.com-nettikaupasta, ja pitkään väitin itselleni olevani edelleen enkkukokoa 10. Vaan enpä ole! Ei se mitään, monet ihanuudet odottavat siis syksyä. Ja miten mahtavaa, ettei tarvitse ostella uusia vaatteita, vaan voin VIHDOINKIN pukeutua niihin tavoitevaatteisiin!!! Täältä löytyy postaukseni kesän tavoitevaatteista keväältä 2011.

Tavoitevaatekuva keväältä 2011.

Tiedoksenne: en ole kertaakaan päässyt pitämään noita vaatteita, paitsi tuota raitamekkoa kerran.

Oranssit housut lähikuvassa, ei ihan mene kiinni! (koko 10)

Muistan edelliseltä raivarointikierrokselta kuinka ihanalta tuntuikaan mahtua tavoitevaatteisiin. Mieleeni on erityisesti painunut vaatteidensovitushetki joulukuulta 2009. Olin tiputtanut yhdeksän kiloa painoa, mutten ollut uskaltautunut sovittelemaan kellarin kasseissa odottelevia vaatteita. Olimme mieheni kanssa päättäneet mennä kihloihin ja järjestää uutisen julkistamisen kunniaksi juhlat kotonamme. Mietiskelin alkuviikosta tuon tärkeän päivän asua, ja päätin, että nyt olisi aika sovittaa muutamaa kellarissa odottavaa ihanuutta. Olin varsin epäuskoinen, sillä olin haudannut nuo vaatteet perimmäiseen nurkkaan, ajatellen, että ne mitä luultavimmin päätyisivät seuraavana kesänä kirppikselle!
Voitte vaan kuvitella, kuinka meinasin seota onnesta huomatessani lähes KAIKKIEN tavoitevaatteiden mahtuvan, ja vieläpä näyttävän ihan mielettömän hyvältä päälläni. 

Sovituskoppikuva San Fransiscosta, ja kihlajaisvaatteiden testailua.

Tuo oikeanpuoleinen kuva on napattu kyseisestä kihlajaisjuhlaa edeltäneestä sovittelusessiosta! Muistan, kuinka soitin äidilleni, ja itkin puhelimeen onnesta!!! Äiti tietysti luuli, että jotain oli sattunut, kunnes sain nikoteltua asiani nyyhkytyksen seasta. Tunnelataus oli aikamoinen tietysti tuon kihlautumisen takia, mutta tärkein pointti oli tietysti se, etten millään voinut uskoa mahtuvani noihin vaatteisiin. Se Isompi Uutinen selvisi äidille sitten viikonlopun juhlissa... ;) 

Kihlajaisjuhlan pizza-menu.

Nyt lähden polkemaan Pikkukoskelle. Siellä olisi jälleen vuorossa aineenvaihduntaa vilkastuttava Päivän Treeni, eli se sama, jonka tein keskiviikkona. Meinaan myös lekotella auringossa, lukea uutta kirjaa, ja pulahtaa Vantaanjokeen uimaan. Treffataan vanhempani rannalla, ja pyöräillään päivän päätteeksi heille grillaamaan.

Kivaa lauantaita!