SYYSLAISKISTUSTAKO?

Voihan blaah...! Aina sen unohtaa kuinka valon määrän muuttuminen vaikuttaakaan mieleen ja kehoon. Näköjään itselläni tämä tapahtuu tasan puolivuosittain aina huhti- ja lokakuun vaihteiden kieppeillä. En todellakaan ole mikään syysmasentuja. Rakastan syksyä, sen tuoksuja ja kirpeää ilmaa. Mutta tuo valon väheneminen kyllä vaikuttaa kehoon, ei voi mitään! Onneksi sunnuntaina alkaa kauan kaivattu KESÄLOMA!!! Suuntaan Espanjan auringon alle 10 päiväksi, eli eiköhän kroppa saa siitä kaipaamansa piristysruiskeen...
Viime viikko meni jotenkin vauhdilla ohi. Töitä oli paljon, mutta muuten en kyllä saanut mitään aikaan... Tämä viikko on muodostumassa hvyin samanlaiseksi, ja kaupanpäälle vielä tuo orastava melankolisuus. Liikkumiset on jääneet ihan kokonaan. Edellisen kerran hikoilin viime viikon maanantaina, kun tein päivän treenin televisiokameran pyöriessä. Nyt kroppaa kolottelee, vetää ja ahdistelee. Tiedän hyvin, että krempat pahenevat päivä päivältä, jollen NYT laita lihaa liikkumaan. Argh, miksi se muka tuntuu niin vaikealta...? Olen himoinnut monta päivää hikijumppatunnin perään. Lähin motivus on viiden minuutin kävelymatkan päässä, että on se kyllä kumma, etten muka saa raahattua ahteriani sinne. NYT KYLLÄ RIITTÄÄ!!! 

Tänään menen, sovittu! Hah, katsoinpa itselleni tunninkin samantien, eli Motivus Free. Kuulosti hyvältä, juuri sellaiselta sopivan energiseltä. Ja tunnin päälle saunaan, ahhhhhh. Katsos nyt Mariela, ei se ole tämän kummempaa!
Vedin eilen Remingtonin syyspressitilaisuuden, jonka jälkeen kävin keskustelua kollegoideni Saara Sarvaksen ja Laura Anderssonin kanssa liikkumisen ihanuudesta. He treenaavat molemmat painoharjoittelua ja Cross Trainingia, ja vannovat voima- ja kestävyysharjoittelun nimeen. Molemmat leidit yrittivät kovasti houkutella mukaan Vetosalille, katsotaan josko innostuisin. Tai siis innostuin kyllä jo, mutta olen maailman huonoin käymään säännöllisesti treenaamassa muualla kuin omassa olkkarissa. Saara tosin kertoi, että trainerit pitävät kyllä huolen, että kaikki saapuvat treeneihin.... Kukaan ei kuulemma halua Mustalle Listalle! ;)

Syömiset ovat olleet ihan ok. Sunnuntaina tosin päästin ensimmäistä kertaa löysälle herkkujen suhteen. Oltiin kaveriporukalla ihanalla brunssilla, ja maistoin pari lusikallista suklaavanukasta ja omenapiirakkaa. Kotona mutustin vielä vähän suklaata ja keksejä. Hihii, se oli tiedättekös hauskaa! Hauskinta tuossa mutustelutuokiossa oli se, ettei mieleni oikeastaan tehnyt yhtään enempää, enkä jatkanut herkuttelua yli rajojeni. Viikonlopun aikana tuli myös syötyä pari palaa vaaleaa leipää ja ihan älyttömän suolaisia tapaksia. Olin melko varma, että puntari vippaisi reippaasti ylöspäin, mutta eipä se paino ole heilahtanut kuin 200 g väärään suuntaan. Paino on siis tänä aamuna 63,2 kg. Vähän takapakkia, mutta äh, ei haittaa!
Ihanaa, yhtäkkiä tuli hyvä mieli. Koko alkuviikko on mennyt vähän siipi maassa, mutta nyt tuli energiaa. Luulenpa, että se johtuu jumppapäätöksestä. Soitin äsken vielä kaverille, että joskopa lähtisi hikoilemaan illalla kanssani. Jumppatreffeistä ei nimittäin voi laistaa....! ;)

Ja kas, aamutaivas on muuttunut tämän tekstin kirjoittamisen aikana sysiharmaasta palavan persikkaiseksi... Tervetuloa aurinko! :)