PORRASTREENIT JÄTEMÄELLÄ

Aaaaaah, vihdoin kotona! Sykemittariin kertyi tänään treeniaikaa peräti neljä tuntia!!! Kun tänään heräsin, en todellakaan suunnitellut vetäväni tällaista maratonitreenipäivää, mutta maailma päätti toisin… Aamu alkoi työkeikalla, laitoin Kristiina Komulaisen nätiksi kuvauksiin. Toimittaja haastatteli Kristiinaa  urheilu- ja hyvinvointiasioista samalla kun puuhasin meikin ja hiusten parissa. Oli tosi inspiroivaa kuulla tarinoita erilaisista urheiluharrastuksista, endorfiinista, oikeasta ruoasta ja riittävästä unesta. Jos eilinen treenikaverini Akira nimitti itseään elämäntapahikoilijaksi, niin samaan koppaan menee kyllä myös Komulainen! Kerron, kun juttu on ulkona, niin pääsette lukemaan itse mitä kaikkea neito on sporttaillut menemään.

K. Komulainen kauniina as always. 

Puolenpäivän aikaan tulin kotiin syömään maanantailta yli jäänyttä herkkuruokaa, eli lampaan kruunukyljyksiä, pari perunaa ja kanttarelli-sipulisötkötystä. (Aamiaiseksi olin nauttinut chia-puuroa pensasmustikoilla ja raejusstolla, ja kuvauksissa pupelsin omppua!) Lounaan jälkeen pikku huili, ja sitten olikin aika lähteä polkemaan kohti Helsingin korkeinta kohtaa, eli keskimäärin 90 m korkuista jätemäkeä, Malminkartanon huippua. Luvassa oli porrasrääkki PT:ni Monnan johdolla! 

PT Pursiainen & potilas Sarkima. :)

Tehtiin erilaisia portaidennousuharjoituksia, tasailtiin välissä sykettä, ja sitten mentiin taas. Ainoastaan kerran jouduin kipuamaan kaikki 426 askelmaa aivan huipulle saakka. Kuuma ilma nosti sykkeitä aika lailla, mutta silti tunnin treeni meni yllättävän nopeasti. Välillä portaissa oli kunnon ruuhka, kun Ansku Bergströmin luotsaama nuorisolauma treenasi samaan aikaan kanssani. Treenien loppuvaiheessa portaisiin saatiin myös äijäenergiaa, ja yksi koiran kanssa treenaavaa rouva. :) Mitattiin muuten mun maksimisyke, joka on tällä päivämäärällä 183. Meinaan mitata huomenna aamulla myös leposykkeeni, saa nähdä kuinka nuo kehittyvät kunnon kasvaessa.

Ei ihan paras idea lähteä työntämään pyörää lähes pystysuoraa hiekkamäkeä. No, tulipahan tehtyä käsitreeni!

Treenin jälkeen päätin vielä  taluttaa pyörän ylös huipulle, ja tehdä siellä kunnon venyttelyt. Hah, helpommin sanottu kuin tehty. Jätemäen päälle johtava tie olikin yllättävän jyrkkä. Olisi sinne ollut loivempikin reitti, mutta tajusin sen vasta puolessavälissä matkaa. Maisemat ja vilvoittava tuuli kuitenkin palkitsivat tuon vaivannäön.

Ah.

Päädyin viettämään melkein tunnin ihaillen kaunista kotikaupunkiani. Oli jotenkin rauhoittavaa katsella joka ilmansuuntaan jatkuvaa vihreyttä, ja tietenkin horisontissa siintävää rakasta Helsingin keskustaa! Bansku maistui ja luureissa soi Röyksopin Senior-levy.

Suosittelen kiipeämään Malminkartanon Huipulle. Ellei kunnon, niin maisemien takia!

Malminkartanosta on, tai siis olisi ollut suht lyhyt matka vanhemmilleni, paitsi että eksyin. Alkumatka meni hyvin, mutta jossain vaiheessa valitsin väärän pyörätien, ja päädyin pyörimään puolukkana Paloheinään. Vai olikohan se Pakilaa…? En ole enää varma. Joka tapauksessa yhden pirullisen tietyön ja kiertoreittien takia olin ihan varma, etten koskaan pääse sieltä omakotitaloalueelta pois. Soitin jo hätäpuhelun Oskarillekin…

Ööö, missä mä oon?

No ei se hätäpuhelu ollut, kiukuttelupuhelu ennemminkin. Lopulta sain luovittua itseni takaisin reitilleni. Olin niin helpottunut, kun näin edessäni tutut Haltialan pellot. Tiesin, etten voisi enää eksyä! Laitoin vanhoja klubisoundeja kierrättävän biisin soimaan, ja lähdin polkemaan uudella innolla. Vauhtiani lisäsi edestä päin lähestyvä uhkaava musta pilvimassa. Mutta ei koskaan ole niin kiire, ettei ehdi ottamaan taidekuvaa! :)

Kuin Maissilapset-elokuvasta, paitsi että kyseessä on vehnä.

Noin kaksi minuuttia tämän kuvan ottamisen jälkeen vettä tuli kuin aisaa ja taivaankannelta kuului uhkaavaa jylinää. Poljin täysillä, mutta kastuin silti läpimäräksi. Se ei sinänsä haitannut, vilvoittava sade tuntui ihanalta monen tunnin hikoilun jälkeen!
Loppu hyvin, kaikki hyvin. Pääsin äidin ja isin luo lämpimään suihkuun ja valmiiseen ruokapöytään!

Tässä vielä tämän päivän Laihisraivarointiliikunnat:

Pyöräily Hki keskusta - Malminkartano 55 min (13 km), keskivauhti 4 min 14 s/km
Porrastreeni jätemäellä 60 min
Pyörän työntö jätemäen huipulle 10 min
Venyttely (ja hengittely) 50 min
Pyöräily Malminkartano - vanhempien koti 75 min (kiertotietä 15,9 km), keskivauhti 4 min 42 s/km

Kulutetut kalorit sykemittarista: 1736 kcal.  JAIKS!!!

Ehdin muuten tuossa "pienen" pyörälenkkini aikana antaa haastattelun Me Naisten nettiin, käykäähän lukemassa mistä tietää, että ripsari on aika laittaa vaihtoon! ;)