SURFFI & JOOGA MEKSIKOSSA ETENEE...

Tervehdys jälleen täältä Meksikon auringon alta! Ihanaa on ollut, mutta myös raskasta. Joka päivä ollaan surffattu ja joogattu, tänään on neljäs päivä kun mennään vesiin. Nyt poistutaan ekaa kertaa tästä kotirannalta, ja suunnataan Ancloten rannalle.

Okei, ensihatsit surffista: tosi haastavaa, mieli täytyy pitää t-o-d-e-l-l-a keskittyneenä koko ajan. Samoin kroppa. Jos jommankumman päästää falskaamaan, tulee mereltä turpaan niin, että tärisee! :D Ollaan opeteltu tosi paljon perusjuttuja, jotka on elintärkeitä surffatessa. Toistaiseksi me aloittelijat tästä meidän ryhmästä ollaan surffattu kuohuissa lähellä rantaa…

Eilen analysoitiin meidän tekniikoita videoilta ja kuvista, se oli tosi hyödyllistä. Mun haasteena on pitää tasapaino keskellä lautaa. Eilen ainakin lähti jatkuvasti kaartamaan vasemmalle, ja sain todella tehdä töitä, etten kurvaillut uiskentelijoiden ja kanssasurffaajien niskaan. Aiempina päivinä oon pysynyt linjassani, ja tosi hyvin pystyssä, mutta eilinen oli struggle. Eipä siinä mitään, välillä täytyy ottaa hittiä, jotta voi kehittyä, niin se menee. Vähän harmistutti eilen, mutten anna ton tunteen ottaa musta otetta. Tänään on uusi päivä ja uudet aallot! :) Joka päivä tulee paljon informaatiota, uusia tekniikoita, ja tietenkin meri on myös aina erilainen. Täytyy olla tosi nöyrä, rauhallinen ja pysyä tiukasti kiinni hetkessä. Noi on avainsanoja tän homman oppimiseen!

Meitä on tällä OmShaka Surffia & joogaa-retriitillä 10 osallistujaa. Mun lisäksi kolme meistä on täysin rookieita, pari on kokeillut vähän joskus, pari vähän enemmän, ja parilla on kokemusta useammalta vuodelta. Hyvä combo siis! Meidät on jaettu pariin ryhmään kokemuksen perusteella, ja on ollut tosi opettavaista katsella toisten, varsinkin noiden edistyneempien menoa. Ryhmähenki on tosi hyvä, kaikki tsemppaa ja kannustaa toisiaan.

Jooga on toiminut myös ihan älyttömän hyvänä tukena surffamiselle. Mia Jokiniva, joka vetää retriitin joogat, surffaa itse myös, eli tietää todella hyvin mitkä paikat jumiutuvat ja mitä lihaksia kannattaa vahvistaa, että jaksaa meloa ja pysyä laudalla. Joka toinen aamu on ollut dynaamista, vahvistavaa joogaa, ja joka toinen ilta palauttavaa, restoratiivista joogaa. Tänään illalla on luvassa taas tuota jälkimmäistä, can't wait! Se nimittäin taatusti pelasti ekan pitkän surffipäivän jälkeiseltä kokovartalojumilta toissailtana… :)

Täällä tulee syötyä erinomaisesti. Retriittiin kuuluu kevyt, mutta runsas aamiainen. Hedelmiä, mysliä, jugurttia, kananmunaa, meksikolaisia aamiaisherkkuja, kahvia ja tuoremehua. Tuolla pärjää jo pitkälle. Sayulitan kylä on täynnä hyviä ravintoloita, ja erilaisia terveysmehuja ja -smoothieita saa joka paikasta. Niitä ollaankin vedetty kaksin käsin! Ja hei, meksikolainen ruoka…! Need I say more? :)

Noniin, nyt mun on aika suunnata tuonne aamiaiselle, ja reilun tunnin kuluttua lähdetään taas surffaamaan! Laitan kuvia mun surffista heti, kun vaan saan muutaman otoksen noilta meidän hosteilta. Kaunista tiistai-iltaa querida Finlandia :)

TÄÄLLÄ MEKSIKO, KUULEEKO HÄRMÄ?!

Terveiset toiselta puolen maapalloa! Matkustin eilen kotiovelta tänne Sayulitaan melko tarkkaan 24 h. Pitkä 12 tunnin lento Pariisista Mexico Cityyn meni tosi mukavasti. Tein torstain postauksessani hienon suunnitelman ajan kuluttamista varten, mutta nukuinkin melkein koko lennon! Luin kirjaa ja katsoin yhden jakson Mentalisia, muun ajan joko söin tai vetelin hirsiä. Pääsin perille kohteeseen joskus 01.30 täkäläistä aikaa, ja heräsin klo 7.20 a) kukon lauluun, b) nälkään, c) varmaan myös aikaerosekoiluun. Puuhailin aamutoimet rauhaksiin ja purin matkalaukun. Puoli yhdeksän aikoihin lähdin sitten katselemaan, että mihinkäs oikein olenkaan päätynyt… Yöllä oli tietenkin säkkipimeää, kun saavuin perille taksilla, ja väsymys oli sen verran tanakka, ettei tullut pahemmin huomioitua ympäristöä. Sen laitoin merkille, että taivas roikkuu väärinpäin, ja tähdet on kirkaampia ja isompia! :D

Majailen Aurinko Bungalows-nimisessä paikassa aivan Sayulitan keskustassa. Aamusella kylän kaduilla ei näkynyt juurikaan turisteja, ainoastaan paikallisia avaamassa kahviloitaan ja kauppojaan, ja lapsia kipittämässä kouluun.

Käyskentelin tovin, ja äkkäsin Trip Advisorista bongaamani Orangy-mehubaarin. Päätin ottaa kävelybrekkarin, eli terveysmehun ja kämmenen kokoisen chia-quinoa-karpalokeksin. Jatkoin matkaani  kohti rantaa.

Siellä oli vedessä jo hyvä määrä surffareita odottelemassa aaltoja. Istahdin alas mutustamaan keksiä ja katselemaan touhua. Meidän surffikurssi alkaa huomenna, ja ajattelin, että josko pääsisin aallon kiinni saamisesta alustavasti jyvälle muiden touhua katselemalla. Oli niin mukavaa kuunnella meren pauhua, katsella surffareita ja antaa nousevan auringon pikkuhiljaa lämmitellä selkää. Sitten rupesikin vähän unettamaan. Päätin kävellä hierontapaikkaan, jonka olin nähnyt rannalle tullessani. Pötköttelin tunnin Alman hellässä huomassa "Nirvana"-hieronnassa. Teki kyllä hyvää eilisen istumapuudutuksen jälkeen!

Hieronnan jälkeen tuli taas nälkä. Muistin nähneeni Trip Advisorissa La Esperanza-nimisen paikan, mistä saisi orgaanista vege- ja vegaaniruokaa. Sitä siis etsimään. Tämä on onneksi niin pieni kylä, ettei kauan tarvinnut kävellä…

Tilasin ison kahvin lisäksi Huevos a la Mexicana, eli täkäläisittäin valmistettua munakokkelia. Seassa oli vihreitä papuja, kevätsipulia ja tomaattia. Rinnalle tuli raikas salaatti ja maissitortilloja, joiden sisään paikalliset rullaavat munakokkelin pikantin kastikkeen kera. Kokeilin yhden, mutta munat munina mulle sit kuiteeskin! :) Sitten taas kävelemään… Makeahammasta vähän kolotti, joten päätin pysähtyä keskustorin kupeeseen Choco Banana-ravintolaan, ja tilata heidän spesialiteettinsa! Arvatkaas mikä se on? :D

No jäädytetty, suklaakuorrutettu bansku tietenkin! Vitsit, että oli hyvää. Valitsin päälle myslisekoitusta, myös kookoshiutaleita, ja jotain muutakin (en muista mitä) oli tarjolla. Kirjoittelin päiväkirjaa ja hörpin kahvia, ah mitä elämää! Täällä on tosi paljon jenkkejä, ja kaikki tarjoilijat puhuvat tosi hyvää enkkua. Hablaan kuitenkin mieluummin espanjaa, sitä kun pääsee niin harvoin käyttämään kotona…

Parhaillaan makoilen mun bungalowin ulkoterassin riippumatossa, ja ympäriltä on alkanut kuulua härmä-languagea! :D Me kaikki OmShaka-retriitille osallistujat majoitutaan täällä Auringossa, ja osa on saapunut perille vasta tänään. Reilun tunnin kuluttua meillä on yhteistapaaminen. Ja taas on nälkä! Mietin, että kävisinkö jossain syömässä ennen tapaamista, vai jatkaisinko vaan loikoilua? Tää on aika mukavaa… :)

Ihanaa viikonloppua sinne pohjolan perukoille, kuullaan taas pian! 

MAANMAINIO MONNA

Mun oli pakko tehdä vielä yksi postaus ennen reissua! Haluan esitellä teille Monna Pursiaisen, mun Personal Trainerin. Törmäsin Monnaan ensimmäisen kerran viime kesänä ottaessani tämän elämänmuutokseni ensiaskelia ja etsiessäni itselleni kirittäjää. Olin kysellyt tutuilta suosituksia, mutta kukaan ehdotetuista tyypeistä ei tuntunut "oikealta". Eräänä kesäkuisena aamuna selailin Instagramia, ja bongasin tuttuni, toimittaja-kirjailija-ikiliikkuja, Jenny Belitz Hekrikssonin kuvan, jossa hän poseerasi Monnan kanssa. Kuvatekstiin oli tägätty @monnatreenaa, ja päädyin tutkailemaan, että kukas tämä tyyppi oikein on…

Kuva via @jennybeehoo Instagram

Löysin Monnan blogin, ja luin sen melkeinpä kertaheitolla läpi! :) Huomasin, että blogi on tosi suosittu, ja ajattelin, että näinköhän hän ottaa uusia asiakkaita… Laitoin muutaman päivän kuluttua tiedustelumeilin johon Monna vastasi, että parille uudelle asiakkaalle olisi vielä tilaa. Sovittiin juhannuksen jälkeiselle viikolle kahvitreffit, jotta voidaan ensin vähän tutustua toisiimme, ja Monna pääsisi haastattelemaan mua liikuntatavoitteista, -toiveista ja -tottumuksista. Treffattiin, juteltiin, ja jo siinä tapaamisen aikana mulle tuli sellainen olo, että tässä on oikea tyyppi mua sparraamaan. Tärkein syy tähän oli alunperin se, että olin lukenut Monnan blogista hänen käyneen joitain vuosia sitten läpi samanlaisen elämänmuutoksen, mihin olin itse ryhtymässä. Mietin, että Monna taatusti tajuaisi mun lähtökohdat. Päättelin hänen myös olevan sielultaan samanlainen hippi, kuin itse olen, oikeassa olin! :D

Kuva via fit.fi

Oon elämäni aikana treenannut useamman eri PT:n kanssa, mutta kukaan ei Monnaa ennen ole herättänyt mussa tällaista luottamusta. Luottamus nimittäin on ensimmäinen sana, joka mulle tulee Monnan kanssa treenaamisesta mieleen! Ja tunnen myös vahvasti, että musta ja mun hyvinvoinnista välitetään. Monna saattaa laittaa ennen treeniä viestin, että mikä fiilis mulla on, minkä tyyppinen treeni maistuisi? Välillä olen taas itse ilmoittanut, että nyt pukkaa pahaa PMS:ää, annetaa kiukulle kyytiä! Monna myös huomioi mun niska-hartiaseudun haasteet, välillä ollaan muutettu jotain liikettä mun äkistelystä aiheutuvan kaulan ja naaman puutumisen takia, ja akillesjänteen kipuilua seurataan yhdessä jatkuvasti.

Mitä laitetaan…? :D

Mä sanoin Monnalle jo meidän ensitreffeillä, että haluaisin löytää jälleen liikunnan riemun, ja treenata mahdollisimman monipuolisesti erilaisia juttuja. Useimmiten me ollaan Mäkelänrinteen uintikeskuksen ylätasolla, HOT-alueella. Muutaman kerran ollaan noustu vielä korkeammalle uintikatsomon yläpuolelle ja käytetty treenissä hyväksi mm. sinne johtavia portaita. Ollaan temppuiltu renkaissa ja loikittu menemään, oon kiskonut Monnaa jumppakuminauha vyötärölläni ja HIKOILLUT! :D Kesällä käytiin hikoilemassa ulkona Malminkartanon jätemäellä ja Haagan urheilukentällä. Tasaisin väliajoin treenaillaan myös Märskyn altaassa vesijuoksuvyön ja -tossujen kanssa.  Voin näin puolen vuoden treenailun jälkeen sanoa, että liikunnan riemu on todellakin löytynyt!

Jätemäen portaissa elokuussa.

Hyvä Personal Trainer on ihan paras sijoitus omaan hyvinvointiin. Kun mä kesäkuussa onnettomana, ylipainoisena, väsyneenä ja turhautuneena päätin, että haluan muuttaa elämäni, tunsin, etten pysty siihen yksin. Tai olisin kenties saanut otettua itseäni niskasta kiinni joksikin aikaa, mutta kiireen ja muiden tuttujen tekosyiden varjolla olisin taatusti taas luovuttanut jossain vaiheessa. Halusin ammattilaisen auttamaan moottorin käynnistämisessä ja sen käynnissä pitämisessä. Aloitetttin siis treenaaminen heinäkuun lopulla, kun Monna oli ehtinyt vähän kesälomailla välissä. Olin vielä itse pari viikkoa lomalaisena, ja sovittiin, että treenataan aluksi kahdesti viikossa, ja nimenomaan mahdollisimman monipuolisia juttuja. Kun syksy eteni, ja arjen kiireet astuivat myös itselläni kuvioihin, nähtiin kerran viikossa. Alkuvuosi ollaan taas treenattu pari kertaa viikossa, sillä halusin vahvistua ennen tätä talvilomareissuani! :)

Temppuilua Märskyssä.

Tällä hetkellä tilanne on se, että voisin vallan hyvin treenata itseksenikin. Mutten halua! Haluan oppia lisää, ja haluan, että mua valmennetaan. On ihana tietää, että joku on tunnin verran olemassa vain ja ainoastaan mua varten, maksan siitä ilosta tosi mielelläni. Monna tietää mun tavoitteet, ja valmentaa mua liikkumisen ohella myös henkisesti. Enkä koskaan koe olevani valmennettavana, vaan treenin lomassa jutustelu on enemmänkin sellaista naiselta naiselle-tyyppistä sparrausta liikunta-ammattilaisen otteella. Tottakai treenaan myös itsekseni, mutta hyödynnän aina Monnalta oppimaani. Kerran viikossa haluan kuitenkin mennä "hoitoon", ja nauttia siitä, että joku on miettinyt mun puolesta mitä kroppa kaipaa.

Loikkatreeni.

Jos koskaan olet miettinyt kannattaako PT:n kanssa treenaaminen, niin KYLLÄ KANNATTAA! Vaikka edes alkusysäyksenä. Kaikilla ei tietenkään ole mahdollisuutta pitkäaikaiseen PT-suhteeseen, ja toki on myös tärkeää löytää "se oikea". Mä olen onneksi löytänyt, ja aion pitää Monnasta tiukasti kiinni! Tiedän myös, että jos jostain ihmeen syystä rupeaisin lipsumaan, ja vähentäisin treenailua, Monna soittaisi perään, ja pitäisi huolta etten tipu satulasta.

Monna vetää miehensä Tuukan kanssa MT Personal Training-firmaa. Tuukka on kunto- ja juoksuvalmentaja, hänen kanssa tsekkailtiin loppuvuodesta mun juoksutekniikkaa kuntoon. Jos muuten InBody-kehonkoostumusmittaus kiinnostaa, MT Personal Training järjestää mittauspäivän Helsingissä sunnuntaina 1.2. Siellä kuulemma on vielä aikoja vapaana, kurkatkaa Monnan blogipostaus aiheesta TÄÄLLÄ. Mittauksen hinta on 25 €.

Tällaista tähän iltaan, nyt pakkaan kyllä ton matkalaukun loppuun! ;) Meksikosta kajahtaa seuraavan kerran.



Ps. Tämä on puhtaasti mun omista hyvistä fiiliksistä ponnistava postaus, joka ei sisällä tuotesijoittelua, eikä ole toteutettu yhteistyössä minkään tahon kanssa. Hyvät tyypit ansaitsee kehuja, ja Monna on just sellainen hyvä tyyppi! ;)

HUOMENNA KOHTI MEKSIKOA

No voihan kuulkaas… Niin mä kovasti kuvittelin ja ajattelin tänään mittailevani itseäni ja samalla sovittelevani ne Tavoitevaatelaatikko kolmosen aarteet läpi. Not gonna happen! Huomenna aamulla koittaa lähtö suuren valtameren toiselle puolelle, enkä mä tässä innostuspäissäni nyt mitään pysty mittailemaan! :D

Into-Pirkko eilisellä työkeikalla Helsingin Tyttöjen Talolla! :D

On jotenkin jännittävää lähteä yksin. Pakattu on (melkein), mutten ole vielä tehnyt kunnon sotasuunnitelmaa 12 tunnin lennolle. Olen nimittäin todennut, että paras keino välttyä jet lagilta on pilkkoa pitkä lento ennalta suunniteltuihin palasiin. Tyyliin ekat kolme tuntia työjuttuja koneella ja ruokailu, siihen päälle parin-kolmen tunnin päikkärit. Sitten hereille, kuppi teetä (otan omat yrttiteepussit mukaan!) ja parin tunnin leffa. Tossa onkin jo kulunut n. kahdeksan tuntia, sisäinen kello on jo myöhäisessä illassa… Leffan jälkeen voisi mahdollisesti taas väsyttää, eli josko toiset unoset. Viimeiset pari tuntia taas jotain leffaa/sarjoja läppäriltä, tai sitten kirjan lukemista. Noniin, siinähän se lentosuunnitelma tulikin tehtyä! Lennän siis aamulennolla Pariisiin, ja sieltä Mexico Cityyn. Oon perillä sikäläistä aikaa alkuillasta, täällä Suomessa on silloin jo sysiyö. Joudun odottelemaan kentällä 3,5 h jatkolentoa Puerto Vallartaan, minne saavun 23.59 paik. aik. Että kyllä se rytmi tulee joka tapauksessa menemään sekaisin…

Kuva via OmShaka-Facebook

Mulla on pyhä tarkoitus päivittää tänne blogiin surffi- ja joogakuulumisia, eli otan koneen mukaan reissuun. Saapa vaan nähdä kuinka maltan…  Olen siis osallistumassa OmShaka surffia & joogaa-retriitille.  Joka päivälle on luvassa surffauksen teoriaa ja/tai käytäntöä Kalle Carranzan johdolla. Villa Mandala-aiheisissa postauksissani vilahdellut Mia Jokiniva vetää surffia tukevat joogat päälle. Retriitti kestää viikon ensi lauantaiaamusta eteenpäin. Sen jälkeen jään vielä neljäksi päiväksi Sayulitan kylään Meksikoon, ja tiistaina 2.2. lennän Los Angelesiin. Siellä käyn moikkaamassa tuttuja, ja ajattelin mahdollisesti myös lyöttäytyä jonkun trainerin kylkeen pariksi päiväksi! LA style, mitäs sanotte?! :D Treenasin muutama vuosi sitten San Fransiscon lomareissulla ystäväni ja tämän paikallisen PT:n kanssa. Se oli TODELLA TEHOKASTA!

Skorpionisukelluspunnerruksia San Fransiscossa syksyllä 2009.

Odotan tosi innolla tätä reissua. Ja jännitän kans vähän… Sinkkuaikoinani matkustelin paljon yksin, ja oon asunutkin ulkomailla. Viime vuodet ollaan kuitenkin aina reissattu Oden kanssa kimpassa, joten vähän jänskättää… Kuittailen tänne blogiin siis seuraavan kerran Tyynenmeren rannikolta, luultavasti kuitenkin vasta viikonlopun jälkeen. Tai saa nähdä, jos innostun kertomaan kuulumisia jo aiemmin! Nauttikaahan te täällä sillä välin raikkaasta talvisäästä. ;)

 

KAS NÄIN HEILUU PAINO, JA PAINO HEILUU NÄIN…

No niinhän se paino oli sitten vaihteeksi hieman noussut… Ei onneksi pahasti, vaaka näytti tänä aamuna tasan 59 kg. Heräsin aamulla ihan luvattoman aikaisin, klo 5.45… Päätin tehdä sen kunniaksi kunnon katsauksen painoni kehittymiseen. Kuten olen jo aiemmin kertonut, en todellakaan mittaa edistymistäni ainoastaan kiloissa. Tärkeimpinä mittareinani toimivat peili ja tavoitevaatteet. Punnitsen itseni kuitenkin joka aamu, ja kirjaan aina maanantaisin painoni tänne blogiin. Päivittäisen vaa'alla käymisen myötä olen oppinut paljon tiettyjen ruoka-aineiden, kuun kierron, stressitason, unen ja erilaisten treenien vaikutuksesta kehon nestetasapainoon, ja sen myötä painoon. Ramppaan siis vaa'alla tutkimusmielessä! :D

Tässä tiivistelmä ja pika-analyysi painoni kehittymisestä ajalla juhannus 2014- nykyhetki:

- Synttäreitteni aikoihin viime kesäkuussa olin huippulukemassa 68 kg, ja menossa vahvasti ylöspäin. Kehoni ja mieleni voivat huonosti, ja tiesin, että tarttis taas tehdä jotain…
- kesäkuun lopun olin onnettomampi kuin pitkään aikaan. Päätin, että kesälomallani heinäkuussa käyn itseni kanssa pitkän keskustelun, ja alan tosissani tonkia syitä ainaiseen jojoiluun painon kanssa.

- 1.7. kirjasin ensimmäiset ajatukseni tänne Laihisraivareihin.
- heinäkuun pari ekaa viikkoa lomailin ja mietiskelin, olin itseni kanssa rauhaksiin, ja kuuntelin mitä mielelläni ja kehollani oli sanottavaa.
- heinäkuun puolenvälin tienoilla polkaisin herkuttomuuden ja liikkumisen käyntiin, mittasin itseni, ja lajittelin kaikki liian pienet vaatteeni kolmeen tavoitevaatelaatikkoon. Samalla tein Suuren Suunnitelman ja avasin vähän omaa raivarointihistoriaani.
- 21.7. kirjasin ensimmäisen viikkopainoni tänne blogiin, 65,1 kg näytti vaaka tuona kesäisenä maanantaiaamuna. Kerroin tuossa postauksessa, että edellisellä viikolla painoni oli ollut 67 kg, ja totesin, että herkuttomuus, holittomuus ja liikunnan aloittaminen olivat saaneet aineenvaihdunnan hyvin liikkeelle!
- parin seuraavan viikon ajan paino pysyi kevyen nousujohteisesti suunnilleen samoissa lukemissa. Palasin elokuun alussa töihin, ja paino lähti sen myötä laskuun.

- saavutin ensimmäisen tavoitteeni, BMI normaali elokuun puolenvälin tienoilla. Paino pysyi suht samoissa lukemissa kolmisen viikkoa.
- Syyskuun alku oli töitä ja tohinaa täynnä, paino tippui ihan ok-vauhdilla…
- Syyskuun loppupuolella stressitasoni alkoi kasvaa eksponentiaalisesti, nimittäin Elle Style Awards ja I love me -messut lähestyivät kovaa vauhtia. Paino jäi junnaamaan 61-62 kg:n välimaastoon.
- Lokakuun ajan olin 24/7 kiinni edellä mainituissa projekteissa. Suunnitelin ja toteutin tiimini kanssa Elle-näytösmeikit + jaoin gaalassa palkinnon. Heti tuon perään vedin kolmen päivän ajan omaa 150 m2 kokoista messuosastoa.
- Lokakuun loppu meni messujen loppuraportteja tehdessä, maksuja ja palkkiota maksellessa, ja toipuessa. En suoraan sanottuna muista tuosta ajasta juurikaan mitään muuta, kuin että olin tosi loppu.

- Marraskuun alussa käytiin Oden kanssa Lontoossa, ja päästelin syömisen ja herkuttelun suhteen oikein kunnolla löysää. Painokäyrä oli hetken aikaa nousujohteinen.
- Marraskuussa sain käännettyä käyrän jälleen alaspäin. Mieli oli kuitenkin sumuinen, ja olo levoton… Kirjoitin tänne, että ihan kuin olisi liian paksut villatumput kädessä, mistään ei saa kiinni ja kaikki tuntuu vaikealta.
- Joulukuun alkukin meni sumussa, paino pysytteli sitkeästi 61-62 kg:ssa. Totesin tuolloin jossain postauksessani, että kroppani on tainnut löytää mukavuuspainonsa, josta on on vaikea päästä irti.
- Joulukuun puolenvälin tienoilla päässäni tapahtui jotain, tulppa irtosi, ja energiat lähtivät liikkeelle. Olin reilun parin viikon ajan kuin endorfiinihumalassa, ja paino putosi sen myötä alle 60 kg:n.
- Vuoden viimeisinä päivinä kärsin pahasta PMS-oireilusta, endorfiinihuumani hälvenemisestä ja ties mistä. Paino pomppasi hetkellisesti korkeuksiin.

- Vuosi alkoi 60 kg:n rajapinnassa, mutta viimeiset pari viikkoa paino on onneksi pysynyt sen alapuolella.

Painon kehittymistä on välillä hyvä seurata tällä lailla käppyrää katsellen. Jos on liian tiukasti kiinni "pakko pudottaa"-ajatuksessa, kokonaiskuvan hahmottaminen häviää helposti. Vaikka olenkin kirjannut tavoitteekseni pudottaa painoa n. 500 g viikossa, voin todeta, että harvana viikkona homma on mennyt niin. Voisin toki vetää tiukkaa dieettiä, ja sen myötä pysyä asettamassani painonpudotustavoitteessa, mutta se ei kyllä ole mun juttu. Vaikka blogini nimi onkin Laihisraivarit, en ole laihiksella! :) Olen muuttamassa elämäntapaani ja löytämässä itseäni uudelleen. Koska olen tunteva ja kokeva, välillä voimakkaastikin reagoiva, on selvää, että tietyt asiat, kuten stressi, PMS-oireilu, tai yhtä lailla vahva endorfiinihuuma vaikuttavat painooni. Välillä ketuttaa, kun paino jumittaa tai lähtee hetkeksi nousuun, mutta pyrin olemaan kärsivällinen. Tärkeintä on, että olen saavuttanut ne henkiset tavoitteet, jotka viime kesänä tänne blogiin kirjasin:

- haluan oppia kohtuutta syömisen suhteen
- haluan syödä hyvin ja oikein
- haluan hallita herkkuhimoni

- haluan ottaa liikunnan tärkeäksi osaksi elämääni 
- haluan haluta liikkua

- haluan näyttää hyvältä ihanissa vaatteissa, jotka omistan
- haluan omistaa vyötärön

- haluan pitää huolta itsestäni 
- haluan olla armollinen itselleni
- haluan voida hyvin, ja sen myötä näyttää hyvältä

Nyt voin rehellisesti sanoa, että jokainen noista kohdista on toteutunut, ja sen myötä tiedän olevani hyvällä tiellä ja pääseväni myös painon kanssa lopulliseen tavoitteeseeni.

Voimaa ja energiaa alkavaan viikkoon kaikille!

UUSI YRITYS: InBody-kehonkoostumusmittaus

No niin, toinen kerta toden sanoo… ;) Käytiin tosiaan kaverin kanssa viime viikolla InBody-kehonkoostumusmittauksessa Hakaniemen Ideal Fit-kuntosalilla. Olen käynyt viimeksi samassa mittauksessa kuutisen vuotta sitten keväällä 2009. Silloin tilanteeni oli liikunta- ja ruokailutottumusten suhteen todella erilainen kuin nyt. En liikkunut lainkaan, söin mitä ja milloin sattui, herkuttelin päivittäin, enkä pitänyt itsestäni lainkaan huolta. Tuon mittauksen jälkeen täytin 30, vietin megaepäterveellisen kesän, jonka päätteeksi aloin pitää tätä blogia (lähtötilanteeni tuossa oikealla sivupalkissa otsikolla TJ 143 ->). On ollut tosi mielenkiintoista vertailla viime viikkoista ja sitä muutaman vuoden takaista raporttia keskenään.

Kehonkoostumusmittauksen ideana on, että kuntosalilaitteen ja terkkarin vaa'an yhdistelmän näköinen masiina lähettää mietoa sähkövirtaa kehon läpi, ja tekee sen perusteella raportin lihas- ja rasvamassasta, nesteistä sekä eri kehonosien koostumusten tasapainosta toisiinsa nähden. Haluan heti tähän kärkeen sanoa, että mitattavana oleminen ei tunnu miltään, ei siis OIKEASTI YHTÄÄN MILTÄÄN! En olisi mistään tuntemuksesta osannut sanoa, että kehoni läpi kulkee mieto sähkövirta!

Kaj neuvoo oikeaoppisen kahvojen puristusotteen ennen mittauksen aloittamista.

Laitteessa seistään paljain jaloin metalliantureiden päällä, ja käsissä pidetään kahvoja, joissa on myöskin anturit. Mittaus kestää ainoastaan pari minuuttia, jonka jälkeen tulostuu virallinen raportti. Se käydään mittaajan kanssa kohta kohdalta läpi. Mittausta ennen on hyvä olla syömättä ja juomatta runsaasti nesteitä vähintään parin tunnin ajan, mielellään vähän pidempäänkin.

InBody-raporttini 2015

Yleisesti ottaen voin todeta, että tämänhetkinen tilanteeni on varsin hyvä. Paino oli viime viikon torstain mittauksessa 59,6 kg ja rasvaprosenttini 23,8. Normaaliraja ikäiselläni/pituisellani naisella on tuon rasva%:n kohdalla 18-28, eli olen juurikin passelisti siellä keskivaiheilla. Painoni normaalialue on 46,8-63,3 kg. Tiedän hyvin, että tuolla 60 kg:n yläpuolella en näytä hyvältä, enkä varsinkaan tunne oloani hyväksi. Toki jos rupeaisin nyt kasvattamaan oikein huolella lihasmassaa, olisi selvää, että painokin nousisi takaisin sinne 60:n yläpuolelle. Se ei kuitenkaan ole suunnitelmissani. En muista millaista on painaa alle 57 kg, mutten missään tapauksessa haluaisi olla niin hoikka, että keikkuisin 50 kg:n tuntumassa. Noin kevyeksi muuttuisin ainoastaan sillä, että alkaisin kuluttaa rasvamassan jälkeen lihasmassaa, se ei todellakaan ole suunnitelmissani!

2009

Vuonna 2009 painoin 63,7 kg ja rasvaprosenttini oli 33,5. Kehossani oli rasvaa reilun 42 voipaketillisen verran, eli tarkalleen ottaen 21,4 kg. KÄÄK! Rasvojen suhteen raportin raksit menivätkin tasaisesti punaiselle, eli joko kohtaan "yli" tai "huomattavasti yli". Samoin kuin vyötärö-lantiosuhde, omppukeskivartaloa pukkasi pahemman kerran!

2009

Jo tuo havahdutti miettimään omaa hyvinvointia aika lailla, mutta erityisesti huomioni kiinnittyi raportin oikeassa yläkulmassa sijaitsevaan viskeraalisen, eli sisäelinten ympärille ja väliin kertyneen rasvan määrään. Iästä riippumattoman suositusarvon yläraja on 100. Kuusi vuotta sitten oma lukemani oli 93,2, eli kolkuttelin aivan hälytysrajan porteilla…

2009

Tuo harmaalla väritetty alue kuvastaa vatsaonteloon, sisäelinten väleihin ja ympärille sekä mm. maksan sisään kertyneen rasvan määrää. Tämä sisäelinrasva on terveydelle huomattavasti haitallisempaa, kuin pintarasva. Näkyvä, ihon pintakerrosten alle kertyvä rasva toki häiritsee esteettistä silmää, mutta siitä ei kuitenkaan ole samanlaisia vakavia terveydellisiä haittoja, kuin sisäelinrasvasta. Viskeraalisen rasvan kertymisen on todettu olevan yhteydessä mm. verenpaineen nousuun, kakkostyypin diabetekseen sekä sydänsairauksiin. Meillä naisilla se vaikuttaa myös hedelmättömyyteen.  Keskivartalolihavuus on yhteydessä munasarjojen monirakkulaoireyhtymään. Se on hormonalinen häiriö, joka voi estää hedelmöittymisen. Keskivartalolihavuus myös nostaa riskiä sairastua raskausajan diabetekseen. Keskivartalolihavilla miehillä taas on iso riski sairastua rasvamaksaan, joka linkitetään yleensä vahvaan alkoholinkäyttöön. Jatkuva viinan kanssa lotraaminen toki kasvattaa sairastumisriskiä entisestään, mutta jo epäterveellinen ruokavalio ja liikunnan puute voivat saada aikaan rasvapisaroiden kertymisen maksasolujen sisään = rasvamaksan.

Muistatteko nämä tyypit, "Olipa kerran elämä-piirrossarjan" rasvasolut… :D

Kuuden vuoden takaisen InBody-mittaukseni aikoihin kuuntelin erään tuttavapariskunnan vauvahaaveita. Ikäiseni nainen oli muodoltaan saman mallinen kuin minäkin, eli omppuvartaloinen. Kun vauvaa ei alkanut kuulua, kävi pariskunta erilaisissa testeissä, mitään poikkeavaa ei todettu. Sensijaan lääkäri kehotti naista tiputtamaan viitisen kiloa painoa ja pienentämään vyötärönympärystä. Tuostapa ei mennyt kauankaan, kun esikoinen ilmoitti tulostaan! :)
Viime vuonna taas alle 30-vuotias tuttu mies sai kuulla työterveyslääkäriltä järkyttävän diagnoosin: rasvamaksa! Tuttuni ei käytä alkoholia mitenkään poikkeuksellisen runsaasti, mutta ruoka- ja liikuntatottumukset ovat olleet hänen kompastuskivenä koko elämän ajan. Ei siinä auttanut muu, kuin laittaa ruokavalio uusiksi ja alkaa liikkumaan. Aluksi hän tiputti painoa vauhdikkaasti, aika tiukalla dieetillä tosin. Paino ja vyötärönympärys pienenivät, ja maksan rasva-arvot ovat jälleen normaaleissa lukemissa.

2015

Olen todella iloinen, että tämän vuoden sisäelinrasva-arvoni on näinkin hyvä, eli 63,3. Olen onneksi päässyt kauas sieltä satasen lähettyviltä. Samaa voin onneksi sanoa satasen rajalta karkuun pääsemisestä vyötäröni suhteen! Vyötärönympärykseni oli vielä kesällä 97 cm, joka on yli omenalihavuuden rajan (= naisilla yli 90 cm:n vyötärönympärys). En ole koskaan käynyt verikokeissa, mutta olen aika varma, että jos Mariela Sarkima Beauty Oy:lla olisi työterveyslääkäri, hän olisi kehottanut pienentämään tynnyriä nimenomaan terveyssyistä. Ei ole lääkäriä, mutta virallinen valvoja on, minä itse! :) Ja kyllähän se vyötärö on onneksi pienentynyt. Viime kuussa ympärysmitta oli enää 76 cm. Meinaan mittailla itseäni jälleen tällä viikolla, saapa nähdä mihin suuntaan on sentit kuukauden aikana liikkuneet. TÄÄLTÄ löytyy asiaa mittailumetodeistani sekä edelliset lukemat hienosti taulukoituna!

2015

Olen hyvällä tiellä myös lihas- ja rasvamassan tasapainon suhteen! Nyt kehossani on rasvaa 14,2 kg ja lihaksia 24,9 kg kokonaispainosta 59,6 kg (torstain 8.1. iltapäiväpaino). Rasvaprosenttini on siis 23,8. Nuo ovat kuulemma varsin hyvät lukemat. Toki haluan vielä saada tuota suhdetta muuttumaan niin, että  seuraavan InBody-raportin käppyrät muodostaisivat vielä pulleamman D-kirjaimen. :) Ei muuta kuin lihasta rasvan tilalle, kiitos! Sovittiin kaverini kanssa, että mennään puolen vuoden kuluttua uudestaan mittaukseen, eli heinäkuun helteillä luvassa seuraavan kerrab vertailua!

Kehoni oli raportin mukaan muutenkin ihan passelissa balanssissa nesteiden, mineraalien sun muiden osalta. Pientä heittoa oli oikean ja vasemman käden lihasmassassa. Se johtuu varmasti oikeakätisyydestäni ja työstäni. Meikkaan ja käyttelen hiuslaitteita aina oikealla kädellä, joten se on tietenkin tässä vuosien saatossa tullut vahvemmaksi. Tämä todettiin myös Monnan kanssa maanantaina, kun puskin hauiskääntöjä. Oikea jaksoi ja jaksoi Monnan avustaessa rimpuilevaa vasenta. Oonkin nyt ottanut sellaisen "vasen tekee täysillä"-ajatusleikin kaikissa käsiliikkeissä, ja myös uinnissa. Vasurinvahvistusviikot! :D

Tällaista analyysia tähän sunnuntai-iltaan. Nyt pidetään peukkuja, että saan tän liveksi ilman säätöä! Copy pastean koko postausken varuiksi ennen kuin painan "julkaise". :D Kauniita unia, huomiseen.