HENGÄHDYSHETKI VILLA MANDALASSA

Osallistuin viime viikonloppuna "Hengähdyshetkiä"-retriittille. Kirjoittelin perjantaina tuntemuksistani tästä viime aikoina vallinneesta kummallisen sumuisesta olotilastani ja analysoin samalla miksi kaipasin niin kovasti hengähdyshetkeä. Odotin retriitiltä eniten tyhjyyttä ja olematonta olemista. Odotin pääseväni pariksi päiväksi siihen ihanan autuaseen tilaan, jossa voin itse valita tartunko syötettyyn ajatukseen, vai annanko kuulemieni ideoiden ainoastaan soljua mieleni sopukoihin… Toivoin viikonlopusta jonkinlaista päämäärätöntä välitilaa, jonka jälkeen voisin kenties tarkastella uudelleen omaa tilannettani, ja toivottavasti päättää haluanko & pystynkö näkemään sumun läpi, vai jatkanko sen seassa tarpomista.

Viikonlopun aikataulu.

Omasta mielestäni tällaisten retriittien parasta antia on se, että on selkeä aikataulu jonka mukaan päivät etenevät. On myös tärkeää tietää koska syödään! :) Hengähdyshetkiviikonlopun aikataulu oli todella passeli. Runko ja rytmi oli varsin selkeä ja se oli rakennettu siten, että minkä tahansa palikan voi jättää pois, jos vaikka tekee mieli levähtää hetki itsekseen. Oma mieleni olisi ehkä kaivannut lauantaille 1,5 h luennon lisäksi esim. jonkun toisen luennon, tai itsekseen tehtävän kirjoitus/mielikuvatehtävän. Mutta ymmärrän hyvin, että monille retriitti on kauan kaivattua omaa aikaa, ja se, että saa olla itsekseen rauhassa 2 x 1,5 h yhden päivän aikana on todellista luksusta. Siksipä aikataulu oli erittäin jees.

Mielen mandala ja muistiinpanovälineet.

Retriitti alkoi perjantai-iltana Loviisan lähellä sijaitsevassa hyvinvointikeskus Villa Mandalassa. Aluksi majoituttiin huoneisiimme, minkä jälkeen kokoonnuttiin kuulemaan mistä viikonlopussa on kyse. Ohjaajana toimi Villa Mandalan toinen omistaja ja emäntä, Mia Jokiniva. Ensimmäinen ilta oli varattu arjesta irrottautumiselle mielikuvaharjoituksen ja lempeän joogaharjoituksen avulla. Päästiin hahmottelemaan omaa "Mielen mandalaa", jonka avulla päästiin tutkailemaan oman elämän eri osa-alueita akseleilla terveys, henkisyys, ihmissuhteet, seikkailu, ihmissuhteet, työ ja raha. Tein tasan kaksi vuotta sitten saman analyysin Takaisin kartalle-retriitillä. Kaivelin sunnuntai-iltana arkistoistani tuon retriitin aikana tekemäni muistiinpanot, sillä halusin vähän verrata mielentilaani syksyllä 2012 ja nyt. Tuolloin pari vuotta sitten Mielen mandalani paljasti tärkeimmäksi työstettäväksi sektorikseni HENKISYYDEN, eli koin, että tuo osa-alue elämästäni oli eniten retuperällä ja kaipasi huomiotani.
Teen tästä ihan oman postauksensa, nimittäin viime perjantaina tekemäni mandala paljastikin jotain yllättävää…! 
Ensimmäinen ilta päättyi rauhalliseen jooga- ja hengitysharjoitukseen sekä maittavaan illalliseen. Martti-kokki oli loihtinut herkullisen kasvisaterian, ja jälkkäriksi raakasuklaakakkua. Nautiskeltiin myös yrttiteestä, jossa oli mukana Martin itse keräämää, masua ja mieltä rauhoittavaa Rohtovirmajuurta (Valeriana officinalis). Unet olivatkin varsin makoisat, liekö syynä ollut iltajooga, Martin tee, maaseudun rauha, vai kenties kaikki nuo yhdessä! :)

Sumussa.

Asusteltiin Oden kanssa rengin tuvassa, ja meidän huoneen lasiovista aukeni uljas näkymä suoraan pellolle. Nappasin ylläolevan kuvan ennen lauantain aamutreeniä. Näkymä on kuin suoraan pääni sisältä! Juuri tuolta musta on tuntunut viime viikkojen ajan… Sankka, viileä sumu, jonka läpi näkyy jossain siellä kaukana epämääräisenä häämöttävä metsänraja. Katselin sekä pääni sisäistä että tuota silmieni edessä levittäytyvää näkymää lauantaiaamuna rauhallisin mielin. Sumu näytti kauniilta ja levolliselta, ja ajattelin, että hälvenee viikonlopun aikana, jos hälvenee… Ja kyllähän se hälveni heti, ainakin siksi hetkeksi, kun pääsin keskittymään aamun dynaamiseen joogaharjoitukseen. Mistään voimajoogasta ei aamutreenissä kuitenkaan ollut kyse, vaan kropan lempeästi lämmittävästä ja herättelevästä harjoituksesta, jonka tekemiseen ei tarvittu minkäänlaista aiempaa joogailukokemusta.

Muut vielä rentoutuu, minä haistoin kahvin! :)

Mia ohjasti todella selkeästi, ja asennoissa pysyttiin riittävän pitkään, jotta kunkin retriittiläisen kroppa ja mieli pääsivät varmasti mukaan. Puolentoista tunnin mittainen treeni hujahti todella nopeasti, ja loppurentoutuksen aikana huomasin, että masu kurisi mukavasti. Alakerrasta leijaileva vieno kahvin tuoksu kruunasi rentoutuksen!
Aamiaisen jälkeen oli vuorossa luento aiheena Mitä stressi on? Oli todella mielenkiintoista kuulla kuinka tätä hermoston ylikierrostilaa on mahdollista hallita kehon ja mielen voimalla. Itselleni luennosta jäi päälimmäisenä mieleen ajatus siitä, että en ole ainakaan itse pitänyt riittävän hyvin huolta omasta parasympaattisesta hermostostani, joka vastaa mm. lihasten rentouttamisesta ja veren palauttamisesta sisäelimiin. Mia kertoi myös paljon faktaa kortisolin, eli "hengenpelastajahormonin" vaikutuksesta stressaantuneessa kehossa. Mielenkiintoni herättivät myös uusimmat tutkimukset oksitosiinista sekä ajatukset lonkan koukistajalihaksen jatkuvan jännitystilan vaikutuksista kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin.

Oskari kiipeämässä meditaatiokivelle.

Luennon päätteeksi lähdettiin Oden kanssa pienelle happihyppelylle. Kiivettiin meditaatiokivelle, samoiltiin metsässä, tutkailtiin talviunille valmistautuvaa luontoa, ja jutusteltiin lonkankoukistajista sun muista! Tuntui hyvältä vähän purkaa ääneen luennolla kuultua. Samanmoisia ajatuksia Mian kertomat jutut meissä herätti. Aika moni asia mm. liiallisesta kortisolin erityksestä oli meille molemmille tuttua, mutta todettiin molemmat ettei asioiden tiedostaminen enää riitä. Niille on myös tehtävä jotain, jotta mieli ja keho pysyvät kunnossa! Ja ainakin omalla kohdallani toivoisin, että ne pysyisivät johdonmukaisesti ja tasalaatuisesti kunnossa. Siinä ei ole mitään järkeä, että päästää jommankumman ihan retuperälle, ja vasta sitten rupeaa miettimään, että "Tarttis tehdä jotain."

Voisiko kokonaisvaltaisesta ja jatkuvasta hyvästä olosta tulla mun uusi vakio?

Metsämattoa.

Metsäsamoilun jälkeen palattiin Villalle ja päästiinkin heti lounaspöydän ääreen. Salaatteja, porkkanakeittoa ja puolukkakakkua, slurps! Masut täynnä kammettiin koko 16 hengen porukka itsemme jälleen yläkerran luento/joogasaliin. Iltapäivän ohjelmassa oli hengitys-, keskittymis- ja meditaatioharjoituksia. Täytyy sanoa, että en kyllä muista tuosta puolentoista tunnin pätkästä mitään. Tarkoittaa siis sitä, että sain pääni hyvin tyhjäksi. Itseasiassa nyt muistankin ajatelleeni jossain vaiheessa noita harjoituksia, että mahtavaa, kerrankin keskittyminen ja rauhoittuminen on helppoa! Luulen, että viime viikkojen mielentila edesauttoi; ajatukseni kävivät jo valmiiksi hitaalla ja pään sisällä oli sumuisaa. Sumun keskellä kuitenkin oli selkeästi joku kiintopiste, jonka avulla onnistuin mielen keskittämisessä ja omaan hallintaan saamisessa.
Iltapäivän toinen "oma hetki" vietettiin huoneessa muistiinpanoja tutkaillen ja pienistä tupluureista nauttien.

Muistiinpanojen selailua ja päälle päikkärit.

Alkuillasta oli jälleen vuorossa restoratiivinen, eli palauttava ja tasapainottava, rauhallinen joogaharjoitus, ja sen päälle herkullinen kasvisillallinen. Alunperin olin haaveillut saunasta ja paljussa lillumisesta, joihin oli päivän päätteeksi mahdollisuus. Masu oli kuitenkin niin täynnä, ja mieli raukea,  että päätettiin painua pehkuihin…
Viimeisenä retriittipäivänä kroppa heräteltiin samaan tapaan kuin lauantainakin, eli dynaamisella yin&yang -joogalla ja kunnon aamiaisella. Sunnuntain luenolla syvennyttiin aiheeseen Stressi ja mielen voima. Mia valotti kuinka ajatukset vaikuttavat tunteisiin, jotka vaikuttavat tekoihin, jotka vaikuttavat ajatuksiin… Kaikki vaikuttaa jälleen kaikkeen! :)

Voimalla mielen stressin kimppuun! 

Itselleni mieleenpainuvin uusi ajatusmalli liittyi epigenetiikkaan. Voisiko omaan perinnöllisyyteen vaikuttavien geenien ylikirjoittaminen olla mahdollista…? Enpä lähde tätä aihetta sen enempää ruotimaan, sillä niin villejä ajatuksia, tutkimuksia ja alustavaa dataa Mia heitti ilmoille, että aion vähän perehtyä niihin ensin itse, ennenkuin lähden tekemään johtopäätöksiä. Tosi kiinnostavaa kuultavaa oli ja mielenkiinto tätä aihetta kohtaan heräsi.

Oskari relaksoi mun käsittelyn päätteeksi.

Sunnuntain viimeinen harjoitus oli pareittain tehtävä thai-joogahieronta, mahtavuutta! Rakastan Thai-hierontaa, ja olen myös vähän itseopiskellut sitä. Olen pienestä asti tykännyt hieronnasta niin vastaanottajan kuin antajana. Kouluttauduin Lontoossa vuonna 2002 intialaiseen päähierontaan pohjautuvaan hoitomenetelmään, jossa käytetään myös Thai-hieronnasta tuttua akupisteiden painantaa. Suoritin siihen perään myös Master of Indian Head Massage -sertifikaatin, joka oikeuttaa myös menetelmän kouluttamiseen. Työskennellessäni kampaamossa tein näitä hoitoja aktiivisesti, mutta viime vuosina aika ei valitettavasti ole riittänyt… Oli kiva saada pitkästä aikaa käyttöön muutamia uusia tekniikoita, joita voin taatusti hyödyntää, kun pääsen toivottavasti pian taas tekemään hoitoja. Oskari saa toimia harjoituskappaleena kotona! :)

Rinki.

Ennen viimeistä yhteistä ateriaa keräännyttiin vielä kertaalleen rinkiin ja kuulosteltiin kunkin retriittiläisen olotilaa. "Rauhallinen, seesteinen, voimaantunut, levollinen mieli…" Näitä ajatuksia lausuttiin ääneen vuoronperään. Kelmeä talviaurinko näyttäytyi ja valaisi ihanasti loppuiltapäivän.

Rentoutunut retriittiläinen.

Annoin retriitin ensimmäisenä iltana itselleni tavoiteintiaaninimen "Hallittu kaaos". Pääni ei ole ollut sanan varsinaisessa merkityksessä kaoottinen, vaan painotus on enemmänkin tuossa hallitsemattomuudessa, ja sen mukanaantuomassa epämääräisyydessä, sumussa, tarttumapinnattomuudessa . Sunnuntai-iltapäivänä koin rauhallisuutta ja uudenlaista päämäärätietoisuutta. En edelleenkään tiedä mikä se päämäärä on, mutta tiedän, että se on siellä. Tunsin kuinka päänsisäinen sumu oli hieman hälvennyt. Ei kokonaan, mutta sen verran, että pellon toisella puolella häämöttävä metsänraja erottui jo selkeämpänä. Sitä kohti olen nyt menossa. Tiedän, että hetkittäin sumu sakenee, ja routaisessa pellossa voi olla syviäkin kuoppia. Nyt olen kuitenkin nähnyt pellon päättyvän ja metsän alkavan! Tiedän, että siellä se on ja sitä kohti haluan matkata. Aion kulkea rauhallisin ja päättäväisin askelin, ja pysähtyä välillä tarkistamaan, että olen menossa oikeaan suuntaan. Ja kun sumu välillä hälvenee, en lähde pinkomaan täysillä kohti metsän reunaa, vaan saatakin pysähtyä ihailemaan maisemaa, ja tähyillä, josko pellolle vaikka laskeutuisi joutsenia! ;)

Villa Mandala sunnuntain talvivalossa.

Aika diipiksi meni nyt tämä teksti, mutta tältä tuntuu juuri nyt. Sain viime viikonlopun retriitiltä juuri sen mitä lähdinkin hakemaan: uusia ajatuksia ja työkaluja, vahvistusta omille hiljaisille tuntemuksilleni ja suuntavaistolleni, ja ennenkaikkea kaipaamani hengähdyshetken omista rutinoituneista tavoistani ja ajatuksistani. Tiedän, ettei parin päivän hengähdyshetki ratkaise mitään, tai tuo pelastusta, sitä en odotakaan. Sensijaan tiedän, että tuo viime viikonloppu toi vahvistusta niihin pään ja kehon sisäisiin signaaleihin, jotka ovat jo hyvän aikaa pyrkineet pintaan. Jatkan siis pellon yli kulkemista kaikessa rauhassa ja pyrin pitämään suunnan selkeänä, vaikka ajoittain nousevaa sumua on edelleen odotettavissa. :)

Lämmin kiitos kylmässä säässä.