Eilinen tunneryöpsähdys blogipostausta kirjoittaessa oli siis hyvä juttu. Vaikka pää tuntuukin ajoittain puuroiselta, ja mieleen lipsahtelee negatiivisia ajatuksia, niin tiedän, että kaikki on ihan hyvin. En ole eksynyt polultani, vaan jatkan matkaani, tosin erilaisilla energioilla, kuin pari kuukautta sitten. Siitä syystä onkin ehkä ihan hyvä tehdä pientä päivitystä rutiineihin ja välitavoitteisiin. Edelleen haluan pudottaa painoa, mutta se ei ole pääasia. Pääasia on uuden elämäntyylin oppiminen, siinä olen jo hyvässä vauhdissa. Ensimmäiset suvannot, mutkat, ja kompastuskivet on tulleet tielle, ja niistä on selvitty suht vähillä vahingoilla. Nyt on hyvä tarkastella olotilaa, ja päivittää kurssia. Luulenpa, että tuo pohdinta ansaitsee ihan oman postauksensa, joten palaan aiheeseen myöhemmin tänään, viimeistään kuitenkin huomenna.
Eilisen toinen havainto oli, että ei se rakkaus itseäni kohtaan ole minnekään kadonnut. Vahva tunne, jonka kesällä koin on yhä edelleen olemassa sisälläni, mutta nyt kaipaan apukeinoja ja lisää tukipilareita, jotten menetä kosketustani siihen tunteeseen. Olen yleensä tosi skeptinen minkäänlaisten elämäntaito-oppaiden lukijana, en tiedä miksi. Ehkä siksi, että olen pari kertaa päätynyt lukemaan jonkun tutun suosituksen perusteella sen sortin hömpää, että olen kokenut oloni höynätetyksi. Tänään päätin kuitenkin vihdoin tutustua jo viime kevään julkaisusta saakka itseäni kiinnostaneeseen Jenniemilian "Rakastan siis olen"-kirjaan. Tunnen Jennin töiden kautta, ja myöhemmin ollaan tavattu myös joogamatolla. Lueskelin tänään aamutreenin päätteeksi kirjan aloitussanoja, ja päätin tarttua haasteeseen: 30 askelta kohti sisäitä voimaa. Otan ensimmäisen askelen, eli aloitan kirjan lukemisen heti, kun tämä postaus on suhahtanut liveksi. :) Kerron miten homma etenee, jahka pääsen vauhtiin.
Valoa viikkoon!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti