VIIKKOPAINO JA KAUHUKUVA

No niin, niinpä se paino vaan on noussut jälleen viime viikosta, mur. 62,7 kg näytti vaaka tänä aamuna. Vähän olen huolissani, mutta toisaalta voisin kyllä nyt ihan rehellisyyden nimissä kysyä itseltäni, että MIKSI? Tai siis huolissani voin olla, kunhan teen asialle jotain, mutta ihmetellä mun ei todellakaan kannata. Oon syönyt ihan mitä ja miten sattuu lähiviikot, ja jotenkin sanonut itselleni koko ajan, että "Mä palaan ruotuun ihan kohta, mut en vielä…!" Vaikken edelleenkään ole herkutellut entisten aikojen malliin, niin on kyllä sen sortin löysät taas päässeet kertymään tohon keskivartaloon, argh…! Jatkoin eilen pitkästä aikaa tuota seinäkyykkyhaastetta, ja pyysin Odea tatioimaan tuon hetken. KÄÄK! Kamala kuva, oikein säpsähdin eilen kun näin otoksen. Olin jo poistamassa sitä, mutta olkoon. Tavara tiskiin vaan, enjoy! ;)

Oon jotenkin mennyt noiden viime kuun messujen vanavedessä ihan liian pitkään, ja sen myötä päästänyt irti omista hyviksi havaituista ruodussapysymisrutiineistani. Aika on jotenkin hurahtanut, ja tuntuu, että oon ollut edellisen kerran täysillä mukana tässä omassa kuntoprojektissani joskus syyskuun puolessavälissä. Kaksi kuukautta on valunut jonnekin, näköjään mun vyötärölle! No, eipä hätää, kyllä mä tästä vielä kopin otan. Itseasiassa soitankin nyt Odelle, että saa mennä kauppaan ilman mua, ja lähden pienelle juoksulenkille. Huomenna on sitten taas aamujoogat ja iltapäivällä treenit Monnan kanssa! Juu juu, en en…!!! :) Tiedän, että moni miettii nyt siellä, että teen liikaa, ja sitten väsähdän, tai ratkean vetämään herkkuja kaksin käsin. Pyrin siihen, että ei tapahdu kumpaakaan. Mulla on nyt vaan sellanen vahva tunne, että jos ja kun tulee se MIELITEKO, kuten just nyt lenkille lähteminen, niin haluun antaa itelleni luvan painella menemään. Oon kahden kuukauden ajan sammuttanut omat mielitekoni (paitsi ne syömiseen, juomiseen ja herkutteluun liittyvät), ja oon kaivannut sitä, että pääsen toteuttamaan ja kehittämään itseäni mm. liikkumisen avulla. Oon korvannut itseni kanssa olemisen myötä syntyvää hyvää oloa noilla edellämainituilla herkutteluilla yms, enkä enää halua tehdä niin. Nyt siis pinkaisen juoksuun, tältä isumalta meinaan! Arvatkaas, oon ollut koko päivän mun aamuastangasta päälle jääneissä trikoissa ja urkkatopissa, joten ei muuta kuin lenkkarit jalkaan ja heijastimet takkiin kiinni! Näin se menee, eikä toi eilinen kauhukuvakaan enää sapeta niin paljon. HAH! :D Ja seinäkyykäsin muuten eilen 2 min 5 s, tänään siis luvassa lenkin jälkeen 2 min 15 s.