sunnuntai 10. tammikuuta 2016

HEI HEI, TÄTÄ KUULUU!

Siitä onkin aikaa, kun olen viimeksi kirjoitellut blogia, näköjään melko tarkkaan neljä kuukautta... Mun täytyy myöntää, että on jotenkin tuntunut haastavalta kirjoittaa tämän nimiseen blogiin, en meinaan ole enää pitkään aikaan raivonnut laihistelun parissa. Oon lähiaikoina kovasti miettinyt, että pitäisiköhän perustaa kokonaan uusi blogi, vai pitää edelleen Laihisraivarit, mutta kirjoitella nimestä huolimatta hippijuttuja ja muita tarinoita tosielämästä, jotka muodostaa nykyään mun arjen. No, blogin nimihän on alusta asti ollut itseironinen!

2016 on alkanut energisissä merkeissä, on jotenkin superhyvät tunnelmat tästä vuodesta! Otetaan tähän nyt kuitenkin tällainen recap, että mitä kaikkea onkaan tapahtunut viime vuoden loppupuolella, missä menen, mitä teen, mitä mun keholle ja mielelle kuuluu?!  

Noin 56 kiloa täyttä tavaraa.

KEHO
Pääsin viime keväänä Laihisraivarit-tavoitepainooni ja siinä olen pysynyt nyt jo 10 kk ajan. Olen siis edelleen 160 cm pitkä ja painan kuunkierrosta riippuen 55-56 kg. Viime kesänä tuli muutamia ylimääräisiä kiloja, mutta ne lähtivät samantien, kun aloin taas liikkua aktiivisesti ja syödä säännöllisesti. Tuossa onkin mun hyvinvoinnin kulmakivet joista on muodostunut pysyvä vakio. Voisin sanoa, että lopullinen tasapaino löytyi ja homma asettui uomiinsa viime vuoden loppupuolella, loka-marraskuun vaihteessa.

Kuvassa yksi mun vakkaribrekkarikombo, paitsi ettei leivän päällä enää ole leikkeleitä.

RAVINTO
Mjaa, mistähän tätä alkaisin purkaa...? Ehkäpä siitä, että oon tosiaan oppinut syömään oikein ja nimenomaan oikein oman kehon ja mielen hyvinvointiin nähden. Syön pääsääntöisesti kasvisruokaa, jonkun verran myös kalaa ja mereneläviä. Lihaa en ole enää syönyt lokakuun jälkeen. Rakastan ruoanlaittoa, mutta syön jonkun verran myös ulkona. Tykkään maustamisesta ja mauilla leikittelystä. Tämä on peruja lapsuudenkodistani, isäni on aina ollut ja on edelleen hullu tiedemies keittiössä! 

Ainiin, isi jos luet tätä, niin kiitos eilisestä hienosta ahvenannoksesta!!! 
En muistanut kunnolla kiittää, kun siinä oli sitä tohinaa. Arvostan isosti. 
Ja samaan hengenvetoon kiitos, että oot tartuttanut muhun keittiöpöhköyden. :)

Meillä oli eilen dinneri ja vanhojen diojen katseluilta vanhempieni luona. Rakas ihana isukki laittoi mulle oman tosi kauniin kala-annoksen kun muut söivät lihaa.

Ja sit takaisin MUN kokkailuihin (oma juttu, paras juttu)! ;) Aamiainen on tärkeä. Mun vakioksi on muodostunut se, että aloitan aamuni aina isolla lasillisella vettä ja parilla kupillisella mustaa kahvia. Tämä tapahtuu useimmiten aikaisin aamulla, heräilen arkisin 5-7 välillä. Noin tunti, puolitoista tämän kahvirutiinin jälkeen syön brekkarin. Se on aina joku/jotkut näistä: 

- tuorepuuro, keittiössäni on ”puurobaari”, josta kasaan ainekset alle minuutissa
- lämmin puuro jonka tviikkaan pähkinöillä, siemenillä ja kuivatuilla marjoilla tai hedelmillä
- munakas, mulla on muutama bravuuri! :)
- smoothie, ostin vihdoin ennen joulua kunnon blenderin, jolla tulee niin smuuttia, että!
- 2 viipaletta paahdettua kaura- tai ruisleipää jonka päällä läjä kasviksia ja joskus juustoa
- raejuustoherkku = raejuustoa, pähkinöitä, marjoja, hunajaa, kanelia
- keitetty kananmuna + kasviksia + raejuustoa +  (+ tonnikalaa) + hedelmä

Muuten tykkään tehdä salaatteja, keittoja, erilaisia kasvissötkötyksiä ja -patoja... Uuniperunat on kans hyviä! Aika monipuolisesti kokkailen ja myös ennakkoluulottomasti kokeilen. Syötän usein ystäviäni, jotka sitten kertovat, että hitti vai huti. Oon tosi huono kirjottamaan mitään reseptejäni ylös, saatika sitten noudattamaan toisten kirjoittamia! Noissa molemmissa aion tänä vuonna petrata.

Kyytiä kalvoille Casallin putkirullailuaamussa.

LIIKUNTA
Otin viime syksyn vähän sellaisena testijaksona. Tanssin, kävin salilla, lenkillä, joogassa ja parilla eri kehonhuoltotunnilla tosi paljon. TOOOOSI PALJON! :D Halusin kokeilla, että mitkä lajit on sellaisia, jotka tuovat iloa ja energiaa mun elämään, ja mihin haluan panostaa tulevaisuudessa. Viime syksynä tanssin aktiivisesti shaktitanssia housea, klassista ja jazzbalettia. Noiden lisäksi kävin viikottain Minnan metodeissa ja Annina Ala-Mattisen kehonhuoltotunneilla sekä tein 1-2 omaa salitreeniä. Bonareina muutamat lenkit, uintikerrat ja satunnaiset ryhmäliikuntatunnit.
Tästä kokeilujaksosta on nyt sikiännyt (voiko noin sanoa...?!) sellaista, että liikkalukkariin jää: 

2 house-tuntia
2 kehonhuoltotuntia
1-2 salitreeniä
1-2 lenkkiä/uintia/jumppaa fiiliksen ja energian mukaan, eli jos jaksan ja tuntuu siltä.

Näiden lisäksi mun elämän aktiviteetteihin kuuluu  vahvasti tämä... 

Sat Nam. 

KUNDALIINIJOGINI SARKIMA
Mulle itselleni tärkein ”laji”, josta on viime vuosien aikana muodostunut yksi mun elämäni isoimmista tukipilareista on Kundaliinijooga. Olen tehnyt sitä semi-aktiivisesti neljä vuotta, mutta täydellä sydämellä ja voisiko sitä nyt sitten sanoa, että tosissaan viime vuoden tammikuusta alkaen. Oon opetellut itsekseni kyseisen joogasuuntauksen filosofiaa, hengitys-, rentoutumis- ja meditaatiotekniikoita jo vuodesta 2005 lähtien, jolloin ostin joogasta saatika kundaliinienergiasta mitään tietämättömänä Irene Hopkinsin Kundaliinijoogakirjan. (Uusittu painos ilmestynyt 2012.) Se on kulkenut mulla mukana siis jo yli 10 vuotta, osaan sen aika lailla ulkoa! Kirjahyllyyn on kertynyt vuosien varrella paljon muutakin aihetta käsittelevää materiaalia. Viime keväänä päätin, että haluan sukeltaa vielä syvemmälle ja oppia lisää. Tämä johti siihen, että aloitin syksyllä vuoden mittaisen Kundaliinijoogaopettajakoulutuksen. 



Vedin joulukuussa ensimmäisen ”kokelastuntini” Tampereella meidän opekoulutusryhmälle + mm. omalle opettajalleni. Pikkasen jännitti! Mutta hyvin se meni. Iso kiitos kuuluu joukolle ystäviäni, joiden kanssa sain treenata muutaman kerran harjoituksen vetämistä ennen tuota joulukuun tulikoetta. Sat Nam vielä kerran rakkaat ihanat. Olkkarini muuttui siis kerran viikossa joogasaliksi loppuvuoden ajan ja itseasiassa tälläkin viikolla päädyin vetämään ex temporé-joogatunnin kahdelle ystävälleni, kun vakkaritunti jolla käydään oli Loppiaisen takia lomalla! :)

Kirjoittelen tästä aiheesta vielä ihan erikseen.


MIELI
Nää mun hippitouhuilut liittyy vahvasti siihen mitä kuuluu mun mielelle. Sille kuuluu parempaa kuin koskaan. Elämäntaparemontti minkä aloitin kesällä 2014 on tullut siihen pisteeseen, että mä tosiaan olen löytänyt uuden vakion. Tästä mun projektista on ollut viime syksyn aikana parikin juttua lehdissä, toinen Me Naisissa ja toinen Ilta-Sanomissa. MN jakoi tuon mun jutun uuden vuoden kynnyksellä omalla FB-sivullaan. Otsikkona on ”Mariela Sarkima: Näin Laihdutin 12 kiloa pysyvästi”. Siihen oli joku kommentoinut, että miten voin tietää laihtuneeni pysyvästi. Jäin oikein pohtimaan tuota otsikointia ja kommenttia. Tiedättekö, mä vaan tiedän, että näin on, tunnen sen selkäytimessäni, vatsan pohjassa ja jokaisessa hermosäikeessä. Tottakai elämä heittää kierrepalloja, mutta nyt tiedän, etteivät ne tule vaikuttamaan enää samalla tavalla mun elopainon heilahteluihin, kuin miten ne vaikuttivat aiemmin. Mä olen rebootannut mun mielen, käynnistänyt koneen uudelleen ja päivittänyt käyttöjärkän. Ja näissä mun uusissa asetuksissa ei ole enää sitä bugia, joka edellistä mieltä vaivasi. Oon ollut tosi varovainen tän ajatuksen suhteen, tutkaillut sitä kaikessa rauhassa itsekseni, mutta nyt voin reippaasti ja rinta rottingilla sanoa, että näin on. Mä olen nyt se Mariela, joka oon aina syvällä sisimmässäni halunnut olla. Enkä todellakaan tarkoita ainoastaan ulkomuotoani, vaan nimenomaan sitä ydinminää. En myöskään väitä olevani valmis, vaan opettelen tässä käyttämään vanhaa konetta uusilla asetuksilla. Päivityksiä joudun taatusti tekemään vielä monta kertaa tän elämäni aikana, mutta se kuuluu asiaan.

Vanhentuneet vehkeet vaihtoon! (...paitsi, että polaroidkamera on ikuisesti über-cool!)
Hauskaa on se, että tuossa pari viikkoa sitten jouduin päivittämään mun rakkaan tietokoneeni käyttöjärkän ja läjän ohjelmia, jotta sain otettua uuden puhelimen käyttöön. Myös uuden puhelimen myötä suurin osa mun luottoappeista päivittyi. Ostin uuden puhelimen sen takia, että vanha oli niin täynnä, ettei se eivätkä siinä olleet appit enää toimineet kunnolla. En kuitenkaan pystynyt päivittämään siihen uusinta käyttöjärkkää, koska tila ei riittänyt. Juu juu, tein kuva- ja musakirjaston siivouksen, tutkailin pilvipalvelumahiksia jne. Mutta lopulta tehokkain ratkaisu oli laittaa vanha puhelin kiertoon ja ostaa uusi tilalle. Jouduin pahasti ulos mukavuusalueeltani. En alunperin olisi halunnut päivittää järkkiä enkä appeja, enkä oikeastaan edes hommata uutta puhelinta. Olin niin tottunut käyttämään vanhoja, enkä ollut valmis opettelemaan uutta, toimimaan uudella tavalla, tai edes katsomaan uutta selainnäkymää. Ahdisti koko päivitysrumba. Noh, kuinka ollakaan nyt kun olen jonkun aikaa käytellyt näitä päivitettyjä työkaluja joudun toteamaan, että WAU, aika paljon uusia hyviä ominaisuuksia niihin on kehitetty! Ei kaikki ollutkaan ennen paremmin. Niin pitkään olin jumittanut vanhoissa käyttiksissä, että nyt kun muistelen esim. niiden lempiappieni toiminnallisuuksia, ne tuntuvat suoraan sanottuna Aataminaikaisilta! :D

Mitä tästä opin? Päivittäminen ei ole pahaksi. Ei mielen, eikä teknisten laitteiden!

Ihanaa sunnuntai-iltapäivää. Mä tässä edelleen pohdin, että jatkanko Laihisraivarointia, vai perustanko ihan kokonaan uuden blogin...?

Kommentoi ihmeessä, jos sulla on joku hyvä mielipide tähän pohdintaan, tai mihin tahansa muuhunkin! 




Photobucket

4 kommenttia:

  1. Ihanaa kuulla susta pitkästä aikaa ! Aattelin aloittaa sun blogin lukemisen alusta, kun yritän itse aloittaa urheilun uudelleen, rauhassa, jatkaakseni sitä pidempäänkin kuin kaksi kuukautta, tyylillä loppuelämäkseni. Yritän aina muistuttaa itseäni, että sen ei tarvitse tapahtua justnythetiäkkiä, ja siihen tää blogi on niin paras. Parhaat asiat vaan vaatii enemmän kypsyttelyä (: Ihanaa ja kirkasta kevättä! <3 taru

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Taru! Kärsivällisyys on tosiaan sellainen juttu, mitä täytyy täällä päässä edelleen työstää jatkuvasti. Ja pitkäjänteisyys ja päämäärätietoisuus ja suunnitelmallisuus, ja, ja, ja....! ;) Peruna kerrallaan päättäväisesti, eiks jeh! Kirkkautta ja valoa sinne päin myös.

      Poista
  2. Moikka! Oon 28-vuotias nainen. Mä luin sun blogia säännöllisesti silloin, kun sä aloittelin kesän jäljiltä laihduttamaan. Olikohan se nyt sit syksy 2014..? Mä iteki aloitin silloin elämäntaparemontin. Oon mä niistä ajoista laitunu ja kroppa muutenki muokkantunu kun oon käyny aika ahkerasti salilla ja juoksemassa. MUTTA. Syömisten suhteen oon kamppaillut aikalailla. Oon ollu fitfarmin dieetillä viime keväänä 2kk ja sit yrittäny ite laihdutella muuten. Laihduin tosi paljon dieetin aikana, mut ne kaikki tuli takaisin kesällä! Tällähetkellä oon taas kaukana tavoittesta, mutta periksi en anna! (pudotettavaa olis 5-10kg) Jotenkin suhun on ollut tosi helppo samaistua koko ajan. Olin niin ylpee susta kun pääsit tavoitteeseesi! Onnea siitä! Sitten lopetinkin lukemasta sun blogia kun ajattelin, että et varmaan enää niin aktiivisesti bloggaile aiheesta. Mutta jos perustat uuden tai jäät pitämään tätä vanhaa, mä ainakin tuun lukemaan sitä! :) Oot mulle tosi hyvä esimerkki, että vaikka takapakkeja tulee, niin kyllä se muutos on silti mahdollinen! Uskon et iteki pääsen vielä tavoutteeseen ja niin, että se muutos on pysyvä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Jemina! Fitfarmit & co on taatusti tehokkaita, mutta mun filosofia koko hommaan on nimenomaan se elämänmuutos oman pään uudelleenohjelmoinnin kautta. Kokemuksesta voin kertoa, ettei ole kilot tulleet takaisin, kun on päänsisäinen pohjatyö tehty huolella. Syömisen kanssa ei kannata kamppailla! Itseä kuuntelemalla ja kunnioittamalla löytyy oikeat ruoka-aineet ja ennenkaikkea määrät. Elämä on nautinto, ja kupletin juoneen kuuluu välillä sivu- ja jopa peruutusaskelia! ;) Tsemppiä, ja ihanaa, että luet blogia. <3

      Poista