maanantai 29. syyskuuta 2014

KILO LISÄÄ, KIITTI VAAN!


Juu, takapakkia tuli niin, että pamahti. 61,9 kg näytti vaaka tänä aamuna, vaikka lukema oli vielä lauantaina kilon verran vähemmän. Paino on siis noussut viime maanantaista 400 g. On tää yhtä "Käärmeet ja tikapuut" -peliä! En ota huolta, sillä 13 viikkoa tätä painokäyrää seurattuani, oon huomannut selkeän kaavan: loppukuusta tulee aina kiloja. Kuun kierto, niin sen on oltava, eli en huolestu. Tarkkailen… :)
Viikonloppu meni vilskeessä, enkä ehtinytkään ottaa niitä lupaamiani asukuvia Tavoitevaatelaatikko 1:n aarteista. Lupaan tehdä sen viimeistään keskiviikkona. Nyt täytyy taas rientää, palaan viikonlopun kuulumisiin, mm. veljen 30-vuotiskarkeloihin ja jherkutteluhommiin myöhemmin tänään!

Photobucket

lauantai 27. syyskuuta 2014

VÄLITILINPÄÄTÖS

Miten voikaan olla näin, että vaikka on viikonloppu ja VAPAAPÄIVÄ, herään tasan samaan aikaan, kuin arkiaamuisinkin! Nousin tänään sängystä klo 05.57, ja vieläpä ilman kelloa, erikoista. Kai se on niin, että keho on löytänyt hyvän rytmin, ja pysyy siinä itsekseen… Siispä ei muuta kuin kaffet ja kirkasvalolamppu päälle,  partsin ovi auki ja raikasta aamuilmaa sisään! :)

Aurinko alkaa pikkuhiljaa kivuta nukkuvan Helsingin ylle. 
Lueskelin tuossa vähän vanhoja postauksiani, ja mietiskelin Raivarointitilannettani. Se on vallan hyvä. Uudelleenkäynnistäessäni tätä bloggailua 12 viikkoa sitten kirjasin omaa elämäntaparemonttihistoriaani ylös. Samalla hahmottelin henkistä suunnitelmaani, eli pohdin oikein tosissani, että mitä ja miksi haluan? Tämä teksti löytyy tuosta ylapalkista kohdasta Mikä Laihisraivarit? Siellä kerron näin:

Mitä seuraavaksi?

- haluan oppia kohtuutta syömisen suhteen
- haluan syödä hyvin ja oikein
- haluan hallita herkkuhimoni

- haluan ottaa liikunnan tärkeäksi osaksi elämääni 
- haluan haluta liikkua

- haluan näyttää hyvältä ihanissa vaatteissa, jotka omistan
- haluan omistaa vyötärön

- haluan pitää huolta itsestäni 
- haluan olla armollinen itselleni
- haluan voida hyvin, ja sen myötä näyttää hyvältä

Tuntuu uskomattomalta, että noiden sanojen kirjoittamisesta on vain 12 viikkoa aikaa. Muistan niitä naputellessani ajatelleeni, että joudun tekemään tosi ison ja vaivalloisen urakan, että saan pääni (ja sen myötä kroppani) muuttumaan. Tuon mietintä- ja naputtelusession jälkeen kirjasin Suuren Suunnitelmani (myöskin tuossa yläpalkissa), jossa on listattuna etenemisvauhtini ja -taktiikkani:

Tavoitteenani on tiputtaa n. 10 kg vuoden 2014 puolella. 
Tärkein tavoitteeni on kuitenkin palauttaa liikunta tärkeäksi osaksi elämääni.
Toinen tärkeä tavoitteeni on oppia syömän oikein = oikea määrä kropalleni ja mielelleni sopivaa ravintoa.
Haluan myös opetella hallitsemaan herkutteluani.

Tavoitepaino: 55-57 kg (arvioin lopullisen tavoitteen, kun olen päässyt välietappiin 3.)
Painonpudotusvauhti: ~ 500 g/ vko
Liikuntatavoite: n. 5 h/ vko

VÄLITAVOITTEET:

18.8. Etappi 1: BMI NORMAALI, PAINO 63,5 kg

15.9. Etappi 2: PAINO 61,5 kg + TAVOITEVAATELAATIKKO 1

13.10. Etappi 3: PAINO ALLE 60 kg + TAVOITEVAATELAATIKKO 2

17.11. Etappi 4: PAINO 57 kg + TAVOITEVAATELAATIKKO 3 
(+lopullisen tavoitteen arviointi)

15.12. Etappi 5: PAINO 55 kg


Laihisraivarointini kulmakivet:

- EI! herkuille
- EI! alkoholille
- EI! valkoiselle leivälle
- EI! ulkona syömiselle
- KYLLÄ! kasvisten lisäämiselle ruokavalioon
- KYLLÄ! hyville kuiduille
- KYLLÄ! säännölliselle, suunnitelmalliselle liikkumiselle

Kaikki yllämainittu on toteutunut, ja kerron itselleni tässä ja nyt: Olen ylpeä itsestäni! Huomaan, että vanha tuttu ajatusmallini "No kohta mä kuitenkin taas retkahdan", yrittää pyrkiä sivulauseeksi tuohon perään ikäänkuin automaationa, mutta olen onneksi oppinut tässä 12 viikkoa kestäneen raivaroinnin aikana vaientamaan sen. Aikaa on kulunut riittävästi, ja uskoni on vahva. Tunnen aidosti ensimmäistä kertaa elämässäni, että olen matkalla kohti pysyvää muutosta, ja uskon itseeni. Tämä varmaan kuulostaa nyt jonkun herätysliikkeeseen hurahtaneen höpinöiltä, mutta ehkäpä se vähän onkin sitä! ;) Olen aiemminkin onnistunut pääsemään tavoitteeseeni, mutta kärki on ollut väärä, ja sen takia repsahdus on todentotta tapahtunut kerta toisensa jälkeen.
Olen aiemmin muuttanut syömistottumuksiani ja tiputtanut painoani ulkonäkökeskeisesti, enkä ole ymmärtänyt mitä ihan oikeasti tarkoittaa elämäntapamuutos. Se tarkoittaa sitä, että niistä onnettomaksi ja huonovointiseksi tekevistä asioista on luovuttava lopullisesti. Itse olen tehnyt tämän nyt käynnissä olevan prosessini aikana aika isoja luopumisia mm. ihmissuhderintamalla. Rankkaa ja radikaalia, mutta välttämätöntä. Tässä muutosprosessissani ei ikävä kyllä riitä, että olen sanonut EI! kaikille noille yllä mainituille syömiseen ja juomiseen liittyville asioille… Uskon, että kaikki, jotka ovat remontoineet elämäänsä millä tahansa osa-alueella tietävät, kuinka tärkeä osa itsensä eheyttämistä ja uudelleenkoodaamista tietyistä asioista ja ihmisistä irti päästäminen on. Se on ainoa keino tehdä tilaa uusille tuulille, ja tiedän, että lisää luopumisia on varmasti vielä luvassa…

Vajaa kilo matkaa seuraavaan tavoitteeseen: paino alle 60 kg!

Alunperin tarkoituksenani oli kirjoittaa tämä postaus aiheella "Kilon päässä etapista 2", mutta kuinka ollakaan, tästä tulikin välitilinpäätös! :) Tavoitteet todellakin toteutuvat tasaiseen tahtiin, ja se tuntuu ihanan voimaannuttavalta. Lauantaina 19.7. kirjoittamassani "Toiveita, haaveita ja tavoitteita" -postauksessa pohdiskelen ja analysoin mm. tavoitevaatelaatikoitani, mutta kirjoitan loppukaneettina näin:

"…tiedostan hyvin, että  lähes kymmenen kilon tiputtaminen vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä. Varsinkin, kun tässä raivaroinnissa ei ole kyse pelkästään niistä kiloista, vaan uuden vakion opettelemisesta. Tasapainosta ja johdonmukaisuudesta."

Uusi vakio, tasapaino ja johdonmukaisuus. Vielä on töitä tehtävä sekä pään että kropan suhteen, mutta olen vahvasti oikealla tiellä. En ole vielä täysin tasapainossa, enkä varsinkaan niin johdonmukainen kuin haluasin olla, mutta uusi vakio on muodostumassa, tiedän ja tunnen sen vahvasti.


Kas, aurinko on noussut! On aika sammuttaa kirkasvalolamppu, ja lähteä tekemään pieni juoksupyrähdys tuonne aamun raikkauteen. :) Nauttikaa kauniista lauantaista, niin teen minäkin!!! Huomenna on sitten luvassa kuvakavalkadi keisarinnan uusista vaatteista, eli TAVOITEVAATELAATIKON 1 AARTEISTA! ;)


Photobucket

keskiviikko 24. syyskuuta 2014

TAVOITEVAATTEITA JA -AATTEITA

Hah, jälleen hassunhauska sanaleikki otsikossa! ;) Noniin, asiaan, eli niinhän siinä kävi, että toissailtana hain Tavoitevaatelaatikko 1:n kellarista, ja alkoi sen sortin sovitusshow! :) Tässä pikaraportti laatikon uumenista takaisin vaatekaappiini päässeistä vaatteista: 

-1/3 farkuista
- 4/6 housuista
- 3/4 haalariasusta
- 11/12 mekosta (yksi oli käynyt isoksi.)
- 0/1 hame
- 1 shortsit
- 2 toppia
- 2 paitaa

Tommy Hilfigherin shortsit mahtuivat, istuivat ja NÄYTTIVÄT HYVÄLTÄ! 
Ai kamala mikä määrä mulla on mekkoja, ja seuraavissa laatikoissa taitaa olla lisää!  Yksi mekoista oli käynyt isoksi, joten sitä täytyy vähän kuroa. Muut näyttivät oikein hyvältä, me happy! Ainoastaan kahdet farkut, kahdet housut, yksi mekko ja yksi hame siirtyivät seuraavaan tavoitevaatelaatikkoon. Nuokin kaikki olivat hilkulla. Sen verran olivat kuitenkin vyötäröltä, pepun päältä ja/tai reisistä piukeat, että tiedän viihtyväni ne päällä paremmin, kun muutama sentti vielä lähtee.

Kuva eiliseltä Lumene Pop-up kulmabaarista. Päälläni Make Up Biblen julkkareihin kolme vuotta sitten hankittu tähtimekko, jota en ole koskaan pitänyt ilman Spanxeja. Eilen pidin!!!
Teen "keisarinnan uusista vaatteista" ensi viikonloppuna oman kuvapostauksensa. Aarrearkusta vaaterekeilleni nimittäin pääsi todellisia helmiä, jotka haluan esitellä teille! Näistä mainittakoon mm. 10 vuotta sitten Lontoosta ostamani flanelliset grunge-ruutupökät, edellisen kerran viisi vuotta sitten pitämäni maailman kaunein nude-värinen paitapusero, ja nerokkaasti leikattu halpa, mutta kalliin näköinen mekko! :)

10.7. kirjattuja mittoja & mietintöjä.
Maanantai-illan sovittelusessioni oli varsin tunteikas. Erosin suuresta osasta vaatteitani 10.7. haikein mielin. Tuolloin sovitin jokaisen omistamani vaatekappalleen, lajittelin liian pienet kolmeen eri laatikkoon ja vein laatikot kellariin. Osa ensimmäisen tavoitelaatikon vaatekappaleista mahtui kyllä päälleni tuolloin heinäkuussa, mutta näytin niissä ylitursuavalta siskonmakkaralta. Muistan seisoneeni eteisen peilin edessä ja pidätelleeni itkua (taisin kyllä vähän tirauttaa)! Pettymys, suuttumus ja itseinho pyrkivät nousemaan pintaan, mutta tein lujasti töitä, jotta sain pidettyä tunteeni kurissa, ja jatkoin kylmän rauhallisesti lajittelua. Tein 1.7. tänne Laihisraivareihin postauksen pitkän tauon jälkeen. Kerroin siinä, kuinka olin aloittamassa viiden viikon mittaista kesälomaani, ja kuinka olin mietiskellyt. Olin palastellut alkuvuotta, ja aloittanut itseni kohtaamista, ja löytämistä. Kirjoitin:  

On sellainen olo, että olen saanut vainun jostain mielenkiintoisesta, ja olen menossa vahvasti sitä kohti. Mitä se on ja mihin se liittyy, sitä en osaa vielä sanoa. Mielessä on aavistus, mutten tohdi puhua vielä mitään ääneen, ennenkuin olen tutkinut näitä päivä päivältä vahvistuvia signaaleja hieman tarkemmin. Sille aion pyhittää koko heinäkuun. Itseni kanssa keskustelulle, ajatusten pyörittelylle ja saaamani vainun vahvistamiselle.

Tämä mystinen, ihana tunne jatkui koko lomani ajan, ja antoi puhtia tarttua Laihisraivareihin ihan tosissani. Tunnne jatkuu edelleen, ja tuo vainu, jonka sain kesällä, vahvistuu entisestään nyt kun olen seurannut sitä jo 12 viikon ajan. Kirjoitin tuolloin 1.7. myös:

Seisoin tänään alasti peilin edessä ja katselin muhkeutuneita muotojani. Ajattelin, että jaahas, näin on taas käynyt. Sen jälkeen katsoin kasvojani, ja totesin, että olenpa kaunis. On ihanaa voida sanoa ääneen omalle peilikuvalle olevansa kaunis. Tutkailin kylkieni kurveja ja hengittelin rauhassa. Päälimmäisenä mielessäni oli ajatus: rakastan. Rakastan itseäni niin paljon, että se miltä kehoni näyttää, ei tunnu ahdistavalta.

Sovitin maanantaina COS:lla koon 38 vyötärömallisia housuja, ja ne olivat ISOT!!! :D
Nuo ajatuksensiemenet mielessäni pakkasin siis kesällä vaatteita tavoitelaatikoihin, ja sain pidettyä negatiiviset tuntemukset kurissa. En antanut itseinhon ja -säälin nousta pintaan, vaan hymyilin harmistuksesta huolimatta omalle peilikuvalleni. Tiesin, ettei mene kauankaan, kun voin ottaa pois pakkaamani vaatteet jälleen esiin, ja iloita siitä, että ne istuvat ja näyttävät upeilta päälläni. 

Tuo päivä koitti siis maanantaina, ja nyt rupesi taas itkettämään……………………………….! :) Ystävät ja tutut ovat kysyneet hoikistuneen ja piristyneen olemukseni salaisuutta ja hyviä laihdutusvinkkejä, joita voisivat ottaa itsekin käyttöön. Tässä se nyt sitten tulee, paljastan suuren Laihisraivarit-salaisuuteni:

- Asetan tavoitteen ja teen aikataulun. 
- Tiedän mistä saan voimaa. 
- Tiedostan mikä saa kehoni ja mieleni voimaan huonosti, ja pysyn poissa niiden läheltä. 
- Olen rohkea ja periksiantamaton. 
- Haastan itseni kokeilemaan rajojani. 
- Olen armollinen, mutta päämäärätietoinen. 


Ymmärrän ja kunnioitan itseäni. 
Kuuntelen itseäni. 
Uskallan kohdata itseni. 
Rakastan itseäni.

Tämän jälkeen ulkomuodon muuttuminen alkaa tapahtua ikäänkuin sivutuotteena, uskokaa pois!


Photobucket

maanantai 22. syyskuuta 2014

TAIKALUKEMA TAVOITEVAATELAATIKON 1 AUKEAMISEEN SAAVUTETTU


Sieltä se paino tulee alas, jihuu! En tosin ihan saanut kirittyä siihen mitä olin asettanut tavoitteeksi…  Vaaka näytti tänä aamuna 61,5 kg, minkä piti olla viime viikon maanantain lukema, ja samalla avain ensimmäiseen tavoitevaatelaatikkoon. Olen kuitenkin erittäin iloinen, että pääsin tuohon lukemaan tänään, eli haen laatikon iltapäivällä kellarista!!! :D Viime viikolla uhosin avaavani laatikon tänään ainoastaan, jos saan kirittyä aamupainon tälle maanantaille asettamaani tavoitelukemaan 61 kg. Olen itselleni kuitenkin armollinen, paino tullut alas viime maanantaista kuitenkin yli puoli kiloa! Sitäpaitsi tuolla numerolla olin alunperinkin suunnitellut laatikon aukeavan, let's stick to the plan. En myöskään halua, että laatikkoon pakkaamani vaatteet jäävät isoiksi ennen kuin ehdin nauttia niistä!

Alana Masterson rokkaa mun shortseja! :)
Siellä on piilossa mm. tämän kuvan shortsit, jotka ostin melko tasan puoli vuotta sitten Barcelonasta. Pidin niitä tasan kerran, kiristivät meinaan vyötäröltä sen verran pahasti, eivätkä loppukesästä menneet enää kiinni päinkään… Tänään olisi iltapäivälllä yksi pressitilaisuus, missä nuo näyttäisivät ihan mielettömän hyvältä, esim. ison villaneuleen kanssa. Joten sormet ristiin, että ovat sopivat, eivätkä ole liian isot. Ainakaan niiden ei enää pitäisi olla liian pienet!!!

Tässä vielä viime viikon liikunnat. Ihan ok:sti kertyi tunteja Oden kanssa vietetyn treeniviikonlopun ansiosta:

pe: 
30 min iltalenkki, (3,6 km) keskivauhdilla 7 min 30 s/ km

la:
20 min voimatreeni Märskyssä (ninja-hyppyjä, maastanousuja, punnerruksia…)
10 min tehoiltatreeni kentällä (150 m sprintit, heilautukset, burpeet)

su:
2 h 15 min pyöräilyä (yht. 26 km, josta 13 km reippaalla vauhdilla, 13 km kevyemmin)
30 min porrastreeni Malminkartanon huipulla
60 min venyttelytunti Motivuksella

yht. 4 h 45 min


Laittelen myöhemmin kuvia tavoitevaatelaatikon sisällöstä, ja toivottavasti iltapäivän shortsiasustani! :)

Photobucket

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

TREENIVIIKONLOPPU IHAN JUST PULKASSA

Ollaan vietetty treeniviikonloppua eilinen ja tämä päivä. Sovittiin, että lauantaina Ode vastaa treeneistä, tänään on mun vuoro. Eilisen eka treeni oli voimailua Märskyn HOT-alueella. Ode opetti tekemään Prisoner Get Up-nousuja, Ninja Jump Tuck -hyppyjä, sumopunnerruksia ja Pike Side Jump -hyppelyitä. Ninjahypyt olivat lähes mahdottomia, ja hermo meinasi mennä. Olin tosi hyvillä fiiliksillä, kun lähdettiin treenaamaan, mutta pirskales sentään, että rupesi sapettamaan, kun en meinannut saada ruhoani nousemaan niinkuin sulavaliikkeisen ninjan kuuluisi. Myös vankinousut olivat haasteellisia, mutta ne sentään hahmotin pienen harjoittelun jälkeen. Tehtiin treeniä kiertoharjoitteluna, eli 30 s kutakin liikettä, välissä 10 s lepo. Kolme kierrosta meni hampaita kiristellen. Treenin jälkeen yritin vielä harjoitella ninjailua ilman kelloa, mutta haasteellista se on edelleen...!

Prisoner Get Up

Sumo Push Up

Pike Side Jump

Ninja Jump Tuck

Ninja peffallaan, Ketutus Maximus.
Kotona syötiin tukeva lohilounas, ja sen jälkeen loikoiltiin sohvalla Sherlock Holmesia katsellen. Iltatreeni tehtiin tuossa ihan lähellä Johanneksen kentällä. Mukaan lähti pari kahvakuulaa (mulle 8kg, Ode huiteli menemään 24 kg:n jöllikällä) ja Casallin juoksuvarjo. Sain tuon vempeleen viime vuonna joululahjaksin, mutten ollut vielä päässyt testailemaan sitä.


Iltatreeni meni näin: 30 m sprintti, 5 x burpee, 30 m sprintti, 10 x kahvakuulaheilautus. 5 kierrosta näitä meni alle kymmeneen minuuttiin, eli todellinen tehotreeni iltapuhteeksi! Vetäisin omat juoksupyrhdykseni varjon kanssa, ja tykkäsin tosi paljon. Voi että, miten mahtava väline! Oli hullu fiilis pinkoa niin kovaa, kuin kehosta irtosi, mutta edetä ikäänkuin hidastetussa filmissä. Samalla nousi tietenkin taistelutahto, etteivät varjot tipahtaneet liian hitaan etenemisen takia maahan. Hyvä treeni, todettiin, että voisi vaikka joka ilta tai aamu käydä tekemässä. Kenties treeniin voisi vielä lisätä jonkun palikan, esim. boksihypyt, tms.


Kotona odotteli kukkapurkissa jäähdytetty raakasuklaakakku, jonka tekemistä kokeilin eilen ekaa kertaa itse! Innostus lähti päälle viime kuussa, kun käytiin kaverin kanssa viettämässä Villa Mandalassa detox-päivää. Siellä paakaroitiin tätä, ja mukaan saatiin Suvi Tikamon herkullinen resepti. Ihana iltapala! :)

Tämän päivän treenailut on olleet mun vastuulla. Eilisen jäljiltä se pirun akillesjänne vihoitteli taas hieman, ja vasen polvi tuntuu hiukan aralta. (Syytän ninjahyppyjä!) Tästä huolimatta lähdettiin ennen puoltapäivää pyöräilemään kohti Malminkartanon huippua, eli samaa jätemäkeä, missä treenailtiin myös Monnan kanssa loppukesästä. 13 km:n pyöräilyn jälkeen oli siis luvassa porrastreeniä niin, että hiki lensi! Oli aikamoinen ruuhka jätemäellä. Kannattaa valita joku muu päivä kuin sunnuntai, jos meinaa saada treenattua kapeissa portaissa kunnolla.



Treenin päälle syötiin mukaan pakatut välipalarahkat ja banskut, ja nautittiin lämpimästä teestä syysmaisemia ihaillen. Takaisin poljettiin rauhalliseen tahtiin.

NYT koittaa lähtö tämän treeniviikonlopun viimeiseen koitokseen, joka on venyttelytunti Motivuksessa. Ajattelin, että tekee meille molemmille taatusti hyvää saada lihaksiin vähän pituutta eilisen voimailun, ja tämän päivän aerobisten rääkkien päätteeksi. Ja sitten saunaan, ah! :) Lounaaksi syötiin herkullista sosekeittoa (porkkana-bataatti-keltainen kesäkurpitsa) ja illalliseksi on luvassa paistia.  Sitten täytyykin liimautua telkkarin ääreen heti seitsemän uutisten jälkeen! Tanssii tähtien kanssa-livelähetykset nimittäin alkavat, ja siellä on parikin tuttua kisaamassa!

Laihisraivarit liputtaa täysillä TTK-Team Anne & Markon puolesta!!!


Photobucket

lauantai 20. syyskuuta 2014

TASAPAINOSSA SYÖMISEN KANSSA

Viikko on vierähtänyt jälleen vauhdilla, harmillista, etten ole ehtinyt päivittää tänne kuulumisiani! Maanantaina treffattiin Monnan kanssa. Oli tarkoitus tehdä salitreeni, mutta kävin juuri ennen PT-treffejä hieronnassa ja akillesjänne oli edelleen kipeä, joten päätettiinkin tehdä henkinen treeni. Toisinsanoen istuttiin ja juteltiin. Juotiin kaffet ja smoothiet, ja käytiin läpi kuulumisia. Monna kyseli tiukkoja kysymyksiä suhteestani ruokaan, omaan kehooni ja liikkumiseen. 

Ihana juttuhetki Monnan kanssa Ruoholahden kauppakeskuksessa.
Vastaukset tulivat aika helposti, mutta tapaamisen jälkeen pää jäi vielä pohtimaan tarkemmin asioita. Kysymykseen "MITÄ RUOKA MERKITSEE?" vastasin Monnalle:

- Paljon! Jos ei ole energiaa, kone ei kulje
- Nautintoa, energiaa, jaksamista.
- Ruoka ei ole vihollinen, annoskoot sensijaan välillä ovat.

Oma analyysini on, että tämänhetkinen suhtautumiseni ruokaan on varsin terve. Tiedän mitä ja kuinka usein pitää syödä, että jaksan. Tiedän, mitä ei pidä syödä, jotta oloni on hyvä. Tiedostan myös omat komastuskiveni, ja teen töitä niiden välttelemiseksi. Ehdottomasti tärkein ateriani on aamiainen. Jos syön aamulla huonosti, se vaikuttaa koko päivään.

Aamuhetki.
Aloitan aamuni aina juomalla puoli litraa vettä, keho herää myös sisältä. Sitten istuskelen hetken rauhassa blogeja ja/tai lehtiä lukien, tai tätä omaa blogiani päivittäen. Aamun aikana juon pari kupillista (n. 3 dl) mustaa kahvia, heräilen pikkuhiljaa, ja valmistaudun alkavaan päivään. Tämä on oma aamuhetkeni Oskarin tuhistessa vielä höyhensaarilla… Sen jälkeen alkaa brekkarin preparoiminen. Valitsen aamupalaksi yleensä aina jonkun näistä:

Yhdenlainen "Power Plate"
Munakas, tuorepuuro, "Power Plate", hedelmäsalaatti + maustamatonta jogurttia ja myslisekoitusta tai raejuusto-pähkinä-marjaherkku. Leipää, isoja mysli- tai murokulhollisia tai keitettyä puuroa en ole enää juurikaan syönyt. Ne saavat nimittäin aikaan turvotusta, ja keitetty puuro ei pidä nälkää loitolla riittävän hyvin.


Lounas on melkeinpä poikkeuksetta salaatti! Täytteenä useimmiten lohta, katkarapuja tai kanaa + runsaasti kasviksia. Mielellään höystän salaattiani siemenillä, jos siihen on mahdollisuus. Usein tulee myös käytyä Rullassa, mistä saa herkullisia vietnamilaisia kääryleitä. Lounaan päälle pieni kahvi, iltapäivällä tulee usein juotua Espresso Lungo, jos olen työhuoneella ja illallisen päälle vielä toinen. Kahvia siis kuluu, mutta omasta mielestäni ihan hallitusti.

Söin Ravintola Prestossa päivän kalaa, eli turskaa ja paahdettua fenkolia tämän viikon torstaina.
Illallinen on melkein aina lihaa/ kalaa/ kanaa + kasviksia. Syödään 1-2 kertaa viikossa ulkona, jolloin valitsen salaatin, jos listalta ei löydy kermaperunatonta vaihtoehtoa. Onneksi nykyään pystyy aika jouhevasti vaihtelemaan lisukkeita annoksesta toiseen. Poikkeuksena tiettyjen ketjujen paikat, jotka röyhkeästi perivät parhaimmillaan 3 € maksun esim. perunoiden vaihtamisesta kasviksiin. Käsittämätöntä toimintaa 2010-luvulla! Äänestän viemällä rahani sellaisiin ravintoloihin, joiden listalla on jo valmiiksi kasvispohjaisia annoksia, ja joiden tarjoilijat vastaavat "Tottakai!", kun kysyn lisukkeiden vaihtamismahdollisuutta.

Papá Pekan Paella Valenciana.
Välillä tekee mieli tuhtia soul foodia, joten kaapissa on aina paria eri riisipastaa. Olen kehittänyt vuosien saatossa sellaisen ihan älyttömän hyvän Bolognesekastikereseptin, jota pari kerta vuodessa hauduttelen "Nigellana" nelisen tuntia. Kun alkaa syksy tästä kylmetä, niin enköhän laita taas padat porisemaan! Ja jos mestarikokki-iskäni laittaa jotain ihanaa intialaista, tai bravuuriaan Paella Valencianaa, kuten tämän viikon tiistaina, niin kyllä kiitos, ja santsaan kans!

Jääkaapin hedelmävalikoima tänä aamuna.
Suurin kompastuskiveni on välipalat! Yritän muistaa kotoa töihin lähtiessäni ottaa mukaan ainakin yhden hedelmän. Toisinaan on se tilanne, että esim. kuvauscatering on leipä,- pulla- ja keksipainotteinen, joten parasta olla varustautunut omilla eväillä. Täytyypä ostaa kotiin Mini Grip-pusseja, joihin voi kätevästi tehdä valmiiksi omia "Trail Mix"-sekoituksia. Siemenet, pähkinät ja kuivatut hedelmät nimittäin pitävät nälkää hyvin loitolla, ja kun teen sekoituksen itse, voin hyvin kontrolloida välipala-annosten kokoa ja ettei pussiin sujahda suolattuja tai makeutettuja napopaloja.

Herkkuhamsteri itse teossa Villa Mandalan detox-päivänä viime kuussa. Tämän raakasuklaakakun inspiroiman jälkkärin meinaan pyöräyttää tänä viikonloppuna!
Olen antanut herkkuhamsterille vähän liekaa, mutta olen samalla ollut peloissani ja varuillani oman herkuttelijahistoriani tietäen. Nyt alkaa kuitenkin tuntua siltä, että herkut eivät enää ole kompastuskiveni! Pystyn syömään pari palaa tummaa suklaata, tai nauttimaan yhden leivoksen ilman että pää ja kroppa huutavat lisää. Aiemmin olen jäänyt samantien koukkun, ja herkuttelu on syöksynyt hallitsemattomissa olevaan pystykierteeseen pienestäkin triggeristä.

Raakajätskikokeilu kesällä, hyvää oli!
Uskon, että olen saanut itseni vieroitettua sokerista. Ainahan makea maistuu, mutta luulen, että aivoni ovat vuosien jälkeen vihdoin normaalitilassa välittäen viestin kylläisyydestä ja riittävästä makeansaannista ajoissa. Tämä on sen ansiota, että otin alkuraivarointiin tuon n. seitsemän viikkoa kestäneen täyshekuttomuuden. Uskon, ja oikeastaan tiedän, että jos nyt tarttuisin Mars-patukkaan, tai irtokarkkipussiin, niin ei kestäisi kauankaan, kun sokeriaddiktio saisi jälleen vallan. Siispä tyydyn herkuttelemaan hallitusti.

Eleonoora Von Smör kirjoittaa Baking Instict-blogia.
Leivos sillointällöin, pari palaa tummaa suklaata vähän useammin, muttei kuitenkaan koko levyä kerralla! Olen tosi iloinen, että tämä entinen kompastuskivi on muuttumassa neutraaliksi osaksi omaa ruokailuani. Odotan innolla, että pääsen testailemaan Tammesta tällä viikolla lahjaksi saamani Baking Instinct-kirjan herkkuja… Kuvat ainakin tuovat veden kielelle!!!

Yhden söin tiistaina, kun juhlittiin mamman synttäreitä!
Kaikenkaikkiaan tunnen, että olen ruokailun suhteen tasapainossa, olen löytänyt rauhan. Hiilari- ja herkkuhimotukset pysyvät hallinnassani, enkä ajattele syömistä enää kierolla tavalla. Olen nautiskelija, ja sellaisena aion pysyä. En ole dieetillä, vaan ruokailutottumukseni ovat osa elämäntapaani. Jaksan, pystyn, uskallan ja haluan. Nuo neljä sanaa pätevät myös liikkumiseen ja työelämään. Tunnen kuinka loppuelämäni suunta on löytämässä muotoansa, ja nyt pääsen pikkuhiljaa tuunailemaan ja hienosäätämään uutta minääni. (Tähän kohtaan naama hangonkeksillä hymiö!!!)
Marsu kuvattuna kaksi kuukautta sitten (20.7.)  ja tänään (20.9.)

Loppuun vielä kuva tasan kahden kuukauden takaiselta Porvoonreissulta. Lähdettiin silloin lounaalle ja viettämään kaunista kesäpäivää maalaiskaupunki-idylliin. Oskari oli nähnyt musta unta Michael Kors-henkisestä asussa, ja päätin sen kunniaksi julistaa EI HALATEILLE JA KAUHTANOILLE, pukeutua valkoisiin vähän liian kireisiin shortseihin ja vaakaraitapaitaan keskivartalokiloista huolimatta. Muistan, kuinka shortsit tuntuivat tosi lyhyiltä, koska ne eivät laskeutuneet kunnolla lantiolle, vaan vyötärö piti kiristää pullottavan alavatsan päälle. Raitojakin mietin… Vedin tukan kireälle nutturalle, punasin huulet, ja astelin selkä suorassa pitkin Porvoon katuja. Tunsin itseni ihan hyvän näköiseksi, vaikka tuttuja kohdatessa tekikin mieli vetää masua sisään! (Terkut vaan Ellen Muotikuiskaajalle!) Sovitin noita samaisia vaatteita tänään, ja kappas! Valkoiset shortsit eivät enää todellakaan istu päällä, vaan roikkuvat lökäpöksyinä peffan päällä. Raitapaitakaan ei näytä niin keskivartaloa korostavalta, kuin tuolloin yhdeksän viikkoa sitten, JEI! Näiden kuvien välillä on nelisen kiloa eroa painossa.

Nyt kohti Oskarin vetämiä yllätystreenejä. Hikihuumaa kuulemma luvassa!

Huomiseen!




Photobucket

maanantai 15. syyskuuta 2014

PAHUS, TAVOITEVAATELAATIKKO 1 JÄÄ AVAAMATTA

Illustration by Holly Main: http://hmainillustrations.blogspot.fi


Noniin, en ihan päässyt tavoitteeseen, vaaka näyttää 62,1 kg. -300 g pudotusta viime viikon maanantaista, mutta hieman olen jäljessä aikataulustani. Tämän päivän tavoitepaino, ja tavoitevaatelaatikon 1 avauskoodi olisi ollut numero 61,5. Eipä sen väliä, tällä viikolla laitan uuden vaihteen silmään, ja ensi viikolla tuo laatikko saa luvan avautua luvulla 61! Tarkoittaa siis sitä, että 1,1 kg pitäisi painon tippua viikon aikana. Milläs meinaan sen tehdä? No se on yksinkertaista: palaan takaisin täysherkuttomuuteen, jätän iltasyömisinäni sillointällöin vetämäni kauraleivät popsimatta, juon riittävästi vettä, en juo pisaraakaan alkoholia ja pidän säännöllistä ja järkevää ruokailurytmiä yllä. Nuo kaikki ovat olleet vähän niin ja näin parin viime viikon aikana, joten ei mikään ihme, ettei paino ole pudonnut suunnittelemassani aikatulussa.

Sitten tietenkin se liikunta. Viime viikon urkkailut menivät näin:

Ti: 1h PT-treeniä Monnan kanssa (kahvakuulaa, bosuilua, jne)
Pe: 20 min keskivartalotreeni trmapoliinilla: 100 x pepulle + ylös jaloille
Su: 55 min juoksua (7,5 km, 6,5 min/km-vauhdilla)

Suureen suunitelmaani olen kirjannut tavoitteeksi 5 h liikkaa viikossa. Se on jäänyt tosi paljon vähemmälle kahdesta syystä: kiire ja vammat. Ensin oli olkapää hajalla, sitten puutui naama kaula ja naama! Viime viikolla kipeytyi akillesjänne, ja eilen pamautin vielä polvenkin. Lähdin nimittän pinkomaan vanhempieni ja veljen perheen luokse, jonne on matkaa 15 km. Oli hyvä fiilis juosta, vaikka akillesjänne tuntuikin hieman aralta ja kipeältä. 5 km juostuani totesin, että ehkei ole viisasta rasittaa jalkaa liikaa, ja soitin Oskarille, että poimii auton kyytiin puolimatkan krouvista Vanhankaupungin koskelta. Olisin jaksanut koko matkan, mutta akillesjänteen lisäksi tunsin pientä vihlontaa oikean polven sisäsyrjässä. Niinpä kipitin vielä 2,5 km, jonka jälkeen hyppäsin autoon. Kotipihalla päätin vielä tehdä saman keskivartalotreenin, minkä olin tehnyt perjantaina. Jade-kummityttö lupautui kirittäjäksi, ja yhdessä tuumin Sarkiman tytöt suuntasivat kohti tramppaa. 

Illustration by Holly Main: http://hmainillustrations.blogspot.fi
"Hyppäää kookeelle Maasu, tosi kookeelle!!!"

…ja kummitäti hyppäsi. Naps! Sanoi oikea polvi, ja lämmön tunne alkoi levitä polvilumpion sisäsyrjään.

"No selvä, sitten leikitään lääkäriä, mä tutkin."

Jep… Joskus mietin, että voisin ehkä joskus miettiä! Varmaan se polvi kipuili juostessa hyvästä syystä. Joku/jotkut pienet lihakset siellä olivat valmiina venähtämään, ja komea korkeusloikkani trampoliinilla oli liikaa. Pers. Jalka on edelleen kipeä, ja nyt sillä on varsin vaikea klenkata, koska yhdessä asennossa sattuu nilkaan, toisessa polveen. Täytyy nyt seurata tätä, ja mennä näyttämään oikealle lääkärille, jos ei parissa päivässä ala helpottamaan.

Ja MONNA, jos luet tätä, niin tiedoksi, että tulen kyllä ip-treeneihin! Voidaanko tehdä joku vatsa-selkärääkki, ja antaa jalkojen huilia! :)

Photobucket

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

MAKKARANKUORESSA PIENISSÄ HÄISSÄ

Eilen juhlittiin Hannan häitä Pertunmaan suunnalla, ihana päivä! Itselläni oli kunnia kaunistaa morsio. Aloiteltiin kauneuspuuhastelu jo edellisenä iltana, kun laitoin Hannalle häälakkauksen kynsiin ja kihartelin kaason tukan valmiiksi aikaista aamua varten. Eilen nimittäin startattiin päivä virallisesti jo klo 7.30, oman kampaukseni tein jo tuntia aiemmin. Hyvin pysyi ponnarisilmukkanuttura iltaan asti! ;)


Laihisraivareiden kannalta Hannan häät oli yksi merkkipaalu, nimittäin tarkoituksenani oli pitää nollatoleranssia herkuista ja alkoholista eiliseen saakka. Hommahan lähti hieman lipsumaan Glorian näytöksen kieppeillä…


Eilinen päivä sujui yhdellä lasillisella skumppaa ja tölkillisellä omppusiideriä. Jälkimmäinen oli kuivaa Crowmooria, ja hitsit sentään, kuinka makealta se maistuikaan! Olen aikaisemminkin kirjoitellut siitä, kuinka olen kummastellut lähiaikoina erilaisten elintarvikkeiden maistuvan tosi makealta. Ensimmäinen tällainen kokemus oli jo elokuun alussa, jolloin olin ollut pari viikkoa ilman herkkuja. Silloin yllätyin aiemmin kirpeähkönä pitämäni omppumehun "muuttuneesta mausta". Eihän se maku ollut mihinkään muuttunut, vaan omat makunystyräni. Samoin on käynyt siidereiden kanssa. Vaikka kuinka rutikuivan tilaisin, niin aina vaan maistuu makealle… Olen kyllä varsin iloinen tästä muutoksesta. Nyt on tosi helppo vältellä ylimääräisiä herkku- siideri- ja drinkkikaloreita, kun kaikki tuntuu maistuvan niin ätläkälle!



Eilisen hääbuffa oli pullollaan todella herkullista lähiruokaa. Skippasin kermakastikkeen, piimäjuuston ja leivät, ja onnistuin omasta mielestäni pitämään lautaseni suht järkevänä. Valitettavasti missasin Pulled porkin! :(  Menin hakemaan nyhtöpossua vasta pääruokakierroksella, ja se oli tehnyt sen verran hyvin kauppansa, että mitään ei ollut enää jäljellä! No eipä haitannut, santsasin lohta ja salaatteja, ja sain kyllä vatsani vallan pinkeäksi.


Vadelma-valkosuklaahääkakku oli maukasta, mutta makeaa, pikkupalanen siis riitti. :) Sensijaan illan virallinen Laihisraivarit-kompastus tapahtui home made kaurakeksien kohdalla. Voi terve, paino sanalla VOI. Ja sokeri! Jo ensihaukkauksella mieleni palasi 20 vuotta taaksepäin yläasteen köksäntunnille vuoteen 1994. Muistan elävästi, kuinka puolet kaurakeksitaikinasta päätyi suuhuni, eikä pellille, ja meidän ryhmän piti tehdä uusi satsi taikinaa, että saatiin paakaroitua tarvittava määrä keksejä koulun myyjäisiä varten… Söin siis ainakin kuusi tai seitsemän keksiä eilen. Lähetin Oden hakemaan niitä buffasta yksi kerrallaan, etten jäisi kiinni salasyöpöttelystä! ;) Hihihih… 


Näitä syyshäitä oli alunperin tarkoitus tanssia yhdessä vanhassa kukkamekossa, jota olen käyttänyt ainoastaan omilla kolmekymppisilläni. Itseni kanssa tekemään diiliin nimittäin kuuluu etten osta uusia vaatteita, ennenkuin olen päässyt lopulliseen tavoitepainooni joulukuun kieppeillä. Mutta kuinka ollakaan, kun painoa on tippunut ihan kivasti, turvotus-pöhötys on lähtenyt, ja mitat ovat pienentyneet, on tullut kumma halu pukeutua uusiin, ja myös vähän kireämpiin vaatteisiin! Sellaisia ei itseasiassa vaatekaapistani löydy ihan kauhean monta…


Bongasin sattumalta tämän ihanan mekon maanantaina, ja jäin pohtimaan, että voisikohan se mitenkään näyttää päälläni hyvältä. Kyseessä oli kuitenkin nilkkapituinen, täysin ihonmyötäinen makkarankuorimekko. Olen lyhyt, ja keskivartalossa on edelleen ylimääräistä, hmm… Mekko seikkaili mielessäni torstaihin saakka, jolloin päätin käydä sovittamassa sitä. Kokeilin aluksi M-kokoa, mutta jestas sentään, se ei istunut lainkaan! S-koko sensijaan soljahti päälle kuin hansikas, ja päätin pyörtää ostamattaolemispäätökseni, ja napata mekon mukaan siltä seisomalta! Hyvä päätös, tunsin itseni nimittäin eilen todella kauniiksi. :) Illan viiletessä heitin harteille vintageliikkeestä viime vuonna ostamani utusinisen höyhenboleron. Ja hei, akillesjänne on paranemaan päin, pystyin olemaan koko päivän pienissä "Kitten heel"-koroissa, eikä mekko laahannut pahasti maata!

Huomenna on välietappi 2:n aika, MIKÄLI VAAKA NÄYTTÄÄ 61,5 kg. Saa nähdä kuinka tämän viikon herkuttelut ja juomiset vaikuttavat. (Juu, tiedän mitä kirjoitin maanantaina, mutta toisin kävi!) Olen etappipäätöksessäni vankkumaton ja grammantarkka. Mikäli puntarissa on huomenna aamulla korkeampi lukema, tavoitevaatelaatikko 1 saa odottaa kellarissa vielä viikon. Seuraava mahdollisuus sen esiin kaivamiseen ja sisällön sovittamiseen on sitten vasta 22.9. maanantaipunnituksen yhteydessä.
Alunperin tein tuon etappiaikataulun mielessäni ajatus, että oltaisi pidetty Oskarin kanssa pieni loma huomisesta alkaen. Päätettiin nyt sitten kuitenkin siirtää lomailu loppuvuoteen, kenties vasta alkuvuoteen 2015. Syynä se vanha tuttu: työprojektit. Meillä on molemmilla käynnissä + starttaamassa pari isompaa casea, joihin halutaan keskittyä täysillä. Ne kaikki pitää saada maaliin tämän vuoden puolella, joten painetaan nyt sitten menemään, ja huilitaan hyvillä mielin jossain lämpimässä talvella. Ah, can't wait! :)

Nyt suuntaan sunnuntain viettoon! Aion pinkoa pitkän lenkin ja testailla samalla uusia urkkakamoja, jotka sain tällä viikolla.


Vielä loppuun iso halaus, ja virallinen Laihisraivarit-onnittelu The Ruususille. 
Kiitos eilisestä, nauttikaa naimaonnesta!!! :)



Photobucket