sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

WHATTA WEEKEND!!!

Hymyssä suin kuuntelen Commonia ja nautin sunnuntai-illan tunnelmasta. On kyllä ollut sen sortin energiaviikonloppu, etten muista koska viimeksi! :) Meillä oli perjantaina Hannan kanssa Prinsessapäivä. Aamu alkoi meillä kotona mun tekemällä energiahoidolla. Oon tehnyt intialaista päähierontaa 13 vuoden ajan ja kehittänyt siihen pohjautuvan kokonaisvaltaisemman hemmotteluhoidon. Siihen kuuluu ääntä, aromaterapiaa, healingia, mun hippijuttuja! :) En ole pahemmin viime vuosina ehtinyt hoitoja tekemään, mutta tässä menneiden viikkojen aikana oon hemmotellut ystäviäni. Mulla on itselläni ollut niin paljon virtaa ja voimaa, että oon halunnut kierrättää sitä rakkaimpiini, Hannan vuoro oli perjantaina.


Hoidon jälkeen istuttiin hetken aikaa kaikessa rauhassa meidän olkkarin lattialla ja juteltiin Hannan tuntemuksista. Tuli kuulemma ryhdikäs olo, ja rentoutuminen oli ollut kokonaisvaltaista. Pikkuhiljaa noustiin ylös, ja alettiin valmistautua kaunistautumishetkeen ja auringonpimennyksen seuraamiseen. Ja jeps, poksautettiin päivän ensimmäinen skumppa auki! ;) Oikeasti en tietenkään suosittele, että hoidon jälkeen nautitaan alkoholia, mutta perjantai oli poikkeus. Tein hoidon myös vähän kevyempänä, sillä voimakkaan energioiden kierrättämisen jälkeen pitää ottaa ihan rauhaksiin, eikä rillutella!


Täällä Helsingin keskustassa oli tosi erikoinen valo ja jännä tunnelma pimennyksen syventyessä. Aurinko näkyi pilviharson takaa, vaikutelma oli kuin jostain leffasta. Partsilta näkyi ihmisiä puistossa ja kadunkulmissa tuijottelemassa niska notkolla kelmeälle taivaalle. Parkkeerattiin meidän kauneuspiste olkkarin ikkunoiden ääreen, ja vahdattiin aurinkoa samalla kun hanna loihti mun kutreihin beach-laineet. Oli ihanaa istua laitettavana. On se vaan niin eri juttu, kun joku hoitaa homman… Vaikka oon ollut alalla yli 15 vuotta, niin oma tukka on oma tukka. Peukalo on ja pysyy keskellä kämmentä sen kanssa, varsinkin kihartelun suhteen. Pyöräytin vielä Hannalle pikakampauksen, ja sitten suunnattiin Sinne Helsinki-ravintolaan lounaalle.


Kirjoittelin viime kuussa lauantaisesta lounasreissusta Porvoon Sinneen, ja voin kertoa, että Helsingin haarakonttori ei kyllä jää yhtään jälkeen! Ruoka oli hyvää ja palvelu erinomaista. Otin isoäidin lounaan, johon kuului alkuun vihersalaatti, pääruoaksi lihamureketta ja puikulaperunamuusia, ja jälkkäriksi kirsikkavaahto, tai joku sen tapainen. Naapuripöytään tuli tuttu pariskunta, ja heille keskittyneenä jutellessani näki Prinsessa Ruusunen tilaisuutensa tulleen. Meinasi jälkiruoka mennä parempiin suihin!!! :D



Lounaan jälkeen olin varanut meille Stockan Bobbi Brown-pisteestä meikin/meikkiopastuksen. Hanna sai ihan mielettömän upean silmämeikin, ja mulle Eevaleena Liedes taiteili Powerhuulet ja -kulmakarvat.


Eevis on mun oppilas muutaman vuoden takaa Maker-meikkikoulusta, joten tiesin, että ollaan tosi hyvissä käsissä. Oli jälleen ihanaa istua kolleegan käsittelyssä, varsinkin toi kulmakarva-asia on mielenkiintoinen… Kulmat nimittäin määrittää niin paljon koko kasvojen ilmettä, että on tosi ihanaa nähdä miten joku toinen ne laittaa. Eeviksen taituroima Bobbi Brown-look toimi mulle hyvin, ja pakkohan sitä oli sitten vähän taas "tarpeellista" kosmetiikkaa hankkia! ;)



Nassut nätteinä kipitettiin Strindbergille kakkukaffelle & skumpalle. Matkan varrelta löytyi tyhjä Stockan ostoskärry, jonka kanssa oli pakko poseerata… Mun perjantain look oli aika Hobo Chic, vai mitä sanotte? ;)




Skumpan ja kakun jälkeen meille molemmille tuli sellainen tunne, että jotain pitäisi saada ostaa… Tai ainakin sovitella vaatteita! Meillä oli tunti aikaa ennen Toiset tytöt-leffan alkua, joten hyvin ehdittäisi tehdä täsmäisku kaupoille. Siinä pienessä kuplanousussa sain omasta mielestäni briljantin idean: PIDETÄÄN PIKASTAILAUSKILPAILU! Suunnattiin siis seuraavaksi H&M:n Aleksin myymälään. Ideana oli löytää toiselle vähintään yksi asukokonaisuus, joka olisi riittävän erilainen, kuin missä toinen normaalisti viihtyy, muttei kuitenkaan liian outo. Laitettiin molemmat puhelimista hälytys päälle 10 minuutin päähän, ja lähdettiin säntäämään ympäri myymälää! Kun kello soi, paineltiin sovituskopeille, ja esiteltiin asuvalinnat.


Hanna löysi mulle kolme ihan älyttömän hyvää asua, joissa oli paljon Mariela-tyylisiä elementtejä uudella twistillä! Erityisesti tykkäsin valkoisesta jakusta ja verkkopaidasta. Ihastuin myös lippikseen! :D En kuitenkaan päätynyt ostamaan mitään, sillä oon lähiviikkoina päivittänyt mun vaatekaappia kevätkuntoon siihen malliin, että kohta ei enää mahdu yhtäkään vermettä roikkumaan henkareille. Jos haluatte nähdä mut oman elämäni catwalkilla esittelemässä tuota keskimmäistä asua, käykää kurkkaamassa El Instagram!


Hanna sovitti tosi hienoa pitsihaalaria, joka ei kuitenkaan istunut riittävän hyvin. Sensijaan tämä asu oli nappivalinta, kassan kautta kotiin! :)

kuva via Finnkino.
Illan viimeinen suunniteltu etappi oli Toiset tytöt-leffan katsominen. Yhtä pääosista esittää Hannan ja mun tuttu, Iida Vakkuri, joten todella innokkaina istahdettiin Kinopalatsin penkkeihin. Aihe on myös kiinnostava: neljä Kallion lukiota käyvää tyttöä piti videopäiväkirjaa vuoden ajan, ja noiden tarinoiden pohjalta syntyi elämänmakuinen elokuva. Se oli koskettava, toden tuntuinen, ja uskon, että jokainen, joka on joskus ollut kipuileva teinityttö, tunnistaa leffasta tuttuja ajatuksia…  Kaikki näyttelijät ovat uusia lupauksia ja uskon, että kaikista heistä kuullaan vielä. Menkää katsomaan!!!


Leffan jälkeen oli ihana olo, vaikka siinä käsiteltiinkin rankkoja aiheita. Tuntui ihanalta olla tyttö, täydellinen päätös prinsessapäivälle. :) Kumpikaan meistä ei kuitenkaan ollut vielä valmis lähtemään kotiin, joten käytiin vielä Kokomossa The Flaming Volcano -drinkillä ja syömässä. Tuosta kyseisestä drinkistä lähti ajatus Prinsessapäivästä muutama viikko sitten, joten pitihän semmoinen tietenkin tilata. Viimeinen etappi oli Pastor-ravintola, missä hymyiltiin ja hytkyttiin vielä hetki baaritiskillä. Puolen yön jälkeen hypättiin kurpitsavaunuun ja paketoitiin päivä.


Toivon, että mahdollisimman moni saa tästä kirjoituksesta kicksit järjestää oma prinsessapäivä jonkun hyvän ystävän kanssa. Meille molemmille prinsessoille tuli niin hyvä mieli, kuten kuvasta näkyy! ;) Oli ihan täydellinen päivä. Aina ei tarvitse odottaa omia polttareita, tai jotain muuta merkkipäivää, jotta pääsisi leikkimään prinsessaa. Joskus paras päivä syntyy itse järjestämällä. Ystävien kanssa ajan viettäminen ja hömpöttely on parasta energiaterapiaa mitä tiedän. Viime perjantain voimalla jaksan ihan varmasti pitkälle kevääseen! :)

Ihanaa sunnuntai-iltaa, kuullaan ensi viikolla.

Photobucket

perjantai 20. maaliskuuta 2015

PÄIKKÄREITÄ, PRINSESSOJA JA PÄIVÄSKUMPATTELUA

Tämä viikko on mennyt suoraansanottuna euforisen energisissä tiloissa. Kroppa ja mieli on käyneet jonkun verran kierroksilla, mistä syystä olen heräillyt mitä kummallisimpiin aikoihin. Eilen "aamulla" silmät poksahtivat auki klo 03.33. Vähän aikaa pyörin, ja mietin, että josko se uni tulisi takaisin… Mutta eipä tullut! Siispä nousin ylös, ja rupesin tekemään töitä koneella. Olisin lukenut Hesaria, mutta se ei ollut vielä tipahtanut postiluukusta! :D Kun Hesari sitten kolahti eteisessä, laitoin kahvin tippumaan ja heräilin Helsingin kanssa. Meidän olkkarin ikkunoista näkyy kaakon kulma, eli valkeneva aamutaivas antaa ihanasti energiaa heti kun aurinko nousee.

Dermalogican Pure Light- ja Breakout Control -uutuudet nousevassa aamuvalossa.
Aamulla klo 9 oli Dermalogican pressitilaisuus, joka alkoi Shakta Joogakoulun Juliana Hazanen vetämällä kehoa herättelevällä aamujoogalla. Ennen harjoituksen aloittamista Juliana puheli Shakta-joogatraditiosta, ja sen hyväksyvästä, ei-suorittavasta filosofiasta. Sanat osuivat ja upposivat. Mietin siinä matolla istuessani, kuinka puhun ja kirjoitan armosta, hyväksymisestä ja rakkaudesta itseä kohtaan, mutta meinaan edelleen itse jatkuvasti kompastua suorittamiseen… Se on jotenkin niin syvälle iskostunut tapa, että vierottautuminen on todella ison työn takana. Hyvä puoli on se, että nyt huomaan milloin en ole armollinen itselle, vaan olen suistumassa suorittamiseen. Vielä vuosi sitten en osannut erottaa mikä oli mitäkin. Varsinkaan en osannut erottaa miten toimimalla voin hyvin, ja mikä taas sai voimaan huonosti. Nyt olen onneksi oikeilla jäljillä, ja opettelu jatkuu.

Sukellus pumpuliin = päikkärit. 
Eilisen aamuyöheräämisen takia olin tuon Dermalogican pressitilaisuuden jälkeen aivan naatti. Ryömin siis takaisin kotiin, ja kellahdin sänkyyn. Yrittäjän arjessa ihaninta on se, että voi nukkua päikkärit milloin vaan! Tuhisin menemään neljä tuntia, hups. :) Aloitan nykyään yö- ja päiväunien nukkumisen aina kuulosuojaimet korvilla ja laventelityyny silmillä. Tällä tavoin saan suljettua ulkopuolisen maailman hetkeksi ja pääsen sukeltamaan itseni sisään. Hengitys kohisee ja sydämen lyönnit kumisevat. Mikään ei ole niin rentouttavaa ja rauhoittavaa kuin oman kehon vitaaliäänten kuuntelelminen. Suosittelen kokeilemaan, on ihanan koukuttava kokemus!

Perjantai 20.3.2015
Olikin ihan hyvä ladata akkuja, nimittäin tänään tarvitaan energiaa! Vietetään rakkaan ystäväni & kollegani Hanna Ruususen kanssa Prinsessojen Päkä-päivää! Istuttiin tuossa taannoin iltapäivädrinkillä kampaamosession päätteeksi, ja mietittiin yrittäjyyden ihanuutta. On päikkäreidennukkumis- ja päivädrinkkimahdollisuus! :D No siitä se ajatus sitten lähti, että pitäisikö joku kerta pitää kokonainen rokulipäivä?! Minä siihen ensin, että kun on niitä treenejä ja kaikkea itsetutkiskeluhommaa, että mitenkäs sitä nyt sitten… Hanna nappasi mun kalenterin, ruksasi tälle päivälle merkatut ohjelmat yli, ja kirjoitti isolla: EI MITÄÄN TREENEJÄ TAI TERAPIAA!!! Homma selkeä.



PRINSESSOJEN LEIA & RUUSUNEN PÄKÄ-PÄIVÄ

10.00 Hannalle energiahoito by P. Leia
11.30 Kevyttä ehostusta ja hiustenlaittoa, lasi kuohuvaa
12.00 Auringonpimennyksen seuraamista meidän partsilta
12.30 Lounas, lasi kuohuvaa
14.00 Meikkikurssi Bobbi Brownilla
15.00 Kakkukahvit ja lasi kuohuvaa
18.00 Toiset tytöt-elokuva


Tänäänpä siis laitan valkoisen tyllihameen ja mun Star Wars-paidan päälle, ja nautin täysin siemauksin prinsessaperjantaista. Hyväksyn sen, että vietän ihanaa rokulipäkäpäivää, syön kakkua ja juon skumppaa ennen lounasaikaa (ja lounaalla, ja sen jälkeen)! Huomenna sitten taas treeniä ja terapiaa. ;)

TGIF. :)

Photobucket

tiistai 17. maaliskuuta 2015

TÄHÄN ON TULTU – NÄIN SEN TEIN

Uusi sivu on kääntynyt mun elämässä. Luulin, etten enää koskaan olisi petite, mutta toisin kävi! Mulle tuo sunnuntaina saavutettu 55 kg on ollut monen vuoden ajan The Ultimate Tavoite, johon en koskaan uskonut pääseväni. Tai nyt olen uskonut tämän viimeisen Laihisraivarointirupeaman ajan, eli viime kesästä saakka. No nyt tietysti herää kysymys, että miksi pitää olla joku painotavoite…? Kaikki jotka on Laihisraivareita seuranneet tietää, että vaakalukemat ei suinkaan ole mun ainoa mittapuu, vaan asetin itselleni paljon muitakin tavoitteita matkan varrelle. Ehkä toi paino vaan on sellanen konkreettinen asia mitä me naiset kuitenkin aina kytätään. Ja muistan hyvin, että olen ollut hyvässä kunnossa ja tyytyväinen omaan olemukseeni painaessani n. 55 kg, tämä siis edellisen kerran parikymppisenä. Toki olen ollut tyytyväinen itseeni ja kehooni myös sen jälkeen ja tuhdimmilla kiloilla, mutta joku sisäinen palo mut sai haastamaan itseni. Että josko sitä vielä…?!


Moni on kysellyt taktiikkani ja dieettini perään. Sanon varsin painokkaasti yhden asian, jota tulen taatusti toistelemaan tulevissakin blogipäivityksissä tiuhaan: OIKOTIETÄ ONNEEN EI OLE. Toki on ihmedieettejä ja kaikenmaailman säännöstelysysteemeitä, mutta ainakin mulla kaikki lähti siitä, että ihan oikeasti hyväksyin ensin itseni sellaisenaan ylimääräisistä kiloista huolimatta. Tein sovinnon itseni kanssa, ja lupasin, etten enää koskaan syytä, soimaa, hauku, rankaise, tai kohtele itseäni millään tavalla kaltoin. Tuota kaikkea kun on tullut tehtyä teini-ikäisestä lähtien, enkä taatusti ole ainoa… Viime kesänä hyväksyin, etten juuri siinä hetkessä näyttänyt ulkoisesti tai tuntenut itseäni sisäisesti siksi tyypiksi joka todellisuudessa tiesin olevani. Juttelin itselleni joka päivä ystävälliseen sävyyn, ja sovin itseni kanssa, että nyt lähdetään yhdessä matkaamaan kohti sitä, mistä olin pitkään unelmoinut niin fyysisesti kuin henkisestikin. Itsensä ihan aidosti arvostaminen on siis ollut ison opettelun takana. Oon jatkanut päivittäisiä keskusteluja pääni sisällä viimeiset 8,5 kk, ja viettänyt myös paljon aikaa peilin ääressä itseäni tutkaillen, kunnioittaen ja rakastamista opetellen. Tossa on mun Laihisraivaroinnin vahva perusta, jonka päälle on sitten tullut hyvin syöminen, treenaaminen + riittävä lepo ja kehonhuolto.


Rehellisesti voin todeta, etten koe lainkaan laihduttaneeni koko tämän kuluneen 8,5 kk aikana, ja silti painoni on pudonnut 13 kiloa! En ole kitkuttanut, tai jättänyt jotain tiettyä ruoka-ainetta täysin pois. En myöskään ole intourheillut monta tuntia päivässä. Tein kylläkin pienen vieroituksen vanhoista huonoista tavoista, ja olin täysin ilman sokeria ja alkoholia ensimmäiset kuusi viikkoa viime heinä-elokuussa. Samalla aloitin treenaamisen PT:n kanssa. Voisin sanoa, että olen opetellut kävelemään ja hengittämään uudelleen. Kokeilin 35 vuotta elää yhdellä tavalla, ja viime kesänä päätin, että nyt on aika muuttaa tiettyjä ajattelu- ja toimintamalleja radikaalisti. Tein siis vakaan päätöksen, jossa olen pysynyt, ja jonka myötä tämä fyysisen olemukseni muutos on tapahtunut. Pääsisittepä kuulkaa pääni sisään…! ;)
Kivuton tie ei ole ollut, parin vuoden siirtymävaiheen aikana on nimittäin ollut aikamoista turbulenssia päässä ja kropassa. Havahtuminen omaan tilaani tapahtui jo syksyllä 2012, mutten ollut vielä silloin valmis tekemään lopullista päätöstä muutoksesta. Haistelin ja tunnustelin hieman, mutta jatkoin vielä kahden vuoden ajan vanhalla tutulla kaavalla. Lopullinen päätös tapahtui vasta sen jälkeen, kun tunsin viime kesänä voivani niin huonosti henkisesti ja fyysisesti, etten halunnut enää elää niin.


Olen vieläkin hieman hämilläni siitä, että tämä tosiaan on tapahtunut. Ihaninta on se, että tunnen muutoksen olevan pysyvä. Olen luonut nahkani, eikä paluuta entiseen enää ole. Kävelin tänään pitkin aurinkoisia Helsingin katuja, ja tunsin koko kehossani niin suurta onnea ja voimaa, että sitä on vaikea kuvailla sanoin. Tuntui, että pakahdun. :) Pysähdyin miettimään mistä tuo euforinen tila oikein kumpusi, ja tajusin, että se tulee sisältäni. En todellakaan aio päästää tästä tunteesta irti, vaan mennä sen johdattamana ylös- ja eteenpäin kohti maailman tarjoamia seikkailuja.

Tämän olotilan mä tilasin viime kesänä, ja nyt se on tässä. SITÄ SAA MITÄ TILAA! :)

Aurinkoista tiistaita, kuullaan taas pian.

Photobucket

sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

LAIHISRAIVARIT MAALISSA, VIIMEINEN TAVOITE SAVUTETTU


Niinhän siinä on päässyt käymään, että Laihisraivarit on päässyt maaliin!!! :D 8,5 kuukautta elämäntaparemontointia takana, ja tänä aamuna vaaka ilmoitti lukeman 55 kg. Tämän painon asetin Ultimate Goal -tavoitteeksi viime kesänä tähän hommaan ryhtyessäni. Päätin tosin samalla, että tutkailen tilannetta, kun saan 10 kg tiputettua, ja vaaka näyttää 57 kg.


Tutkailua ja totuttelua oonkin tehnyt viime viikot, nimittäin paino on keikkunut 56-57 kg välillä helmikuun alun talvilomareissusta lähtien. En oikeastaan ole ajatellut painoa tai sen pudottamista lainkaan… Oon vaan ollut ja nauttinut keventyneestä olemuksestani. En myöskään ole kirjaillut viikkopainojani tänne blogiin aiempaan tyyliin joka maanantai, sen verran samat on olleet lukemat. Kuluneen kuukauden aikana on kuitenkin tapahtunut se muutos, että liikuntaviikkoni on alkanut asettua uomiinsa, ja sen myötä tietenkin kulutus on kasvanut. Lyhyelläkin matikalla laskettuna tämä tarkoittaa sitä, että paino putoaa. :) Mitatkin on taas hieman pienentyneet ja keho kiinteytynyt, lisää vertailukuvia TÄÄLLÄ!



Olen liikkumisen ohella syönyt, juonut ja nautiskellut elämästä täysin siemauksin. Myös herkkuja ja alkoholia on mennyt, mutta molempia hallitusti ja kohtuudella. Tämähän oli myös yksi viime kesänä asettamisetani tavoitteista, herkuttelun hallitseminen. On niin vapauttavaa voida syödä pala kakkua ilman takuuvarmaa huonoa omaatuntoa! Nyt uskallan sanoa "Kyllä kiitos!". Tiedän, että yksi pala riittää, enää ei ole pelkoa, että huiviin humpsahtaa koko kakku!


Voimaa ja energiaa on kuin pienessä gallialaiskylässä, tunnen olevani pieni ja pippurinen! On ihana tunne olla kevyt, mutta voimakas. Tämän huomaan erityisesti tanssi- ja jumppatunneilla, mutta myös salitreeniä tehdessä. Ja tottakai myös arjen jaksamisessa. Toki valon määrän lisääntyminen vaikuttaa vireystasoon huomattavasti, mutta keventynyt ja voimistunut keho jaksaa ihan eri tavalla…  Myös mun pää on elämänsä kunnossa! :)
Oon löytänyt sen mitä viime kesänä lähdin etsimään – itseni ja sisäisen voimani. Henkisellä puolella se tarkoittaa sitä, että jalat on tukevasti maassa ja pää pilvissä. Menen eteenpäin rauhassa, mutta päämäärätietoisesti. En työnnä lusikkaani joka soppaan ja kaikkia rautoja tuleen kerralla. Hallitsen omaa ajankäyttöäni, enkä anna itseäni virran vietäväksi. Kuuntelen, kunnioitan ja rakastan itseäni.  


Fyysisellä puolella olen löytänyt coreni, ytimeni, ja sen myötä myös kauan kadoksissa olleen vyötäröni! :D Olen löytänyt liikunnan ilon ja tuulettanut pölyt oikein kunnolla pois vuosikausia nukuksissa olleesta sisäisestä tanssijastani. Nautin liikkumisesta ja rakennan arkeani sen ja ympärille. En mitenkään pakkomielteisesti, vaan innolla. Kuuntelen, kunnioitan ja rakastan kehoani. Haastan sitä, mutta myös hemmottelen ja hoivaan. Pidän huolta itsestäni.

Tällä hetkellä mun keho ja mieli on täynnä valoa ja lämpöä, oon onnellinen. Kevään tulo tuntuu joka solussa. Kaikki aistit on hereillä ja valmiina vastaanottamaan mitä maailmalla on tarjota. Tästä tunteesta aion nauttia täysillä.

Kaunista ja aurinkoista sunnuntaita! :)

Photobucket

keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

HAASTA MIELESI BONGAAMAAN KOLME SANAA!

Törmäsin tänään kaverin Facebook-päivityksessä hauskaan alitajuntaa kutittelevaan testiin, jonka päätin jakaa teidän kanssa. Laita silmät hetkeksi kiinni ja rentouta mielesi. Avaa silmät ja siirrä katseesi alla olevaan kuvaan. MITKÄ KOLME SANAA KATSEESI (mielesi) POIMII ENSIMMÄISENÄ KIRJAINMEREN SEASTA? :) Sanat ovat englanninkielisiä. Tai voi olla, että bongaatkin sanoja jollain ihan muulla kielellä…! :D Kerro kommentilla mitkä kolme sanaa bongasit. Laitan omat bongaukseni myös tuonne kommentteihin, etteivät sanat pala verkkokalvoillesi ja ohjaa mieltäsi etsimään niitä…





Näitä asioita tulet pian löytämään ja saamaan elämääsi, uskotko?! :)

Photobucket

tiistai 10. maaliskuuta 2015

TREENIARKEA JA KEHONHUOLTOA

Täällä blogissa on ollut viime aikoina ihan luvattoman hiljaista, pahoittelut siitä. Jotenkin tuntuu, ettei muka ole ollut kirjoitettavaa… Tämä varmaan johtuu siitä, että nyt kun oon saanut sen 10 kg tiputettua, ja paino on pysynyt jo useamman viikon about samoissa lukemissa, olen ikäänkuin "tylsässä totutteluvaiheessa" josta ei muka ole mitään mielenkiintoista kirjoitettavaa… Elän tavallista arkea ilman massiivisia työ- tai kroppaprojekteja. Tanssi- ja joogatuntien määrä on alkanut pikkuhiljaa vakiintumaan ja Monnan kanssa treenaillaan kerran viikossa. Nyt kun oon löytänyt uuden kotisalin, eli Esport Bristolin, niin uskon, että myös punttiksella ja erilaisilla ryhmäliikuntatunneilla käyminen lisääntyy.


Viime lauantaina vietettiin Bristolin avajaisviikonloppua, ja me oltiin mun oman kauneustiimin kanssa hemmottelemassa naisia pikameikeillä, -kampauksilla ja -manikyyreilla. Beauty Barissa kävi tietenkin kova kuhina, sillä Bristolissa on avoimet ovet tämän viikon sunnuntaihin saakka. Treenaaminen ei siis maksa mitään, ja myös meidän lauantainen kauneushemmottelu oli ilmaista. Ihan huikea päivä oli ja hikijumpasta tulijat olivat iloisia, kun saivat huoahtaa hetken meidän käsittelyssä suihkun jälkeen. Tällaista lisää, vai mitä?!






Kävin itse koeajamassa kuntosalin sunnuntaina. Houkuttelin kaverini mukaan, ja tehtiin yhdessä mun suunnittelema Sika Ihanien Kissojen sunnuntaisessiot-treeni. (S.I.K. on mun v. 2008 perustama tyttöjen kerho, johon kuuluu hyviä ystäviäni. Järkkäilen meille aina satunnaisesti erilaisia teemapäiviä tai tapaamisia muuten vaan…)


Tässä treenissä on tarkoitus saada ensin heräteltyä kroppa, jonka jälkeen tulee intensiivinen Bootcamp-tyylinen patteri. Siihen kuuluu myös hauskaa liikkumista, eli tuo kuperkeikka-mittarimatorata. Monna teetätti mulla tuollaisen radan viime perjantain treeneissä, ja niin hauskaa meillä oli, että halusin sen ehdottomasti mukaan myös tähän treeniin! Tokavika osa keskittyy keskivartaloon, ja lopppun tulee vielä vähän ojentelua ja venymistä à la jooga & baletti. Virallisen treenin jälkeen oon tehnyt vielä vähän päällä- ja käsilläseisontajuttuja + venytellyt ja roikkunut puolapuissa... Jos tähän soppaan lisäisi vielä muutamat House-moovsit, vaikkapa lämmittelyosuudessa steppilaudalla askeltaen, niin treenissä olisi kaikkia mun lempilajeja herkullisena keitoksena! :D


Kävin tänään vetämässä itsekseni tuon S.I.K.-treenin, vaikkei olekaan sunnuntai! ;) Tviikkailin samalla vähän noita painoja + toistojen määriä, ja harjoittelin jälleen ylösalaisin seisomista päällä ja käsillä. Yritin myös kovasti saada rintakehää aukeamaan ja lapoja lähentymään toisiaan. En meinaa millään saada tiputettua itseäni kunnolla hartioiden väliin, se näkyy hyvin tuossa kuvassa. (tosin oon myös vähän turhan kaukana seinästä…) Tähän ylävartalo-ongelmaan törmään jatkuvasti joogassa mm. Alaspäin katsovassa koirassa, baletissa ja jazzissa käsien ylös- ja eteenpäin ojennuksissa, ja afrossa, kun käsien pitäisi lentää rennon hallitusti taaksepäin. Juu, ei tapahdu!


Oon päättänyt päästä eroon tästä iänikuisesta jäykkydestä ja kankeudesta. Aloitin viime viikolla kehonhuoltosessiot Kirsi Tikan kanssa. Olen ollut kerran Kirsin vetämässä joogassa, mutta tutustuttiin kunnolla toisiimme nyt alkuvuodesta, kun satuttiin samalle surffi & joogaretriitille Meksikoon. Kirsi on entinen tanssija, nykyinen joogi, ja hän lupautui kehonhuoltocoachikseni tämän kevään ajaksi. Pidettiin viime viikolla ensimmäinen sessio, jonka aikana Kirsi tutkaili mun ryhtiä, seisoma-asentoa ja liikeratoja. Briiffasin Kirsille mm. leikatun kampurajalan ja jäykän niska-hartiaseudun aiheuttamat ongelmat, jonka jälkeen Kirsi teki mulle oman kehonavausohjelman. Sen avulla olisi tarkoitus saada vetreyttä ja venyvyyttä kroppaan ennen kesää.
Kävin tänään tekemässä S.I.K.-treenin itsekseni Bristolissa, ja meinaan tehdä tuon Kirsin ohjelman vielä nyt illalla. Huomenna aamulla on meinaan balettitunti, ja oon huomannut, että samalla kun ryhti, vartalon linjaukset ja lihaskunto paranevat tanssiessa, tietyt lihakset myös kiristyvät ojentelun ja staattisten pitojen myötä entisestään… Hyvä siis vähän huoltaa kehoa salitreenin ja baletin välissä!

Että tällaista täällä tänään… Ai niin, mulla on uus hieno tukka! A.K.A Luovan ja mun oman Beauty Teamin Hanna leikkasi ja värjäsi jälleen! :D

Photobucket

lauantai 7. maaliskuuta 2015

MUN OMA BEAUTY BAR TÄNÄÄN ESPORT BRISTOLISSA!

Tänään vietetään mun omaa kauneuspäivää eilen avatussa Esport Bristol-liikuntakeskuksessa! Se tarkoittaa sitä, että olen Beauty Teamini kanssa paikalla klo 11-15 loihtimassa veloituksetta kaikille halukkaille pikameikkejä, -kampauksia ja -manikyyreja. Bristolissa on avoimet ovet sunnuntaihin 15.3. saakka, eli treenaamaan tai uusia lajeja kokeilemaan pääsee vallan ilmaiseksi! Itse "koeajoin" torstain kutsuvierasavajaisissa AirYoga-liinat ja juoksumaton! ;)





Tulkaahan moikkaamaan meitä tänään! Esport Bristol sijaitsee ihan Helsingin ytimessä, Aikatalossa (Mikonkatu 8). Kuntokeskus on rakennettu entisiin Bristol-leffateatterin tiloihin, ja voin kertoa, että on pikkasen pähee paikka! :D Tiloja saa siis ihailla ryhmäliikuntatarjontaa tutkailla, tunneilla ja/tai salilla käydä, ja meidän hemmoteltavaksi istahtaa, Mikä täydellinen lauantai! :)


Ja hei, jos pääsette paikalle, nykäiskäähän hihasta. Mulla on nimittäin Laihisraivareiden lukijoille pieni yllätys takataskusa! Vihjeen saatte Beauty Bar-kauneusbaarin yhteistyökumppaneista…! ;)



Nähdään Bristolissa!!!
(…tänään kaunistautumisen merkeissä, mutta huomenna meinaan mennä AirYogaamaan ilman korkkareita ja mekkoa!)

Photobucket