maanantai 22. helmikuuta 2010

TAVALLINEN TERVEHDYS

Melkein viikko on ehtinyt vierähtää edellisestä kirjoituksesta. Aika tosiaan lentää! Mitään erikoista ei oikeastaan ole koko viikon aikana tapahtunut. Paitsi työntekoa. Hommaa on niin paljon kun vain kerkeän tekemään. Syömisten suhteen en ole edelleenkään päässyt mihinkään järkiratkaisuun. Viime tiistaina sanoin tekeväni syömisille oman kalenterinsa. Noooh.... Enpäs ole ehtinyt/ jaksanut/ saanut aikaiseksi. Olen oikeastaan syönyt mitään kummempia ajattelematta. Tällä hetkellä tuntuu sitlä, että aivojani kuormittaa niin oni töihin liittyvä asia, etten jaksa kaivaa tilaa laihisraivarointiajatuksille. Välillä pelottaa, että vaaka pomppaa sinne lähemmäs 60 kg:a, mutta ei sitä vielä ole onneksi tapahtunut. Viime viikolla tuli syötyä useampaankin otteeseen ulkona ja olin ihan varma, että kiloja olisi kertynyt. Mutta tuossa 57 hujakoilla se paino nyt tuntuu pysyvän.
Ja olkoon niin. En rupea ahmimaan, mutten toisaalta tässä hetkessä ota ruuhkaakaan noista parista viimeisestä kilosta. Joka tapauksessa aion tiputtaa ne viimeisetkin vyötäröllä roikkuvat ylimääräiset, mutten usko sen tapahtuvan tässä ihan lähiviikkoina.
Pahoitteluni, että päivitystiheys on harventunut. Tuntuu vaan, ettei ole mitään kummoisempaa kerrottavaa. Jahka tämä työsuma helpottaa, annan aikaa taas raivaroinnille enemmmän! :)

Photobucket

tiistai 16. helmikuuta 2010

MIKSI NYT ON ERILAISTA KUIN SILLOIN?

Katseli juuri tuota välitavoitteet-post it-lappuani Ensimmäinen etappi onnistui, mutta sen jälkeen onkin ollut pelkkää alamäkeä! En aloittanut paastoa, enkä myöskään eilen punnerrushaastetta. Ja paino on noussut, ei suinkaan laskenut...
Olen tänä aamuna pohdiskellut, miksen pysy kelkassa samalla tavalla kuin viime syksynä?!
Kun aloitin laihisraivarit elokuussa, se oli ainoa projekti viime syksylle. Annoin tälle projektille lähes kaiken energiani. Toki tein töitä ja elin normaalia elämää, mutta keskityin laihtumis- ja elämäntaparemonttiin toden teolla. Mielessäni siinsi kirkkaana tavoitepäivämääräni, uudenvuodenaatto. Pilkoin matkaani etapeiksi ja tutkiskelin jatkuvasti itseäni eteenpäin porskuttaessani.
Nyt noista alkumetreistä on jo yli puoli vuotta. Olen pääsyt niin lähelle tavoitettani, että pienet lipsumiset eivät enää heilauta vaakaa takaisin lähtölukemiin, 68 kg:n korville. Nyt tämä projekti ei kuitenkaan tunnu niin kokonaisvaltaiselta. En enää ole henkisellä matkalla kohti valaistumista, niinkuin viime syksynä. Remonttini onkin pikkuhiljaa muuttunut elämäntavaksi!
Elämääni on tullut uusia projekteja työn puolelta. Huomaan, että tämän kevään todellinen haaste onkin juuri tuossa: Hoitaa uudet projektit hyvin, unohtamatta itseä siinä tohinassa. Viime viikot ovat olleet todella kiireisiä. On niin helppoa olla välittämättä siitä, mitä suuhunsa laittaa kiireen ja stressin verukkeella. Todellisuudessahan silloin juuri olisi tärkeä syödä oikein! Silloin kun tuntuu, että energiavarastot ovat hupenemassa, oikeanlaisella ravinnolla voi pelastaa paljon. Niinpä päätinkin tänään antaa taas aikaa ja ajatuksiani syömiselle. Koska kalenterin sivut täyttyvät huippuvauhtia, teen syömisilleni oman kalenterin. Osa oikeinsyömisestä tulee jo selkäytimestä, mutta tiettyjen asioiden kanssa joudun edelleen taistelemaan. Niistä yksi on ruokailuvälit! Lähiaikoina välit ovat taas harventuneet ja annoskoot kasvaneet.
Mietiskelen jonkun hyvän suunnitelman ja kerron pikimmiten miten aion edistää tätä asiaa!


Photobucket

maanantai 15. helmikuuta 2010

AURINKOINEN ALOITUS VIIKOLLE

No niin, täällä ollaan taas. Flunssa vei voimat, mutta nyt alkaa paluu normaalielämään. Paino oli taasen noussut, mutta enpäs ota ruuhkaa edelleenkään. Sanna kyseli kommentissa, herkuttelinko lainkaan viime syksynä. Vastaus on: EN! Nollatoleranssi oli täysin nollatoleranssi. Muistan napanneeni muutaman kerran murusen vaaleaa leipää, that's it.
Nyt en kyllä voi sanoa samaa... No mutta, aina ei voi olla niin tiukka itselleen!
Voimia viikkoon kaikille. Toivotaan, että aurinko jaksaa meitä lämmittää!

Photobucket

torstai 11. helmikuuta 2010

TERVEISET SÄNGYN POHJALTA!


Pahuksen flunssa iski. Mur. No, ei taas auta muu, kuin nauttia vanhaa kunnon Neiti X:n Magic Potionia ja yrittää säikäyttää pöpö tiehensä...
Ja kiitoksia jälleen kaikista ihanista kommenteista!
Tuosta herkuttelusta vielä muutama sananen. Niin se vaan omalla kohdallani on, että en meinaa osata hallita herkuttelua. Olen kuitenkin päättänyt elää sen asian kanssa, olla ottamatta ruuhkaa ja yrittää opetella kohtuukäyttöä. Olen melko varma, että kykenisin viime syksyiseen nollatoleranssiin, mutta jossain vaiheessa tämä opettelu olisi edessä kuitenkin! Toinen vaihtoehto on, että tässä ja nyt päätän olla syömättä herkkuja koskaan enää. Se vasta tyhmä päätös olisi. Luonteeltani olen kuitenkin hedonisti ja haluan nautiskella erilaisista elämän suomista ihanuuksista.
Ja myös sananen omista kuvistani. Ihanaa, että kuvat inspiroivat. Sitä varten niitä napsin. Ja tottakai näen eron ensimmäisen kuvan ja tällä viikolla napatun välillä! Joka kerta kun vertailen niitä, hämmästyn itsekin. Mutta ero tämän ja viime kuun kuvan välillä ei olekaan enää kovinkaan suuri. Ensi kuun kuva ei myöskään tule olemaan mitenkään ihmeellisen erilainen. Tämä tietenkin johtuu siitä, että nyt tiputettavaa on enää ne pari hassua kiloa. Ehkä ero näkymään juurikin lihasten muodon kehittymisessä jne.
Ah kuinka odotankaan, että pääsen liikkumaan. Viime viikolla en päässyt treenaamaan lainkaan, koska peukalooni tuli lihastulehdus. Nyt sitten vuorossa tämä flunssa...
Ensi viikolla nousen kuin feenikslintu tuhkasta!

Photobucket

maanantai 8. helmikuuta 2010

AHMIMISANALYYSI

Tuhannet kiitokset kaikille, kun olette niin ihanasti tsempanneet! Niinhän se tosiaan on, että se herkutteluhimo tulee kylään aika ajoin. Olin vaan eilen niin pettynyt itseeni, koska muistelin viime syksyä ja nollatoleranssia ja sitä kuinka ylpeä olin joka kerta kun onnistuin kääntämään selkäni herkuille. Ja lopultahan se ei enää edes ollut vaikeaa. Ei tehnyt kakkuja sun muita mieli. Olin tyytyväinen. Tuo pirun sokeri on sen verran addiktoiva, että näköjään koukkuun jää heti. Kuukauden päivät olen kokeillut tätä "kohtuudella herkuttelua", mutta kyllä se nyt vaan valitettavasti on lipsunut herkuttelun sallimiseksi silloin kun a) on paha mieli, b) kiukuttaa, c) haluan palkita itseni d) toisin sanoen milloin tahansa!
EI VETELE!
Blogini aloituspostauksessahan kerron, kuinka olen noiden tekosyiden orja. Luulin, että tuo olisi jäänyt menneeseen, mutta eipäs olekaan... Nyt on ison pohdinnan paikka. Mitä yritän paikata tuolla herkuttelulla? Miksi annan ruoan ajattelemiselle tällaisen vallan? Mikä on vinksallaan? Tästä viikosta tuleekin siis itsetutkiskeluviikko. Katsotaan löydänkö vastauksia!

Photobucket

sunnuntai 7. helmikuuta 2010

AHMIMISHIMO ON TÄÄLLÄ TAAS

Voihan kyynel. Näinkö siinä taas kävi? Annoin pikkusormen ja meinaa lähteä koko käsi... Viljaton viikko tosiaan päättyi Runebergin torttuun, ja toiseen ja keksiin ja sipsipussiin ja vadelmakakkuun ja jälleen Runebergin torttuun. Juuri nyt tuntuu ihan kamalalta henkisesti. En voi uskoa olevani tässä tilanteessa taas. Ehkä se johtuu lähestyvästä Laihisraivareiden puolivuotispäivästä. Siitä on siis yli puoli vuotta, kun olen viimeksi tunkenut suustani alas näin valtavan määrän herkkuja! Ja kuinka monesti olenkaan muistellut näillä riveillä sitä onnetonta tyttöä joka eli ansassa tuon paisuneen kropan sisällä. Vaikka 11 kiloa onkin ympäriltäni kadonnut, mielen syövereissä asuu edelleen se herkkudemoni jolle kakku maistuu!
Ja nyt se on pääsemässä pintaan.............
No, parin päivän päästä, 10.2. ei ainakaan syödä Laihisraivareiden puolivuotissynttärikakkua, vaan ehkäpä retiisejä!

Photobucket

perjantai 5. helmikuuta 2010

RUNEBERGIN TORTTUA EHDOTTOMASTI


Aion lopettaa
viljattoman viikkoni
ihanalla herkulla:
Runebergin tortulla.
Hommaan herkut iltapäiväpalaveriin
ja tarjoan niitä
perjantain kunniaksi
Pink-kuohuviinin kera

Ihanaa viikon lopetusta kaikille!

Photobucket

torstai 4. helmikuuta 2010

KAMALA SOKERIHUMALA


Sylvi sentään! Eilen sitten päätin kiskaista kunnon karkkiannoksen päivän päätteeksi. Aloitin Daimilla, jonka jälkeen oli jo ihan huono olo. Kruunasin sokerihumalani vielä aimo annoksella salmiakkia.Uuuuuuuhhhhh.... Nukkumaan käydessä olo oli totaalisen sekava! Ja aamullakin vielä tuntui kummalta kropassa. No, tulipahan tehtyä. Syytän tästä ovulaatiota. Ja itseäni! ;)

Photobucket

RUOKAPÄIVÄKIRJA 3.2.2010

Aamupala:
rasvatonta rahkaa, mehukeittoa
kuppi mustaa kahvia
paistettua kananmunaa (1 x kokonainen, 1 x valkuainen)

Lounas:
uunissa paistettu kanan rintafile (luut ja nahka mukana)
uunivihanneksia: selleriä, paprikaa, porkkanaa, sipulia

Välipala:
kuppi mustaa kahvia
proteiinipatukka

Iltaruoka:
kreikkalainen lammasvarras jossa vihanneksia

Iltaretkahdus:
Daim
10 karkkia Kaatissäkki-pussista



Photobucket

tiistai 2. helmikuuta 2010

ANONYYMIT HUOMIO!

On ihanaa, että blogini on saanut lisää lukijoita, jotka ahkerasti kommentoivat, kysyvät ja tsemppaavat Neit X:ää.
Yhden toiveen esittäisin:
Kun kirjoitatte kommentteja ja kysymyksiä, laittakaa vaikkapa jokin nimimerkki kommentin loppuun. Minusta on kiva lukea kommenttejanne ja pyrin myös aina vastaamaan niihin. On kuitenkin paljon mukavampaa ja henkilökohtaisempaa vastata nimimerkille, kuin Anonyymille.
Sinänsä tällä ei ole mitään sen suurempaa merkitystä. Tottakai kaikki Anonyymeinä pysyttelevät ovat edelleen tervetulleita lukemaan ja kommentoimaan!!! :)

Photobucket

VASTAUKSIA KYSYMYKSIIN


Anonyymi(t) ovat kyselleet ahkerasti ruokavaliostani. Tässäpä vastauksia:

Annoskoko:
Mitenkäs sen nyt määrittelisi... Kasviksia tai salaattia iso kauhallinen, lihaa/ kalaa/ kanaa varmaankin semmoinen 150 grammaa ja silloin kun syön riisiä/ pastaa tms. määrä on n. desin verran per annos.

Ruokavalion jatkamisesta:
Kyllä, aion jatkaa tämäntapaista ruokavaliota. Kun aloitin laihisraivarit, halusin muuttaa ruokailutottumukseni ja elämäntapani. Ja niin olen tehnyt. En koe olevani laihiksella, vaan opettelen syömään niin, että kropallani on hyvä olla. Nykyinen ruokavalioni pitää virkeänä, mutta täyttää ja ravitsee sopivasti. Alkumetreihin verrattuna olen myös antanut itselleni mahdolliuuden herkutella. Viikonloppuisin maistuvat herkut -kohtuudella.
Nyt tosiaan kokeilen viljatonta viikkoa, eli tällaisena ruokavalioni ei tule jatkumaan. Listasinkin eilisessä postauksessani vilja/hiilariherkkujani, joita en aio poistaa ruokavaliostani pysyvästi.

Avocadolevitteestä:
Sitä teen itse! Suomessa myytävät avocadot ovat usein raakoja, joten ostan kerralla muutaman, laitan ikkunalaudalle kypsymään pariksi päiväksi ja siirrän ne sen jälkeen jääkaappiin. Puolitan avocadon ja kaavin hedelmälihaa suoraan leivän päälle margariinin tapaan! Sitten puolikkaat kelmuun ja takaisin jääkaappiin. Jätän kiven toiseen puolikkaaseen, niin ei avocado-raukka tummu ennen aikojaan.
Jos kaipaa enemmän makua levitteeseen, sitä voi maustaa esim. limellä ja ripauksella suolaa. Olen joskus pilkkonut tomaattiakin sekaan, elikkäs valmistanut guacamolea. Erinäisten kokeilujen jälkeen olen kuitenkin mieltynyt pelkkään avocadon makuun. :)


Photobucket

maanantai 1. helmikuuta 2010

RUOKAPÄIVÄKIRJA 1.2.2010

Aamupala
rasvatonta rahkaa
persikka-vadelma mehukeittoa
2 paistettua kananmunaa (toisesta ainoastaan valkuainen)
kurkkua
kuppi mustaa kahvia

Lounas
kanasalaatti, herkkusieniä, porkkanapaloja, balsamico-oliiviöljykastike
kuppi vihreää teetä
soija cappucino

Välipala
puolikas proteiinipatukka
kuppi vihreää teetä

Iltaruoka
paistettu siikafile timjami-limemarinadissa
tuoretomaatti-valkosipulihöystöä
höyrytettyä paprikaa ja porkkanaa, sitruunaviinietikkaa
herkkusieniä ja sipulia, paistettuna rypsiöljyssä

Photobucket

VILJATON VIIKKO


Viljaton päiväni alkaa kääntyä ehtoon puolelle. Hyvin meni, eikä edes tuntunut yhtään ihmeelliseltä. Oikeastaan tämän päivän ruokavalioni noudatteli hyvinkin pitkälti samoja linjoja, kuin aloittaessani raivarointia. Alkusyksystä 2009 olin vielä tosi varovainen kaikkien korkean GI:n omaavien ruoka-aineiden kanssa. Ja viljatuotteethan kuuluvat näihin.
Päätin pitää tämän viikon kokonaan viljattomana. Lasken omalla kohdallani viljaksi myös tärkkelyspommit riisin ja perunan. Myös leivät, myslit, murot, puurot, speltti, bulgur ja ohrasuurimot saavat odotella hyllyllä ensi viikkoon. Tutkailen mielenkiinnolla kuinka tämä vaikuttaa olooni (ja olomuotooni). Katsotaan mitä kroppa tykkää!

Photobucket

HELMIKUUN ALOITUSPAINO

Pahus sentään, 300 grammaa tuo viikonloppu verotti. Maistelin nimittäin suht huoletta Långvikin sämpylöitä ja tulipa parit Runebergitortutkin naposteltua... No, ei kaada maailmaa! Mutta jotta en lähde kipuamaan takaisin kohti 58 kg:a, aloitan tämän viikon viljattomana! Ja tietenkin liikuntaa, että pysyy kulutus kohdillaan.

Photobucket