Tuhannet kiitokset kaikille, kun olette niin ihanasti tsempanneet! Niinhän se tosiaan on, että se herkutteluhimo tulee kylään aika ajoin. Olin vaan eilen niin pettynyt itseeni, koska muistelin viime syksyä ja nollatoleranssia ja sitä kuinka ylpeä olin joka kerta kun onnistuin kääntämään selkäni herkuille. Ja lopultahan se ei enää edes ollut vaikeaa. Ei tehnyt kakkuja sun muita mieli. Olin tyytyväinen. Tuo pirun sokeri on sen verran addiktoiva, että näköjään koukkuun jää heti. Kuukauden päivät olen kokeillut tätä "kohtuudella herkuttelua", mutta kyllä se nyt vaan valitettavasti on lipsunut herkuttelun sallimiseksi silloin kun a) on paha mieli, b) kiukuttaa, c) haluan palkita itseni d) toisin sanoen milloin tahansa!
EI VETELE!
Blogini aloituspostauksessahan kerron, kuinka olen noiden tekosyiden orja. Luulin, että tuo olisi jäänyt menneeseen, mutta eipäs olekaan... Nyt on ison pohdinnan paikka. Mitä yritän paikata tuolla herkuttelulla? Miksi annan ruoan ajattelemiselle tällaisen vallan? Mikä on vinksallaan? Tästä viikosta tuleekin siis itsetutkiskeluviikko. Katsotaan löydänkö vastauksia!
Jos sulla on kerran noin kova itsekuri että pystyt oleen kokonaan ilman niitä herkkuja pitkään, mutta noita herkutteluja tulee sitten yllättäen ruuneperinpäivän lähistöllä, niin oisko mahollista kokeilla semmoista että merkkaat yhen päivän viikosta tai kuukaudesta mässypäiväksi? Silloin on syötävä karkkia/kakkua/sipsiä/ihanmitänvaan vaikka ei haluttaiskaan. Ja sitä herkkua ei saa säästää seuraavalle kerralle. Mulle toimii. Syön perjantaisin suklaata tai jäätelö tms vaikka ei haluttaiskaan. Jos en sittenkään osta, niin seuraava mahdollisuus on seuraavana perjantaina, sama määrä - eikä siis tuplaten vaikka edellisenä kertana en syönyt yhtään. Tämä pitää mässyhimot kurissa muina päivinä. Silloin on lupa siirtää päivällä herkuttelua jos on esim lauantaina juhlat, ei muuten.
VastaaPoistaEn vois kuvitellakaan eläväni loppuelämääni ilman herkkuja!
Tätä asiaa voisi miettiä enemmänkin, nyt tosin minulla hiukan kiire, mutta kirjoitan lyhyesti.
VastaaPoistaItsellänikin tunteet ohjaavat usein syömistäni. Myös väsymys ajaa usein suklaakaapille.
Viime aikoina on kyllä mennyt ihan hyvin. Ja enpä usko, että herkuista ja yleisesti ottaen ruuasta tulee minulee ikinä sellaista "pelkkää poltoainetta", jota sitten vaan tankkaan itseeni, että jaksan taas. Enkä haluakaan.
Minusta ihana herkutella ja olen huomannut, että kivempaa herkuttelu on silloin, kun se tarkoittaa vaikkapa fetasalaattia, ruisleipää ja kupillista teetä. Eikä niinkään silloin, kun se on puoli pussillista sipsejä.
Katsoitteko muuten eilisen dokumentin anoreksiasta, oli niin surullista katsottavaa.
Pyritään me reippaalla mielellä eteenpäin, kuunnella itseä ja sitä, mikä meille on hyväksi. Joskushan se voi tarkoittaa palaa kakkuakin :)
t. Manta
olen huomannut saman, sitä ei edes kaipaa herkkuja sen jälkeen kun on kohtuukauan ollut ilman. mutta niin se vain on, että syvällä sisimmässään silti kokee kieltäytyvänsä jostain, ja haluaa hakea sitä äärimmäistä palkitsevuutta, jota kuvittelee löytyvän herkuista. ja huom! "herkku" on täysin väärä sana, kysehän ei ole edes välttämättä hyvänmakuisesta ruoasta. itse luulen, että kulttuuriimme kuuluu niin syvästi makean syönti juhlapäivinä, että on lähes mahdoton päästä irti siitä tavallaan kieroutuneesta suhteesta ruokaan. syömme lapsena synttärinä makeaa, jouluna, vappuna...jne. tämä on todellaan syvällä oleva asia.
VastaaPoistamutta huom. nyt älä ruoski itseäsi liikaa. se on todella vaarallista tässä vaiheessa. jos nyt ajattelet, että peli on menetetty, koska et ole pystynyt hallitsemaan itseäsi muutamaan otteeseen, niin ajatuskierre lähtee vyörymään väärään suuntaan. sitten ajattelet, ettei ole väliä vaikka retkahtaisit joka päivä. ei ole vaarallista retkahtaa, mutta älä ajattele ettet voisi enää saada syömisiäsi hallintaan. kyllä sinä saat, mutta tässä on vaikea paikka juuri nyt.
Moi Neiti X!
VastaaPoistaTuli mieleen kysymys, onko sun paino vaihdellut paljon aikuisiällä? Onko tämä paino alhaisin? Oletko ennen laihduttanut?
Mun mielestä sun kuvat näyttää kyllä hyviltä! Kapea vyötärö!
t. Manta
Toivottavasti ne vastaukset löytyy!
VastaaPoistaVaan jokainen meistä superherkuttelijoista varmasti joutuu niitä vastauksia itsestään etsimään, toivottavasti myös löytämään. Mutta onhan se hurjan kurjaa, kun niiden herkkujen kanssa joutuu jatkuvasti taistelemaan. Koska herkkuja nimensä mukaisesti ovat, ja mieli tekee harva se päivä. Mulla on pysynyt homma suht aisoissa, kun annan itselleni luvan herkutella kohtuudella melkeinpä päivittäin. Ei välttämättä ollenkaan fiksua, mutta mulle toimivaa. En osaisi kuvitellakaan herkutonta elämää, sillä silloin ihan varmasti tulisi noita lipsuja, joiden aikana sitten syödään eikä meinata. Tsemppejä kovasti, oot ihan uskomattoman urakan tehnyt, ja itsekuri näyttää olevan hurjaa luokkaa. Pienestä lipsusta huolimatta. Hienosti oot homman hoitanut, ja ihan varmasti se hienosti myös jatkuu :)!
Ja nyt luin edellisetkin kommentit, joissa joku sanoo, että "herkku" on väärä sana. Taidetaan siis olla täysin eri linjoilla :D Itselle kun herkut nimenomaan on herkkuja, jotka maistuu hyvälle, sopivina annoksina nautittuina.
VastaaPoista