Katseli juuri tuota välitavoitteet-post it-lappuani Ensimmäinen etappi onnistui, mutta sen jälkeen onkin ollut pelkkää alamäkeä! En aloittanut paastoa, enkä myöskään eilen punnerrushaastetta. Ja paino on noussut, ei suinkaan laskenut...
Olen tänä aamuna pohdiskellut, miksen pysy kelkassa samalla tavalla kuin viime syksynä?!
Kun aloitin laihisraivarit elokuussa, se oli ainoa projekti viime syksylle. Annoin tälle projektille lähes kaiken energiani. Toki tein töitä ja elin normaalia elämää, mutta keskityin laihtumis- ja elämäntaparemonttiin toden teolla. Mielessäni siinsi kirkkaana tavoitepäivämääräni, uudenvuodenaatto. Pilkoin matkaani etapeiksi ja tutkiskelin jatkuvasti itseäni eteenpäin porskuttaessani.
Nyt noista alkumetreistä on jo yli puoli vuotta. Olen pääsyt niin lähelle tavoitettani, että pienet lipsumiset eivät enää heilauta vaakaa takaisin lähtölukemiin, 68 kg:n korville. Nyt tämä projekti ei kuitenkaan tunnu niin kokonaisvaltaiselta. En enää ole henkisellä matkalla kohti valaistumista, niinkuin viime syksynä. Remonttini onkin pikkuhiljaa muuttunut elämäntavaksi!
Elämääni on tullut uusia projekteja työn puolelta. Huomaan, että tämän kevään todellinen haaste onkin juuri tuossa: Hoitaa uudet projektit hyvin, unohtamatta itseä siinä tohinassa. Viime viikot ovat olleet todella kiireisiä. On niin helppoa olla välittämättä siitä, mitä suuhunsa laittaa kiireen ja stressin verukkeella. Todellisuudessahan silloin juuri olisi tärkeä syödä oikein! Silloin kun tuntuu, että energiavarastot ovat hupenemassa, oikeanlaisella ravinnolla voi pelastaa paljon. Niinpä päätinkin tänään antaa taas aikaa ja ajatuksiani syömiselle. Koska kalenterin sivut täyttyvät huippuvauhtia, teen syömisilleni oman kalenterin. Osa oikeinsyömisestä tulee jo selkäytimestä, mutta tiettyjen asioiden kanssa joudun edelleen taistelemaan. Niistä yksi on ruokailuvälit! Lähiaikoina välit ovat taas harventuneet ja annoskoot kasvaneet.
Mietiskelen jonkun hyvän suunnitelman ja kerron pikimmiten miten aion edistää tätä asiaa!
Tsemppiä vaikean vaiheen ylitykseen! Kuulostaa niin tutulta. Oletko varma ettet syö liian vähän? Silloin kroppa menee helposti "säästöliekille" eikä raaski menettää grammaakaan. Käy helposti jos liikkuu paljon..
VastaaPoistaSyön paljon, liikun vähän. Siinä ongelma! ;)
VastaaPoistaKatselin tuossa että olen juuri samanpituinen kuin sinä ja painokin alkaa olla sama. Aloitin lokakuussa 63 kg:sta ja nyt paino pyörii 57:ssä. Mutta mutta. Se kun ei enää meinaa pudota millään. Haluaisin pari kiloa pois, mutta pysynyt samassa jo pari kuukautta. Liekö sitten joku ihmeen ominaispaino, josta ei alaspäin pääse. En kyllä ole yrittänytkään rajummin, tähän asti on päässyt ihan terveellisillä elintavoilla. Toisaalta, ihan hyvähän tässäkin painossa olo on, olen miettinyt josko sitten yrittäisin tässä pysytellä...jollei iske uusi draivi päälle niiden muutamien kilojen suhteen. Ennen lasten saamista olin juuri tämänpainoinen. Mistä itselläsi on tuo tavoite lähtöisin? Oletko ollut ennen "kasvamista" tuon painoinen, vai?
VastaaPoistakyseleepi Zinnia, joka käy kurkkimassa jotta joko olet pyyhkäissyt ohi...
Tsemppiä tsemppiä! :) Ehkä laihduttajalle on parempi, ettei ikinä pääse siihen tavoitteeseen, sillä tavoitteeseen pääsemisen jälkeen ei tiedä miten siitä sitten jatkaa elämää. :) Itselläni on vielä 8-9kg matkaa kesäkuntoon ja kovasti tässä laskeskellaan kaloreita ja liikutaan.. Saa nähdä miten tämän tytön käy. Terveellisyys on minulle pääasia. En halua kituuttaa itseäni millään nälkälakolla, vaan pudottaa nuo kilot mahdollisimman kivuttomasti. Tsemppiä. Ja lukemisiin!
VastaaPoistaMinä päädyin aikanaan siihen johtopäätökseen, että kun olin päässyt reilusti yli puolivälin kohti tavoitetta, vaatekoko oli pienentynyt kahdella ja peiliin oli kiva katsoa, alkuperäinen motiivi muutokseen ei enää riittänyt, olin aivan liian tyytyväinen nähdäkseni muutoksen eteen vaivaa. Kun samaan aikaan kilot eivät enää irronneetkaan niin helposti, eikä kunto noussut samaa vauhtia, niin entiseen verrattuna tuplatyöllä edistyminen oli puolet entisestä. Katsoin sitten parhaaksi keskittyä vakiinnuttamaan saavutettuja terveellisiä elämäntapojani, mutta muuten jättämään projektin taka-alalle. Siitä on nyt vierähtänyt reilu vuosi, ja olen tyytyväinen siihen, että terveellisemmästä syömisestä ja säännöllisestä liikunnasta on tullut oikeasti tapa. Nyt sitten on ruvennut hiukan syyhyttämään ajatus päästä näistä viimeisistä ylimääräisistä kiloista ja asettaa uusi juoksutavoite, ja kunhan tässä kypsyttelen ajatusta vielä, pääsen varmaan tämän tauon jälkeen uudestaan vauhtiin. Voisiko sinunkin kohdallasi on kyse jostain samankaltaisesta ilmiöstä?
VastaaPoistaZinnia: Tavoitteeni on lähtöisin INBODY-mittauksesta, jossa kävin viime keväänä. Siinä lasketaan kehon koostunus luineen, nesteineen ja rasvoineen. Sieltä sain suosituspainon 55 kg, josta tuli tavoitepainoni. Olen painanut sen verran viimeksi v. 2001 ja muistan, että viihdyin silloin erinoimaisesti kropassani!
VastaaPoistaKesäkuntoon '10: Niin, aina pitää olla jotain tavoiteltavaa. Siten pysyy aktiivisena!
Mathilda: Arviosi voi hyvinkin osua oikeaan... Aion kyllä päästä uudelleen vauhtiin jahka tässä työpuolella vähän tasaantuu!