Voihan kyynel. Näinkö siinä taas kävi? Annoin pikkusormen ja meinaa lähteä koko käsi... Viljaton viikko tosiaan päättyi Runebergin torttuun, ja toiseen ja keksiin ja sipsipussiin ja vadelmakakkuun ja jälleen Runebergin torttuun. Juuri nyt tuntuu ihan kamalalta henkisesti. En voi uskoa olevani tässä tilanteessa taas. Ehkä se johtuu lähestyvästä Laihisraivareiden puolivuotispäivästä. Siitä on siis yli puoli vuotta, kun olen viimeksi tunkenut suustani alas näin valtavan määrän herkkuja! Ja kuinka monesti olenkaan muistellut näillä riveillä sitä onnetonta tyttöä joka eli ansassa tuon paisuneen kropan sisällä. Vaikka 11 kiloa onkin ympäriltäni kadonnut, mielen syövereissä asuu edelleen se herkkudemoni jolle kakku maistuu!
Ja nyt se on pääsemässä pintaan.............
No, parin päivän päästä, 10.2. ei ainakaan syödä Laihisraivareiden puolivuotissynttärikakkua, vaan ehkäpä retiisejä!
Kuulostaapa tutulta :/ Ei siinä auta kuin nostaa häntä pystyyn ja jatkaa terveellisellä linjalla. Mulla jää niin helposti herkuttelu "päälle", että tuntuu melkein, että olisi parempi olla kokonaan ilman herkkuja. Toisaalta taas olen huomannut, että jos ei tule morkkista (ts. ei syö liikaa herkkuja), siitä on helpompi jatkaa terveellisellä linjalla. Övereiden jälkeen tulee sellainen "ihan sama, heitetään nyt sitten koko viikonloppu läskiksi samaan konkurssiin" - fiilis. Kun vain osaisin pitää sen kohtuuden... Blaah, raivostuttavaa!
VastaaPoistaEn oikein muuta osaa sanoa, kuin että tsemppiä! :)
Auts miten tuttua. Mopo karkaa käsistä niin helposti. Se on kumma että sitä herkkua ei voi silleen "sivistyneesti" maistella vaan kaksin käsin mättää kun vauhtiin pääsee. Ja sitten iskee henkinen krapula ja taas zempataan. That`s life. Ei kun lippu korkealle taas. Ei ne kilot onneksi yhdestä repsahduksesta palaa.
VastaaPoista-Zinnia-
Toisaalta meidänhän täytyy oppia nyt elämään senkin asian kanssa, että toisinaan mopo karkaa käsistä ja ei aina omasta syystä. Houkutuksia tulee sieltä ja täältä aina toisinaan ja sitten on osattava jälkeenpäin paikata. Jos me se opitaan, niin hätää ei enää tule koskaan. Ei helppo juttu, mutta välttämätön. Näin minä olen tuumaillut. :)
VastaaPoistaHäntä pystyyn! Sitä sattuu ja homma jatkuu! Nou hätä! ;)
VastaaPoistaKyllä se siitä, ihan varmasti!
VastaaPoistaTäälläkin kävi kylässä pienimuotoinen herkkuteluhino lauantaina. Pitsaa, sipiä, karkkia. En koe siitä syyllisyyttä.
Mutta sen tajusin, että eipä siitä liiasta syömisestä juuri nauti. Parempi olo on silloin, kun syö ja herkuttelee kohtuudella. On hetkessä kiinni. Syö vaikka salaatin teekupposen kera nauttiskellen.
Ensi viikkoon hyvillä mielin, eikö vaan :)
t. Manta
Se on muuten aivan totta tuo Mantan lausahdus; "Parempi olo on silloin, kun syö ja herkuttelee kohtuudella."! Vaikkakin, hups, tahtoo aika usein itselläni unohtua, kun koura kaapaisee sipsipussin pohjaa. :D
VastaaPoistaMutta se on varmaan opettelukysymys, että hokisi itselleen jonain mantrana "jos syöt liikaa tulee morkkis", "jos syöt liikaa tulee paha olo", jos syöt liikaa niin huomenna ei ole varaa herkutella". Pitäis varmaan kokeilla seuraavan kerran herkkuja napostellessa jos sillä keinolla onnistuisi kohtuudessa pysymään.
T.Ellen