Pahuksen flunssa iski. Mur. No, ei taas auta muu, kuin nauttia vanhaa kunnon Neiti X:n Magic Potionia ja yrittää säikäyttää pöpö tiehensä...
Ja kiitoksia jälleen kaikista ihanista kommenteista!
Tuosta herkuttelusta vielä muutama sananen. Niin se vaan omalla kohdallani on, että en meinaa osata hallita herkuttelua. Olen kuitenkin päättänyt elää sen asian kanssa, olla ottamatta ruuhkaa ja yrittää opetella kohtuukäyttöä. Olen melko varma, että kykenisin viime syksyiseen nollatoleranssiin, mutta jossain vaiheessa tämä opettelu olisi edessä kuitenkin! Toinen vaihtoehto on, että tässä ja nyt päätän olla syömättä herkkuja koskaan enää. Se vasta tyhmä päätös olisi. Luonteeltani olen kuitenkin hedonisti ja haluan nautiskella erilaisista elämän suomista ihanuuksista.
Ja myös sananen omista kuvistani. Ihanaa, että kuvat inspiroivat. Sitä varten niitä napsin. Ja tottakai näen eron ensimmäisen kuvan ja tällä viikolla napatun välillä! Joka kerta kun vertailen niitä, hämmästyn itsekin. Mutta ero tämän ja viime kuun kuvan välillä ei olekaan enää kovinkaan suuri. Ensi kuun kuva ei myöskään tule olemaan mitenkään ihmeellisen erilainen. Tämä tietenkin johtuu siitä, että nyt tiputettavaa on enää ne pari hassua kiloa. Ehkä ero näkymään juurikin lihasten muodon kehittymisessä jne.
Ah kuinka odotankaan, että pääsen liikkumaan. Viime viikolla en päässyt treenaamaan lainkaan, koska peukalooni tuli lihastulehdus. Nyt sitten vuorossa tämä flunssa...
Ensi viikolla nousen kuin feenikslintu tuhkasta!
Voi, paranemista toiselta flunssatoipilaalta! :) Tuo sinun herkkupohtimisesi kuulostaa ihan omilta järkeilyiltäni...ilman herkkuja ei tosiaan VOI elää ja kohtuukäytön opettelu on vaikeaa. Toisaalta jos panostaisi aina herkkujen kohdalla laatuun, niin vähempikin voisi riittää... repsahduksista (lue: suklaalevy kerralla, lisäksi leivonnaisia, voileipiä teen kera huomaamatta jne.) toipuminen vain on niin pirun vaikeaa, kun sokeri aina tuppaa viemään mennessään sekä sielun, että ruumiin...;)
VastaaPoistaItselläni on kanssa nyt aika sama tilanne. Olen kipeänä ja eilen tuli leivottua pullaa. Eilen annoin itselleni pitää herkkupäivän ja päätin että syön hyvällä omallatunnolla. Nooh nyt osa pullista on piilossa pakkasessa ja osa on vielä tuossa pöydällä houkuttelemassa minua. Yritän kovasti että en tänää syö pullaa (mutta toisaalta tänään on laskiassunnuntai ja minulla on vielä kermavaahtoa ja hilloa jäljellä, täytyyhän ne syödä pois ennenkuin menevät huonoiksi).
VastaaPoistaTekee mieli syödä tosi kovasti, mutta tiedän että itsehillintä ei välttämättä riitä siihen yhteen.. Tekisi mieli ottaa kanssa juuri siksi kun on kipeä ja surkee olo ja sen takiahan olen pulaan joutunut kun olen syönyt kun on surkeeta, kivaa, onnistuin jossain eli tunnesyömistä olen harrastanut.
Tiedän että nyt täytyy pysyä kovana, muuten retkahdan niin että kaikki pullat on syöty ensi viikon aikana. Argh, täytyy kysyä että ottaako mies enää monta, jättää ne sille ja laittaa loput vaan pakkaseen HETI. Itselleni ei enää yhtään.
-Marika
Ps. Kiitos kannustavasta blogista!
Moi!
VastaaPoistaAloin lukea blogiasi vasta äskettäin ja kiinnostuin kovasti siitä että pidit viime syksynä täysin herkuttoman ajanjakson. Miten kauan noudatit sitä? Itse päätän aina uudestaan ja uudestaan aloittavani "kohtuukäytön" mutta sitten tulee parin hyvin edistyneen viikonlopun jälkeen jonkin sortin juhlat tms ja syöpöttely jää päälle. Se harmittaa kun tuntuu että joutuu taas uudelleen lähtöpisteeseen. Miten selvisit kaikista sosiaalisista tilanteista joissa syöminen ja herkuttelu näyttelevät niin vahvaa roolia? Ehkä tämä olisikin hyvä keino myös itsekurin testaamiseen...Sallitko itsellesi mitään herkkuja lakkosi aikana?:)
-Sanna