Näytetään tekstit, joissa on tunniste viikko 27. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste viikko 27. Näytä kaikki tekstit

torstai 11. helmikuuta 2010

TERVEISET SÄNGYN POHJALTA!


Pahuksen flunssa iski. Mur. No, ei taas auta muu, kuin nauttia vanhaa kunnon Neiti X:n Magic Potionia ja yrittää säikäyttää pöpö tiehensä...
Ja kiitoksia jälleen kaikista ihanista kommenteista!
Tuosta herkuttelusta vielä muutama sananen. Niin se vaan omalla kohdallani on, että en meinaa osata hallita herkuttelua. Olen kuitenkin päättänyt elää sen asian kanssa, olla ottamatta ruuhkaa ja yrittää opetella kohtuukäyttöä. Olen melko varma, että kykenisin viime syksyiseen nollatoleranssiin, mutta jossain vaiheessa tämä opettelu olisi edessä kuitenkin! Toinen vaihtoehto on, että tässä ja nyt päätän olla syömättä herkkuja koskaan enää. Se vasta tyhmä päätös olisi. Luonteeltani olen kuitenkin hedonisti ja haluan nautiskella erilaisista elämän suomista ihanuuksista.
Ja myös sananen omista kuvistani. Ihanaa, että kuvat inspiroivat. Sitä varten niitä napsin. Ja tottakai näen eron ensimmäisen kuvan ja tällä viikolla napatun välillä! Joka kerta kun vertailen niitä, hämmästyn itsekin. Mutta ero tämän ja viime kuun kuvan välillä ei olekaan enää kovinkaan suuri. Ensi kuun kuva ei myöskään tule olemaan mitenkään ihmeellisen erilainen. Tämä tietenkin johtuu siitä, että nyt tiputettavaa on enää ne pari hassua kiloa. Ehkä ero näkymään juurikin lihasten muodon kehittymisessä jne.
Ah kuinka odotankaan, että pääsen liikkumaan. Viime viikolla en päässyt treenaamaan lainkaan, koska peukalooni tuli lihastulehdus. Nyt sitten vuorossa tämä flunssa...
Ensi viikolla nousen kuin feenikslintu tuhkasta!

Photobucket

maanantai 8. helmikuuta 2010

AHMIMISANALYYSI

Tuhannet kiitokset kaikille, kun olette niin ihanasti tsempanneet! Niinhän se tosiaan on, että se herkutteluhimo tulee kylään aika ajoin. Olin vaan eilen niin pettynyt itseeni, koska muistelin viime syksyä ja nollatoleranssia ja sitä kuinka ylpeä olin joka kerta kun onnistuin kääntämään selkäni herkuille. Ja lopultahan se ei enää edes ollut vaikeaa. Ei tehnyt kakkuja sun muita mieli. Olin tyytyväinen. Tuo pirun sokeri on sen verran addiktoiva, että näköjään koukkuun jää heti. Kuukauden päivät olen kokeillut tätä "kohtuudella herkuttelua", mutta kyllä se nyt vaan valitettavasti on lipsunut herkuttelun sallimiseksi silloin kun a) on paha mieli, b) kiukuttaa, c) haluan palkita itseni d) toisin sanoen milloin tahansa!
EI VETELE!
Blogini aloituspostauksessahan kerron, kuinka olen noiden tekosyiden orja. Luulin, että tuo olisi jäänyt menneeseen, mutta eipäs olekaan... Nyt on ison pohdinnan paikka. Mitä yritän paikata tuolla herkuttelulla? Miksi annan ruoan ajattelemiselle tällaisen vallan? Mikä on vinksallaan? Tästä viikosta tuleekin siis itsetutkiskeluviikko. Katsotaan löydänkö vastauksia!

Photobucket