maanantai 30. tammikuuta 2012

VIIKKOPAINO


Mälsää. Ensimmäinen viikko takana ja paino on noussut 300 g. Mutta enpä hättäele, istun mättäälle: kokemuksesta tiedän, että niinhän sillä painolla on tapana suhata. Ei sinänsä mikään ihme, ettei se lähtenyt vauhdilla alas, en nimittäin ole muuttanut mitenkään överiradikaalisti ruokailutottumuksiani. Herkut on jääneet, verrattuna "normaaliin" jatkuvaan pullanpuputtamiseeni. Tosin menneenä viikonloppuna olen kyllä vetänyt vaaleaa leipää oikein kaksin käsin. On se kumma, että normaalisti en syo sitä lainkaan, mutta nyt kun se kuuluu kiellettyjen aineiden listalle, niin kas kummaa kun yhtäkkiä sitä onkin ihan pakko saada. Meillä ei itseasiassa edes koskaan ole vaaleaa leipää kotona, mutta mies oli vatsataudissa ja se oli ainoa mikä hänele (ja näköjään itselleni) maistui... No niin, valitus sikseen ja kohti uutta työviikkoa!


Photobucket

sunnuntai 29. tammikuuta 2012

AJATUKSIA AAMUTUIMAAN


Ensimmäinen viikko alkaa olla takanapäin. Olen käynyt pari kertaa "salaa" vaa'alla ja jälleen kerran ärsyyntynyt siitä, että paino heilahtelee päivittäin niin paljon. Pitäisi ihan tosissaan pysyä siinä lupauksessa, ettei ramppaa punnitsemassa itseään, kuin max pari kertaa viikossa. Olin vaan alkuviikosta niin iloinen kun grammat tippuivat pikkuhiljaa. Edes Kello viiden tee ei hetkauttanut puntaria. Paitsi hetkautti ehkä sittenkin, nimittäin loppuviikosta tuntuu, ettei paino ole muuta kuin noussut! Yhdessä vaiheessa luku oli jo kilon enemmän, kuin maanantain viikkopunnituksessa ja sekös vasta kismitti. No, en käynyt vaa'alla eilen, enkä aio tehdä sitä tänään. Huomenna sensijaan on taas virallisen punnituksen aika.
Muuten viikko on mennyt ihan kivasti. Liikuntatunteja ei ikävä kyllä ole tullut riittävästi. Kävin ainoastaan tiistaina jumpassa, keskiviikon afrotanssitunti jäi väliin Cosmo-gaalan takia, eilen tein 45 minuutin sauvakävelylenkin ja tänään meinaan mennä joko jumppaan tai lenkille. Olen ottanut tavoitteeksi 4 tuntia liikuntaa per viikko. Sen ei todellakaan pitäisi olla mahdoton tehtävä, mutta edelleen meinaa laiskistus iskeä aika ajoin. Olen ilmoittautunut torstai-illan tanssitunnille, mutta jostain kumman syystä olen ollut kahtena viimeisenä torstaina niin väsynyt, etten ole yksinkertaisesti saanut raahattua itseäni tanssimaan. Typerintä tässä on se, että kyseinen tanssisali on 5 minuutin kävelymatkan päässä kotoani. TÄSSÄ JA NYT LUPAAN MENNÄ TULEVANA TORSTAINA!!!
Saliharjoittelua kaipaan. Olen laittanut jääkaapin oveen vaihekuvat edelliseltä, vuoden 2009 Laihisraivarointikierrokselta. Voi jestas, että se viimeisin kuva on upea! Kroppani näytti niin hyvänmuotoiselta ja hoikalta ja ennenkaikkea lihakseni erottuivat. Harmillisinta on se, etten edes oikein arvostanut vartaloani tuolloin. Vasta nyt, 6 kg pyöreämmässä kunnossa haikailen melko tasan 2 vuotta sitten otetun kuvan muotojen perään. Ja ne muodot olivat puhtaasti ruokavalion ja saliharjoittelun tulosta. Tai en tiedä voiko sitä edes kutsua saliharjoitteluksi... Kävin ainoastaan kerran viikossa Personal Trainer-Paula Kujalan kanssa hikoilemassa. Tässäpä nyt sitten pohdin, että millaisen kropan voisinkaan saada aikaan, jos Paula auttaisi jälleen alkuun ja sitten kävisin vielä itsekseni pari kertaa päälle. + tietenkin jumpat ja tanssit! Olen jo itseasiassa ollut yhteydessä Paulaan, mutta kalenterista löytyisi molemmille sopivia aikoja vasta helmikuun puolessavälissä. Toisaalta parempi sitten, kuin ei koskaan!
Elämänrytmini on muuten jostain syystä kääntynyt päälaelleen. Olen herännyt tällä viikolla joka arkipäivä viimeistään 6.30 ja mennyt nukkumaan todella aikaisin. Olen päättänyt kuunnella kehoani ja tällaista rytmiä se näköjään tykkää pitää yllä. Eilen heräsin kuin taikaiskusta tasan kello kahdeksan ja illalla simahdin ennen, kuin Avara luonto oli ehtinyt loppua. (Onneksi se tulee puolen tunnin kuluttua uusintana!) Sanoin miehelleni, että taidan olla tulossa mummoksi...! :D Oli miten oli, tämä tuntuu nyt hyvältä. Olen ennen ollut tosi aamu-uninen ja kadehtinut niitä, jotka jaksavat herätä ja lähteä vaikkapa lenkille ennen työpäivää. Toistaiseksi en ole näinä aamuhetkinäni harrastanut minkäänlaista aktiviteettia. Kunhan lueskelen rauhassa lehtiä ja blogeja ja katselen ikkunasta aamun valkenemista. Ihana aloitus päivälle.

Kuullaan taas huomenissa lukujen kera.

Ps. Laitan nuo vaihekuvat tänne blogiin ensi viikolla!

Photobucket

keskiviikko 25. tammikuuta 2012

KELLO VIIDEN TEE


Kaksi päivää vuoden 2012 raivarointia takana ja edelleen mieli ja ajatus kirkkaana pusken kohti maalia. Mietiskelin äsken vuoden takaista raivarointiyritystäni ja kesän 2011 tavoitevaatteita. Niinhän siinä kävi, että kaikki nuo + liuta muita kesäihanuuksia jäi kaapin pohjalle odottelemaan parempia aikoja. Ja päätös on vakaa: paremmat ajat koittavat muutaman kuukauden kuluttua. Kirjoitin eilen, että pääsen kesälaitumille juhannuksen jälkeen, mutta ennen sitä, toukokuun lopulla on tulossa yksi duunireissu, mikä toimii myöskin kimmokkeena. Tuo reissu ei suuntaudu mihinkään rantakohteeseen, mutta johonkin kivaan kaupunkiin kuitenkin. Ja silloin viimeistään on aika kaivaa naftaliinistä yksi sun toinen vaate....
Kaapissani odottelee pari talvisempaakin tavoitevaatetta. Niistä eniten himoitsen nahkahousuja, jotka tilasin netistä loppusyksystä. Vaikka tiesinkin, että kiloja on kertynyt, luonne ei antanut periksi tilata oikeaa kokoa. Ostin siis nahkaihanuudet koossa 38 ja reisiinhän ne jumittui! Hiukan ketutti, mutta nyt siis päättäväisesti kohti kolmekasia. (luulen itseasiassa, että kyseiset housut ovat todellisuudessa lähempänä kokoa 36, sen verran piukeasta mallista on kyse.)
Eilinen meni syömisten osalta muuten hyvin, paitsi että iltasella tein "sovitun retkahduksen". Meillä on ystävieni kanssa kerhon tapainen ja eiliselle oli buukattu tämän vuoden aloitustapaaminen Hotelli Kämpin Brasseriessa. Nautimme siis Kello viiden teen, johon kuuluu teetarjoilun lisäksi kolmioleipiä, skonsseja, macaroons-leivoksia ja muita herkkuja. Olin jo sopinut itseni kanssa, että muutaman pistelen poskeeni hyvällä omallatunnolla. Varotoimenpiteenä olin pukenut teemekkoni alle Spanxit, ne nimittäin kurovat keskivartaloa sen verran tehokkaasti kasaan, ettei ole edes mahdollista ahtaa kupua täyteen. Toimi! :)

Nyt sitten kohti uutta päivää. Tänään olen menossa ensin meikkikoululle opettamaan viime viikolla aloittaneelle uudelle ryhmälle silmänmuodoista ja niiden korjaamisesta meikillä. Iltapäivässä on erään uuden tv-ohjelman pilottijakson kuvaukset. Olen siis itse meikkipensselin varressa, en kameran edessä! Ja illalla vielä käyn pyörähtämässä Cosmopolitan Beauty Awards-gaalassa, jossa olen ehdolla vuoden kauneusvaikuttajaksi. Saas nähdä kuinka käy. Oma veikkaukseni on, että Viivi Pumpanen korjaa potin. :)

Kuullaan taasen!

Photobucket

tiistai 24. tammikuuta 2012

TÄÄLLÄ OLLAAN TAAS!!!


Vihdoinkin se on tapahtunut: into itsestä huolehtimiseen on palannut. Aikansa se otti, yhden kirjaprojektin verran tarkalleen... Mutta tällä hetkellä mieli on täynnä virtaa ja voimaa, jonka avulla aion vihdoinpäästä siihen 10.8.2009 asettamaani tavoitteeseen, eli 55 kilon elopainoon. Keinot on samat, kuin ensimmäisessä laihisraivaipuuskassani syksyllä 2009. Välttelen nopeita hiilareita, syön paljon kasviksia ja proteiinia + jätän herkut pois.
Aloitin uuden pinnistyksen eilen, 23.1.2012. Lähtöpaino on tällä kertaa 63,7 kg ja takarajaksi tavoitteelleni olen asettanut 23.6.2012. Tasan viisi kuukautta siis. JA tuo kyseinen päivämäärä on myös syntymäpäiväni, täytän silloin 33 vuotta. JA se on juhannusaatto. JA eräs työprojektini päättyy juurikin juhannukseen, eli pääsen kirmaamaan kesälaitumille. Toisinsanoen monta hyvää kimmoketta näyttää tuolloin solakalta ja olla tosi tyytyväinen omaan peilikuvaan.
Yritän parhaani mukaan kirjoitella tänne ainakin muutaman rivin päivittäin. Aina se ei varmasti tule onnistumaan, mutta teen parhaani. Nyt kun mieli ei ole ankkuroituneena kaikenmaailman omiin jättiprojekteihin, aion kohdentaa energiani omaan hyvinvointiini ja ruokailu- ja liikuntatottumuksien muuttamiseen.

Kuullaan pian, kivaa olla taas linjoilla!!! :)

Photobucket