sunnuntai 29. tammikuuta 2012

AJATUKSIA AAMUTUIMAAN


Ensimmäinen viikko alkaa olla takanapäin. Olen käynyt pari kertaa "salaa" vaa'alla ja jälleen kerran ärsyyntynyt siitä, että paino heilahtelee päivittäin niin paljon. Pitäisi ihan tosissaan pysyä siinä lupauksessa, ettei ramppaa punnitsemassa itseään, kuin max pari kertaa viikossa. Olin vaan alkuviikosta niin iloinen kun grammat tippuivat pikkuhiljaa. Edes Kello viiden tee ei hetkauttanut puntaria. Paitsi hetkautti ehkä sittenkin, nimittäin loppuviikosta tuntuu, ettei paino ole muuta kuin noussut! Yhdessä vaiheessa luku oli jo kilon enemmän, kuin maanantain viikkopunnituksessa ja sekös vasta kismitti. No, en käynyt vaa'alla eilen, enkä aio tehdä sitä tänään. Huomenna sensijaan on taas virallisen punnituksen aika.
Muuten viikko on mennyt ihan kivasti. Liikuntatunteja ei ikävä kyllä ole tullut riittävästi. Kävin ainoastaan tiistaina jumpassa, keskiviikon afrotanssitunti jäi väliin Cosmo-gaalan takia, eilen tein 45 minuutin sauvakävelylenkin ja tänään meinaan mennä joko jumppaan tai lenkille. Olen ottanut tavoitteeksi 4 tuntia liikuntaa per viikko. Sen ei todellakaan pitäisi olla mahdoton tehtävä, mutta edelleen meinaa laiskistus iskeä aika ajoin. Olen ilmoittautunut torstai-illan tanssitunnille, mutta jostain kumman syystä olen ollut kahtena viimeisenä torstaina niin väsynyt, etten ole yksinkertaisesti saanut raahattua itseäni tanssimaan. Typerintä tässä on se, että kyseinen tanssisali on 5 minuutin kävelymatkan päässä kotoani. TÄSSÄ JA NYT LUPAAN MENNÄ TULEVANA TORSTAINA!!!
Saliharjoittelua kaipaan. Olen laittanut jääkaapin oveen vaihekuvat edelliseltä, vuoden 2009 Laihisraivarointikierrokselta. Voi jestas, että se viimeisin kuva on upea! Kroppani näytti niin hyvänmuotoiselta ja hoikalta ja ennenkaikkea lihakseni erottuivat. Harmillisinta on se, etten edes oikein arvostanut vartaloani tuolloin. Vasta nyt, 6 kg pyöreämmässä kunnossa haikailen melko tasan 2 vuotta sitten otetun kuvan muotojen perään. Ja ne muodot olivat puhtaasti ruokavalion ja saliharjoittelun tulosta. Tai en tiedä voiko sitä edes kutsua saliharjoitteluksi... Kävin ainoastaan kerran viikossa Personal Trainer-Paula Kujalan kanssa hikoilemassa. Tässäpä nyt sitten pohdin, että millaisen kropan voisinkaan saada aikaan, jos Paula auttaisi jälleen alkuun ja sitten kävisin vielä itsekseni pari kertaa päälle. + tietenkin jumpat ja tanssit! Olen jo itseasiassa ollut yhteydessä Paulaan, mutta kalenterista löytyisi molemmille sopivia aikoja vasta helmikuun puolessavälissä. Toisaalta parempi sitten, kuin ei koskaan!
Elämänrytmini on muuten jostain syystä kääntynyt päälaelleen. Olen herännyt tällä viikolla joka arkipäivä viimeistään 6.30 ja mennyt nukkumaan todella aikaisin. Olen päättänyt kuunnella kehoani ja tällaista rytmiä se näköjään tykkää pitää yllä. Eilen heräsin kuin taikaiskusta tasan kello kahdeksan ja illalla simahdin ennen, kuin Avara luonto oli ehtinyt loppua. (Onneksi se tulee puolen tunnin kuluttua uusintana!) Sanoin miehelleni, että taidan olla tulossa mummoksi...! :D Oli miten oli, tämä tuntuu nyt hyvältä. Olen ennen ollut tosi aamu-uninen ja kadehtinut niitä, jotka jaksavat herätä ja lähteä vaikkapa lenkille ennen työpäivää. Toistaiseksi en ole näinä aamuhetkinäni harrastanut minkäänlaista aktiviteettia. Kunhan lueskelen rauhassa lehtiä ja blogeja ja katselen ikkunasta aamun valkenemista. Ihana aloitus päivälle.

Kuullaan taas huomenissa lukujen kera.

Ps. Laitan nuo vaihekuvat tänne blogiin ensi viikolla!

Photobucket

1 kommentti:

  1. Hei, olet tullut takaisin! Loistavaa! Pysytään kuulolla! :)

    VastaaPoista