TREENIARKEA JA KEHONHUOLTOA

Täällä blogissa on ollut viime aikoina ihan luvattoman hiljaista, pahoittelut siitä. Jotenkin tuntuu, ettei muka ole ollut kirjoitettavaa… Tämä varmaan johtuu siitä, että nyt kun oon saanut sen 10 kg tiputettua, ja paino on pysynyt jo useamman viikon about samoissa lukemissa, olen ikäänkuin "tylsässä totutteluvaiheessa" josta ei muka ole mitään mielenkiintoista kirjoitettavaa… Elän tavallista arkea ilman massiivisia työ- tai kroppaprojekteja. Tanssi- ja joogatuntien määrä on alkanut pikkuhiljaa vakiintumaan ja Monnan kanssa treenaillaan kerran viikossa. Nyt kun oon löytänyt uuden kotisalin, eli Esport Bristolin, niin uskon, että myös punttiksella ja erilaisilla ryhmäliikuntatunneilla käyminen lisääntyy.

Viime lauantaina vietettiin Bristolin avajaisviikonloppua, ja me oltiin mun oman kauneustiimin kanssa hemmottelemassa naisia pikameikeillä, -kampauksilla ja -manikyyreilla. Beauty Barissa kävi tietenkin kova kuhina, sillä Bristolissa on avoimet ovet tämän viikon sunnuntaihin saakka. Treenaaminen ei siis maksa mitään, ja myös meidän lauantainen kauneushemmottelu oli ilmaista. Ihan huikea päivä oli ja hikijumpasta tulijat olivat iloisia, kun saivat huoahtaa hetken meidän käsittelyssä suihkun jälkeen. Tällaista lisää, vai mitä?!

Kävin itse koeajamassa kuntosalin sunnuntaina. Houkuttelin kaverini mukaan, ja tehtiin yhdessä mun suunnittelema Sika Ihanien Kissojen sunnuntaisessiot-treeni. (S.I.K. on mun v. 2008 perustama tyttöjen kerho, johon kuuluu hyviä ystäviäni. Järkkäilen meille aina satunnaisesti erilaisia teemapäiviä tai tapaamisia muuten vaan…)

Tässä treenissä on tarkoitus saada ensin heräteltyä kroppa, jonka jälkeen tulee intensiivinen Bootcamp-tyylinen patteri. Siihen kuuluu myös hauskaa liikkumista, eli tuo kuperkeikka-mittarimatorata. Monna teetätti mulla tuollaisen radan viime perjantain treeneissä, ja niin hauskaa meillä oli, että halusin sen ehdottomasti mukaan myös tähän treeniin! Tokavika osa keskittyy keskivartaloon, ja lopppun tulee vielä vähän ojentelua ja venymistä à la jooga & baletti. Virallisen treenin jälkeen oon tehnyt vielä vähän päällä- ja käsilläseisontajuttuja + venytellyt ja roikkunut puolapuissa... Jos tähän soppaan lisäisi vielä muutamat House-moovsit, vaikkapa lämmittelyosuudessa steppilaudalla askeltaen, niin treenissä olisi kaikkia mun lempilajeja herkullisena keitoksena! :D

Kävin tänään vetämässä itsekseni tuon S.I.K.-treenin, vaikkei olekaan sunnuntai! ;) Tviikkailin samalla vähän noita painoja + toistojen määriä, ja harjoittelin jälleen ylösalaisin seisomista päällä ja käsillä. Yritin myös kovasti saada rintakehää aukeamaan ja lapoja lähentymään toisiaan. En meinaa millään saada tiputettua itseäni kunnolla hartioiden väliin, se näkyy hyvin tuossa kuvassa. (tosin oon myös vähän turhan kaukana seinästä…) Tähän ylävartalo-ongelmaan törmään jatkuvasti joogassa mm. Alaspäin katsovassa koirassa, baletissa ja jazzissa käsien ylös- ja eteenpäin ojennuksissa, ja afrossa, kun käsien pitäisi lentää rennon hallitusti taaksepäin. Juu, ei tapahdu!

Oon päättänyt päästä eroon tästä iänikuisesta jäykkydestä ja kankeudesta. Aloitin viime viikolla kehonhuoltosessiot Kirsi Tikan kanssa. Olen ollut kerran Kirsin vetämässä joogassa, mutta tutustuttiin kunnolla toisiimme nyt alkuvuodesta, kun satuttiin samalle surffi & joogaretriitille Meksikoon. Kirsi on entinen tanssija, nykyinen joogi, ja hän lupautui kehonhuoltocoachikseni tämän kevään ajaksi. Pidettiin viime viikolla ensimmäinen sessio, jonka aikana Kirsi tutkaili mun ryhtiä, seisoma-asentoa ja liikeratoja. Briiffasin Kirsille mm. leikatun kampurajalan ja jäykän niska-hartiaseudun aiheuttamat ongelmat, jonka jälkeen Kirsi teki mulle oman kehonavausohjelman. Sen avulla olisi tarkoitus saada vetreyttä ja venyvyyttä kroppaan ennen kesää.
Kävin tänään tekemässä S.I.K.-treenin itsekseni Bristolissa, ja meinaan tehdä tuon Kirsin ohjelman vielä nyt illalla. Huomenna aamulla on meinaan balettitunti, ja oon huomannut, että samalla kun ryhti, vartalon linjaukset ja lihaskunto paranevat tanssiessa, tietyt lihakset myös kiristyvät ojentelun ja staattisten pitojen myötä entisestään… Hyvä siis vähän huoltaa kehoa salitreenin ja baletin välissä!

Että tällaista täällä tänään… Ai niin, mulla on uus hieno tukka! A.K.A Luovan ja mun oman Beauty Teamin Hanna leikkasi ja värjäsi jälleen! :D

TREENIVIIKONLOPPU IHAN JUST PULKASSA

Ollaan vietetty treeniviikonloppua eilinen ja tämä päivä. Sovittiin, että lauantaina Ode vastaa treeneistä, tänään on mun vuoro. Eilisen eka treeni oli voimailua Märskyn HOT-alueella. Ode opetti tekemään Prisoner Get Up-nousuja, Ninja Jump Tuck -hyppyjä, sumopunnerruksia ja Pike Side Jump -hyppelyitä. Ninjahypyt olivat lähes mahdottomia, ja hermo meinasi mennä. Olin tosi hyvillä fiiliksillä, kun lähdettiin treenaamaan, mutta pirskales sentään, että rupesi sapettamaan, kun en meinannut saada ruhoani nousemaan niinkuin sulavaliikkeisen ninjan kuuluisi. Myös vankinousut olivat haasteellisia, mutta ne sentään hahmotin pienen harjoittelun jälkeen. Tehtiin treeniä kiertoharjoitteluna, eli 30 s kutakin liikettä, välissä 10 s lepo. Kolme kierrosta meni hampaita kiristellen. Treenin jälkeen yritin vielä harjoitella ninjailua ilman kelloa, mutta haasteellista se on edelleen...!

Prisoner Get Up

Sumo Push Up

Pike Side Jump

Ninja Jump Tuck

Ninja peffallaan, Ketutus Maximus.

Kotona syötiin tukeva lohilounas, ja sen jälkeen loikoiltiin sohvalla Sherlock Holmesia katsellen. Iltatreeni tehtiin tuossa ihan lähellä Johanneksen kentällä. Mukaan lähti pari kahvakuulaa (mulle 8kg, Ode huiteli menemään 24 kg:n jöllikällä) ja Casallin juoksuvarjo. Sain tuon vempeleen viime vuonna joululahjaksin, mutten ollut vielä päässyt testailemaan sitä.

Iltatreeni meni näin: 30 m sprintti, 5 x burpee, 30 m sprintti, 10 x kahvakuulaheilautus. 5 kierrosta näitä meni alle kymmeneen minuuttiin, eli todellinen tehotreeni iltapuhteeksi! Vetäisin omat juoksupyrhdykseni varjon kanssa, ja tykkäsin tosi paljon. Voi että, miten mahtava väline! Oli hullu fiilis pinkoa niin kovaa, kuin kehosta irtosi, mutta edetä ikäänkuin hidastetussa filmissä. Samalla nousi tietenkin taistelutahto, etteivät varjot tipahtaneet liian hitaan etenemisen takia maahan. Hyvä treeni, todettiin, että voisi vaikka joka ilta tai aamu käydä tekemässä. Kenties treeniin voisi vielä lisätä jonkun palikan, esim. boksihypyt, tms.

Kotona odotteli kukkapurkissa jäähdytetty raakasuklaakakku, jonka tekemistä kokeilin eilen ekaa kertaa itse! Innostus lähti päälle viime kuussa, kun käytiin kaverin kanssa viettämässä Villa Mandalassa detox-päivää. Siellä paakaroitiin tätä, ja mukaan saatiin Suvi Tikamon herkullinen resepti. Ihana iltapala! :)

Tämän päivän treenailut on olleet mun vastuulla. Eilisen jäljiltä se pirun akillesjänne vihoitteli taas hieman, ja vasen polvi tuntuu hiukan aralta. (Syytän ninjahyppyjä!) Tästä huolimatta lähdettiin ennen puoltapäivää pyöräilemään kohti Malminkartanon huippua, eli samaa jätemäkeä, missä treenailtiin myös Monnan kanssa loppukesästä. 13 km:n pyöräilyn jälkeen oli siis luvassa porrastreeniä niin, että hiki lensi! Oli aikamoinen ruuhka jätemäellä. Kannattaa valita joku muu päivä kuin sunnuntai, jos meinaa saada treenattua kapeissa portaissa kunnolla.

Treenin päälle syötiin mukaan pakatut välipalarahkat ja banskut, ja nautittiin lämpimästä teestä syysmaisemia ihaillen. Takaisin poljettiin rauhalliseen tahtiin.

NYT koittaa lähtö tämän treeniviikonlopun viimeiseen koitokseen, joka on venyttelytunti Motivuksessa. Ajattelin, että tekee meille molemmille taatusti hyvää saada lihaksiin vähän pituutta eilisen voimailun, ja tämän päivän aerobisten rääkkien päätteeksi. Ja sitten saunaan, ah! :) Lounaaksi syötiin herkullista sosekeittoa (porkkana-bataatti-keltainen kesäkurpitsa) ja illalliseksi on luvassa paistia.  Sitten täytyykin liimautua telkkarin ääreen heti seitsemän uutisten jälkeen! Tanssii tähtien kanssa-livelähetykset nimittäin alkavat, ja siellä on parikin tuttua kisaamassa!

Laihisraivarit liputtaa täysillä TTK-Team Anne & Markon puolesta!!!

HIKITREENI KUMITRIKOISSA, JA MUITA TARINOITA TIISTAI-ILTAAN

Olen niin iloinen, että pääsin tänään treenaamaan Monnan kanssa!!! Aika lailla nimittäin tuntuu kropassa ja myös päässä erilaisina jumituksina tuo viime viikon hektisyys. Ja sehän siis edelleen jatkuu… Juoksin pää kolmantena jalkana Märskyyn treeneihin ilman mitään urkkakamppeita, en nimittäin ehtinyt palaverien välissä kotiin käymään! Onneksi olin laittanut aamulla jalkaan trikoot ja kollarin alle hihattoman topin. Niissä sitten vetelin menemään, ja tietenkin paljasjaloin, koska mukanani ei myöskään ollut lenkkareita. Näppäränä tyttönä kiepautin tukan treenin ajaksi ponnarille hopeisella joustavalla rannekorulla! Kuumassa ja kosteassa uimahalli-ilmassa kyllä lensi hiki, nimittäin jalassani oli kumipinnoitetut American Apparellin trikoot! ;) EDIT: Treenattiin siis Cross Fit-alueella, en sentään uinut kumipöksyissäni! :D

Photo via Americanapparel.eu

Treenin jälkeen nähtiin Oskarin kanssa kaupungilla. Ensin oli tarkoitus käydä kaupassa, ja tehdä ruokaa kotona, mutta nälkä olikin pitkän palaveripäivän + tiukan hikoilun jälkeen sen verran kova, että päädyttiin ravintolaan syömään. Herkuttelin vihersalaatilla, jossa oli pinjansiemeniä sekä loimulohella, korvasienillä ja vihreällä parsalla, mums! Masut täynnä lähdettiin hakemaan Stockan kantistarjouksessa ollutta kahvimyllyä. Se on oikein sähkökäyttöinen, enpähän enää aamutoilaile, ja jauha kahveja ajatuksissani lattialle, kuten taannoin! ;) Käsikäyttöinen siirtyy työhuoneelle.

Sateinen ilma oli jotenkin ihanan romanttinen, ja päätettiin istahtaa höpöttelemään ja katselemaan kadun vilinää teekupposen & MUSTIKKAMUFFINSIN äärelle Starbucksiin. Antauduin, mums, mums! :D Pistelin poskeen puolikkaan muffarin. Vähän jännitän, että näinköhän lähtee taas lapasesta tämä herkuttelu. Niin olin ajatellut pitää nollalinjaa tämän viikon, mutta kyllä ne viime viikon aikana nautitut sokerinmuruset jäivät kutittelemaan kielenkantaa. Otan tämän kohtuudella herkuttelun nyt omana hlökohtaisena tieteellisenä tutkimuksena. Tarkkailen mitä painokäyräni ja vyötärönseutuni sanovat, voisinkohan sittenkin oppia harkittuun ja HALLITTUUN herkutteluun? Toistaiseksi olen itseni suhteen vielä skeptinen, mutta annan tsäänssille mahdollisuuden.

Mitäs muuta? No sitä, että viime viikon pitkistä seisomissessioista ja luultavasti tämän + eilisen päivän platform-lenkkareissa juoksntelusta johtuen oikea akillesjänteeni on kipeytynyt ja turvonnut. Olen syntynyt kampurajalkana. Oikean jalan akillesjänne leikattiin ja nilkka oikaistiin ollessani kahden viikon ikäinen. Vamma ei ole koskaan häirinnyt elämääni muuten, paitsi että oikea jalkani on kokoa pienempi ja pohje puolet kapeampi kuin vasemmassa jalassa, oikeassa jalkapohjassa ei ole juurikaan kaarta ja akillesjänne on kireä. Viimeksimainittu on haitannut ainoastaan mm. balettiharrastuksessa ja treenissä esim. kyykyissä, jalkapohja kun ei pysy maassa. Jalkapohjan kaarettomuus (+ se kireä akillesjänne ja vasenta numeroa pienempi jalka) vaikeuttavat myös koroilla kävelyä.

Viime vuosina olen joutunut olemaan tosi tarkka työkenkieni kanssa. Painelin koko viime viikon menemään Addun Fluxeissani, jotka totesin mainioiksi menopeleiksi pitkinä päivinä kovalla lattialla viime kevään Hair Bible -kiertueella. Silti tuo oikean jalan akillesjänne on nyt jotenkin tosi herkkä ja myös vähän turvonnut. Huomenna aamulla olisi vihdoin balettitunti, jonne haluaisin ihan ehdottomasti päästä. En ole nimittäin päässyt kolmeen viikkoon ojentelemaan, ja nyt olisi pitkästä aikaa mahdollisuus mennä! Täytyypä siis tutkailla aamulla mikä on tilanne jalan kanssa. Lähetänkin nyt Universumiin nöyrän pyynnön, että turvotus laskisi, eikä jalka olisi liian arka treenille. 

Tiukka päivä on huomenna tulossa, herätys sen takia jo 5.30, kääk! Mutta I will make it. Tein itselleni oikein lukujärjestyksen, että monelta/missä pitää olla ja mitä tekemässä, ettei sekoa pää! ;)

Nyt hyvää yötä, kuullaan taas pian!

HIKISTÄ VESIJUOKSUA

Kokeilin eilen ensimmäistä kertaa vesijuoksua oikein sillä lailla treenimielessä! Olen käynyt aiemmin pari kertaa juoruilemassa ja muka kuntoilemassa vesijuosten kaverin kanssa, mutta nuo lönköttelyt ovat kyllä olleet kaukana Monnan eilen vetämästä hikitreenistä! Aloitettiin ihan alkeista, eli käytiin tekniikka-asioita läpi. Äitini oli mukana treenaamassa, sillä hän on haaveillut vesijuoksun aloittamisesta, muttei ole rohjennut kokeilemaan. Sarkiman rouvat siis kauhoivat Mäkelärinteen uintikeskuksessa menemään yhteisvoimin! :D

Photo via BrianWonders.com

Haastavinta oli pysyä pystyasennossa, juoksuvyö kun tuppaa nostamaan peppua kohti pintaa. Myös jalkojen polkeminen laajalla kaarella vaati todellista keskittymistä. Kokeiltiin erilaisia etenemisvaihtoehtoja. Välillä kauhottiin ja poljettiin, sitten mentiin matkaa pelkkien jalkojen voimalla, kädet paikallaan, ja päinvastoin. Haastavinta oli etenemisen hitaus, varsinkin silloin, kun ei käytetty käsiä. Tuntui, ettei vedessä pääse mihinkään, ja turhautuminen oli lähellä. Sain itseni psyykattua keskittymään ajattelemalla: "Ei se päämäärä, vaan itse matka." Keskityin siis tekniikkaan, ja yritin ihan tosissani haastaa kroppaani kokonaisvaltaiseen työskentelyyn. Saatiin myös vetää pari spurttikisaa mamman kanssa "tikkaustekniikalla" jalat alhaalla polskien, kädet kylkien vieressä. Kaikki neljä raajaa tekivät pikkiriikkisen pientä liikettä vimmattua vauhtia! Hitto, että sydän hakkasi ja reidet polttivat. Äiti päihitti mut ensimmäisellä kierroksella mennentullen, mutta Sarkima nuorempi ampaisikin päätyseinään toisella vedolla ekana! Tasapeli. ;)
Tämän jälkeen mamma lähti puhaltelemaan, mutta mulle laitettiin vielä kauhomisräpylät käsiin, ja jatkettiin Monnan kanssa treeniä. Räpylöillä kauhominen teki tosi hyvää lavoille, rinta- ja käsilihaksille + koko kesän juntturassa olleelle olkapääälleni. Loppuun oli vielä vesivatsalihasrääkki jalat uima-altaan seinää vasten U-V-ja W-kirjaimia piirrellen. Olin ihan naatti noustessani altaasta! Sen verran kuitenkin innostuin, että meinaan mennä tänäänkin altaaseen Monnan lihaskuntotreenin jälkeen. Aion myös hankkia ne räpylät!

MITTANAUHA PALJASTI TOTUUDEN

Olen parin viime viikon aikana tuskaillut nousevan painokäyrän kanssa. Olen tiennyt liikkuvani riittävästi ja syöväni suht oikein, silti vaaka on näyttänyt maanantaiaamujen punnituksissa ihan muuta kuin pitäisi. Nousevaan painokäyrään ovat vaikuttaneet varmasti ainakin nämä syyt:

- kuumat kelit
* nesteiden kertyminen

- runsaan liikunnan ilmestyminen elämääni
* kroppa "pitää kiinni" vararavinnosta
* lihasmassa on lisääntynyt

Nyt olen jumppakärpästellyt peräti 8-9 h viikossa kahden viikon ajan. Sitä ennen totuttelin pikkuhiljaa liikunnan lisääntymiseen juoksemalla, pyöräilemällä, hyppimällä trampoliinilla ja puistozumbailemalla n. 3-4 h/ viikko. Keho alkaa toivottavasti vähitellen tottumaan uudistuneeseen ruokavalioon, herkuttomuuteen, ja ennenkaikkea lisääntyneeseen liikunnan määrään. Ainakin tämän aamun painolukema antoi osviittaa siitä, että ainakaan kroppa ei enää pidä itsepäisesti kiinni niistä ylimääräisistä kiloista! Vaikka kiloluku onkin ollut nousujohteinen parin viikon ajan, en ole ottanut ruuhkaa. Olen tuntenut liikunnan ja ruokavalion positiivisen vaikutuksen kropassani, ja eilen ensimmäistä kertaa huomasin pari näkyvää/tuntuvaa muutosta:

- pyöräilykypärän leukahihna on kuin onkin liian löysä, jouduin kiristämään sitä
- juoksuvyö, jossa kannan pitkillä lenkeillä mukana pieniä vesipulloja, tipahti lenkille lähtiessäni peffan päälle, jouduin kiristämään sitäkin
- viimeksi alkukesästä pitämäni housut tuntuivat reisistä ihmeellisen ilmavilta

Mittailin itseni useasta kohtaa n. kuukausi sitten tavoitevaatelaatikkoinvistä tehdessäni. Kirjasin nuo lukemat silloin ylös, ja otin eilen illalla uuden mittaustuokion. Meinasin lentää selälleni!!! :D 

Mittasin itseni tuolloin kesälomani alkupuolella oikein kolmesta kohtaa vatsan seudulta, niin tynnyrimäinen oloni oli.  2 = alimpien kylkiluiden alapuolelta, 3 = navan päältä ja 4 = masun pulleimmalta, eli "oman elämäni vyölaukun" kohdalta. Alkoholin, vaalean leivän, pastan ja herkkujen pois jättäminen on vienyt 8,5-10 cm:n verran turvotusta keskivartalostani, MAHTAVAA!!! Alakropassa on tapahtunut vähemmän, reisien yhteisympärysmitasta (6) on lähtenyt 4 cm, pepun pyöreimmästä kohdasta (5) ainoastaan 1,5 cm.
Otan mitat seuraavan kerran 10.9. Tiedän, että ero eilen otettuihin mittoihin ei tule olemaan näin dramaattinen, sillä turvotussentit ovat jo lähteneet.

Näyttipä vaaka siis mitä tahansa, mittanauha ja päälle soljahtavat vaatteet kertovat sen lopullisen totuuden! :) Ja hei, hauiksen ympärysmitta oli kasvanut 1,3 cm! ;) Voimanainen.

Tässä vielä kuva tämän päivän PT-treeneistä Monnan kanssa. Tehtiin mm. päälläseisontaa yhdistettynä keskivartalon hallintaa vahvistaviin jalanojennuksiin. Rankkaa oli. Varsinkin asennosta hitaasti pois laskeutuminen sai syvät (toistaiseksi vielä lähes olemattomat) vatsalihakset nitisemään ja vinkumaan. Oma alastuloni ei ehkä ollut se kaikista sulavin! ;)

Nyt unille, viime yö meni nimittäin superkuuta valvoessa… :)

PORRASTREENIT JÄTEMÄELLÄ

Aaaaaah, vihdoin kotona! Sykemittariin kertyi tänään treeniaikaa peräti neljä tuntia!!! Kun tänään heräsin, en todellakaan suunnitellut vetäväni tällaista maratonitreenipäivää, mutta maailma päätti toisin… Aamu alkoi työkeikalla, laitoin Kristiina Komulaisen nätiksi kuvauksiin. Toimittaja haastatteli Kristiinaa  urheilu- ja hyvinvointiasioista samalla kun puuhasin meikin ja hiusten parissa. Oli tosi inspiroivaa kuulla tarinoita erilaisista urheiluharrastuksista, endorfiinista, oikeasta ruoasta ja riittävästä unesta. Jos eilinen treenikaverini Akira nimitti itseään elämäntapahikoilijaksi, niin samaan koppaan menee kyllä myös Komulainen! Kerron, kun juttu on ulkona, niin pääsette lukemaan itse mitä kaikkea neito on sporttaillut menemään.

K. Komulainen kauniina as always. 

Puolenpäivän aikaan tulin kotiin syömään maanantailta yli jäänyttä herkkuruokaa, eli lampaan kruunukyljyksiä, pari perunaa ja kanttarelli-sipulisötkötystä. (Aamiaiseksi olin nauttinut chia-puuroa pensasmustikoilla ja raejusstolla, ja kuvauksissa pupelsin omppua!) Lounaan jälkeen pikku huili, ja sitten olikin aika lähteä polkemaan kohti Helsingin korkeinta kohtaa, eli keskimäärin 90 m korkuista jätemäkeä, Malminkartanon huippua. Luvassa oli porrasrääkki PT:ni Monnan johdolla! 

PT Pursiainen & potilas Sarkima. :)

Tehtiin erilaisia portaidennousuharjoituksia, tasailtiin välissä sykettä, ja sitten mentiin taas. Ainoastaan kerran jouduin kipuamaan kaikki 426 askelmaa aivan huipulle saakka. Kuuma ilma nosti sykkeitä aika lailla, mutta silti tunnin treeni meni yllättävän nopeasti. Välillä portaissa oli kunnon ruuhka, kun Ansku Bergströmin luotsaama nuorisolauma treenasi samaan aikaan kanssani. Treenien loppuvaiheessa portaisiin saatiin myös äijäenergiaa, ja yksi koiran kanssa treenaavaa rouva. :) Mitattiin muuten mun maksimisyke, joka on tällä päivämäärällä 183. Meinaan mitata huomenna aamulla myös leposykkeeni, saa nähdä kuinka nuo kehittyvät kunnon kasvaessa.

Ei ihan paras idea lähteä työntämään pyörää lähes pystysuoraa hiekkamäkeä. No, tulipahan tehtyä käsitreeni!

Treenin jälkeen päätin vielä  taluttaa pyörän ylös huipulle, ja tehdä siellä kunnon venyttelyt. Hah, helpommin sanottu kuin tehty. Jätemäen päälle johtava tie olikin yllättävän jyrkkä. Olisi sinne ollut loivempikin reitti, mutta tajusin sen vasta puolessavälissä matkaa. Maisemat ja vilvoittava tuuli kuitenkin palkitsivat tuon vaivannäön.

Ah.

Päädyin viettämään melkein tunnin ihaillen kaunista kotikaupunkiani. Oli jotenkin rauhoittavaa katsella joka ilmansuuntaan jatkuvaa vihreyttä, ja tietenkin horisontissa siintävää rakasta Helsingin keskustaa! Bansku maistui ja luureissa soi Röyksopin Senior-levy.

Suosittelen kiipeämään Malminkartanon Huipulle. Ellei kunnon, niin maisemien takia!

Malminkartanosta on, tai siis olisi ollut suht lyhyt matka vanhemmilleni, paitsi että eksyin. Alkumatka meni hyvin, mutta jossain vaiheessa valitsin väärän pyörätien, ja päädyin pyörimään puolukkana Paloheinään. Vai olikohan se Pakilaa…? En ole enää varma. Joka tapauksessa yhden pirullisen tietyön ja kiertoreittien takia olin ihan varma, etten koskaan pääse sieltä omakotitaloalueelta pois. Soitin jo hätäpuhelun Oskarillekin…

Ööö, missä mä oon?

No ei se hätäpuhelu ollut, kiukuttelupuhelu ennemminkin. Lopulta sain luovittua itseni takaisin reitilleni. Olin niin helpottunut, kun näin edessäni tutut Haltialan pellot. Tiesin, etten voisi enää eksyä! Laitoin vanhoja klubisoundeja kierrättävän biisin soimaan, ja lähdin polkemaan uudella innolla. Vauhtiani lisäsi edestä päin lähestyvä uhkaava musta pilvimassa. Mutta ei koskaan ole niin kiire, ettei ehdi ottamaan taidekuvaa! :)

Kuin Maissilapset-elokuvasta, paitsi että kyseessä on vehnä.

Noin kaksi minuuttia tämän kuvan ottamisen jälkeen vettä tuli kuin aisaa ja taivaankannelta kuului uhkaavaa jylinää. Poljin täysillä, mutta kastuin silti läpimäräksi. Se ei sinänsä haitannut, vilvoittava sade tuntui ihanalta monen tunnin hikoilun jälkeen!
Loppu hyvin, kaikki hyvin. Pääsin äidin ja isin luo lämpimään suihkuun ja valmiiseen ruokapöytään!

Tässä vielä tämän päivän Laihisraivarointiliikunnat:

Pyöräily Hki keskusta - Malminkartano 55 min (13 km), keskivauhti 4 min 14 s/km
Porrastreeni jätemäellä 60 min
Pyörän työntö jätemäen huipulle 10 min
Venyttely (ja hengittely) 50 min
Pyöräily Malminkartano - vanhempien koti 75 min (kiertotietä 15,9 km), keskivauhti 4 min 42 s/km

Kulutetut kalorit sykemittarista: 1736 kcal.  JAIKS!!!

Ehdin muuten tuossa "pienen" pyörälenkkini aikana antaa haastattelun Me Naisten nettiin, käykäähän lukemassa mistä tietää, että ripsari on aika laittaa vaihtoon! ;)

NYRKIT HEILUIVAT KOFFIN PUISTOSSA

Helle se vaan jatkuu Helsingissä, huhhuh… Tänään on ollut työteliäs päivä. Ensin oli aamulla officehommia koneen ääressä, ja loppupäivä tukkavideoiden kuvailua. Äsken palasin juuri Koffin puistosta, missä olin pitkästä aikaa potkimassa ja lyömässä. Pehmusteita, tottakai! :) Olen aikanaan harrastanut potkunyrkkeilyä, ja sovittiin viime viikolla vanhan lukiokaverini kanssa kyseiseen lajiin perustuvat treenit tälle iltapäivälle. Akira on todellinen ikiliikkuja, oli jo lukiossa! "Elämäntapahikoilija" on hänen oma määritelmänsä. Niinpä tartuin heti tilaisuuteen, kun hän ehdotti yhteistreenejä puistoon.

OM-BUJAKA!

Kun päästiin paikalle, todettiin, että iltapäivässä tulee olemaan vahva Yin –Yang -asetelma. Samaan aikaan meidän vieressä nurmikolla oli nimittäin yli 200 joogia! EDIT: n. 400 joogia!!! Satu Tuomela veti ilmaista puistojoogaa auringonpaisteessa, ja me siiinä sulassa sovussa mätkittiin menemään Yang-energioita varjon puolella. Aloiteltiin lyöntitreeneillä siinä joogaajien kyljessä, mutta todettiin, että on syytä antaa takariviläisille rauhaa ja ottaa vähän etäisyyttä… Sen verran kova mäiske potkuista meinaan kuului!

Yang-soturinaiset Akira & Marsu

Raivokasta potkimista, I like!

Sykemittari näytti reilun tunnin mittaisen treenin päätteeksi kulutukseksi 695 kcal, tehokasta siis! Olen viimeksi käynyt kickboxingtreeneissä muistaakseni vuonna 1997, joten hieman jännitti kuinka muistan tekniikkaa. Ihan hyvin se kuitenkin sujui, kun päästiin vauhtiin. Tästä treenistä on tulossa lisää matskua lähitulevaisuudessa, stay tuned!

Päivän ruokailuista sen verran, että aamu alkoi jälleen munakkaalla ja mustalla kahvilla. Söin myös raejuustopurkin jämät yhdistettynä kouralliseen pensasmustikoita. Lounaaksi hain Sis. Delin salaattibuffasta melkein puoli kiloa ihania vegeherkkuja. Oli kikherneitä, bataattia, buguria, ja vaikka mitä kaikkea! Nälkä on pysynyt poissa tähän saakka. Äskeisen treenin jälkeen söin kyllä nektariinin, ja nyt ennen illallista nappaan vähän rahkaa ja mysliä + viimeiset jääkaapissa olevat pensasmustikat. Sen jälkeen vien Oden syömään!!! Raukan nimittäin piti päästä kesälomalle jo eilen, mutta kirjaprojekti jota hän työstää, venyy yhä vaan edelleen, ja vapaus koittaa vasta huomenna iltapäivällä. Tiedän, että Suureen Suunnitelmaani kuuluu EI! ulkonayömiselle. Tänään haluan kuitenkin palkita urhean uurastajan kivalla dinnerihetkellä Strindbergillä. Siellä on loistava ruokalista, joka sisältää myös mainioita salaatteja. En siis aio tinkiä omasta ruokavaliostani!

Huomiseen! :)