keskiviikko 24. syyskuuta 2014

TAVOITEVAATTEITA JA -AATTEITA

Hah, jälleen hassunhauska sanaleikki otsikossa! ;) Noniin, asiaan, eli niinhän siinä kävi, että toissailtana hain Tavoitevaatelaatikko 1:n kellarista, ja alkoi sen sortin sovitusshow! :) Tässä pikaraportti laatikon uumenista takaisin vaatekaappiini päässeistä vaatteista: 

-1/3 farkuista
- 4/6 housuista
- 3/4 haalariasusta
- 11/12 mekosta (yksi oli käynyt isoksi.)
- 0/1 hame
- 1 shortsit
- 2 toppia
- 2 paitaa

Tommy Hilfigherin shortsit mahtuivat, istuivat ja NÄYTTIVÄT HYVÄLTÄ! 
Ai kamala mikä määrä mulla on mekkoja, ja seuraavissa laatikoissa taitaa olla lisää!  Yksi mekoista oli käynyt isoksi, joten sitä täytyy vähän kuroa. Muut näyttivät oikein hyvältä, me happy! Ainoastaan kahdet farkut, kahdet housut, yksi mekko ja yksi hame siirtyivät seuraavaan tavoitevaatelaatikkoon. Nuokin kaikki olivat hilkulla. Sen verran olivat kuitenkin vyötäröltä, pepun päältä ja/tai reisistä piukeat, että tiedän viihtyväni ne päällä paremmin, kun muutama sentti vielä lähtee.

Kuva eiliseltä Lumene Pop-up kulmabaarista. Päälläni Make Up Biblen julkkareihin kolme vuotta sitten hankittu tähtimekko, jota en ole koskaan pitänyt ilman Spanxeja. Eilen pidin!!!
Teen "keisarinnan uusista vaatteista" ensi viikonloppuna oman kuvapostauksensa. Aarrearkusta vaaterekeilleni nimittäin pääsi todellisia helmiä, jotka haluan esitellä teille! Näistä mainittakoon mm. 10 vuotta sitten Lontoosta ostamani flanelliset grunge-ruutupökät, edellisen kerran viisi vuotta sitten pitämäni maailman kaunein nude-värinen paitapusero, ja nerokkaasti leikattu halpa, mutta kalliin näköinen mekko! :)

10.7. kirjattuja mittoja & mietintöjä.
Maanantai-illan sovittelusessioni oli varsin tunteikas. Erosin suuresta osasta vaatteitani 10.7. haikein mielin. Tuolloin sovitin jokaisen omistamani vaatekappalleen, lajittelin liian pienet kolmeen eri laatikkoon ja vein laatikot kellariin. Osa ensimmäisen tavoitelaatikon vaatekappaleista mahtui kyllä päälleni tuolloin heinäkuussa, mutta näytin niissä ylitursuavalta siskonmakkaralta. Muistan seisoneeni eteisen peilin edessä ja pidätelleeni itkua (taisin kyllä vähän tirauttaa)! Pettymys, suuttumus ja itseinho pyrkivät nousemaan pintaan, mutta tein lujasti töitä, jotta sain pidettyä tunteeni kurissa, ja jatkoin kylmän rauhallisesti lajittelua. Tein 1.7. tänne Laihisraivareihin postauksen pitkän tauon jälkeen. Kerroin siinä, kuinka olin aloittamassa viiden viikon mittaista kesälomaani, ja kuinka olin mietiskellyt. Olin palastellut alkuvuotta, ja aloittanut itseni kohtaamista, ja löytämistä. Kirjoitin:  

On sellainen olo, että olen saanut vainun jostain mielenkiintoisesta, ja olen menossa vahvasti sitä kohti. Mitä se on ja mihin se liittyy, sitä en osaa vielä sanoa. Mielessä on aavistus, mutten tohdi puhua vielä mitään ääneen, ennenkuin olen tutkinut näitä päivä päivältä vahvistuvia signaaleja hieman tarkemmin. Sille aion pyhittää koko heinäkuun. Itseni kanssa keskustelulle, ajatusten pyörittelylle ja saaamani vainun vahvistamiselle.

Tämä mystinen, ihana tunne jatkui koko lomani ajan, ja antoi puhtia tarttua Laihisraivareihin ihan tosissani. Tunnne jatkuu edelleen, ja tuo vainu, jonka sain kesällä, vahvistuu entisestään nyt kun olen seurannut sitä jo 12 viikon ajan. Kirjoitin tuolloin 1.7. myös:

Seisoin tänään alasti peilin edessä ja katselin muhkeutuneita muotojani. Ajattelin, että jaahas, näin on taas käynyt. Sen jälkeen katsoin kasvojani, ja totesin, että olenpa kaunis. On ihanaa voida sanoa ääneen omalle peilikuvalle olevansa kaunis. Tutkailin kylkieni kurveja ja hengittelin rauhassa. Päälimmäisenä mielessäni oli ajatus: rakastan. Rakastan itseäni niin paljon, että se miltä kehoni näyttää, ei tunnu ahdistavalta.

Sovitin maanantaina COS:lla koon 38 vyötärömallisia housuja, ja ne olivat ISOT!!! :D
Nuo ajatuksensiemenet mielessäni pakkasin siis kesällä vaatteita tavoitelaatikoihin, ja sain pidettyä negatiiviset tuntemukset kurissa. En antanut itseinhon ja -säälin nousta pintaan, vaan hymyilin harmistuksesta huolimatta omalle peilikuvalleni. Tiesin, ettei mene kauankaan, kun voin ottaa pois pakkaamani vaatteet jälleen esiin, ja iloita siitä, että ne istuvat ja näyttävät upeilta päälläni. 

Tuo päivä koitti siis maanantaina, ja nyt rupesi taas itkettämään……………………………….! :) Ystävät ja tutut ovat kysyneet hoikistuneen ja piristyneen olemukseni salaisuutta ja hyviä laihdutusvinkkejä, joita voisivat ottaa itsekin käyttöön. Tässä se nyt sitten tulee, paljastan suuren Laihisraivarit-salaisuuteni:

- Asetan tavoitteen ja teen aikataulun. 
- Tiedän mistä saan voimaa. 
- Tiedostan mikä saa kehoni ja mieleni voimaan huonosti, ja pysyn poissa niiden läheltä. 
- Olen rohkea ja periksiantamaton. 
- Haastan itseni kokeilemaan rajojani. 
- Olen armollinen, mutta päämäärätietoinen. 


Ymmärrän ja kunnioitan itseäni. 
Kuuntelen itseäni. 
Uskallan kohdata itseni. 
Rakastan itseäni.

Tämän jälkeen ulkomuodon muuttuminen alkaa tapahtua ikäänkuin sivutuotteena, uskokaa pois!


Photobucket

8 kommenttia:

  1. Hienoa, onneksi olkoon!! Toi on niin totta mitä kirjoitat! Mä oon ollut kova mittailemaan itseäni, kunnes muutama viikko sitten tajusin että mitäh, mähän olen kaunis! Tärkeintä on rakastaa itseämme ja sitä myötä kaikki elämässä loksahtelee paikoilleen. Mä lopetin itteni tarkkailun ja mittaamisen ja sallin itseni syödä mitä vaan (miltä tuntuu että mitä keho tarvii) ja oon silti laihtunut. En oo laihtunu niin paljon kuin määrätietoisella tavoiteasettelulla, mutta mulle tämmönen vapaampi tapa tuntuu toimivan nyt (ja olen normaalipainoinen, joten ei tässä isoja pudotuksia voi tehdäkään). Kunpa kaikki naiset (ja miehetkin) rakastaisivat itseään enemmän ja tajuaisi mikä kauneus ja voima heissä on. :) T. Hurahtanut hörhö :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Hurahtanut! :) Loksahtelu tuntuu hyvältä, eikö totta.

      Poista
  2. Näytät aivan upealle!! Me ihmiset ollaan kyllä niin erilaisia. Itse olen 175 cm, paino about 60 kg ja en mielestäni eroa sun ulkomuodosta millään lailla. Missä ne sun kilot muka on?!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Dear anonyymi, mun ylimääräiset kilot istuu ympäri kroppaa, mutta erityisesti reisissä & lanteilla + keskivartalossa. Kyllä sitä ylimääräistä edelleen vaan on, mutta pikkuhiljaa sulattelen ja kiinteytän! :D

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Kiitos Pingu, eteen- ja ylöspäin!!! :)

      Poista
  4. Upeaa! Ja ihanaa, kun löysin blogisi jälleen vuosien jälkeen. Matkaa on mulla ja se matka alkoi NYT. 160 cm ja n. 72kg. Menen vaakaan, kun on edes hiukan kevyempi olo.
    T. Elovena

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, moikka Elovena! Hyvää matkaa!!! :) Vaakaan ehtii kyllä. ;)

      Poista