 |
| Illustration by Holly Main: http://hmainillustrations.blogspot.fi |
Noniin, en ihan päässyt tavoitteeseen, vaaka näyttää 62,1 kg. -300 g pudotusta viime viikon maanantaista, mutta hieman olen jäljessä aikataulustani. Tämän päivän tavoitepaino, ja tavoitevaatelaatikon 1 avauskoodi olisi ollut numero 61,5. Eipä sen väliä, tällä viikolla laitan uuden vaihteen silmään, ja ensi viikolla tuo laatikko saa luvan avautua luvulla 61! Tarkoittaa siis sitä, että 1,1 kg pitäisi painon tippua viikon aikana. Milläs meinaan sen tehdä? No se on yksinkertaista: palaan takaisin täysherkuttomuuteen, jätän iltasyömisinäni sillointällöin vetämäni kauraleivät popsimatta, juon riittävästi vettä, en juo pisaraakaan alkoholia ja pidän säännöllistä ja järkevää ruokailurytmiä yllä. Nuo kaikki ovat olleet vähän niin ja näin parin viime viikon aikana, joten ei mikään ihme, ettei paino ole pudonnut suunnittelemassani aikatulussa.
Sitten tietenkin se liikunta. Viime viikon urkkailut menivät näin:
Ti: 1h PT-treeniä Monnan kanssa (kahvakuulaa, bosuilua, jne)
Pe: 20 min keskivartalotreeni trmapoliinilla: 100 x pepulle + ylös jaloille
Su: 55 min juoksua (7,5 km, 6,5 min/km-vauhdilla)
Suureen suunitelmaani olen kirjannut tavoitteeksi 5 h liikkaa viikossa. Se on jäänyt tosi paljon vähemmälle kahdesta syystä: kiire ja vammat. Ensin oli olkapää hajalla, sitten puutui naama kaula ja naama! Viime viikolla kipeytyi akillesjänne, ja eilen pamautin vielä polvenkin. Lähdin nimittän pinkomaan vanhempieni ja veljen perheen luokse, jonne on matkaa 15 km. Oli hyvä fiilis juosta, vaikka akillesjänne tuntuikin hieman aralta ja kipeältä. 5 km juostuani totesin, että ehkei ole viisasta rasittaa jalkaa liikaa, ja soitin Oskarille, että poimii auton kyytiin puolimatkan krouvista Vanhankaupungin koskelta. Olisin jaksanut koko matkan, mutta akillesjänteen lisäksi tunsin pientä vihlontaa oikean polven sisäsyrjässä. Niinpä kipitin vielä 2,5 km, jonka jälkeen hyppäsin autoon. Kotipihalla päätin vielä tehdä saman keskivartalotreenin, minkä olin tehnyt perjantaina. Jade-kummityttö lupautui kirittäjäksi, ja yhdessä tuumin Sarkiman tytöt suuntasivat kohti tramppaa.
 | |
|
…ja kummitäti hyppäsi. Naps! Sanoi oikea polvi, ja lämmön tunne alkoi levitä polvilumpion sisäsyrjään.
"No selvä, sitten leikitään lääkäriä, mä tutkin."
Jep… Joskus mietin, että voisin ehkä joskus miettiä! Varmaan se polvi kipuili juostessa hyvästä syystä. Joku/jotkut pienet lihakset siellä olivat valmiina venähtämään, ja komea korkeusloikkani trampoliinilla oli liikaa. Pers. Jalka on edelleen kipeä, ja nyt sillä on varsin vaikea klenkata, koska yhdessä asennossa sattuu nilkaan, toisessa polveen. Täytyy nyt seurata tätä, ja mennä näyttämään oikealle lääkärille, jos ei parissa päivässä ala helpottamaan.
Ja MONNA, jos luet tätä, niin tiedoksi, että tulen kyllä ip-treeneihin! Voidaanko tehdä joku vatsa-selkärääkki, ja antaa jalkojen huilia! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti