sunnuntai 31. tammikuuta 2016

HENGITÄ!

Jos pitäisi nimetä yksi asia, joka on 100% läsnä vain ja ainoastaan tässä nimenomasisessa hetkessä, mikä se olisi? H-E-N-G-I-T-Y-S. Tietenkin moni muukin elintoiminto, mutta ne on kaikki riippuvaisia hengityksestä. Oon lähiaikoina pohtinut hengittämistä tosi paljon... Osittain Kundaliinijoogan pranayama-harjoitusten takia, mutta myös siksi, että vasta nyt tajuan, kuinka kokonaisvaltaisesti hengittämisen uudelleenopettelu onkaan vaikuttanut muhun.

Hengitin viime huhtikuussa Kaivarin rannassa.
Aloin tietoisesti tarkkailla hengitysrytmiäni kolmisen vuotta sitten. Olin aina luullut hengittäväni ”oikeaoppisesti”, mutta erään kurssin harjoitteiden myötä oivalsin hengittäväni liian pinnallisesti. En osannut hyödyntää keuhkokapasiteetistani kuin murto-osan, happi liikkui ainoastaan keuhkojen yläosassa, eikä koskaan päässyt kunnolla palleaan asti. Tiukoissa tilanteissa hengitin entistä nopeammin, välillä tunsin haukkovani happea kuin kala kuivalla maalla. Mä myös kävelin, puhuin, söin, kirjoitin, ajoin autoa, tein kaiken nopeasti. Suhasin menemään sellaisella sykkeellä, että pois alta risut ja männynkävyt! Ja koko ajan ajattelin, että tällainen mä olen, nopee ja näppärä, ja hyvä niin!

Peltor-päikkärit. 
Ainoa keino rauhoittaa keho ja mieli on hidastaa hengitystä. That’s a fact. Koetapa keksiä joku muu, johon ei liittyisi hengityksen rauhoittaminen! ;) Alussa tahti meinasi jatkuvasti kiihtyä, ja jouduin todella keskittymään pysyäkseni rauhallisena. Kikkakolmonen tähän oli kuulosuojaimet. Peltorit päässä kuuntelin omaa hengitystäni aluksi ainakin 10 minuuttia päivässä, yleensä ennen nukahtamista. Ei kestänyt kauankaan, kun tajusin oman rauhallisen hengityksen kuuntelemisen meditatiivisen vaikutuksen, ja aloin pitää Peltsoja mukana muuallakin kuin kotona. Se oman kehon kohina...! Jestas, miten rauhoittavaa se on. Oman itsen kuuntelu, siis ihan tällainen fyysinen, vaatii aika paljon. Monelle se voi olla yhtä haastavaa, kuin esim. oman puhe- tai lauluäänen kuuleminen.
Toinen hyvä tapa harjoitella hengityksen rauhoittamista on sen pidättäminen. En nyt meinaa sellaista lapsuuden "Kuka pidättää pisimpään niin, että otsasuoni pullistuu ja naama muuttuu siniseksi"-meininkiä, vaan rauhallista kontrollin itselle ottamista. Mä oon aloittanut tällaisella hengityskiertoharjoituksella:

- sisäänhengitys 4 sekuntia
- hengityksen pidätys 4 sekuntia
- uloshengitys 4 sekuntia
(- hengityksen pidästys 4 sekuntia) 
ja sitten taas sisään 4, pidätys 4, ulos 4, (pidätys 4).........

Tätä voi tehdä ensin pari kolme minuuttia, ihan vaan kokeilla, että miltä tuntuu. Ja vähitellen sitten pidentää aikaa esim. 10-15 minuuttiin, miksei pidempäänkin jos on tottunut meditoija. Näin mä siis opettelin hengittelemään itseni nukuksiin, kun oli kova stressi, ja teen harjoitusta siis edelleen. Jos hengitys on tosi pinnallista, tuon viimeisen pidätyksen uloshengityksen jälkeen voi jättää pois. Mutta 4:n sarja on kaikista toimivin, eli kannattaa kokeilla josko pystyykin pidättämään. Ja sitten aikoja voi vähitellen pidentää. Teen itse tätä tällä hetkellä 6-8 sekunnin palikoilla, riippuu kuinka auki keuhkot on.
Tää on sellainen mun vakkarirauhoittaja, joka toimii niin ahdistuksessa, ketutuksessa, sydänsuruissa, kuin missä tahansa muussakin mutkassa! Ja kun se mieli lähtee laukkaamaan ja hengitys sen mukana, niin keskityn laskemaan mielessäni ääneen. Kokeilkaa ja kertokaa ihmeessä kokemuksia!

Heinäkuinen hengittelyhetki laiturinnokassa Repovedellä.
Mitä nää hengitysmeditaatiohetket sitten tekevät? Se, että rauhoittuu päivittäin itsensä äärelle aktivoi parasympaattisen hermoston. Sympaattinen hermosto on siis se reagoiva, nopea, TAISTELE TAI PAKENE, ja parasympaattinen hermosto taas on se rauhoittava, tasapainottava, LEPÄÄ JA SULATTELE. Aika moni meistä vetää suurimman osan päivästä ja valitettavasti myös yöstä tuolla tetsausmodessa sympaattisen hermoston puolella...! Hengityksen tietoinen hidastaminen on johtanut siihen, että olen joutunut opettelemaan itseni kuuntelua. Kun nopeat ja räjähdysherkät pinta-ajatukset saa siirrettyä taka-alalle, alkaa niiden alta kuulua kummia. Välillä tosi kummia ja vaikeita, mutta oma hengitys on just se joka ankkuroi tähän hetkeen kaikin tavoin. Ei ole mitään hätää, sinne ajatuspinnan alle voi hyvin sukeltaa, kun vaan muistaa hengittää. Kuulostaa taas jotenkin niin yksinkertaiselta, mutta mulle toi on ollut iso oppi. Hengitys pitää mut kiinni elämässä ja just tässä nimenomaisessa hetkessä. Niin kauan kun tiedostan ton, voin hyvin tutkailla niitä ajatuksia menneisyydestä ja tulevasta. Heti, kun hengitys lähtee kiihtymään, verenpaine kasvaa, sympaattinen hermosto aktivoituu, ja historian havina tai tulevaisuuden visiot alkavatkin keikuttaa venettä. Neutraali mielentila katoaa samantien, kun hengitysankkuri irtoaa. 

Hengittelyä Helsingin kattojen yllä elokuussa.
Parasta mitä hengittäminen on mulle opettanut, on se, että voin myös antaa asioiden olla. Rauhoitun, pääsen kiinni neutraaliin mielentilaan ja hetkeen. Silloin tulee parhaimmillaan tunne isosta luottamuksesta, kaikki järjestyy kyllä. Aina ei tarvitse tonkia menneisyyden pohjamutia tai tähyillä sinne tulevaisuuteen. Oon kokenut uskomattomia euforiantunteita vaan siitä, että hengittelen, kuuntelen sitä omaa kohinaani ja annan ajatusten lipua niihin tarttumatta. Välillä on tuntunut kuinka harteilta lähtee kilokaupalla turhaa painolastia näinkin yksinkertaisella keinolla.


Vauva tupsahtaa maailmaan, ryönät ulos systeemistä, keuhkot täyteen ilmaa, ja parkaisu! Ensihenkäys. Ja lopussa toisinpäin, elämä täällä päättyy siihen viimeiseen hengenvetoon. Mä en ole aiemmin ymmärtänyt hengityksen todellista ja syvintä merkitystä. Totuus on, etten vieläkään kunnolla käsitä kuinka suuren voiman kanssa olenkaan joka ikinen hetki tekemisissä. Mutta sen olen ymmärtänyt, että hengittäminen todella ON voima ja ennenkaikkea voimavara, joka meissä jokaisessa on tehdasasetuksena. Haluan oppia hyödyntämään sitä entistä paremmin sekä kunnioittaa ja vaalia sen olemassaoloa.

Tulipa hyvä ja rauhallinen olo, taidanpa mennä hengittelemään hetkeksi Peltsat korvilla! :)

Photobucket

1 kommentti:

  1. Hauskaa vappupäivää :)!

    En tiedä seuraatko vielä blogeja sivupalkkisi kautta, mutta jos seuraat, niin ajattelin tulla vinkkaamaan uuden osoitteeni :). Eli kirjoitan blogia nykyään Tehy-lehden alla. Sivupalkkiin saa päivitykset toimimaan oikein osoitteella: http://www.tehylehti.fi/fi/lehti/blogit/askeleita.xml

    VastaaPoista