KIINTEÄ AAMU

Ooh, miten ihana aamu. Oli nimittäin herätessä sellainen olo, että kroppa on jotenkin kiinteän tuntuinen… Päätin piipahtaa vaa'alla, ja JES, noin kuukauden päivät samoissa jumittanut lukema oli vihdoin notkahtanut alaspäin. Olen suhannut tavoitevaatelaatikko 1:n avaamisesta (22.9.) saakka painossa 61,2-61,9 kg, tänään lukema oli 60,7 kg. Nyt kun katson kalenteriani, niin juurikin tuolla syyskuun lopulla alkoi työrytinä, ramppasin haastatteluissa, kuvauksissa, vedin lehdistötilaisuuksia, etsin itselleni assaria, pidin luentoja, ja samaan aikaan kasasin omaa messuosastoa + suunnittelin Elle Style Awards -näytösten meikkejä. Mun työssä on hyvin tyypillistä, että hämmennän useampaa soppaa samaan aikaan, mutta tälle syksylle on kyllä sattunut sen sortin soppapadat, että! Isoja juttuja, jotka kukin on vieneet paljon aikaa ja energiaa. En valita, päin vastoin! Rakastan projekteja, ja annan mielelläni aikaani ja energiaani niille, varsinkin silloin, kun tiedän milloin ne päättyvät, ja pääsen jälleen pitämään kunnolla huolta itsestäni. Ymmärrän siis hyvin miksi kroppa on pitänyt kiloista kiinni viimeiset neljä viikkoa.

Mahduttiin Hannan kanssa molemmat näihin kittanoihin messumekkoihin, huh! ;)

Iloinen ja tyytyväinen olen siitä, ettei kiloja kuitenkaan lähtenyt kertymään, vaikka syömiset, juomiset ja treenaamiset ovat olleet syyskuun loppupuolelta epäsäännöllisyyskierteessä. Kuluneella "jumituskuukaudella" olen kokeillut herkku- ja holihanojen hölläämistä heinäkuussa alkaneen nollatoleranssin jälkeen. Se on onnistunut hyvin. En ole muuttunut herkkuhamsteriksi, eikä skumpattelusta tullut jokailtaista huvia, niinkuin aiemmin on käynyt. Olen myös iloinen siitä, etten lyönyt hanskoja naulaan, ja luovuttanut henkisesti, vaan olen ollut armollinen itselleni, ja ymmärtänyt tilanteeni haastavuuden painonpudotuksen näkökulmasta. Olen kaikesta ryminästä ja rytinästä huolimatta voinut hyvin sen tiedon avulla, että kohta helpottaa, ja pääsen takaisin rytmiin. Se on tapahtunut nyt! Laitoin alkuviikosta jälleen herkku- ja holihanat kiinni, ja vedin Monnan kanssa pitkästä aikaa oikein tehotreenin. Vaikka nyt tiedän, että pystyn herkuttelemaan kohtuudella ilman, että syöksyn syövereihin, haluan ottaa loppuvuodeksi jälleen pienen niskalenkin. Ne heinäkuussa asettamani tavoitteet ovat edelleen olemassa, ja Suuri Suunnitelma odottaa loppuunviemistä. Pieni kurinpalautus tekee hyvää. ;)

Olen kuulkaas niin lähellä välietappia 3… :) Enää ei ole kuin vajaasta kilosta kiinni, että saan avata tavoitevaatelaatikon 2, eli tuon keskimmäisen noista! Olin alunperin aikatauluttanut avaamisen toissaviikon maanantaille, mutta katsotaanpa josko pääsisin uusiin vanhoihin vaatteisiini käsiksi viikonlopun jälkeen! Tavoitteenani on siis päästä 50-alkuiseen painolukemaan! Can't wait!!!

Nyt hyppään työasuuni, ja suuntaan Helsingin Sokokselle! Siellä vietetään Hiustenhellimisviikkoa, ja ollaan Hannan kanssa pääaulassa vetämässä Remington-tapahtumaa lauantaihin saakka! Tulkaahan siis moikkaamaan.

MUS!!!

PITKÄN PÄIVÄN ILTA. KAKSI LASIA KUOHUVAA, KIITOS!

Tänään oli ihana päivä. Meillä oli Hannan kanssa ihan mieletön energia päällä. Tehtiin meikkejä, opastettiin, neuvottiin ja inspiroitiin naisia meikkaamaan… En ehtinyt edes nenänpuuterointi- tai kahvitaukoa pitämään! :) Lounasta sentään syötiin kaikessa rauhassa. Päivän parasta antia oli välitön asiakaspalaute, jonka Hanna sai meikattavana olleelta asiakkaalta halauksen ja vuolaiden kiitosten muodossa. Omaa mieltäni lämmitti erityisesti erään meikissä käyneen parikymppisen nuoren naisen äiti, joka tuli myöhemmin illalla varta vasten kiittämään, koska olin tehnyt hänen tyttärestään niin kauniin, ja samalla rohkaissut ja piristänyt tätä. Juuri tämän takia rakastan työtäni!

Pensselitäti piirtää meikkiohjetta kotiinviemiseksi!

Olin onnellinen, mutta ihan puhki kellon lähetessä seitsemää, jolloin pääsin viiden tunnin meikkausputken jälkeen ensimmäistä kertaa käymään wc:ssä! Huomasin, että skumppahammastani kolotteli oikein olan takaa. Mietin mielessäni kuinka ihanaa olisikaan istahtaa Hannan kanssa lasilliselle Helsingin Sokoksen kymppikerrokseen, ihailla alkavan syksyn pehmeää ilta-aurinkoa ja jutella päivän kuulumiset läpi. Vaikka me meikataan ja puuhataan noin puolen metrin päässä toisistamme, päivän aikana ei paljoa ehdi kyllä juoruilemaan. Kaikki huomio menee meikattaville ja opastettaville + itse huseeraan tuon lisäksi vielä tavaratalomikrofonin varressa.

Hanna ikuisti herkän hetkeni, kun tein päätöksen käydä tilaamassa kuplivat!

Soitin Odelle ja kerroin skumppakolotuksestani. Sanoin olevani huolissani, että jos nyt "petän lupaukseni" (Laihisraivarit-starttiin kuuluu NO ALCOHOL Hannan häihin, eli 13.9. saakka), niin lipsahdan samantien Dark Sidelle. Ode totesi ettei skumppalasillinen sentään mikään porttijuoma ole, ja että olen kuplivan hetkeni ilta-auringossa ansainnut! Jee, ihana aviomies tietää mitä haluan kuulla! 

Siinä ne nyt sitten on, kaksi lasia kuplivaa!

Olen viimeksi juonut viiniä kuutisen viikkoa sitten. Huh, miten nopeasti aika on mennyt, luulin meinaan, että tuosta mökkireissusta on vain kolme-neljä viikkoa…  Sen jälkeen päätin laittaa korkin kiinni, ja säästää itseni turhilta kaloreilta + turvotukselta syyskuun puolenvälin kieppeille saakka. Tänään kuitenkin tuntui vahvasti siltä, että lasillinen kuplajuomaa kruunaisi upean päivän. Niinpä suunnattiin Hannan kanssa Loisteeseen, ja kilistettiin kivalle päivälle.

Skumppavaltaistuimet.

Ensimmäinen kippis kuuteen viikkoon.

Eipä kait tästä aiheesta sen kummempaa…  En aio korkkia tämän enempää raottaa, sillä on tuntunut tosi puhdistavalta olla juomatta. Henkisesti ja fyysisesti. Toisaalta, kun tulee tällaisia ihania spessuhetkiä, niin hyvin voin kilistää. Kunhan ei mene siihen joka iltaisen "jospas tässä parit"-touhuun, mihin liian helposti tulee lipsuttua. Silloin jää helposti treenailut ja hyvin syömiset, ja pöhötyksen määrä on vakio. 

Hieno pilvi, ei niin hieno kuva… : /

Helsinki, my love. 

Hannan lähdettyä Junalle jäin vielä hetkeksi istumaan yksikseni Helsingin kattojen ylle, ja ihailemaan pilviä ja alhaalla asfalttiviidakossa rymisteleviä Taiteiden yön juhlijoita. Kotona odotti ruoka ja 1 min 40 s seinäkyykyt. Nyt nukkumaan, sillä huomenna on tiedossa aamupalaveri, ja sen päälle meikkitäti painelee taas Lancôme-tapahtumaa vetämään! Tulkaa käymään, jos kulmilla liikutte. Ollaan Hannan kanssa paikalla klo 11-19. 

#TGIF