TANSSIPÄIVÄ TAKANA

Voihan tanssipäivä! Aamu alkoi tosiaan balettitunnilla. Jännitin, ja koko aamupäivän koetin analysoida, että miksi ihmeessä… Totesin ettei syy ollutkaan se, että olisin pelännyt tanssituntia tai epäillyt asentojen, termien ja balettietiketin muistamistani. Aloitin siis ihan alkeista, joten mitään tanssitaustaa ei edes vaadita. Aikani mutusteltua noita jännitystuntemuksiani tajusin, että vatsanpohjan perhoset johtuivat silkasta epäuskosta. Olen niin kauan haaveillut balettituntien aloittamisesta, etten jotenkin vieläkään oikein meinaa uskoa tuon haaveen olevan nyt ihan oikeasti totta. Projektihamsterina taka-alalla jyskyttää aina ajatus: "Harrastan niin kauan kun pystyn/ ehdin/ jaksan…" Nyt tuota ajatusta ei olekaan, vaan sen tilalle on tullut tieto siitä, että MINÄ ITSE hallitsen aikataulujani. Koska olen yrittäjä ja vedän omaa firmaani, voin hyvin mennä keskiviikkoaamuisin balettitunneille, jos niin haluan. Toki välillä tulee esteitä, mutta periaatteessa en sovi esim. aamupalavereja keskiviikolle. Silloin on muuta menoa!

En oikein osaa edes kuvailla, kuinka ihanalta ja vapauttavalta tuo ajatus tuntuu. Otan aikaa itselleni. Annan aina töitä tehdessäni 110% itsestäni ja energiastani, joten tällaiset ihan omat hetket, joiden aikana joudun seisomaan selkä suorassa, ponnistelemaan ja katsomaan itseäni peilistä, tekevät todella hyvää.
Aamun starttaaminen omalla rakkaalla tanssihetkellä on parasta, mitä olen hetkeen tehnyt. (Monna muuten kirjoitteli tästä samasta aiheesta tänään, käykäähän lukemassa!)

Päivääni kuului myös yhden hyväntekeväisyysprojektin mainosklipin kuvaukset meillä kotona. Balettipuku yläosanani vetelin kuulkaa kameran edessä! ;) Kerron tästä hienosta ja inspiroivasta projektista lisää ennen syyskuun vaihdetta!

Äsken juuri äkistin iltapuhteeksi tämän päivän seinäkyykyt, 20 sekuntia meni onneksi nopeasti! Huomisaamun starttaan rauhallisella, vahvalla hengityksellä ja dynaamisilla liikkeillä. Arvauksia mitä meinaan mennä tekemään…?! EDIT: Enpä startannut, vaan tuhisin sängynpohjalla 8.15 saakka! ;)

Hyvää yötä, huomiseen.

ENSIMMÄINEN BALETTITUNTI SINCE 1987

Iik, tänään se tapahtuu… Sujautan balettitossut jalkaani 27 vuoden tauon jälkeen! Jestas… En nuorempana ehtinyt (lue: jaksanut) tanssia klassista balettia kovinkaan monta vuotta, sen verran kurinalaista hommaa se oli.

Menossa ensimmäiselle balettitunnille, vuosi on 1985.

Meillä on vahva sukuvietti balettiin. Mummoni nimittäin tanssi aikanaan Suomen kansallisoopperan baletissa solistina. Sotavuosina hän kävi esiintymässä sotilaille rintamalla, ja kiersi myöhemmin esiintymässä erilaisissa tanssiryhmissä myös ravintoloissa ja yökerhoissa. 50-luvun alussa hän perusti oman balettikoulun. Myös äitini harrasti nuorena ahkerasti balettia ja toki muitakin tanssilajeja. Äiti myös opetti pieniä ballerinoja mummon koulussa!

Mummoni (oikealla) ja Dolly.

Äiti taiteilijan ikuistamana 60-luvulla.

Muistan hyvin, kuinka mummo saattoi pinota läjän kirjoja pienen pääni päälle, ja laittaa kävelemään ympäri asuntoaan selkä suorassa ja nilkat ojennettuina. Kirjapino ei tietenkään saanut kaatua! Kun oikein yllytin, mummo saattoi antaa näytteen Pienten joutsenten tanssista, osaan vieläkin jotenkuten lyhyen pätkän siitä! Mutta tosiaan, balettikärpänen ei puraissut silloin aikanaan. Omaan tanssiharrastusrepertoaariini on kuulunut jazz-tanssi, flamenco, afro, dance hall reggae, voguing, hip hop ja house. Parin viime vuoden aikana olen kuitenkin haikaillut "sen kurinalaisemman tankotanssin" pariin. Tänään toteutan tuon haaveeni, ja astun piiiiitkästä aikaa Helsingin tanssiopiston ovista sisään!

Mikälie asento.

Kävin eilen varusteostoksilla Piruetin Ballerina Shopissa. Mukaani tarttui musta treenipuku, vaaleanpunaiset sukkikset ja harjoitustossut sekä harmaat lämppärishortsit. Oli ihan samanlainen olo, kuin joskus aikanaan ennen ensimmäisiä tanssitunteja… Niin jännittävää, oikeasti! Onneksi oli ihana ja osaava myyjä avustamassa, ja kertomassa kuinka tossujen kuminauhat ommellaan sopivalle kireydelle. Mun tossuissa oli sillon joskus solmittavat silkkinauhat…!

Oli kyllä niin paljon kaikkia ihania tanssivermeitä, että olisin voinut tyhjentää koko kaupan. Varsinkin värikkäät säärystimet houkuttelivat, mutta pitäydyin hillityn klassisissa varusteissa. Ja eihän baletti mitään välineurheilua todellakaan ole!

Miksi balettia? Haluan vetreytyä. Haluan olla kaunis, sulavaliikkeinen, elegantti nainen! Olen viime vuosien aikana mennyt jotenkin ihmeellisesti lysyyn… Olin ihan yllättynyt, kun viime viikolla tuttuni kertoi luulleensa mua pidemmäksi kuin 160 cm, koska kuulemma kannan itseni niin hyvin. Okei, hyvä niin, mutta tiedän millainen ryhti mulla on joskus ollut, ja haluan sen takaisin. Olen myös jäykkä kuin mikäkin. En esimerkiksi saa ojennettua kättä suorana ylös niin, että näkisin sen etupuolelta sivulle päätä kääntäessä. Tämä kyseinen jäykkyys on aiheuttanut päänvaivaa mm. astangajoogassa ja voguing-tunneilla. Muistan myös hyvin lapsuuden ja nuoruuden tanssitunneilta, kuinka kaikki muut saivat avattua istuma-asennosta jalat hienosti auki, ja kopsautettua otsan lattiaan. Minä se ähisin ja puhisin, enkä näyttänyt kovinkaan sulavaliikkeiseltä. Sama pätee edelleen, olen tosi jäykkä. Mutta ei siinä mitään, nyt rupean työstämään tätä jäykkyysasiaa.

Olen luvannut itselleni vetreytyä ja notkistua. Tiedän, että helpotan tuon päätöksen myötä omia eläkevuosiani, ja parhaimmillaan siirrän niitä vähän eteenpäin! Ei sillä, ettäkö se olisi syy balettitunteihin… :) Odotan ensimmäistä tuntia innolla, ja ehkä myös vähän jännitän. Kerron myöhemmin millaista oli!

Tähän lopppuun vielä yksi inspiraatiokuvani "Aarrekartta"-nimisestä kansiosta: