Kun aloitin raivaroinnin melko tasan 5 kuukautta sitten, kerroin elämästäni ja sen hetkisistä komapastuskivistäni. Tavoitepostaukseni löytyy
TÄÄLTÄ. Ajattelin, etä voisin tarkistaa, näin oikein kirjallisesti, että
mitenkäs noiden kompastuskivien laita on tällä hetkellä...
- Olen edelleen 161 cm pitkä ja painan 59,4 kg. Painoindeksini on siis 22,9. Lähtötilanteessa painoin 68 kg ja painoindeksini oli 26,2. Tässä kohdassa edistys on ollut oikein hyvä!
- En siis enää ole lievästi ylipainoinen, vaan normaalipainoinen.
- Olen edelleen kolmekymppinen ja paiskin töitä! Mutta olen oppinut hallitsemaan ajankäyttöäni paremmin.
- En vieläkään koe olevani urheilullinen. Olen oppinut tykkäämään sporttaamisesta, mutta ei se edelleenkään ole elämäni suola. Olen tajunnut, kuinka paljon parempi olo liikkumisesta tulee, mutta löydän yhä "hyviä" syitä tehdä jotain muuta sen sijaan. Tätä kohtaa aion hioa tämän kevään aikana!
- Yhä vaan tunnesyöjä. En ehkä enää ahda itseeni sellaisia määriä ruokaa ja herkkuja kuin ennen, mutta tiedän, että tunnetilojen heilahdukset ajavat minut kohti jääkaappia!
- Herkkupeppu ja nautiskelija. Kyllä vain. Tällä hetkellä herkuttelu on hallinnassa, mutta vain ja ainoastaan siitä syystä, että pidän nollatoleranssia yllä. Viini-illalliset ovat jääneet vähemmälle, mutta kyllä ne edelleen houkuttavat. Mm. lokakuussa sain painoni ensi kerran nousemaan, kun söin ulkona, join viiniä ja maistelin vaaleaa leipää ravintolassa. Siis useampana iltana! Ja tottakai aion nyt keväälläkin nautiskella, mutta kohtuudella!
- Siiderin lipittäjä en enää niinkään ole. Ensimmäinen tavoitepostaus on kirjoitettu elokuussa, jolloin terassikausi oli kuumimmillaan. Tuo kuiva omppusiideri on ollut paheeni monen vuoden ajan, mutta nyt kun en ole syönyt makeaa lainkaan, huomaan, että monet juomat ovat alkaneet maistua turhan ätläköille. Niihin kuuluu mm. siideri ja limut. Ja hyvä niin, eikös. Kyllä lasillinen tai pari menee, mutta jääkylmänä ehdottomasti!
- Tuuritupakoiminen jatkuu edelleen. Tosin vähenevässä määrin sekin. Silloin tällöin.
Aloittaessani raivarointia, kerroin haluavani:
- Oppia syömään sopivasti ja säännöllisesti
- Vähentää rasvan määrää ruokavaliossani
- Innostua liikunnasta
- Saada sutjakamman keskivartalon
Kaikki edellämainitut ovat toteutuneet. Olen ymmärtänyt paljonko ruokaa on paljon ja ennenkaikkea paljonko on liikaa! Säännöllisesti syöminen on edelleen vähän kompastuskivi, mutta hion asian oppimista lisää tänä keväänä.
Rasvan määrä on vähentynyt herkkujen poisjäämisen myötä. Olen myös jättänyt margariinit, metwurstit sun muut kauppaan. Tiensä ruokavaliooni ovat sen sijaan löytäneet avocado, siemenet sekä erilaiset vihannekset ja kasvikset. Protskut tulevat kanasta, paistijauhelihasta, kalasta, kalkkunaleikkeestä ja kokolihasta.
(enemmän ruokavaliostani
TÄÄLLÄ)
Liikunnasta olen todella innostunut. Varsinkin jos vertaan tilanteeseen viime kesänä. Muistelin juuri eilen ensimmäistä lenkkiäni viime elokuussa. Silloin puuskutin ja puhisin. Olin varma, että kaikki vastaantulevat näkevät, että olin täysin noviisi. Juoksin tuolloin 37 minuuttia ja muistan kotiintullessani, kuinka ylpeä olin. En ollut uskonut pystyväni moiseen. Naama oli punaisempi kuin koskaan ja näytin omasta mielestäni sotanorsulta lenkkivaatteissani... Mutta siitä se lähti!
Samoin saliharrastus. Olen aina pelännyt punttiksella käymistä, mutta nyt olen löytänyt oman rytmini ja tapani harrastaa sitä. Täytyy myöntää, että olen pyytänyt tähän apua. Hommasin itselleni personal trainerin, joka on tehnyt saliohjelmani. Hän käy kanssani kerran viikossa salilla tekemässä treenin. Ja mikä tärkeintä, hän katsoo, että teen liikkeet oikein, enkä riko itseäni. Tästä on ollut suuri apu, sillä nyt katson treenaamista täysin toisin silmin, kuin aiemmin. Tämän kevään tavoitteena on kiinteytys ja trainerini jatkaa kanssani edelleen. Nyt pitää vaan saada tämä lazy ass salille useammin!
Sutjakan keskivartalon metsästys on edelleen käynnissä. Toki nykyinen olomuotoni on selkeästi virtaviivaisempi, kuin se omenapöhö, josta lähdin taistelemaan irti! Mutta tänä keväänä aion saada kahvat kuriin ja vatsalihakset esiin. Grrrrrrr....! :)
Yhteenvetona voisin sanoa, että oikeilla jäljillä ollaan! Välillä on hyvä muistuttaa itseään alkuperäisistä tavoitteista ja tarkastella niiden toteutumista. Omani ovat toteutuneet paremmin kuin uskoinkaan, joten nyt on hyvä mieli jatkaa ja nostaa samalla hieman rimaa.
