KESÄKISSANA

Huh, hellettä! Ihanaa, mutta samalla kamalaa. Toissayö meni ihan plörinäksi, en meinaan saanut unta kuin vasta joskus 03 jälkeen. Unettomuus ja levottomuus johtuivat varmaan seisovasta ilmasta, mutta osittain myös tiistai-illan lenkistä ja tramppailusta. Eilinen menikin sitten ihan nukuksissa. Aamupäivällä käytiin perheen kanssa Helsingin Luonnontieteellisessä museossa, siellä oli onneksi ilmastointi! ;)

Kesäkissa ja Giganotosaurus.

Iltapäivästä istahdettiin Oden kanssa Ravintola Toscaninin terassille. Sen verran herkuttelin, että join valkkarisoodan. Pidättäydyin kuitenkin näistä laskun kyytipoikana tulleista italialaisista tryffeliherkuista. Kauniit olivat, ja kuulemma herkulliset!

Pidin eilen päässäni eläinmuseoseikkailun kunniaksi kissankorvapantaa. Hetkittäin mietin, että onkohan se ihan soveliasta ikäiselleni rouvalle, mutta mistä kukaan ohikulkija ikääni tietää! Sitä paitsi ei kait missään ole määritelty yläikärajaa hauskojen asusteiden käyttämiselle. Viime pääsiäisenä sporttasin pitsisiä pupunkorvia…!

Mekko Selected Femme, kengät Toms, kissapanta H&M,  kassi Thaimaasta.

Eilisen asuvalintani oli jälleen haasteellinen keskivartalolle. Pötkömallinen trikoomekko ei nimittäin piilota keskivartaloa, ei sitten millään. Päätin aamulla olla välittämättä asiasta, sillä trikoomekko on maailman mukavin kesäasu. Ryhtiä piti kyllä pitää jälleen tosi napakkana, ja myönnän, että vedin vatsaa välillä sisään! Muutama kesä sitten sain useamman kerran vauvaonniteluita pitäessäni yhtä tiettyä trikoomekkoa. Tuosta on suoraansanottuna jäänyt trauma. Nuo tilanteet olivat aika noloja, kun onnittelijat tajusivat, etten ollutkaan raskaana, vaan masu pystyssä ja muutenkin turvonneen näköinen ihan muista syistä. Kyllähän se masun seutu pullotteli eilenkin, mutta ehkä tuo pötkömallinen mekko ei kuitenkaan antanut niin väärää viestiä, kuin se muutaman kesän takainen raskausmekolta näyttänyt empirelinjainen versio. Se on ollut kirppiskasassa tuosta kamalasta kesästä saakka, mutten henno luopua siitä. Syy on se, että muistan, kuinka kauniilta tunsin itseni pukeutuessani siihen keväällä 2007. Luulenpa, että kyseinen mekko ja tuntemukset sen ympärillä ansaitsevat ihan oman postauksensa, eli palaan pian tähän aiheeseen!

Takaisin eiliseen… Nukuin kotona alkuillasta kahden tunnin päikkärit sohvalla, sen verran uuvuksissa olin. Iltaruoaksi paistettiin nieriäfileet ja paahdettiin uunissa fenkolia, kesäporkkanoita ja -sipuleita. Ostin eilen saksanpähkinäöljyä, joka toimi hyvin noiden vihannesten kanssa! Mausteeksi suolaa, pippuria ja sitruunaa, ja lautasen reunalle keitetty kananmuna. Helppoa & herkullista.

Ja ah, mikä mieletön ilta taas olikaan, rakastan kesä-Helsinkiä!!! Onneksi kevyt tuulenvire kävi, eikä ilma ollut niin paksu ja raskas kuin edellisenä yönä. Viime yön nukuin mainiosti. Heräsin laittamaan ikkunan kiinni vasta 04.30, kun lokit, nuo rakkaan pääkaupunkimme kultakurkut, aloittivat joka aamuisen konserttinsa. :)

Nyt jälleen aurinkoon, zys!

PÄIVÄN JUOKSUT JA POMPUT

Tämä päivä meni treenailun osalta hyvin. Aamulla tein Oden kanssa 20 minuutin pikatreenin olkkarissa, juoksin ja kävelin 11,6 km lenkin, ja illalla vielä pompittiin kummitytön kanssa puolisen tuntia trampoliinilla. Lähdin juoksemaan vähän viiden jälkeen iltapäivällä, ja jo puolen tunnin pinkomisen jälkeen tajusin, että on aikas tukala sää on juosta. Lantiollani keikkui juoksuvyö, jossa oli varustuksena pari vesipulloa + protskupatukka. Ns. normaalikelillä juostessa tuntuu, että kolmisen desiä nestettä on juuri sopiva määrä, muuten alkaa pissattamaan liikaa… Tänään kyllä olisin ilomielin vetänyt vaikka kuinka paljon nestettä sisuksiini, ja luultavasti hikoillut kaiken samantien ulos. 
Pääsin Helsingin keskustasta Arabiaan asti juosten ihan hyvää lenkkivauhtia, mutta sitten oli pakko alkaa vuorotella reippaan kävelyn kanssa. Kokeilin myös uutta reittiä, joka veikin vähän sivuun. Pääsin takaisin kurssiin loikkimalla Viikin peltojen ja metsäkaistaleen välissä kapeaa kinttupolkua. Itikat söivät niin pirusti, että…! Reipastelin 1 h 40 min Pihlajamäkeen asti, mistä Ode nappasi kyytiin, ja huristeltiin viimeiset kolme kilsaa autolla. Olisin luultavasti jaksanut perille asti, mutta tuntui, että nestehukka, polvien jomotus ja sormien megaturvotus viestivät kyllä siitä, että keholle riitti tuo vajaa 12 km lenkki. Jaksoinpa sitten vielä pomppia trampalla ja juosta nurmikonkastelijaa pakoon! ;) Ja iskä oli kuin olikin tehnyt tilaamani salaatin. Oli mansikoita, korianterivuohenjuustoa, kanaa ja rusinoita, nams!

Päivemmällä söin puistolounaaksi jälleen Vivosin libanonilaisia Meze-herkkuja. Oli ohraa ja pinaattia, punajuuria, taboullehia ja linssejä. Jos liikuskelette Iso Roballa/ Fredalla päin, suosittelen lämpimästi kyseisen ravitsemusliikkeen tarjontaa! Myös tuorepuristetut mehut on ihan mielettömän hyviä. Ja shawarmat! :D

Hame New Yorkista 10 vuotta sitten, tuubitoppi Object, hattu Esprit, sandaalit Hawaianas.

Kuten sunnuntaina kerroin, olen päättänyt käyttää vaatekaappini sisältöä mahdollisimman monipuolisesti. Tänään teki mieli värikästä päällepantavaa. Olen myös päättänyt olla välittämättä siitä, että vartaloni keskikohta ei tällä hetkellä näytä aina kovin sutjakalta, kuten esimerkiksi tämän päivän asussani. Tällä hetkellä kroppani täyttä perus keski-ikäisen suomalaisnaisen "standardimitat". Keskivartaloni näyttää kymmenen vuotta vanhemmalta, kuin mitä oikeasti olen! Tiedän masun kyllä pienenevän, kunhan jaksan tehdä asian eteen töitä. Yritän kompata pömpöttävää masua hyvällä ryhdillä, se toimii yllättävän hyvin. En halua odottaa ensi kesään, tai edes niihin ensimmäisiin välitavoitteisiin, että voin käyttää esim. tätä kuvan tuubitoppia ja raitahametta. Nyt mennään tunteella, selkä suorana!

"Pompitaan vielä!!!" Kummitätiä vähän väsytti puolen tunnin pogoamisen jälkeen… :)

Näihin kuviin ja pompputunnelmiin,

SYÖN + JUON = TURPOAN

Voihan rähmän räpylä! Eilen aamulla niin innoissani hehkutin turvotuksen laskemista, ja kilojen tippumista. No arvatkaapa mitä tapahtuu, kun päivän ruokavalio näyttää tältä:

Aamiainen: persikka
Late lunch: Pasta Carbonara, 2 palaa hiivaleipää, voita, 2 palloa raakajäätelöä (banaani-raakasuklaa ja mansikka-kookos), musta kahvi
Automatkaeväänä: Pieni kourallinen kovia salmiakkeja
Terassilla: Lasi samppanjaa
Illallinen: 2 härkävarrasta, pieni salaatti fetalla, läjä ranskanperunoita, 1/2 dl majoneesia, ketsuppia, 16 cl punaviiniä
Automatkaeväänä: Classic Mint-jäätelö, muutama kova salmiakki
Iltapala: 2 siivua ruisleipää, voita, kinkkua, lakritsiprotskupatukka

…ETTÄ SELLASTA!

Ja eilisen kunniaksi vaaka näyttikin sitten 1,1 kg enemmän, eli 66,2 kg kuin eilen. Vähän meinasi kismittää tuossa aamulla, mutta sitten otin pienen juttutuokion itseni kanssa. "Ihanko tosissasi kuvittelit, ettei herkuttelu näkyisi aamuturvotuksena…?!" No en tietenkään kuvitellut, vaan tiesin eilen tasan ja tarkalleen mitä tein. Eteenpäin, sanoi mummo lumessa, ja jumppavaatteet päälle! Ode on kohta viikon ajan tehnyt 20 minuutin aamutreeniä tuossa olkkarin lattialla, ja tänään hyppäsin treeniin mukaan. Sillä ne viimeiset kismittelyt katosi, onneksi!

Ketutus karkoitettu, nyt jo vähän hymyilyttää!

Ja treenin päälle kunnon munakasaamiainen. Tai, no oikeastaan lounas, sillä kello oli jo 11, kun pääsin syömään. Munakas on mun vakkaribrekkari, tällaisella reseptillä mentiin tänään:

2 munaa, sekaan tuoretta basilikaa silputtuna
4 siivua ylikypsää saunapalvikinkkua
n. 10 g vuohenjuustogoudaa
1/4 punaista paprikaa
1/4 avokadoa
1/4 dl paahdettuja auringonkukansiemeniä

Helpointa ja nopeinta on pilkkoa kinkku, juusto ja paprika sähkösilppurissa/monitoimikoneessa. Sitten vaan täytteet munakkaan sisään, ja taitto. Suolaa ei mun mielestä tarvitse lisätä, sitä tulee ihan riittävästi kinkusta ja juustosta. Lisäksi kupillinen mustaa kahvia ja paljon vettä!

Pakko muuten hehkuttaa tähän väliin yhtä lempigadgeteistani: OBH Nordican tyhjiöimuria! Se on ihan huippu, varsinkin puolikkaiden hedelmien ja vihannesten säilyttämiseen. Avokado varsinkin on herkkä pilaantumaan, vaikka se olisi elmukelmutettuna jääkaapissa, ilman happi tekee sille samantien tepposensa. Tavara pussiin, pussin suu kiinni (laitteen mukana tulevalla sulkemisavustimella, tai ihan vaan käsin), ja imurilla ilmat pois pussissa olevasta venttiilistä. Ostin omani vuosi sitten Verkkokauppa.comista.

Run Garfield, RUN!!!

Tänään meinaan taas juosta 15 km tuossa alkuillasta, eli viimeistään klo 15 olisi kevyt ip-ruokailu… Parisen tuntia siihen lenkkiin menee jos juoksen suunnilleen samalla tahdilla, eli keskimäärin 8 min 30 s/km. Tilasin juuri iskältä iltasalaatin juoksun päälle! Haaveilen saavani siihen mansikoita, hieman vuohenjuustoa ja pinjansiemeniä perusvihreiden lisäksi. Hän lupasi hoitaa, aikas hyvä palvelu, vai mitä sanotte! ;) Me ollaan isin kanssa sellaisia Wanna Be, Never Gonna Be -kokkeja. Kokeillaan aina kaikenlaista, ja unohdetaan samantien missä suhteessa mitäkin laitettiin. Veli sensijaan on ammattilainen, oikein keittiömestari, mutta hän on tänään töissä, eli sallittakoon iltalepo patojen ja kattiloiden ääreltä!

Nyt taas ulos, huomiseen! :)

VIIKON ALOITUSPAINO

Yksi viikko raivarointia takana, hyvä fiilis! Eilen päätinkin pyöräillä koko n. 15 km matkan  kotikulmille, ja tein siihen päälle kevyen 20 minuutin lenkin juosten Vantaanjoen varrella. Sen jälkeen jäin rannalle paistattelemaan päivää ja uimaan kummitytön kanssa. "Iltatreeninä" oli trampoliinisirkus kummitytön kanssa. Opeteltiin nimittäin lauantaina pomppaamaan pepulle ja nousemaan vauhdissa takaisin jaloille. Eilen nostettiin rimaa: pepulle, siitä polville, ja takaisin pepulle! :D Kummitäti intoutui tekemään pepulle/polville-vaihtelua siihen malliin, että tänään tuntuu alaselkä himppasen kireältä. Illalla sitten pyöräilin kaikessa rauhassa takaisin kaupunkiin, ja uni tulikin jo kymmenen aikoihin!

Ja sitten ne lukemat… 65, 1 kg kertoo vaaka tänä aamuna. Viime viikon tiistaina, kun kirjoittelin pitkästä aikaa tätä blogia, painoin 67 kg. Nuo lähes pari nopeasti lähtenyttä kiloa on ihan selkeästi nesteitä ja myöskin sitä, että aineenvaihduntani on saanut liikkumisen aloittamisesta uuden buustauksen. Hyvä niin, olo on nimittäin paljon keveämpi, ja tunnen taas pitkästä aikaa vyötäröni kaaret! Myös naamaturvotus on vähentynyt. Samoilla syömis- ja liikkumislinjoilla meinaan jatkaa tämänkin viikon.

Ensi viikko on viimeinen kesälomaviikkoni, mutta aloitan jo silloin vähitellen arkeen rutinoitumista liikkumisen suhteen, oten nimittäin avukseni personal trainerin! Monna on lupautunut auttamaan siinä, että saan tehtyä liikunnasta tärkeän osan elämääni. Se on tämän hetken päätavoitteeni, vaikka tietenkin silmissä siintää myös kilojen karistaminen. Treenataan ensimmäinen kuukausi yhdessä kahdesti viikossa. Käydään salilla, uidaan, tehdään ulkotreeniä… Treffattiin Monnan kanssa ennen lomia, ja kerroin toivovani mahdollisimman monipuolista treenaamista, jotta mielenkiintoni pysyy vireillä. Nyt on hyvä draivi päällä, mutta tunnen itseni! Kun työkiireet taas pian alkavat, olen isojen haasteiden edessä itseni kanssa. Monna pitää myös erittäin suosittua Monna treenaa-blogia, kannattaa käydä lukemassa!

Nyt kurnii lounasnälkä masussa, ja haluan päästä ulos nauttimaan auringosta. Kuullaan taas pian! :)

  

EI HALATEILLE JA KAUHTANOILLE!

Päätin jo keväällä, että vaikka elopainoa on kertynyt, ja aika iso osa vaatteistani ei näytä tällä hetkellä päälläni parhaalta mahdolliselta, niin laittaudun silti aina, kun lähdetään jonnekin ihmisten ilmoille. Tällä laittautumisella en tarkoita pynttäytymistä, vaan sitä, että mietin asun, kampauksen + meikin yhteensopiviksi ja kokonaisuuden sellaiseksi, että tunnen oloni Sika Ihanaksi Kissaksi™! ;) Olen nimittäin aiemmin ahdistunut kertyneistä kiloista entisestään, koska olen yrittänyt piilottaa itseni muodottomien kauhtanoiden, halattien ja tunikoiden sisään. Tuo toimi vielä ihan OK viitisen vuotta sitten, jolloin pukeuduin muutenkin löysiin Japani-fiiliksisiin mekkoihin, mutta nyt nuo teltat ovat  ja pysyvät kirpparikasassa, enkä halua nähdäkään niitä!!!

Homer Simpson, ja ah, niin mukava muumuu.

Sen verran ikä on tuonut itseluottamusta ja rohkeutta, että Laihisraivaroinnista huolimatta pystyn nyt vetämään jalkaani lyhyet shortsit ja pukeutumaan jopa vaakaraitaan! Niin tein eilen. Käytiin lounaalla Porvoossa Bistro Sinnessä minkä jälkeen vaelleltiin pitkin vanhan kaupungin katuja, istuttiin terassilla, ja kiivettiin Näsinmäelle. Hieman tuo "Porvoonretkiasu" kyllä vaati konseptointia… Siihen antoi inspiraation rakas aviomieheni Oskari. Hän nimittäin näki pari yötä sitten unta, että oltiin reissussa, ja olin pukeutunut Jet Set-henkisesti Michale Kors-mainosten tyyliin. MK:n signature-asut ja stailaukset eivät ole ihan mun juttu, mutta päätin eilen antaa mahdollisuuden armaani kesäunen inspiroimalle lookille!

Kuin suoraan unesta… Ode & Marsu veneilemässä Portofinon edustalla! ;) 

Oskarin unessa olin sportannut tiukkaa Pikku Myy-nutturaa. Tein siitä eilen loop-version, jonka kiinnitin tällä viikolla ostamallani kultaisella rinkulaklipsillä. Olen pitkään halunnut kokeilla tuollaista silmukkanutturaa itselleni, mutta vasta nyt hiusten mitta riitti siistin kampauksen toteuttamiseen. Lounaalla jalassani oli ruohonvihreät kiilakorkoiset espadrilloavokkaat, kaupunkikävelylle vaihdoin mukaviin läpsyihin.

Raitapaita Lindex, shortsit Kookaï, flip flopit Ipanema, laukku Tommy Hilfigher.

Ammattini myötä olen saanut nähdä taitavia stylistejä työssään, ja todistanut kymmeniä kertoja kuinka oikeanlainen kaula-aukko, hyvin istuvat housut, ja ennen kaikkea hyvin suunniteltu kokonaisuus ovat saaneet naisen näyttämään hoikemmalta ja hehkeämmältä. Olen oppinut paljon mittasuhteista ja siitä, kuinka huomio viedään pois itseä häiritseviltä alueilta ja korostetaankin sen sijaan omia parhaita puolia. Kirsikkana kakun päällä tietenkin hiukset ja meikki, jotka viimeistelevät kokonaisuuden täydelliseksi lookiksi.

Aurinkolasit Cailap, rinkulaklipsi Global Stockmann, kaulakoru Lontoosta.

Varsinkin "massakausina" olen siis tottunut pukeutumaan niihin samoihin turvavaatteisiin, joiden sisälle voin piilottaa itseni. EI KÄY ENÄÄ! Nyt on aika tulla ulos vaatekaapista, ja hyödyntää sen koko kirjo. Vasta nyt olen alkanut ymmärtää, että voin hyödyntää kaikkea työni kautta kartuttamaani tietoa ja osaamista myös oman tyylini kohdalla. Vaikka (edelleen keskellä olohuonetta töröttävissä) muuttolaatikoissa onkin odottamassa tavoitevaatteita, niin myös vaatehuoneeni on pullollaan ihanuuksia, joihin mahdun ja jotka näyttävät taatusti hyvältä päälläni, kunhan jaksan antaa itseni stailaamiselle hieman aikaa. Ei kaikkien asujeni tarvitse olla konseptoituja, kunhan vaan ovat hieman mietittyjä, jotta tunnen oloni S.I.K™:ksi ylimääräisistä kiloista huolimatta!

Pilviä päin! Kohta meinaan nimittäin pyöräillä 10 km Pikkukoskelle, jättää fillarin siihen, ja juosta loput 5 km syömään iskän lammasvartaita! Sitten vähän sulattelua, ja sama toisin päin takaisin! Huomiseen, puss!!! :)

TOIVEITA, HAAVEITA JA TAVOITTEITA

Ah, ihana lauantai! Olen heräillyt nyt parina päivänä aikaisin lomavalvomisesta huolimatta. Tuntuu, että kroppa on löytänyt uutta puhtia aloittaa päivä ja se herättelee mielen jo aamuvarhaisella. Eilen poljin täysillä äidille ja isälle syömään + leikkaamaan ja värjäämään veljen vaimoin kaverin hiukset. Normaalivauhtia polkien tuo 15 km matka taittuu tunnissa, eilen sain sen menemään 50 minuuttiin. Kilometri taittui keskimäärin 3min 15 sekuntiin, eli ihan hyvä tahti. Tosin tuntui, että jaloissa ei riittänyt voima polkemaan niin kovaa kuin olisin halunnut. Eikä mikään ihme, vastahan olen alkanut taas pitkän tauon jälkeen liikkumaan!

Juttelin eilen Ausseissa asuvan ystäväni kanssa Skypessä. Hän on viimeisillään raskaana, en yhtään ihmettelisi, vaikka olisi parhaillaan synnyttämässä, sen verran pinkeänä hän sieltä maailman toiselta laidalta puhisi! ;) Juteltiin (raskaus) kilojen kertymisestä, niiden karistamisesta ja päädyttiin mittailemaan vyötäröitämme. Down Under-potkupallon ympäri kiepsahti 112 cm mittanauhaa, mutta eipä oma Up North-vyötäröni kauaksi jäänyt… Keskivartaloni ympärysmitta on 99 cm. KÄÄK!!! Niinpä…  Hullu juttu tässä on se, että vaikka olen aina tajunnut olevani vartaloltani ompputyyppiä, päivittelen silti usein, mikseivät vaatteeni istu. Osaan kyllä piilottaa keskivartalokiloni hyvin. Omistan ainakin kolmet Spanxit + tiedän missä asennossa poseerata, ettei oman elämäni vyölaukku korostu kuvissa. Ostelen usein kuitenkin sellaisia vaatteita, joita en voi käyttää, koska ne joko a) saavat vatsan seudun näyttämään kurpitsalta tai b) eivät mahdu kiinni. Miksi teen näin jatkuvasti, kuka hullu ostaa vaatteita, joita ei voi käyttää??? Sellainen hullu, joka uskoo jonain päivänä näyttävänsä hyvältä noissa vaatteissa. Rajansa kuitenkin "mahdun näihin joskus"-vaatteiden hamstraamisella! Viime viikolla sorttasin kaikki kaapissa ja kellarissa olevat liian pienet vaatteet. Osaa olen käyttänyt, osassa oli vielä hintalaput tallella. Lajittelin vaatteet kolmeen laatikkoon.

Ykkösboksin sisältönä on vaatteita, joissa tiedän näyttäväni hyvältä, kun olen normaalipainoinen. Oma BMI 25-rajani on muistaakseni 63,8 kg. En siis ole kaukana siitä, että pääsen käyttämään noita vaatteita, pari kiloa täytyy nipistää. Pääsin keväällä painolukemaan 62,8, jolloin näytin mielestäni ihan mukiinmenevältä. Tosin Spanxeja ja poseerausasentoja jouduin edelleen hyödyntämään... Kevään Hair Bible -hulinoissa näytin tältä (yes, Spanx!):

Nuo kuvissa näkyvät kuviohousut ja ihana kukkamekko ovat pakattuina ensimmäiseen laatikkoon, kummankaan vetskari ei nimittäin mene toistaiseksi kiinni… :)

Kakkosboksissa on vaatteita, joiden tiedän näyttävän hyvältä, kun painan alle 60 kg. Se on siis yksi tavoitteistani. En niinkään juokse vaa'an lukemien perässä, mutta jos vanhat merkit paikkansa pitävät, niin n. 59-kiloisena vyötärön-, lantion- ja reisien ympärys sallii tuon laatikon sisällön käyttöönoton. Tältä näytin v. 2009 päästyäni tuohon samaan välitavoitteeseen:

Kuvien hameet jäävät tällä hetkellä kiinni reisiin… : /

Alimmainen The Ultimate Box sisältää ihania asuja, joita olen pitänyt viimeksi neljä vuotta sitten, kun olin tavoitepainossani n. 57 kg. Silloin näytin tältä:

Kuvan silkkihousujen lisäksi tuossa laatikossa on muutamia aarteita vuosien takaa, vanhimmat tavoitefarkkuni taitavat olla vuodelta 2001! :D

… ja sitten tietenkin täytyy olla aikataulu, ilman sitä ei tule mitään! Tällä kertaa en aseta tarkkoja kilotavoitteita tietyille päivämäärille, vaan nuo laatikoiden sisältämät vaatteet saavat toimia mittapuuna. Ensimmäinen ISO tavoite siintää syyskuun puolenvälin tietämillä. Kukkamekkokuvassa kanssani poseeraava rakas ystäväni Hanna menee silloin naimisiin ja haluan tietenkin olla superfabulous hääjuhlissa! Heti häähumun jälkeen suuntaamme Oskarin kanssa reiluksi viikoksi reissuun jonnekin etelän lämpöön! Ykkös- ja kakkoslaatikoissa on iiiiiihaaanniiiaa kesävaatteita, haluan ottaa niitä matkaan mukaan. Suurin osa matkapuvustosta tulee löytymään ykköslaatikon sisältä, mutta haluaisin kovasti sujahtaa myös pariin kakkoslaatikon ihanuuteen… :)

Kuukauden kuluttua tuosta, 15.10. on Elle Style Awards -gaala, ja noihin samoihin aikoihin tapahtuu myös jotain muutakin mielenkiintoista… Anteeksi mystisyys, mutten ihan vielä kerro mitä. Lupaan valottaa tuota mielenkiintoista asiaa alkusyksystä!!! :D 17.-19.10. on myös I love me -messut, joiden aikana olen paljon esillä, joten lokakuu on hyvä pitää mielessä tällä vyötärönmetsästysretkellä! The Ultimate -laatikon sisällä on monta vaatetta, joihin pukeutuisin todella mielelläni noihin loppusyksyn tilaisuuksiin! En kuitenkaan halua hakata tätä ajatusta kiveen, sillä tiedostan hyvin, että  lähes kymmenen kilon tiputtaminen vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä. Varsinkin, kun tässä raivaroinnissa ei ole kyse pelkästään niistä kiloista, vaan uuden vakion opettelemisesta. Tasapainosta ja johdonmukaisuudesta. Käyntiin on siis päästy, ja se on pääasia. :)

Noniin, nyt on aika suunnata päiväretkelle Porvooseen! Kuullaan taas pian.

MIELENI MINUN TEKEVI

Kesäloma jatkuu, samoin mietiskely. On ollut ihanaa olla omien ajatusten kanssa kaikessa rauhassa, ja jatkaa sen muutama viikko sitten saamani vainun seuraamista. Tuo vainu alkaa pikkuhiljaa kristallisoitumaan ja olen alkanut pikkuhiljaa työstämään & jalostamaan sitä. Ensimmäinen palanen on ollut mieli. Kantavana ajatuksena on ollut rakkaus ja myötätunto itseä kohtaan. Olen kova ymmärtämään muita, mutta nyt olen harjoitellut itseni ymmärtämistä. Olen ollut lempeä itselleni, ja toteuttanut mieleni toiveita, haluja ja vastannut heikkoihinkin signaaleihin mieliteoista. Ja sanalla MIELITEKO tarkoitan sitä, kun mielessä tuntuu kutina toiveesta tai halusta tehdä jotain, mutta keho haraa jostain syystä vastaan. Yleensähän ajatellaan, että keho haluaa jotain ja mieli haraa vastaan… Olen itseni kohdalla eri mieltä, tai sitten omalla kehollani on ihan oma mielensä! ;) Kompastun usein siihen, että mielessä herää ajatus jostain kivasta tekemisestä, mutta olen kuitenkin antanut periksi kropan jaksamattomuudelle, viitsimättömyydelle tai haluttomuudelle, ja sen myötä tukahduttanut tuon mieleni mieliteon. Nyt olen mennyt ohituskaistaa suoraan mieleen, kuunnellut sen toiveita, ja tehnyt.
Tästä esimerkki viime viikonlopun mökkireissulta: lauantaina suunnitteltiin veljen vaimon kanssa juoksulenkkiä "isolle mökille" savusaunomaan illaksi. Syötiin lounas aika myöhään, ja päätin vielä kaiken kukkuraksi pistellä poskeeni aikas ison annoksen. Totesin kälylle, että taitaa lenkki jäädä, ja painelin päiväunille. Torkkuessa huomasin, että mieli samoili metsän tuoksussa ja haikaili  suunniteltua sporttivarttia. Loikoilin tunnin, jonka jälkeen hyppäsin lenkkareihin, ja ilahdutin veljen vaimon lähtemällä lenkkiseuraksi. Noh, huono olohan siitä tuli hetkeksi, ja jouduin kävelemään mäet + viimeiset 500 m. Mutta siitä huolimatta olin tosi iloinen, että lähdin! Tuli seesteinen olo, joka jatkuu edelleen. Tuo lenkki oli ensimmäinen sitten viime huhtikuun. Sitä edelliset juoksupyrähdykset tapahtuivat helmikuussa, eli ei kovin aktiivista ole ollut tämä harrastaminen. Siitä viis, metsälenkki innostutti laittamaan lenkkarit täällä kaupungissakin jalkaan. Juoksin sunnutaina 7,5 km ja tiistaina 14,5 km. Maanantaina kävin pitkästä aikaa myös tanssitunnilla, ja tänään menen taas! :)

Toteutuneisiin mielitekoihin on kuulunut myös pyöräily, auringosta nauttiminen, naistenlehtien lukeminen, meikkejen järjestely kotona ja työhuoneella, tuolin hiominen ja maalaaminen, kellarin inventoiminen, kolmen Ikea-kassillisen päälle mahtumattomia vaatteita järjestely tavoitepinoihin (tästä aiheesta lisää seuraavaksi!), lakanoiden silittäminen, kampausten ja manikyyrien tekeminen. Mainio kesäloma, etten sanoisi!

Nyt lähden käymään työhuoneella maalaamassa turkoosin tuolin viimeisen pinnan, ja sitten ulos aurinkoon!

KESÄLOMAN ALOITUS, MIETISKELYÄ

Ihanaa, kesäloma on alkanut! Tosin hieman kurjalla tavalla, nimittäin flunssalla. Vaan sepä ei haittaa, sillä säänkin ollessa alavireinen, on hyvä syy olla vaan, istua ja mietiskellä. Sitä olenkin tehnyt paljon tässä viime päivien aikana. Mietiskellyt. On ihanaa, kun meilit eivät kilahtele, tai vaikka kilahtelisivatkin, niin automaattipoissaolovastaus ilmoittaa minun olevan lomalla 4.8. saakka! :D Viisi kokonaista viikkoa joiden aikana aion mietiskellä vielä lisää... En suorita mitään sen kummempia mietiskelyharjoituksia, vaan palastelen kulunutta vuotta, ja mietiskelen millä tavalla ja millä vireellä haluan viettää loppuvuoden ja kenties ja toivottavasti koko loppuelämäni. Täytin viime viikolla 35 ja kenties siitä syystä juuri nyt tuntuu siltä, että olen tietynlaisessa taitekohdassa, ja on aika tarkistaa suunta kompassista.

Viime kevät meni 120% Hair Bible -kirjani julkaisun, ja sen myötä toteutettujen tapahtumien parissa. Viime kuukaudet ovat olleet raskaita, mutta samalla tosi ihania. Huomasin jo kevään kuluessa, että olen menossa kohti jotakin… Olenkin odottanut innolla tämän loman alkua, jotta voin istahtaa rauhassa itseni kanssa alas ja kuunnella mitä kropallani ja mielelläni on sanottavaa. Oskari viimeistelee vielä ainakin pari viikkoa yhtä kirjaprojektia (ei omaani!) + katsoo illat fudista, joten "saan" viettää laatuaikaa kaikessa rauhassa itseni kanssa.

Mulla on tästä ajanjaksosta hyvä kutina. On sellainen olo, että olen saanut vainun jostain mielenkiintoisesta, ja olen menossa vahvasti sitä kohti. Mitä se on ja mihin se liittyy, sitä en osaa vielä sanoa. Mielessä on aavistus, mutten tohdi puhua vielä mitään ääneen, ennenkuin olen tutkinut näitä päivä päivältä vahvistuvia signaaleja hieman tarkemmin. Sille aion pyhittää koko heinäkuun. Itseni kanssa keskustelulle, ajatusten pyörittelylle ja saaamani vainun vahvistamiselle. Sen lisäksi aion tavata ystäviä, hoitaa tekemättä jääneitä asioita ja olla vaan. Tuulettaa ajatuksia, ja nautiskella! Lomailla.

Ja miten kaikki tuo liittyy Laihisraivareihin? Paljonkin. Edellinen postaukseni on huhtikuun alkupäiviltä jolloin vaaka näytti 62,8 kg. Hair Bible oli juuri julkaistu, ja edessä oli tiukat kaksi kuukautta tapahtumia, haastatteluja, kirjarundia, lehtikuvauksia, jne. Keskitalvella uhosin syöväni terveellisesti ja liikkuvani ahkerasti kirjakiertueella. Toisin kävi. Lopputulos on se, että painoni on noussut tasaiseen tahtiin ylös kuluneen kolmen kuukauden aikana ja tänä aamuna vaa'an lukema oli 67 kg. No, se on semmoista. Ei selittelyjä, ei soimaamista, mutta ei kyllä myöskään antautumista. En ruodi tätä asiaa nyt sen enempää, paitsi, että tiedän, että vainuamania asian yksi ilmentymä on jatkuva painon ees-taas sahaaminen. Mutta ennen kuin ryhdyn julistamaan tavoitteita, aikatauluja, ja suunnitelmia tämän asian korjaamiseksi, pysähdyn ja kuuntelen, hengittelen hetken, ja kohtaan itseni. Lupaan kertoa mitä saan selville, mihin suuntaan ja millä keinoilla aion lähteä kulkemaan. Ja tämä ei tarkoita ainoastaan Laihisraivareita, vaan itseäni kokonaisuutena. Ulkoinen olemus on osa minuutta, mutta ennen kuin puutun siihen, haluan yhdistellä piuhat oikein sisälläni. Tukirakenteet ensin kuntoon! Tämä johtaa vääjäämättä siihen, että ulkoinen olemus alkaa kohentua. En nimittäin usko, että ihmisen sisä- ja ulkopuolta voi erottaa toisistaan. Tai niitä ei kannata erottaa toisistaan! Ne kulkevat käsi kädessä hyvässä yhteisymmärryksessä, ja tekevät meistä yhdessä ehjän ja hyvinvoivan kokonaisuuden. Jos toinen ei voi hyvin, ei voi toinenkaan, niin simppeliä se on. 

Seisoin tänään alasti peilin edessä ja katselin muhkeutuneita muotojani. Ajattelin, että jaahas, näin on taas käynyt. Sen jälkeen katsoin kasvojani, ja totesin, että olenpa kaunis. On ihanaa voida sanoa ääneen omalle peilikuvalle olevansa kaunis. Tutkailin kylkieni kurveja ja hengittelin rauhassa. Päälimmäisenä mielessäni oli ajatus: rakastan. Rakastan itseäni niin paljon, että se miltä kehoni näyttää, ei tunnu ahdistavalta. Hämmästyin aika lailla tuota tunnetta, ja maistelen sitä edelleen tätä tekstiä kirjoittaessani. Se on ihana tunne. Jotenkin rauhoittava ja ajatukset kirkastava. Nyt tuntuu siltä, että se on valo joka vie eteenpäin. Se on vahva osa sitä vainua, jonka olen saanut. Aion nauttia tästä tunteesta kaikessa rauhassa ja katsoa mihin se johdattaakaan.

Voimia vaatineesta keväästä, kertyneistä kiloista ja tästä pirun kesäflunssasta huolimatta voin hyvin. Tuntuu, että nyt on oikea aika tehdä kaikki ne asiat, joista olen vuosien ajan haaveillut.

KUUKAUDEN TAUON JÄLKEEN...

Huh, että humpsahti. Aika nimittäin!!! Kulunut kuukausi on mennyt aikamoisessa lennossa. Sain nimittäin vihdoinkin Hair Bible -projektini maaliin, eli kirja julkaistiin Sokoksissa ja Emotioneissa tämän viikon maanantaina. Sitä ennen pidettiin lehdistö- ja bloggaajatilaisuuksia + kävin parilla pikalomalla. Toinen loma suuntautui vanhaan tuttuun Bacelonaan ja toinen Thaimaahan. Olen "ollut kiltisti" edellisestä postauksesta lähtien. Herkkuja en ole mutustanut, enkä itseasiassa edes leipää. Barcelonassa maistoin hieman yhdestä jälkiruoasta ja Thaimaassa söin kaksi jäätelöä ja muffinssin! Ei paha.

Lehdistötilaisuudessa upean Janina Fryn ponnarin kimpussa.

Kiloja on karissut kuukauden aikana reilut kaksi, JEE!!! Olen kuin olenkin aikataulussa tässä Laihisraivaroinnissani. Seuraava tavoite on 60 kg:n alittaminen, sitä odotan kuin kuuta nousevaa! Haluan päästä kirjaamaan 5:lla alkavan painolukeman. Olen ennenkin maininnut, että koen henkisesti olevani 50-jotain kiloinen! ;)
Jotta pääsen tuohon tavoitteeseeni liikuntaa on taas lisättävä reippaasti. Se on meinaan taas jäänyt… Mur. "Asun" tämän viikon Helsingin Sokoksella, enkä suoraan sanottuna jaksa lähteä enää lenkille tai jumppaan koko päivän seisomisen jälkeen. Jalat ovat niin muusina ja väsymys sen verran vaffa, että olen mennyt joka päivä nukkumaan jo ennen kymmentä. Sitä ennen ollaan käyty tiimin tai miehen kanssa skumpalla, olen syönyt ja nostanut jalat kohti kattoa. Aamuisin jaksan kyllä herätä aikaisin, mutta joka päivä on ollut sen verran toimistohommia ennen We Love Hair Bible -tapahtumaan ryntäämistä, etten ole käyttänyt sitäkään aikaa hyödyksi liikkumiseen…

Kukkaistytöt eilisen We Love Hair Bible -tapahtuman tuoksinassa Sokoksella!

Odotan jo innolla ensi viikkoa. Rytmini nimittäin normalisoituu hetkeksi. Luvassa on kuvauksia & koneella istumista, eli normiarkea. Sinne aion mahduttaa myös jumppakärpästelyä! Reilun kuukauden kuluttua,  tarkemmin sanottuna 7.5. alkaa seuraava iso rutistus. Lähdetään Beauty Teamiini kuuluvan Hanna Mäkisen kanssa rundaamaan Hair Bible -tapahtuman merkeissä ympäri Suomen. Ollaan sovittu, että otetaan jumppailu osaksi meidän rundia. Hanna on menossa syksyllä naimisiin, joten hän on innolla mukana kuntoilutouhussa. Tulee olemaan aikas raskas rundi, sillä tavaratalotapahtumien lisäksi siihen kuuluu VIP-iltoja ja pari brunssia. Tiukka työputki, mutta sen jälkeen painelenkin kesälaitumille. Ainakin osittain. Ajattelin, että tekisin kesäkuun ajan vajaata työviikkoa, ja heinäkuuksi laittaisin kiskan kokonaan kiinni! Ensi syksyn ryminöissä on meinaan taas aika lailla taas valmistelua, joten ehkä on syytä ottaa pikku huili välissä.

Strike a pose. Ihan kivalta se kroppa näyttää, kunhan poseeraan "oikeassa kulmassa"! ;)

Mun ULTIMATE GOALiin, eli siihen n. 57 kg painotavoitteeseen on vielä reilu 10 viikkoa aikaa. Täytän 35 kesäkuun 23. päivä. Haluan siirtyä tähän virstanpylvääseen keventyneenä ja hyvässä kunnossa! Suunta ja vauhti on oikea, eli hyvä minä!

Nyt pitää taas lähteä kohti Sokosta. Jos liikutte täällä Helsingin keskustassa päin, tulkaahan moikkaamaan! Ja muilla paikkakunnilla nähdään sitten toukokuussa. Infoilen lähempänä, että milloin ollaan missäkin…

Kivaa viikkoa! :)

Samat lukemat kuin viime viikolla

Pers. Niin se vaan vaaka näyttää grammalleen samaa, 65. Freudilainen, kirjoitin tuohon nimittäin ensin 55. Se näyttää oikeammalta! :) Henkisesti olen 50-jotain kiloinen, mutta fyysinen massa kertoo muuta. Tämä oli nyt vaan tällainen pikapäivitys ennen unille painumista. En ole liikkunut tänään, mutten onneksi syönyt herkkujakaan!

Perusviikko: tatskoja, niiden peittoa, liikkumista ja sen sellaista

Aikamoinen on taas ollut tää viikko…! Kiva, mutta varsin touhukas.

Liikunnat:
ma: aamujooga (1,5 h) ja iltalenkki (6,3 km/50 min)
ti: aamujooga (1,5 h)
ke: iltalenkki (4,6 km/40 min)

Syömiset:
Varsin ok. Monipuolisesti lihaa, kanaa, kalaa ja kasviksia. Ei viljaa, paitsi 3 palaa ruisleipää viikon aikana. Aamiaisina yleensä munakas, lounaana salaatti tai keitto ja illalla protskupitoinen lämmin ruoka. Paljon vettä, vielä saisi olla enemmän raakoja vihanneksia ja hedelmiä.

Retkahdukset:
Kaikki eilen: puoli pussia Nellie Dellies-salmiakkeja ja kaksi lasia cavaa! Ei paha.

Tässäpä muutamia viikon kohokohtia:

Ei Asana, vaan viime lauantainen lankku. Maan vetovoima saa aikaan upean "vauvamasun"! 

1. Kick-starttasin juoksun & joogan
Rupeamaan ryhtyminen on aina haaste. Maanantaina ja tiistaina marssin reippaana Rööperin aamujoogan hellään huomaan, enkä voisi olla iloisempi! Maanantain eka kerta pitkän tauon jälkeen oli hieman haastava, mutta tiistai sujui jo heti paremmin. Magnus on ihan paras ohjaaja! Tai mistäpä voisin sanoa, että paras, kun en ole niin kovin monen ohjattavana ollut, mutta itse ainakin nautin hänen "se ei ole niin vakavaa"-asenteestaan. Tunnen olevani turvallisissa käsissä.
Pari lenkkiä olen myös juossut viikon aikana. Olen joskus päättänyt, että jos ketuttaa, ahdistaa, raivostuttaa, tai mitä tahansa negatiivistä pyörii aivonmutkissa, lähden juoksemaan. Hitsit, että tuo toimii! Tiistain lenkin tein istuttuani 11 h tietokoneella kyyryssä aamun joogavaatteet päällä. Joskus kuuden aikaan illalla kirosin päivän kulkua! En voinut uskoa, etten ollut noussut tuolista muuta kuin käymään pissalla ja hakemassa jääkaapista vihersmuutin, jonka olin onneksi tehnyt valmiiksi välipalaksi. Pään ympärille alkoi kertyä mustia pilviä, kun mietin, että tähänkö tää nyt taas menee…?! Ainaiseen koneella istumiseen ja itsensä unohtamiseen. Eipä mennyt! Käänsin asian positiiviseksi. Päälläni oli jo aamujoogan jäljiltä urheilukamat, joten ei muuta kuin pari kerrosta lisää, pipo päähänja juoksulenkkarit jalkaan! Jalat olivat ihan poikki loppulenkistä, joten jouduin kävelemään viimeisen puoli kilometria. Kahden aamun alaspäinkoirailut joogassa + maanantain lyhyt iltalenkki olivat tehneet tehtävänsä. Olen reipas, mutta järkevä. Se on mottoni.

Kupliva äMMä, kuten ystäväni ovat Facebookissa kommentoineet! 

2. Otin kauan haaveilemani tatuoinnin käteeni. 
Selkääni on koristanut jo kahdeksan vuoden ajan tatuointitaideteos, ja vuosi sitten otin leiman vasempaan nimettömääni. Pitkään olen haaveillut uudesta kuvasta käsivarren sisäpuolella, mutten ole ollut ihan varma mitä se voisi olla. Jos näen oman tatuointini, haluan, että sillä on merkitys. Vasenta nimetöntäni koristaa ikuisuuden symboli. Sen otin, koska sain rakkuloita kihla- ja vihkisormuksistani, enkä voinut enää käyttää niitä, mutten osannut kulkea rengastamattomanakaan.
Oskarilla on tapana piirrellä kaikennäköistä vihkoihin, papereille ja servetteihin esimerkiksi aamiaispöydässä tai telkkua katsellessa. Joskus viime vuonna aamiaisen aikanana yhdelle paperille oli ilmetynyt erilaisia kuvioita, joista yksi oli kaunis pisteistä muodostuva M-kirjain. Olin joskus maininnut Odelle, että haluaisin tatuoinnin, joka toteutettaisi pisteistä, jotka ikäänkuin katoaisivat ilmaan. Olin miettinyt muun muassa sulkakuviota, mutten oikein saanut sitä linkittymään päässäni mihinkään muuhun, kuin että pidän sulan muodosta ja rakenteesta. Ehkä tämä taka-ajatus mielessä Oskari sitten sketsaili tuon M-kirjaimen, joka nyt vihdoin koristaa käsivarttani! :)
Varasin ajan Krisselle Legacyyn jo toissaviikolla. Mietin pitkään, onko juustoista tatuoida oman nimensä alkukirjain itseensä... Mutta varsinkin nyt raivaroinnin alettua, tuon M-kirjaimen merkitys on kasvanut ja kiteytynyt entisestään. Haluan muistuttaa itseäni siitä, mikä on tärkeintä: minä, Mariela. Tuppaan aina unohtamaan itseni touhottaessani koko ajan kaikenlaista kaikille. Jään itse itseni jalkoihin! En ole arvostanut itseäni tarpeeksi, jotta uskaltaisin sanoa ääneen olevani kaikkein tärkein. Se on vieläkin vaikeaa. Nyt en enää voi unohtaa itseäni, sillä muistutus ja lupaus on leimattu käteen!

Tatska piiloon eilisessä Dermablend-tilaisuudessa.

3. No eilen tatuointiani sitten peiteltiin, nimittäin selkääni. Olin ilmoittautunut Dermablend-meikkisarjan meikkaajille ja kauneusbloggaajille järjestettyyn tilaisuuteen. Kollegani Laura Andersson ja mm. Saara Sarvas ovat nimittäin hehkuttaneet Dermablend-meikkipohjien peittokykyä, jahalusin päästä näkemään kuinka ne toimivat. Niinhän siinä kuitenkin sitten kävi, että päädyin itse Lauran meikkimalliksi. Hän demosi kuinka hyvin Dermablendillä saa peitettyä isonkin tatuoinnin. Uskomaton lopputulos! Sain tilaisuudesta testiin tuon vartalomeikkivoiteen lisäksi kiinteän ja nestemäisen meikkivoiteen, jotka on tarkoitett kasvoille. Niitäkin Laura esitteli eilisessä tilaisuudessa. Malleina olivat Oi mutsi mutsi-blogin Elsa ja Asking For Trouble-blogin Pinja. Noista demoista itselläni ei ole kuvia, sillä piilottelin niiden aikana takahuoneessa odottamassa omaa lavavuoroani! ;) Käykääpä muuten katsomassa tämä video, jolla neljä Hollywoodin erikoisefektimiestä peittää päästä varpaisiin tatuoidun Zombie Boyn leimat Dermablendeillä!

Piristävä pilkkumanikyyri.

4. Tein äsken pitkästä aikaa piristävän manikyyrin ensimmäisen virallisen kevätkuukauden alkamisen kunniaksi! Ok, ja myös sen, että olen tältä istumalta lähdössä Beuty Teamiini kuuluvan Anne Flinkin käsittelyyn. Pääsen nimittäin kuvattavaksi tänään, kääk! :D Kerron vähän myöhemmin missä voitte ensi kuussa bongata kuvani, jossa tämäkin pilkkumanikkyyri vilahtaa!

Ihanaa viikonloppua, MUSSS!!! :)