lauantai 2. elokuuta 2014

REIPAS LAUANTAI

Viimeistä lomaviikonlopua viedään… Energiat on huipussaa, eli hyvä fiilis palata arkeen maanantaina. Mulla on sellainen olo, että olen löytämässä sisäisen liikkujani! Olen ainakin nauttinut täysillä viime päivien treenailusta, enkä malta odottaa, että pääsen sommittelemaan liikkumisia normiarjen sekaan. Se nimittäin on todellinen haaste, jonka suurimpana motivaattorina toimii varmasti tämä energinen ja kykenevä olo. Listaan muuten huomisesta alkaen kunkin viikon liikkumiset ja treenailut kerralla, eli Sunday Summarya luvassa.


Eilinen meni kaupungissa pöhköillen. Kävin vaihtamassa Oden vanhaan Polarin sykemittariin paristot, ja piipahdin vähän urheilualeissa. Treenattiin nimittäin torstaina PT:n kanssa ulkona tekonurmikentällä, ja totesin, etteivät juoksulenkkarini ole ihan optimaaliset esim. kuperkeikoissa ja loikkimisessa. Muuten kyllä hyvät kengät, mutteivät joustaneet toivotulla tavalla (tietenkään). Löysin nämä Reebokin ihanuudet, eikä hintakaan ollut kuin n. 42 €. Testasin tossuja heti eilen lyhyellä iltalenkillä ja tänään salireeneissä, putsasin pohjat! Niin mainiot kuulkaa, tuntuvat ihan sukilta. Kaikki urkkailijat tietenkin tietävät, että tämäntyyppiset tossukat ovat mukavat ja pehmeät jalassa, mutta itseltäni on mennyt ihan ohi tällaisten pohjasta lovetettujen ja päältä pehmeiden ja joustavien urheilukenkien kokeileminen. No, parempi ihastua myöhään kun ei milloinkaan, vai mitä! ;)


Tänään nautiskeltiin aamupalaksi jälleen mainiota kahden munan munakasta, täytteenä leppäsavukinkkua, vuohenjuustogoudaa ja auringonkukansiemeniä. Rinnalla raikastuksena oli avokado-tomaattisalsaa, jonka maustoin kanelibasilikalla, mintulla, korianterilla ja rouhaisulla suolaa & pippuria. "Jälkkäriksi" tein banaani-persikka-raejuusto-chiasiemen sörsseliä. Nuo Chiasiemenet ovat itselleni uusi tuttavuus, joita päätin kokeilla sen perusteella, että niin moni tuttuni on hehkuttanut blogeissaan ja somessa niiden puolesta. Lueskelin mielenkiinnolla Noora Shinglerin kesäkuussa tekemän oman tutkimuksen kyseisten siementen annostuksesta ja käyttötavoista. Oli huvittavaa lukea Eviran käyttäneen niistä nimeä "uuselintarvike". No jaa, peräpohjolassa uusi, Inkat ja Mayat vedelleet naamariin jo parituhatta vuotta ennen ajanlaskun alkua! :D


Siemenet imevät itseensä moninverroin oman painonsa määrän nestettä, ja niiden koostumus muuttuu hieman niljakkaaksi, sammakonkutumaiseksi. Se ei ollut lainkaan ällöttävää, päinvastoin suutuntuma oli oikein miellyttävä. Maku muistutti mielestäni melonia, onko kukaan muu havainnoinut samaa? Meinaan kokeilla heti huomenna Chiapuuroa, eli siemenet n. vartiksi likoamaan johonkin nesteeseen (kokeilen kauramaitoa), ja valmiin puuron päälle tuoreita marjoja. Helppoa & herkullista, uskoisin!


Kävin hetki sitten vetäisemässä PT:n tekemän salitreenin ensimmäistä kertaa itse läpi. Kiertoharjoitteluna tehtävään ohjelmaani kuuluu mm. askelkyykkyjä, jalkaprässiä, ojentajia, hauiskääntöjä, rintalihaksia ja tietenkin erilaisia vatsoja ja selkiä. Hölkkäsin salille, tein treenin ja hölkkäsin takaisin. Yhteensä 1,5 h. Sykemittari lakkasi jossain vaiheessa toimimasta, mutta kaloreita taisi kulua n. 500. Ode oli mukana salilla, pakersi siellä äijähuoneessa jotain omia juttujaan, ja tuli hiestä likomärkänä avustamaan Inverted Row -harjoituksen tekemisessä.


Tämän liikkeen neuvoi kaverini Mikko, kun näki eilen blogista, että olen päättänyt saada vedettyä yhden leuan. Kyseinen liike aktivoi samoja lihaksia, joita käytetään leuanvedossa, mutta se ei ole niin raskas. Tein oman harjoitukseni kahvahihnojen (tai mikä ikinä noiden nimi nyt onkaan) avulla.



Ja koska olen kauneusasianainen, niin tottakai olen kehitellyt erilaisia treenikampauksia! En tykkää, kun ponnari pomppii niskassa, varsinkaan juostessa. Olen myös pienenä tanssinut klassista balettia, joten tiukat nutturat tuntuvat ihanan turvallisilta ja saavat varsinkin treenatessa ryhdin suoristumaan entisestään. Tällainen triplaponnarikieputus oli vuorossa tänään:


Tein ensin päälli- ja sivuosista "puoliponnarin" takaraivopyörteen kohdalle. Sitten seuraava ponnari (johon liittyy mukaan myös tuo yläponnari) tuli takaraivon keskelle. Kolmas, eli alaponnari tuli ihan niskaan, ja siihen yhdistyi myös tuo keskiponnari (jossa siis on jo yläponnari mukana). Niskaponnarin hännän kiepautetin takaisin ylöspäin niin, että se kulki alimman ja keskiponnarin pompulalenkin alta. Latvat kiinnitin pinnillä ponnaripötkön alle!

Seuraavaksi suihkuun, ja sitten kaupungille kirmaamaan. Pötköponnarin taidan pitää! :)


Huomenna olisi vuorossa Cooperin testi, ääks! :D


Photobucket

perjantai 1. elokuuta 2014

YKSI LEUKA, KIITOS!

Hahaa, kuinka ihanaa onkaan keksiä tällaisia hassunhauskoja monimerkityksisiä otsikoita näille postauksille! Tai en mä niitä keksimällä keksi, sanaleikit vaan tupsahtelee mieleen. Tämän päivän otsikko tupsahti siitä, että olen päättänyt opetella vetämään edes yhden leuan. Viime viikonlopusta saakka tässä perheessä on keskusteltu päivittäin leuanvedosta. Mainitsin taannoin, että Oden veli sijoittui omassa painoluokassaan neljänneksi leuanvedon SM-kisoissa tuloksella 30. Saatiin toissapäivänä instattua makkarin ovenkarmiin tanko, joten nyt lähtee! Toistaiseksi jaksan ainoastaan roikkua muutaman sekunnin tangossa. Tänään Ode ehdotti, että kokeilisin roikkua + rutistaa keskivartaloa, nostaa itseäni ylöspäin edes muutaman sentin, ja pitää siinä niin pitkään kun jaksan. Laitoin heti testiin!

Jungle Jane roikkumassa. Huulten yhteen puristaminen ja hengityksen pidättäminen luultavasti auttoivat tosi paljon tämän suorituksen onnistumisessa! ;) 
Tänään olen sopinut itseni kanssa, että teen tuon rutistusharjoitteen AINA, kun kuljen tangon alta. Se tosiaan sijaitsee makkarin ja keittiön välissä, eli joudun äkistämään itseni ilmaan ainakin kaksi kertaa päivässä! Ja kerran päivässä Ode saa mitata kuinka korkealla kynnyksestä kantapääni ovat. Nämä tulokset voisin oikein merkata johonkin… Uskon, ettei mene kauankaan, kun saan YHDEN LEUAN. :) 
Ja sitten tämän päivän otsikon kaksoismerkityksestä… Pyöräilykypärän hihna on mitä mainioin leukamittari. Sen kireys on säädetty viime kesänä sopivaksi. Hyvin ja napakasti on pysynyt hihna paikallaan myös tänä kesänä, varsinkin viime päivät, kun kypärän lisätäytteenä on ollut muhkea leijonanharjani! Eilen pesin pois nuo alkuviikolla tehdyt afrokiharat, sen verran Jörö-Jukalta nimittäin aloin näyttää… Pyöräilin illalla kotiin vanhemmiltani puhtaalla, suht littanalla tukalla, ja kas, hihna tuntuikin hieman löysältä. Aiemmin se on selkeästi pureutunut leukapussiini. Vielä en kuitenkaan lähde kiristämään hihnaa, kaksoisleuka saa sulaa ensin vähän lisää!

Seuraavaksi tämän aamun ilonaiheeseen. Ostin viime kesänä Zarasta kivat kesähousut, jotka olivat just, eikä melkein sopivat. Noh, tuossa loppukeväästä housut pingottivat vatsan päällä niin pahasti, että metalliset vyötärönauhan kiinnityshakaset vääntyivät. Tavoitevaateinvistä tehdessäni päätin kuitenkin olla laittamatta housuja syrjään, meniväthän ne kuitenkin nipin napin kiinni. En ole käyttänyt housuja koko kesänä, kunnes tänä aamuna päätin antaa niille mahdollisuuden. HAHAA, ne meinasivat tippua päältäni!!! :D Victory. 


Tämä kuva ei ehkä ole paras mahdollinen todistamaan housujen väljyyttä… Tosiasia kuitenkin on, että keskivartalokupuni on pienentynyt sen verran, että housut tipahtivat niin alas, että ne näyttivät suoraan sanottuna koomisilta. Tasapainottava yläosa (ei kuvan toppi!) kuitenkin pelasti tilanteen, ja nautiskelin hymyillen väljästä housufiiliksestä aamuisen kauppareissun ajan. Otin myös tällaisen sivukuvan, mistä näkee hyvin, että olen parista tippuneesta kilosta ja vähentyneestä turvotuksesta huolimatta pötkylämallinen, ja keskivartalon kanssa on paljon tekemistä. Peruna kerrallaan…!


Olen vuosien aikana kehittänyt mahtavan lehdenlukuasennon aamiaispöytään. Siinä röhnötän tuolilla antaen lehden nojata alareunasta masuun ja yläreunasta pöytään. How convenient! Lueskellessani tätä litteän vatsan jumppaohjelmaa päätin, että tämä lehdenlukuasento ei ole enää kauan mahdollinen! Odotan innolla sitä kertaa, kun jälleen nautiskelen aamiaista jonkun lehden parissa, hakeudun tuttuun asentoon, ja HUPS, lehti luiskahtaakin pois paikaltaan littanaa vatsaani pitkin. Tottakai voisin röhnähtää tuoliin vielä lisää, jolloin lehti pysyisi sylissä, mutten aio. Niin kauan kuin alavatsa on pullea, suon itselleni tämän asennon silloin tällöin.



Nyt jatkan toissapäivän siivousurakkaani, ja alan valmistautua viikonloppuun! 

Photobucket

torstai 31. heinäkuuta 2014

PIKATERVEHDYS


Terveiset treenikimaran jälkeisestä väsähdyksestä. Eilisen ja tämän päivän aikana on tullut sporttailtua oikein olan takaa, ja nyt olen vanhemmillani syömässä ja lepäilemässä. Vielä pitäisi jaksaa polkea n. 15 km kotiin, huh! Palailen huomenna tarkemmin sporttailuihin, syömisiin ja muihin kuulumisiin! :)

Neiti X

keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

LOMAILUN LOPPUMETREILLÄ

Vielä on kesälomaa jäljellä, vielä riittää kauniita päiviä, vielä voin löytää vyötärön, vielä tilaisuuden saan! Tollanen soi juuri nyt päässä… On hyvä mieli ja energinen olo. Aamulla näytti utuiselta, joten päätin pitää tänään siivouspäivän kotona. Nyt aurinko onkin kaivautunut esiin, mutta pysyn suunnitelmassani! Ensi viikolla itselläni nimittäin koittaa töihin ja arkirutiineihin paluu, ja Oskari jää vuorostaan kesälomalle. Meidän perheessä oli tänä vuonna tällainen vuorotteluvapaa, Ode on nimittäin taittanut koko kesä-heinäkuun ajan yhtä syksyllä julkaistavaa olutkirjaa. Se lähtee painoon huomenna, eli sitten pääsee monsieur nauttimaan kesästä ja helteestä. Sen kunniaksi haluan laittaa kodin kuntoon, ja mm. lajitella viisi viikkoa keskellä olohuoneen lattiaa majailleet kirppisvaatteet. Meille tulee myös ensi viikolla uusi ruokapöytä ja tuolit, jotka haluan toivottaa tervetulleiksi puhtaaseen kotiin. :)


Eilinen päivä oli ihana. Tehtiin aamupäivällä kaverin kanssa pyörälenkki, käytiin moikkaamassa vanhempiani. Vähän reilut 14 km kertyi matkaa keskustasta, aikaa kului reilu tunti, koska tehtiin parit pysähdykset. En voi sietää tämän hetkistä sykemittariani, se nimittäin ei anna mitään "loppuraporttia" sykkeistä sun muista ilman, että tiedot lataa koneelle johonkin ohjelmaan… Sori vaan iskä ja äiti, lahjakellon suuhun ei saisi murista, vai miten se nyt menikään… Toinen vaihtoehto on etten osaa käyttää sykäriä, RTFM! Poljettiin kuitenkin ihan hyvää vauhtia molempiin suuntiin, Suunnon Movescount-appin mukaan 5 min 10 s/ km. Kilsoja siis yhteensä n. 28, ja kaloreita paloi taatusti, hyvä hyvä!!!
Pyörälenkin jälkeen kävin itsekseni lounaalla Kellohallissa. Olin ensimmäistä kertaa Teurastamon pihalla muutama viikko sitten, kun käytiin Oden kanssa Street Food Thursdayssa syömässä hampurilaiset Richard McGormickin Food Truckista. Itseasiassa tänään on noiden katuruoka-autojen kokoontumisajot, eli Street Food Carnival tuossa ihan kulma takana Kasarmitorilla. Jos liikuskelette Helsingin keskustassa päin, kannattaa käydä tsekkaamassa klo 16 alkaen!

Piiiitkä jono kohti pinkkiä ruokarekkaa Teurastamon pihalla Street Food Thursdayssa 10.7. Puolessa tunnissa päästiin luukulle.
Vaikka Laihisraivareiden Suureen Suunnitelmaan kuuluukin EI! Ulkona syömiselle, niin lounaan kanssa joudun tekemään toisinaan poikkeuksen, varsinkin nyt kun työt alkavat. A) kuumana päivänä pyöräretkellä ei välttämättä voi aina pitää eväitä mukana B) istun usein lounaspalavereissa, olisi outoa olla syömättä ja C) lounaalla on luontevaa syödä kevyesti keittoa tai salaattia, ravintolaillalliset sen sijaan ovat ainakin itselläni usein tuhdihkoja. Eilisen lounasvalintani oli Nizzan salaatti, joka oli mieletön kulho raikkaita salaatteja, katkarapuja, kuivattuja oliiveja murustettuna, runsaasti luumutomaatteja ja päällä hieman kastiketta. En taaskaan kuvannut annostani, koska puhuin sen saapuessa maratonpuhelua… ;)


Lounaan jälkeen lekottelin hetken Kellohallin aurinkotuolissa, minkä jälkeen pyöräilin takaisin keskustaan, ja istuskelin hetken itsekseni Espan puistossa. Tutkiskelin mm. ruohikon alle kaivautuvia kimalaisia, ah joutenolon ihanuus! :D Sitten kotiin ilta-ateriaa valmistamaan. Tein spelttinäkkärileivitettyjen kanan sisäfileiden kylkeen eräänlaisen coleslawn, jonka kastikkeena käytin soijajogurttia.

SUIPPOKAALI SLAW

1 pieni suippokaali (tai puolikas varhais-/valkokaali)
4 kesäporkkanaa
1/2 fenkoli
150 g (1 rasiallinen) Mungpavun ituja
1,5 dl soijajogurttia
1-2 rkl oliivitapenadea (riippuen kuinka paljon tykkää oliivin suolaisesta mausta)
1 rkl hunajaa
2 tl hunaja dijonsinappia
rouhaisu mustaa pippuria

Pilko vihannekset pieniksi kuutioiksi, tai suikaleiksi. Nopein tapa on pyöräyttää ne pieneksi sähkösilppurissa. Itse viipaloin veitsellä kaalin ja fenkolin, mutta silppuroin porkkanat. Sekoita kaikki ainekset tasaiseksi massaksi kulhossa, ja laita vetäytymään jääkaappiin 15-30 minuutiksi.

Helppoa & herkullista! :)

Eipä nyt juuri muuta, siivousurakka alkakoon!!!


Photobucket

tiistai 29. heinäkuuta 2014

LEIJONANMETSÄSTYS

Ensimmäinen virallinen Laihisraivarointipäivä meni hyvin. Tapasin PT:n salilla, missä aloitettiin treenailu peruskuntotestillä ja mittojen ottamisella. Sen jälkeen lähdettiin tekemään Monnan laatimaa saliohjelmaa läpi. Ei se ollutkaan niin vaikeaa ja kamalaa, kun ajattelin. Aika perusliikkeitä tehtiin, ja tsekkailtiin oikeat painot ja vastukset + tietenkin asennot. Ajattelin mennä tänään illalla tekemään tuota ohjelmaa itse läpi ensimmäistä kertaa.

Jätte Kunkku Feelis onnistuneen salitreenailun jälkeen! :)
Siinä olikin eilisen kuntoilut, päivän PÄÄohjelmana oli jotain ihan muuta. Hanna nimittäin oli luvannut tehdä mulle viimeisen kesälomaviikon kunniaksi afrokiharat!!! Niitäpä sitten pyöriteltiin piikkikamman ja muotoiluraudan avulla hyvät 2,5 h.



Muuten homma sujui melko kivuttomasti, paitsi että peffa vähän puutui. Lopputulos oli varsin Nelli Nuudelipää-henkinen!



Ja sitten kunnon ravistelua, sormilla haromista, ja nuudelikiharoiden "halkomista" latvasta kiinni pitäen ja kiharoita kahta vetäen.




Lopputuloksena tällainen seksikäs pörröpää.


Lähdettiin ulkoiluttamaan kesäafroa Mattolaiturille, laitoin oikein huulipunaa ja teema-asun! Ja täytyy sanoa, että sinne kävellessä askel kyllä keinui pehmeän rytmikkäästi, yamman! :D Tunsin oloni superkissaksi, ja tunnen edelleen, vaikka kostean yön jäljiltä pehko onkin vähän bed head'ahtanut!

Lähdin yhdelle (soodavedelle) Mattolaiturille ulkoiluttamaan kesätukkaa. Ei alkoholille piti, hyvä minä! :)
Eilisen syömiset menivät aika lailla nappiin, paitsi, että kalorit jäivät vähän vajaiksi. Söin meinaan tosi kevyen lounaan salitreenin jälkeen, ja seuraavan kerran kunnolla vasta iltakympin aikaan. Vatsaa kipristelikin illalla sitten siihen malliin…

Eilisen Kalorilaskurinäkymä, on piirakat aikas kohdillaan!

Aamiainen:
2 munan munakas, jossa:
3 siivua kinkkuleikettä
1/4 avokado
5 g vuohenjuustogoudaa
kourallinen paahdettuja auringonkukansiemeniä
Kuppi mustaa kahvia
vettä

Lounas:
3 kalkkunanakkia
1/2 jättipihvitomaatti
pätkä tuoretta kurkkua
protskupatukka (kookos)

Välipala:
Muutama viipale vesimelonia

Illallinen:
Paistettu kuningaskampelafile
höyrytettyä kesäporkkanaa ja fenkolia
kurkkua
1/2 Naturdiet choco fudge-patukka

Taikinaa on vielä, mutta siitä viis, KUN ON  NIIN HIENO TUKKA!!! :D
Nyt lähden pyöräilemään kaverin kanssa. Bikinit on päällä, eli tähdätään jonnekin pulahtamaan. Kotiin, tai jonnekin suojaan täytyy kuitenkin ehtiä puolenpäivän aikaan, silloin näyttäisi pukkaavan sadetta ja ukkosta tänne pääkaupunkiseudulle. Pelastan leijonanharjan! Ja muuten pyöräilykypärä ei mahdu todellakaan päähän, yritin! Ei kait auta muuta, kun tuutata kikkaroihin kunnolla lakkaa, niin on sitten leijonanharjakypärä omasta takaa! :D




Photobucket

maanantai 28. heinäkuuta 2014

VIIKON 1 ALOITUSPAINO



Näin käynnistyi The Virallinen Laihisraivarointi, mikä tarkoittaa sitä, että Super-Marsun paluu koittaa jälleen. Sinne ja takaisin, ja toivottavasti pian taas sinne! Sinne = hyvään oloon, hyvän olon painoon ja tasapainoiseen elämään. Näistä lukemista lähdetään, eli vaaka näytti tänä aamuna lähes samaa kuin viikko sitten. Onnekseni olen saanut pari turvotuskiloa pois, ja tästä on hyvä lähteä tiputtelemaan niitä muita ylimääräisiä. 140 päivää on joulukuun puoleenväliin, minne olen asettanut painotavoitteeni saavuttamiseni päivämäärän. Tai oikeastaan Kalorilaskuri asetti sen, kun syötin kenttään tiedon, että haluan tiputtaa painoani puolen kilon viikkotahtia. Se on hyvä vauhti, ja täysin mahdollista. TÄÄLTÄ voi lukea lisää tavoitteistani ja Suuresta Suunnitelmasta, jonka mukaan aion edetä. :)

Nyt tapaamaan Personal Traineria, hieman jänskättää miten salitreeni sujuu monen vuoden tauon jälkeen…


Photobucket

KEISARINNAN UUDET VAATTEET

Oli jo aika, että Laihisraivarit vaihtaa hieman ulkoasua! Monta vuotta mentiin samalla kukkakuositaustalla ja niin kapealla palstalla, että tekstien lukeminen oli ainakin omasta mielestäni ärsyttävää. Uusi ilme on heti raikkaampi, kun tausta on puhdas ja palsta leveämpi. Saan myös ladattua isompia kuvia, että on sitten koko rahan edestä! ;)


Lisäilin tuohon yläpalkkiin tuollaisia uusia täppiä. Olen ainakin itse tykännyt muiden blogeja lukiessani, kun pääsen helposti mm. selailemaan edistymiskuvia ja kirjoittajan historiaa & tavoitteita. Lisäsin omalle sivulleen nuo jo eilen julkaisemani tämän viikon 66 kg-kuvat ja kasaan sinne sitten todistusaineistoa kehoni muodonmuutoksesta matkan varrella. Kirjoitin myös tarinaa (laihduttaja)taustastani ja Laihisraivareiden historian omaksi alasivukseen. Oikein vuodatin, käykäähän lukemassa! :)



Suuri Suunnitelma-alasivu kertoo miten aion tästä Laihisraivarointihaasteestani selvitä. On tavoitteet, välitavoitteet, sun muut listattuna!
Ja sitten on vielä vieraskirja. Toivon teiltä kommentteja, tsemppejä, ideoita ja ajatuksia. Näen tietenkin tuolta tilastoista, että jokunen seuraa tätä blogia, mutta toistaiseksi vielä tuntuu siltä, että kirjoittelen näitä horinoitani yksinäni universumille… ;) Olisi ihana kuulla teistä, käykää siis hollaamassa! Ja tottakai kommentit ovat aina tervetulleita ja toivottuja postauksiin, eli bring it on, niin tiedän keitä kaikkia siellä piuhojen toisessa päässä on.



 Kääk kääk, ihan kohta on EKAT PT-TREENIT NELJÄÄN VUOTEEN!!!

Photobucket

lauantai 26. heinäkuuta 2014

ASIAA OMENASTA JA VÄHÄN PÄÄRYNÄSTÄKIN

Olen omppuvartaloinen, se tässä blogin kohta viisivuotisen historian aikana on tullut kailotettua useampaankin otteeseen. Suurin ongelmani on siis vatsan seudulle kertyvät kilot. Keskivartalon lisäksi ylimääräistä on alkanut kertyä myös reisiin ja lantiolle, eli olenkin ehkä omena-päärynä hybridi…?! En halua muuttua kupukyyhkyksi, enkä emännäksi. Nuo ovat mielestäni mainiot kuvaukset tyypillisistä keski-ikäisten naisten vartaloista. Ensimmäinen on ystäväni äidin nimitys pystyvatsaiselle, tikkujalkaisille naistyypille. Jälkimmäinen taasen kertoo synnyttäjän leveistä lanteista ja taakeista emännänreisistä. Ei kiitos kummallekaan vartalonmallille! Sen sijaan haluan sopusuhtaisen vartalon, joka ei kellahda pyllylleen eikä vatsalleen kovassa tuulessa. Olen ottanut kesäloman ajan suht iisisti syömisen tarkkailemisen ja myös liikunnan suhteen. On tullut juostua lenkkiä ja puistozumbailtua, mutta niiden vastapainona olen myös nautiskellut hyvästä ruoasta ja kuplajuomasta. En kuitenkaan onneksi niin paljon, että turvotuksen määrä olisi tämä:



Kuva on kesältä 2009, ja olin juuri aloittanut tämän blogin pitämisen. En liikkunut yhtään, söin, join ja herkuttelin vaan menemään. Aloin pikkuhiljaa opettella uutta elämäntapaa. Tuon remontin myötä sain painoni tippumaan yhteensä 10,7 kg aikavälillä elokuu 2009 – helmikuu 2010, eli puolessa vuodessa. Sen jälkeen painoni onkin lähtenyt kipuamaan tasaisen tappavasti takaisin kohti tuota alkupainoa, eli 68 kg. Jossain välissä taisin hipoa 70 kg:a. Nyt olen suurinpiirtein tässä tilanteessa elopainolla 66 kg:

Neiti X 66 kg:n painoisena tämän viikon alussa.
Otan seuraavan kuvan ensi kuussa samoihin aikoihin, toivotaan, että edistys on yhtä hyvä kuin viime vuonna:
22.7.2013 painoin 67,5 kg, 26.8.2013 64 kg. Näissä kuvissa näkyy siis 3,5 kg painonpudotus.
Hei nyt vasta huomasin, että viime vuoden kuva on otettu tasan samalla päivämäärällä, kuin tuo uusin kuvani! :D Täysin sattumaako, vai onkohan loppukesän energiassa jotain sellaista mikä saa tämän leidin lihan liikkumaan, ja raivarointi-innon päälle vuosi toisensa jälkeen! Viime vuonna sain innon pysymään yllä lokakuulle saakka. Sitten mentiinkin alamäkeen neljä kuukautta, eli suunnilleen koko se aika, kun viimeistelin Hair Bible -kirjaani. Otin itseäni uudestaan niskasta kiinni helmikuun lopulla, ja tiputtelin 65 kg:sta kolmisen kiloa pois. Ja sitten taas mentiin alamäkeä: oli kirjakiertuetta, ja mitä kaikkea. Lopputulemana siis se, että BMI on edelleen yli 25, ja kiloja se 8-10 karistettavana.

kuvakaappaus Päärynä piukaksi-blogista.
Olen tämän aamun aikana lueskellut pitkästä aikaa oikein antaumuksella muiden kilojensa kanssa kamppailevien blogeja. Ihanaa, että muillakin on ihan samanlaisia ajatuksia, huolia ja murheita oman kroppansa suhteen. Oli myös helpottavaa huomata, etten suinkaan ole maailman ainoa jojoilija, vaikka aika ajoin tuntuukin siltä. Erityisen innostavaa ja inspiroivaa oli lukea Päärynä piukaksi-blogia. Myös Päärynän jojoiluhistoria on samantyylinen kuin omani, vaikkakin hänen kropan muotonsa onkin alapainotteinen, eli päärynän mallinen. Kateellisena tämä omppuvartaloinen katseli Päärynän kapeaa uumaa, joka on kaventunut entisestään projektin edetessä. Tätä blogia aion seurata, ja pitää mukana omana kirittäjänäni. We Can Do It! :D


Super-Marsun paluu koittaa jälleen!

Maanantaista alkaen Laihisraivareissa lähtee uusi vaihde silmään! Vietän viimeistä kesälomaviikkoani, mutta aloitan treenaamisen Personal Trainerin kanssa. Sen lisäksi laitan herkkuhanat kuudeksi viikoksi kokonaan kiinni. En ole herkutellut pahasti heinäkuun aikana, mutta satunnaiset jätskit ja skumpat ovat kyllä maistuneet. Treenaan trainerin kanssa ensimmäisen kuukauden ajan kahdesti viikossa + omat tanssitunnit ja lenkit siihen päälle. Ja duunit!!! Ei kyllä ole varaa ottaa krapuloita, tai mässäilyn jälkeistä pöhötystä riesaksi tuohon rytmiin. Ystäväni Hanna menee naimisiin 13.9. Juhlissa sitten maistan palan hääkakkua ja kilistelen skumppalasia seuraavan kerran. Katson sitten miltä tuntuu pitääkö jatkaa nollatoleranssilla herkkujen suhteen, vai mikä olisi parasta. En päätä mitään vielä, vaan annan kropan ja mielen kertoa tuntemuksiaan as I go. 15.9. lähdetään sitten reissuun, ja silloin pääsen penkomaan ensimmäisen tavoitelaatikon vaatesisältöä. Olen jo nyt ihan innoissani, toivottavasti mahdun niihin silloin. Pleasepleaseplease! :D No, ei muuta kuin liha liikkumaan, niin enköhän mahdu!

Nyt maistuis pikkanen kahvi! 

Ah, avonaisesta ikkunasta leijaili just niin ihana kahvin tuoksu, että pakko mennä keittämään pikku pannullinen. Oskari huristelee parhaillaan kotiin Tampereelta, missä hän oli seuraamassa veljensä osallistumista leuanvedom SM-kisoihin. Neljänneksi oli veli sijoittunut omassa luokassaan 30 vedolla. RSPCT! Mä saan yhden. ;)



Aurinkoa lauantaihin!!!

Photobucket

perjantai 25. heinäkuuta 2014

PUISTOZUMBAA JA TURVOTUSTA

Kesä ja Helsingin puistot! Parhautta on, kun voi parkkeerata kaupungin tarjoamalle viheralueelle ja nautiskella urbaanista tunnelmasta vihreyden keskellä. Eilinen olikin oikein kolmen puiston päivä. Ensin lounasta Johanneksenkirkon viereisessä rinteessä, sitten uuden InStylen lukemista ja Lana Del Reyn kuuntelua Vanhankirkon puistossa, aka Ruttopuistossa, ja vielä illalla Zumbat Hesperianpuistossa. Viimeksimainittu oli kyllä hikistä hommaa. Olen kokeillut Zumbaa ainoastaan pari kertaa aiemmin kotidvd:n tahdissa, mutta hyvin pysyin kärryillä Merengue-, Reggaeton- ja muiden lattarirytmien kiemuroissa. Porottava ilta-aurinko toi oman lisähaasteensa treeniin, mutta varsinaisen pään- tai oikeastaan vatsavaivan aiheutti n. tuntia ennen puistozumbailua kiskaisemani vihannessmoothie. Pyöräytin kotona välipalan kurkusta, fenkolista, appelsiinista ja porkkanasta. Ajattelin, että tuollainen vihanneskimara olisi hyvä pre workout -haukkapala. Eipä ollutkaan… Noin puolessavälissä Zumbatreeniä vatsa alkoi turvota, ja kun siirryttiin sambakävelyihin tuntui, että suolisto kääntyy ympäri! Tunsin keski/alavatsassa sen sortin kramppeja, että välillä oli pakko pysähtyä ja puhallella. Yläkroppaa pystyin sheikkaamaan vallan hyvin, mutta heti kun heiluttelussa siirryttiin alaspäin, suolisto ulvahti. Tunsin kuinka turpoan ilmapalloksi…

Iltalukemisena suolisto- ja juoksuasiaa.
Lueskelin illalla Paula Heinosen kirjaa suoliston hyvinvoinnista löytääkseni syyllisen turpoamiseeni. Itse ajattelin, että porkkanaa olisi syyttäminen. Olen ymmärtänyt juuresten olevan  huonommin sulavia kuin suurin osa vihanneksista. Paula mainitsee kirjassaan turvotuksesta kärsivien no-no listalla myös kurkun. Kääk, lempparini, jota käytän ruokavaliossani RUNSAASTI! Yritin löytää äsken lisätodisteita tälle väitämälle netistä. Jossain sanottiin, että herkkäösuolistoisille kurkku sopii kuorittuna paremmin… Tutustun asiaan tarkemmin, ja raportoin löydöistäni & kokemuksistani!

Tuorepuuroa, nam!
Eilisen aamiainen oli ohrasuurimoista, soijajugurtista ja kauramaidosta + siemenistä, pähkinöistä ja mausteista tehty tuorepuuro. Lounas sisälsi couscous-pohjaista salaattia, jossa oli seassa paljon erilaisia raakoja vihanneksia. Sen lisäksi söin hedelmäsalaattia, jossa omenaa, päärynää, aprikoosia ja vadelmia. Kaikissa ruoissani oli suolistokaasun muodostumista ja näin ollen turvotusta lisääviä ainesosia! Eipä siis ihme, että kropan venkoilu Zumban tahdissa oli hetkittäin varsin tuskaista…

Nappasin kuvan juuri ennen ruokieni saapumista, sillä halusin syödä herkut höyryävän kuumina! ;)
Illalla lähdin turvotuksesta huolimatta treffeille itseni kanssa. :) Köpöttelin Ravintola Gaijiniin, sillä ajattelin, että fuusioaasialaiselta ruokalistalta löytyisi varmasti jotain riittävän kevyttä. Päädyin syömään kana-Yakitorivartaita ja jotain lehtikaalin sukuista, en nyt vaan muista mitä! Hitsit, että oli hyvää!!! Nautiskelin illallisen itsekseni parin hyvän naistenlehden ja samppanjalasillisen siivittämänä. Sen jälkeen lähdin kuljeksimaan pitkin kesä-Helsingin katuja. Oli taas niin lempeänlämmin ilta, ettei paremmasta väliä. Sen ja edelleen jatkuneen turvotuksen kunniaksi söin lempparijätskini, eli minttu Classic-puikon. Espan puistossa pojat vihelteli perään! Päätin iltakävelyn Senaatintorille. Oli kivaa vaellella päämäärättömästi oman kotikaupungin katuja.



Photobucket

torstai 24. heinäkuuta 2014

KESÄKISSANA

Huh, hellettä! Ihanaa, mutta samalla kamalaa. Toissayö meni ihan plörinäksi, en meinaan saanut unta kuin vasta joskus 03 jälkeen. Unettomuus ja levottomuus johtuivat varmaan seisovasta ilmasta, mutta osittain myös tiistai-illan lenkistä ja tramppailusta. Eilinen menikin sitten ihan nukuksissa. Aamupäivällä käytiin perheen kanssa Helsingin Luonnontieteellisessä museossa, siellä oli onneksi ilmastointi! ;)

Kesäkissa ja Giganotosaurus.

Iltapäivästä istahdettiin Oden kanssa Ravintola Toscaninin terassille. Sen verran herkuttelin, että join valkkarisoodan. Pidättäydyin kuitenkin näistä laskun kyytipoikana tulleista italialaisista tryffeliherkuista. Kauniit olivat, ja kuulemma herkulliset!


Pidin eilen päässäni eläinmuseoseikkailun kunniaksi kissankorvapantaa. Hetkittäin mietin, että onkohan se ihan soveliasta ikäiselleni rouvalle, mutta mistä kukaan ohikulkija ikääni tietää! Sitä paitsi ei kait missään ole määritelty yläikärajaa hauskojen asusteiden käyttämiselle. Viime pääsiäisenä sporttasin pitsisiä pupunkorvia…!

Mekko Selected Femme, kengät Toms, kissapanta H&M,  kassi Thaimaasta.
Eilisen asuvalintani oli jälleen haasteellinen keskivartalolle. Pötkömallinen trikoomekko ei nimittäin piilota keskivartaloa, ei sitten millään. Päätin aamulla olla välittämättä asiasta, sillä trikoomekko on maailman mukavin kesäasu. Ryhtiä piti kyllä pitää jälleen tosi napakkana, ja myönnän, että vedin vatsaa välillä sisään! Muutama kesä sitten sain useamman kerran vauvaonniteluita pitäessäni yhtä tiettyä trikoomekkoa. Tuosta on suoraansanottuna jäänyt trauma. Nuo tilanteet olivat aika noloja, kun onnittelijat tajusivat, etten ollutkaan raskaana, vaan masu pystyssä ja muutenkin turvonneen näköinen ihan muista syistä. Kyllähän se masun seutu pullotteli eilenkin, mutta ehkä tuo pötkömallinen mekko ei kuitenkaan antanut niin väärää viestiä, kuin se muutaman kesän takainen raskausmekolta näyttänyt empirelinjainen versio. Se on ollut kirppiskasassa tuosta kamalasta kesästä saakka, mutten henno luopua siitä. Syy on se, että muistan, kuinka kauniilta tunsin itseni pukeutuessani siihen keväällä 2007. Luulenpa, että kyseinen mekko ja tuntemukset sen ympärillä ansaitsevat ihan oman postauksensa, eli palaan pian tähän aiheeseen!



Takaisin eiliseen… Nukuin kotona alkuillasta kahden tunnin päikkärit sohvalla, sen verran uuvuksissa olin. Iltaruoaksi paistettiin nieriäfileet ja paahdettiin uunissa fenkolia, kesäporkkanoita ja -sipuleita. Ostin eilen saksanpähkinäöljyä, joka toimi hyvin noiden vihannesten kanssa! Mausteeksi suolaa, pippuria ja sitruunaa, ja lautasen reunalle keitetty kananmuna. Helppoa & herkullista.




Ja ah, mikä mieletön ilta taas olikaan, rakastan kesä-Helsinkiä!!! Onneksi kevyt tuulenvire kävi, eikä ilma ollut niin paksu ja raskas kuin edellisenä yönä. Viime yön nukuin mainiosti. Heräsin laittamaan ikkunan kiinni vasta 04.30, kun lokit, nuo rakkaan pääkaupunkimme kultakurkut, aloittivat joka aamuisen konserttinsa. :)

Nyt jälleen aurinkoon, zys!



Photobucket