JOOGA-AAMU PITKÄSTÄ AIKAA

Tein eilen listaa, mihin kirjasin tämän hetkisiä mielitekojani. Kohdassa kolme luki jooga. Laitoin siis eilen illalla kellon soimaan tuttuun tapaan klo 06, ja hipsin Merimiehenkadun Hyvinvoimalaan monen kuukauden tauon jälkeen. Edellinen joogatuokio taisi olla kesäkuussa, sitä edelsi yli vuoden tauko… Eli ei ole ollut kovin aktiivista joogailuni… Sain ilahtuneen vastaanoton Riitalta, joka preparoi aamuihin maittavan raakaruokapainotteisen aamiaisen ennen omaa harjoitustaan. Sitä nautiskelin tänään oman treenini päätteeksi! Lämmin halaus tuli myös Magnukselta, Rööperin aamujoogan isännältä. Hänen opissaan pääsin Astangassa alkuun keväällä 2013, ja tänään totesin, että ihan alusta joudutaan aloittamaan jälleen. Aurinkotervehdyksen muistin hyvin, mutta siitäpä sitten alkoikin pätkiminen. :) Vaan eipä hätää, hitaasti lähdettiin palauttelemaan mieleen, mitä kaikkea siihen ykkössarjaan kuuluukaan. Sen verran oli pohkeet, takareidet ja jalkapohjat kireinä, että yhden testitervehdyksen jälkeen Magnus antoi pyöreän puukapulan käteeni ja kehotti hengittelemään ja etsimään jalkapohjan kireyksiä kapulaa jalan alla pyörittelemällä. Ai, että teki nannaa!!! Olen tehnyt tuota samaa kotona golfpallon avulla esim. seisomatyörupeaman tai pitkän lenkin jälkeen…

Kireä leidi olen, se tuli tänään todistettua! ;) Mutta eipä haittaa, muistan edellisistä joogailukerroista, että vetreytyminen lähtee tapahtumaan yllättävän nopeasti. Aamuherätys ei tuntunut tänään yhtään vaikealta, joten huomenna uudestaan. Ajatuksissani on, että saisin joogasta 2-3 kertaa viikossa tapahtuvan hyvän aamurutiinin. Vaikka Astangajooga onkin ns. voimajoogaa, niin ihanan lempeältä tuntui tämän aamun herääminen. Ja koska tänään on tiedossa kotiofficepäivä, voin hyvin verkkaroida rauhalliseen tahtiin, ja ottaa jossain välissä vaikka pienet torkut, jos siltä tuntuu!

Eilinen tunneryöpsähdys blogipostausta kirjoittaessa oli siis hyvä juttu. Vaikka pää tuntuukin ajoittain puuroiselta, ja mieleen lipsahtelee negatiivisia ajatuksia, niin  tiedän, että kaikki on ihan hyvin. En ole eksynyt polultani, vaan jatkan matkaani, tosin erilaisilla energioilla, kuin pari kuukautta sitten. Siitä syystä onkin ehkä ihan hyvä tehdä pientä päivitystä rutiineihin ja välitavoitteisiin. Edelleen haluan pudottaa painoa, mutta se ei ole pääasia. Pääasia on uuden elämäntyylin oppiminen, siinä olen jo hyvässä vauhdissa. Ensimmäiset suvannot, mutkat, ja kompastuskivet on tulleet tielle, ja niistä on selvitty suht vähillä vahingoilla. Nyt on hyvä tarkastella olotilaa, ja päivittää kurssia. Luulenpa, että tuo pohdinta ansaitsee ihan oman postauksensa, joten palaan aiheeseen myöhemmin tänään, viimeistään kuitenkin huomenna.

Eilisen toinen havainto oli, että ei se rakkaus itseäni kohtaan ole minnekään kadonnut. Vahva tunne, jonka kesällä koin on yhä edelleen olemassa sisälläni, mutta nyt kaipaan apukeinoja ja lisää tukipilareita, jotten menetä kosketustani siihen tunteeseen. Olen yleensä tosi skeptinen minkäänlaisten elämäntaito-oppaiden lukijana, en tiedä miksi. Ehkä siksi, että olen pari kertaa päätynyt lukemaan jonkun tutun suosituksen perusteella sen sortin hömpää, että olen kokenut oloni höynätetyksi. Tänään päätin kuitenkin vihdoin tutustua jo viime kevään julkaisusta saakka itseäni kiinnostaneeseen Jenniemilian "Rakastan siis olen"-kirjaan. Tunnen Jennin töiden kautta, ja myöhemmin ollaan tavattu myös joogamatolla. Lueskelin tänään aamutreenin päätteeksi kirjan aloitussanoja, ja päätin tarttua haasteeseen: 30 askelta kohti sisäitä voimaa. Otan ensimmäisen askelen, eli aloitan kirjan lukemisen heti, kun tämä postaus on suhahtanut liveksi. :) Kerron miten homma etenee, jahka pääsen vauhtiin.

Valoa viikkoon!