tiistai 17. maaliskuuta 2015

TÄHÄN ON TULTU – NÄIN SEN TEIN

Uusi sivu on kääntynyt mun elämässä. Luulin, etten enää koskaan olisi petite, mutta toisin kävi! Mulle tuo sunnuntaina saavutettu 55 kg on ollut monen vuoden ajan The Ultimate Tavoite, johon en koskaan uskonut pääseväni. Tai nyt olen uskonut tämän viimeisen Laihisraivarointirupeaman ajan, eli viime kesästä saakka. No nyt tietysti herää kysymys, että miksi pitää olla joku painotavoite…? Kaikki jotka on Laihisraivareita seuranneet tietää, että vaakalukemat ei suinkaan ole mun ainoa mittapuu, vaan asetin itselleni paljon muitakin tavoitteita matkan varrelle. Ehkä toi paino vaan on sellanen konkreettinen asia mitä me naiset kuitenkin aina kytätään. Ja muistan hyvin, että olen ollut hyvässä kunnossa ja tyytyväinen omaan olemukseeni painaessani n. 55 kg, tämä siis edellisen kerran parikymppisenä. Toki olen ollut tyytyväinen itseeni ja kehooni myös sen jälkeen ja tuhdimmilla kiloilla, mutta joku sisäinen palo mut sai haastamaan itseni. Että josko sitä vielä…?!


Moni on kysellyt taktiikkani ja dieettini perään. Sanon varsin painokkaasti yhden asian, jota tulen taatusti toistelemaan tulevissakin blogipäivityksissä tiuhaan: OIKOTIETÄ ONNEEN EI OLE. Toki on ihmedieettejä ja kaikenmaailman säännöstelysysteemeitä, mutta ainakin mulla kaikki lähti siitä, että ihan oikeasti hyväksyin ensin itseni sellaisenaan ylimääräisistä kiloista huolimatta. Tein sovinnon itseni kanssa, ja lupasin, etten enää koskaan syytä, soimaa, hauku, rankaise, tai kohtele itseäni millään tavalla kaltoin. Tuota kaikkea kun on tullut tehtyä teini-ikäisestä lähtien, enkä taatusti ole ainoa… Viime kesänä hyväksyin, etten juuri siinä hetkessä näyttänyt ulkoisesti tai tuntenut itseäni sisäisesti siksi tyypiksi joka todellisuudessa tiesin olevani. Juttelin itselleni joka päivä ystävälliseen sävyyn, ja sovin itseni kanssa, että nyt lähdetään yhdessä matkaamaan kohti sitä, mistä olin pitkään unelmoinut niin fyysisesti kuin henkisestikin. Itsensä ihan aidosti arvostaminen on siis ollut ison opettelun takana. Oon jatkanut päivittäisiä keskusteluja pääni sisällä viimeiset 8,5 kk, ja viettänyt myös paljon aikaa peilin ääressä itseäni tutkaillen, kunnioittaen ja rakastamista opetellen. Tossa on mun Laihisraivaroinnin vahva perusta, jonka päälle on sitten tullut hyvin syöminen, treenaaminen + riittävä lepo ja kehonhuolto.


Rehellisesti voin todeta, etten koe lainkaan laihduttaneeni koko tämän kuluneen 8,5 kk aikana, ja silti painoni on pudonnut 13 kiloa! En ole kitkuttanut, tai jättänyt jotain tiettyä ruoka-ainetta täysin pois. En myöskään ole intourheillut monta tuntia päivässä. Tein kylläkin pienen vieroituksen vanhoista huonoista tavoista, ja olin täysin ilman sokeria ja alkoholia ensimmäiset kuusi viikkoa viime heinä-elokuussa. Samalla aloitin treenaamisen PT:n kanssa. Voisin sanoa, että olen opetellut kävelemään ja hengittämään uudelleen. Kokeilin 35 vuotta elää yhdellä tavalla, ja viime kesänä päätin, että nyt on aika muuttaa tiettyjä ajattelu- ja toimintamalleja radikaalisti. Tein siis vakaan päätöksen, jossa olen pysynyt, ja jonka myötä tämä fyysisen olemukseni muutos on tapahtunut. Pääsisittepä kuulkaa pääni sisään…! ;)
Kivuton tie ei ole ollut, parin vuoden siirtymävaiheen aikana on nimittäin ollut aikamoista turbulenssia päässä ja kropassa. Havahtuminen omaan tilaani tapahtui jo syksyllä 2012, mutten ollut vielä silloin valmis tekemään lopullista päätöstä muutoksesta. Haistelin ja tunnustelin hieman, mutta jatkoin vielä kahden vuoden ajan vanhalla tutulla kaavalla. Lopullinen päätös tapahtui vasta sen jälkeen, kun tunsin viime kesänä voivani niin huonosti henkisesti ja fyysisesti, etten halunnut enää elää niin.


Olen vieläkin hieman hämilläni siitä, että tämä tosiaan on tapahtunut. Ihaninta on se, että tunnen muutoksen olevan pysyvä. Olen luonut nahkani, eikä paluuta entiseen enää ole. Kävelin tänään pitkin aurinkoisia Helsingin katuja, ja tunsin koko kehossani niin suurta onnea ja voimaa, että sitä on vaikea kuvailla sanoin. Tuntui, että pakahdun. :) Pysähdyin miettimään mistä tuo euforinen tila oikein kumpusi, ja tajusin, että se tulee sisältäni. En todellakaan aio päästää tästä tunteesta irti, vaan mennä sen johdattamana ylös- ja eteenpäin kohti maailman tarjoamia seikkailuja.

Tämän olotilan mä tilasin viime kesänä, ja nyt se on tässä. SITÄ SAA MITÄ TILAA! :)

Aurinkoista tiistaita, kuullaan taas pian.

Photobucket

12 kommenttia:

  1. Ai että miten mahtavaa! Täällä tullaan perässä hyvin samoilla ajatuksin. Hieno tuo, ensin aloittaa itsensä hyväksymisen sellaisenaan, eikä vasta kun olemus muuttunut. Juuri siitä saa voimia. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Tiia! Kyllä, on ihanaa, kun oon ollut voimaantunut jo matkan varrella, enkä vasta nyt, kun oon maalissa…! :)

      Poista
  2. Onnittelut upeasta saavutuksesta!! Näytät tosi kaunilta. Itsekin haaveilen tuollaisesta painolukemasta ja ulkonäöstä, mutta tämän hetken tavoitteena on yrittää päästä "edes" sinne alle 60 kg:oon :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Johanna. Kyllä se tavoitelukema sieltä tulee, sullakin on ollut niin hyvä meininki pitkään päällä!!! Tilaa se alle 60 kg! ;)

      Poista
  3. Tämä kirjoitus on kyllä puhutteleva ja toisaalta olet sen tuloksista elävä esimerkki. BMI 21,5 olisi minullakin sellainen haavepaino, johon nyt BMI 24,3 painoisena en ole kymmeneen vuoteen kuitenkaan päässyt. Liikun ja mielestäni syön myös kohtuutervellisesti, mutta kun tarkemmin syömistottumuksia tarkastelee, niin ei niitä miinuskaloreita ilman seurantaa juuri synny. Helposti nämä laihdutus/ elämäntapamuutosyritykset menevät suorittamisen puolelle ja katson tuolloin itseäni negatiivisessa valossa. Kirjoituksesi on armollinen ja sitä minun on harjoitettava myös itseäni kohtaan. Itseni kauniina ja riittävänä näkeminen juuri nyt ja tässä on vaikeaa, mutta toisaalta hyvin avartavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Armo. Siinä vasta ihana, mutta itsensä kohdalla haastava sana. Teen edelleen sen kanssa töitä myös itse, sillä niin suorituskeskeistä kaikki tuppaa aina vaan olemaan. Se on ikäänkuin default-asetuksena päässä. : /

      Poista
  4. Suuret Onnittelut :) !! Olen seurannut matkaasi kesästä asti, blogisi on ollut mahtava, inspiroiva ja kaikkea :D Kyllä se vaan niin on että sisäinen kauneus, itsensä hyväksyminen on kaikkein tärkeintä, ulkoinen kauneus tulee siinä sitten "mukana" ! Kiitos siis kun olet jakanut matkasi ja Ihanaa kevättä <3 !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kun olet ollut mukana!!! :) Ihanaa kuulla, että olen inspiroinut. Ja edelleen aion jatkaa & jakaa tätä matkaani, pysy kyydissä, joohan! ;)

      Poista
  5. hei niin siistiä! mä luin sun blogia eka kertaa vasta nyt - mulla on tismalleen samat mitat ku sulla, lähtö- ja tavoitepaino sama. joululomilla painoin 68-69 kg ja nyt olen menossa noin 62 kilossa. ilman ihmedieettejä, liikuntaa en harrasta arkista enempää (kokopäivätyö ja 3 lasta...). toivottavasti olisin kesään mennessä siinä 57 kilossa, joka mulla on ollut ennen ekaa raskautta vuonna 2002...

    mahtavaa sinä! ja me!

    Wandabe

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No todellakin mahtavaa me!!! :D Huuh, kolmen laspsen kanssa oman tilan ja ajan ottaminen on taatusti haaste. Tosi paljon tsemppiä sulle, ja mahtavaa, että oot jo saanut noinkin paljon pudotettua. Pääset ihan taatusti tavoitteeseesi!!! <3

      Poista
  6. Löysin ihan vahingossa blogiisi instan kautta, taisin etsiä ennen-jälkeen kuvia :D. Ja mitä löysinkään, ihan loistavan laihkaritarinan, joka varsinkin alun osalta oli ihan kuin omani. Muutenkin täällä oli semmoista tarinaa, päiväskumppaa myöten, että olisin voinut itsekin sen kirjoitella, sillä eroituksella, että mun elämäni raamit on hieman erilaiset :D. Mutta semmosta ihan rentoa meininkia sulla. Julkistamalla tavoitteesi ja saavuttamalla ne inspiroit minua tekemään samoin, luin nimittäin lähes koko blogisi läpi toissa viikonloppuna. Nyt ne omatkin tavoitteet on kirjattuna blogiini ja aion saavuttaa ne. Thank you!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa Priitta, kivaa, että olet löytänyt tänne. Kävin kurkkaamassa sun blogia, meillä tosiaan on varsin erilaiset elämän raamit... :) Mutta superhienoa, että oot saanut inspistä mun pöhköpäivityksistä ja kirjannut omat tavoitteesi ylös. Hyvä, että pilkoit kuljettavan matkan etappeihin, se on ainakin auttanut mua paljon. Tsemppiä kilojen tiputtamiseen ja hyvinvoinnin & terveellisten elämäntapojen edistämisees! Kuullaan täällä blogosfäärissä! ;)

      Poista