VATSA(MAKKARAT) ESIIN!

Vitsi minkä treenin Monna veti mulle eilen, oli ihan superhauskaa!!! :D Pelattiin arvontapeliä, johon kuului kuusi vatsaliikettä ja kuusi jalka/peffaliikettä. Sain sanoa numeroyhdistelmiä, ja Monna ilmoitti mitkä olivat noita numeroita vastaavat liikkeet. Sen muistan, että eka valitsemani combo oli 1-3, eli inkkariloikka ja taisi olla lankutus. Kumpaistakin liikettä tein aina 45 sekuntia, sen jälkeen hetken puhaltelu, ja seuraava yhdistelmä kehiin. Näin mentiin, kunnes kaikki yhdistelmät oli tehty. Sen päälle vielä Monnan valkkaamat killeri-combot minuutin vetoina! KÄÄK! Mutta siis ihan mahtavaa, nimittäin juuri tällaista kokonaisvaltaista liikkumista kroppani ja mieleni on tehnyt mieli. Kerroinkin burpee-kaipuustani maanantain postauksessa, ja jes, sain tehdä niitä eilen sydämeni kyllyydestä.

Tein eilisen treenin ajan myös siedätyshoitoa itselleni: treenasin pitkästä aikaa navan paljastavassa topissa. Sitä ei ole tapahtunut sitten heinäkuun helteiden… Kesällä tein vastaavanlaista oman kropan sietämis-siedätystä juoksemalla lenkkejä lyhyessä topissa. Lopulta ahdistus muuttui jotenkin vapauttavaksi ilmavirran tuntuessa vilvoittavana iholla. Vähän sama fiilis kuin mökkireissujen naku-uinneilla. Vaikka keskivartalosta onkin lähtenyt tosi reippaasti senttejä, olen silti tuntenut oloni pullamössöiseksi viime viikot, ja sen myötä hautautunut entistä syvemmälle väljien vaatteiden sisään. Muistoissa on syyskuun puoliväli ja Hannan häät, kun keimailin menemään nakinkuorimaisessa pitkässä, kapeassa juhlamekossa. Tuolloin uskalsin ja HALUSIN antaa huomiota kaventuneelle keskivartalolleni. Heinä-elokuun aikana senttejä lähti niin hyvin, että tuntui tosiaan siltä, että haluan päästää vyötäröni ansaitusti esille. Nythän tuo senttien lähteminen on tietenkin hidastunut, ja viime aikojen ruokailulöysäilyn myötä jo kehittyneiden lishasten päälle on tullut sitä t-y-t-i-s-e-v-ä-ä…

Itsensä soimaamisella ei kyllä saa mitään hyvää aikaan, päin vastoin. Tästä syystä meinaan jatkaa tätä siedätyshoitokampanjaani omaa keskivartaloani kohtaan, ja kohdata tytinät positiivisella asenteella! Kohtaamisia on tapahtunut eilisen PT-treenin lisäksi kahdesti tällä viikolla, nimittäin joogassa. Vanhassa kunnon Halasanassa, eli aura-asennossa pääsen tuijottamaan silmästä silmään omaa vyötärönseutuani usean pitkän ja syvän hengityksen ajaksi. Olin eilen aamulla joogailemassa, ja aurassa roikkuessani (en edelleenkään saa niitä varpaita lattiaan!) totesin, että ei se oman elämän vyölaukku enää roiku niin pahasti naamalla, kuin edellisen kerran aiheesta postatessani viime vuoden elokuussa. HAH! :D

Mulla on ollut mun inspiraatiokansiossa kesästä asti nämä kaksi kuvaa. Kova tarve navan näyttämiselle on. Vilauttelin vyötärönseutuani jo hieman Elle Style Awards -gaalassa, käy kurkkaamassa video, jossa takahuonetaltioinneista paljastuu, hmm, sanoisinko poikkitaiteellinen tyllihameen kuohkeutustekniikka! ;)

Toiveissani on täräyttää pikkujoulukaudella oikein kunnolla!!! Kasasin itselleni unelma-asun, joka ylläni tanssisin ilomielin pöydillä napa vilkkuen! :D Asukokonaisuus saattaa kyllä jäädä ainakin osittain unelmaksi, sillä noita kuvan  Jimmy Choon avokkaita ei saa enää mistään. Ehkäpä askartelen sulkakengät itse… Toppi ja hame sensijaan löytyvät varsin läheltä, helposti ja edullisesti! Nyt tarvitaan enää hyvät bileet, kuka järkkäisi?

Toppi ja hame Seppälä.

VIIKKOPAINO JA KAUHUKUVA

No niin, niinpä se paino vaan on noussut jälleen viime viikosta, mur. 62,7 kg näytti vaaka tänä aamuna. Vähän olen huolissani, mutta toisaalta voisin kyllä nyt ihan rehellisyyden nimissä kysyä itseltäni, että MIKSI? Tai siis huolissani voin olla, kunhan teen asialle jotain, mutta ihmetellä mun ei todellakaan kannata. Oon syönyt ihan mitä ja miten sattuu lähiviikot, ja jotenkin sanonut itselleni koko ajan, että "Mä palaan ruotuun ihan kohta, mut en vielä…!" Vaikken edelleenkään ole herkutellut entisten aikojen malliin, niin on kyllä sen sortin löysät taas päässeet kertymään tohon keskivartaloon, argh…! Jatkoin eilen pitkästä aikaa tuota seinäkyykkyhaastetta, ja pyysin Odea tatioimaan tuon hetken. KÄÄK! Kamala kuva, oikein säpsähdin eilen kun näin otoksen. Olin jo poistamassa sitä, mutta olkoon. Tavara tiskiin vaan, enjoy! ;)

Oon jotenkin mennyt noiden viime kuun messujen vanavedessä ihan liian pitkään, ja sen myötä päästänyt irti omista hyviksi havaituista ruodussapysymisrutiineistani. Aika on jotenkin hurahtanut, ja tuntuu, että oon ollut edellisen kerran täysillä mukana tässä omassa kuntoprojektissani joskus syyskuun puolessavälissä. Kaksi kuukautta on valunut jonnekin, näköjään mun vyötärölle! No, eipä hätää, kyllä mä tästä vielä kopin otan. Itseasiassa soitankin nyt Odelle, että saa mennä kauppaan ilman mua, ja lähden pienelle juoksulenkille. Huomenna on sitten taas aamujoogat ja iltapäivällä treenit Monnan kanssa! Juu juu, en en…!!! :) Tiedän, että moni miettii nyt siellä, että teen liikaa, ja sitten väsähdän, tai ratkean vetämään herkkuja kaksin käsin. Pyrin siihen, että ei tapahdu kumpaakaan. Mulla on nyt vaan sellanen vahva tunne, että jos ja kun tulee se MIELITEKO, kuten just nyt lenkille lähteminen, niin haluun antaa itelleni luvan painella menemään. Oon kahden kuukauden ajan sammuttanut omat mielitekoni (paitsi ne syömiseen, juomiseen ja herkutteluun liittyvät), ja oon kaivannut sitä, että pääsen toteuttamaan ja kehittämään itseäni mm. liikkumisen avulla. Oon korvannut itseni kanssa olemisen myötä syntyvää hyvää oloa noilla edellämainituilla herkutteluilla yms, enkä enää halua tehdä niin. Nyt siis pinkaisen juoksuun, tältä isumalta meinaan! Arvatkaas, oon ollut koko päivän mun aamuastangasta päälle jääneissä trikoissa ja urkkatopissa, joten ei muuta kuin lenkkarit jalkaan ja heijastimet takkiin kiinni! Näin se menee, eikä toi eilinen kauhukuvakaan enää sapeta niin paljon. HAH! :D Ja seinäkyykäsin muuten eilen 2 min 5 s, tänään siis luvassa lenkin jälkeen 2 min 15 s.

JOOGA-AAMU PITKÄSTÄ AIKAA

Tein eilen listaa, mihin kirjasin tämän hetkisiä mielitekojani. Kohdassa kolme luki jooga. Laitoin siis eilen illalla kellon soimaan tuttuun tapaan klo 06, ja hipsin Merimiehenkadun Hyvinvoimalaan monen kuukauden tauon jälkeen. Edellinen joogatuokio taisi olla kesäkuussa, sitä edelsi yli vuoden tauko… Eli ei ole ollut kovin aktiivista joogailuni… Sain ilahtuneen vastaanoton Riitalta, joka preparoi aamuihin maittavan raakaruokapainotteisen aamiaisen ennen omaa harjoitustaan. Sitä nautiskelin tänään oman treenini päätteeksi! Lämmin halaus tuli myös Magnukselta, Rööperin aamujoogan isännältä. Hänen opissaan pääsin Astangassa alkuun keväällä 2013, ja tänään totesin, että ihan alusta joudutaan aloittamaan jälleen. Aurinkotervehdyksen muistin hyvin, mutta siitäpä sitten alkoikin pätkiminen. :) Vaan eipä hätää, hitaasti lähdettiin palauttelemaan mieleen, mitä kaikkea siihen ykkössarjaan kuuluukaan. Sen verran oli pohkeet, takareidet ja jalkapohjat kireinä, että yhden testitervehdyksen jälkeen Magnus antoi pyöreän puukapulan käteeni ja kehotti hengittelemään ja etsimään jalkapohjan kireyksiä kapulaa jalan alla pyörittelemällä. Ai, että teki nannaa!!! Olen tehnyt tuota samaa kotona golfpallon avulla esim. seisomatyörupeaman tai pitkän lenkin jälkeen…

Kireä leidi olen, se tuli tänään todistettua! ;) Mutta eipä haittaa, muistan edellisistä joogailukerroista, että vetreytyminen lähtee tapahtumaan yllättävän nopeasti. Aamuherätys ei tuntunut tänään yhtään vaikealta, joten huomenna uudestaan. Ajatuksissani on, että saisin joogasta 2-3 kertaa viikossa tapahtuvan hyvän aamurutiinin. Vaikka Astangajooga onkin ns. voimajoogaa, niin ihanan lempeältä tuntui tämän aamun herääminen. Ja koska tänään on tiedossa kotiofficepäivä, voin hyvin verkkaroida rauhalliseen tahtiin, ja ottaa jossain välissä vaikka pienet torkut, jos siltä tuntuu!

Eilinen tunneryöpsähdys blogipostausta kirjoittaessa oli siis hyvä juttu. Vaikka pää tuntuukin ajoittain puuroiselta, ja mieleen lipsahtelee negatiivisia ajatuksia, niin  tiedän, että kaikki on ihan hyvin. En ole eksynyt polultani, vaan jatkan matkaani, tosin erilaisilla energioilla, kuin pari kuukautta sitten. Siitä syystä onkin ehkä ihan hyvä tehdä pientä päivitystä rutiineihin ja välitavoitteisiin. Edelleen haluan pudottaa painoa, mutta se ei ole pääasia. Pääasia on uuden elämäntyylin oppiminen, siinä olen jo hyvässä vauhdissa. Ensimmäiset suvannot, mutkat, ja kompastuskivet on tulleet tielle, ja niistä on selvitty suht vähillä vahingoilla. Nyt on hyvä tarkastella olotilaa, ja päivittää kurssia. Luulenpa, että tuo pohdinta ansaitsee ihan oman postauksensa, joten palaan aiheeseen myöhemmin tänään, viimeistään kuitenkin huomenna.

Eilisen toinen havainto oli, että ei se rakkaus itseäni kohtaan ole minnekään kadonnut. Vahva tunne, jonka kesällä koin on yhä edelleen olemassa sisälläni, mutta nyt kaipaan apukeinoja ja lisää tukipilareita, jotten menetä kosketustani siihen tunteeseen. Olen yleensä tosi skeptinen minkäänlaisten elämäntaito-oppaiden lukijana, en tiedä miksi. Ehkä siksi, että olen pari kertaa päätynyt lukemaan jonkun tutun suosituksen perusteella sen sortin hömpää, että olen kokenut oloni höynätetyksi. Tänään päätin kuitenkin vihdoin tutustua jo viime kevään julkaisusta saakka itseäni kiinnostaneeseen Jenniemilian "Rakastan siis olen"-kirjaan. Tunnen Jennin töiden kautta, ja myöhemmin ollaan tavattu myös joogamatolla. Lueskelin tänään aamutreenin päätteeksi kirjan aloitussanoja, ja päätin tarttua haasteeseen: 30 askelta kohti sisäitä voimaa. Otan ensimmäisen askelen, eli aloitan kirjan lukemisen heti, kun tämä postaus on suhahtanut liveksi. :) Kerron miten homma etenee, jahka pääsen vauhtiin.

Valoa viikkoon!

HARMAANA MASSANA

Harmaa massa ulkona. Valo nousee hetkeksi, jos nousee. Sataa vettä, räntää, välillä vähän luntakin. Mieli vetelee mustiin… Luulenpa, etten ole ainoa, jolla on tähän vuodenaikaan saman tyyppisiä ajatuksia. En koe olevani masentunut, mutta energiat on kyllä ihan eri tasolla, kuin alkusyksystä ja kesällä. Ja taas se muka hiipi niin yllättäen! Pimeys nimittäin. Ja sen myötä kummallinen laahaava olo. Palasin eilen Jyväskylästä Helsinkiin, ja ehdin yli kolmetuntisen matkan aikana tuijotella ikkunasta aluksi lumista, kohti etelää päin puksuteltaessa vetistyvää ja harmaantuvaa maisemaa. Samalla mietiskelin valon vaikutusta treeni-intooni, ja ruokahaluuni, ja päädyin siihen lopputulokseen, että hormonithan ne taas ovat asialla. Pimeähormoni, eli melatoniini ja sen esiaste serotoniini, joka tunneaan myös onnellisuushormonina, ovat "pääsyylliset" tähän kaamosajan vetämättömään olotilaan. Olen ihmetellyt viime viikkojen aikana, miksi uni maistuu, mutta ruoka ei, ajatuksenjuoksu tuntuu hitaalta, koko ajan tekee mieli "jotain", mutta mikään ruoka-aine ei kuitenkaan tunnu tyydyttävän sen "jonkin" kaipuuta. Koen myös ajoittain turhautumista, millään ei oikein tunnu olevan mitään väliä. Innostun ja ilostun kyllä asioista, ja kun ryhdyn rupeamaa (esim. treenaamaan), saan tekemiseen kyllä puhdin päälle. Mutta sen jälkeen iskeekin sitten megaväsymys, joka voi johtaa esim. siihen, etten jaksakaan laittaa iltaruokaa, vaan tulee syötyä esim. leipää, tai haettua hampurilaisateria. Tällä viikolla on käynyt juuri noin. Sitten olen nukahtanut ennen kasia, ja tuhissut menemään aamuun asti.

Marraskuun harmautta, juna lähdössä kohti Jyväskylää perjantaina.

Kaukana ovat ne omat aikaiset aamuhetket, joista olen kertoillut aiemmin. Kello on soinut kuudelta loppukesästä alkaen, ja parhaimmillaan olen ollut niin hyvin mukana heräämisrytmissä, että silmät on räpsähtäneet auki tyyliin 10 minuuttia ennen kellonsoittoa. Viime kuun messurumban ajan tuo rytmi pysyi päällä pakosta; oli niin paljon tekemistä, että vuorokauden tunnit eivät olisi riittäneet, jos en olisi noussut hommiin viimeistään kuudelta, välillä jopa klo 05.30! Tunsin kuitenkin jo tuolloin, että kroppa ei oikeasti olisi valmis heräämään…  Ei muuta kuin tupla-annos kahvia ja kirkasvalolamppu päälle, niin sain päivät käyntiin, ja hommat tehtyä. Nyt työtahti on onneksi hiljentynyt, eikä ole pakko herätä ennen auringonnousua. Niinpä nukuin tänä aamuna klo 11 saakka! Ja olisin varmaan jatkanut pidempäänkin, ellen olisi herännyt houkuttelevaan kahvin tuoksuun… :) Ja siis huomiona se, etten eilen jaksanut katsoa Wallanderia, vaan laitettiin se nauhalle, kun alkutekstit lähtivät pyörimään klo 22.15. Iltaunia ennen olin ottanut tunnin torkut junassa välillä Jyväskylä-Tampere, ja toiset samanmoiset sohvalla ennen sänkyyn siirtymistä.

Valoa pimeyteen Boutique Hotel Yöpuussa Jyväskylässä.

Harmillisinta tässä olotilassa on kaiken puuroontuminen. Olen ollut niin onnellinen kirkkaasta mielentilasta, jonka saavutin heinäkuisen pohdintalomani aikana. Päämäärä itseni ja oman hyvinvointini suhteen oli selkeä, ja askelmerkit sen saavuttamiseen hyvin mielessä. Nyt tuntuu, että tuo tahtova ja toimiva minä on eksyksissä. Olen jopa vähän surullinen siitä syystä. Olen surullinen myös siksi, että kesällä löysin polun, joka tuntui tosi oikealta. Tuo polku oli se, että löysin ensimmäistä kertaa elämässäni todellisen armon, kunnioituksen ja rakkauden itseäni kohtaan. Pystyin katsomaan peilikuvaani, ja sanomaan itselleni ääneen, että olen kaunis, ja että uskon itseeni. Voi jestas, kyyneleet alkavat nousta silmiin, kun kirjoitan tätä…! Huuhh… Muistan tuon hetken eteisen peilin ääressä NIIN elävästi! Se oli Laihisraivareiden ensiaskel. Seisoin peilin ääressä, ja katsoin tuolloin muodotonta kroppaani. Katsoin oikein pitkään, ja näin sen kaiken taakse. Tai oikeammin sanottuna sisään. Ensimmäistä kertaa katsoin itseäni ilman, että tunsin minkäänlaista itseinhoa, syyllisyyttä, tai syytöstä, vaikka ylimääräisiä kiloja olikin kertynyt vyötärölle, lanteille ja reisiin. Tuosta hetkestä alkaen olen uskonut itseeni, ja nähnyt kirkkaana mielessä, kuinka homma etenee, rauhassa ja omalla painollaan, kuitenkin vahvalla panostuksella ja sitoutumisella. Tällä viikolla olen huomannut pyöritteleväni jälleen kerran negatiivisia ajatuksia omasta minäkuvastani, ja muutenkin koko olemassaolostani. Se tuntuu tosi kurjalta, ja nyt huomaan tästä sormieni lentämisestä näppiksellä, että nämä ajatukset on pakko saada ulos päästä. En millään haluaisi eksyä siltä ihanalta polulta, jonka kesällä löysin! Kävin äsken juuri lukemassa nuo heinäkuiset ajatukseni ja pohdintani, voi kyynelten tulvaa…!!! :) Omalla tavallaan onnenkyyneliä, sillä pääsin kiinni siihen rauhaan ja positiiviseen oloon, mikä täytti tuolloin mieleni. Ja se olo jatkui koko syksyn, aina viime viikkoihin saakka. Tuo kesällä saatu vainu on kantanut läpi tosi raskaiden työjuttujen, ja saanut jaksamaan ilman, että kroppa ja mieli ovat kärsineet. Vasta nyt tuntuu siltä, että olen eksymässä. Mutta itseasiassa nyt kun luin noita tekstejä uudestaan, totean, että enhän mä mihinkään ole eksymässä.  Aikaa on. Halua on. Uskoa ja toivoa ON! Ainoa, mitä ei tunnu olevan niin paljon, kuin tarvittaisi, on se energia. Nyt tarvitsen vaan uusia apukeinoja, kun aurinkoenergia ei enää toimi siivittäjänä.

Mystinen leidi mukana Yöpuun Naisten aamiaisella! ;)

Palaan takaisin siihen ahaa-elämykseen MIELITEOISTA, jonka sain kesällä:

"Sanalla MIELITEKO tarkoitan sitä, kun mielessä tuntuu kutina toiveesta tai halusta tehdä jotain,   
mutta keho haraa jostain syystä vastaan. Yleensähän ajatellaan, että keho haluaa jotain ja mieli haraa vastaan… Olen itseni kohdalla eri mieltä, tai sitten omalla kehollani on ihan oma mielensä! ;) Kompastun usein siihen, että mielessä herää ajatus jostain kivasta tekemisestä, mutta olen kuitenkin antanut periksi kropan jaksamattomuudelle, viitsimättömyydelle tai haluttomuudelle, ja sen myötä tukahduttanut tuon mieleni mieliteon. Nyt olen mennyt ohituskaistaa suoraan mieleen, kuunnellut sen toiveita, ja tehnyt."

Mielitekojani ovat lähiaikoina olleet:
1. tanssiminen
2. raa'at kasvikset, rouskuvat siemenet
3. jooga ja venyttely
4. kokonaisvaltaiset, isot liikkeet
5. kunnon hengästyminen

Mielitekojen toteuttaminen ei ole kovinkaan vaikeaa:
1. paluu balettitunneille ke-aamuisin, ja house & hip hop-tunneille mars!
2. varastojen täyttäminen ja valmiiksi pakasterasioihin pilkkominen
3. aamut alkakoon Hyvinvoimalassa, ainakin pari kertaa viikossa
4. Monna, saanko tilata burpeeita tiistain treeniin! ;)
5. Spurtit juoksuvarjon kanssa treenien yhteyteen, Tuukka koskas otetaan meidän ekat juoksutreffit?

Ekana tulee mieleen, että kääk, tulen väsähtämään entistä aiemmin! Mutta entäs sitten. Tätä tekee mieli, niin anna palaa tyttö!!!

Nyt lähden Messukeskukseen katselemaan eläimiä. :) PUS!

LONTOO JA LISÄKILOT

Johan on aika vierähtänyt! Yli viikko on näköjään kulunut edellisestä postauksesta…  Tuolloin olin hyvissä energoissa ja kroppa tuntui kiinteältä. No, tänä aamuna on kyllä tilanne ihan toinen. Energiat on ihan ok, mutta vaaka on pompsahtanut kammottaviin lukemiin, 63 kg, eikä kiinteydestä ole kyllä tietoakaan!

Ei kyllä mikään ihme! Palasin nimittäin eilen Lontoosta, missä vietettiin Oskarin kanssa pitkä inspiroitumisviikonloppu keskiviikosta sunnuntaihin. Tuli päästeltyä aika lailla löysää syömisten ja juomisten kanssa. Ei käyty millään pubikierroksilla, mutta muutamat lasit viiniä maistuivat kyllä kaupunkiseikkailun lomassa. Ja hyvä ruoka… Ja herkut! Päivät käynnistyivät hotellin aamiaisella, mikä ei oikeastaan ollut kovinkaan ihmeellinen. Hedelmiä, siemeniä ja pähkinöitä, check, mutta sen lisäksi kyllä valitettavasti myös sitä pullamössöä… En oikeasti edes välitä paahtoleivästä, tai makeasta, kuten muffinseista aamiaisella, mutta oh well, tulipahan vedettyä!

Hotellin yhteydessä oli Third Space-kuntosali, missä käytiin treenaamassa yhtenä aamuna. Musa pauhasi täysillä, ja melkein jokainen salillaolija treenasi PT:n kanssa. Tunnelma oli hauska, ja päivä alkoi reippaasti pienellä hikoilulla. Hyvin oltaisi voitu käydä useampanakin aamuna, mutta se sitten jäi. Aamulenkkiäkin suunniteltiin. Olisi ollut hauska hölkkäillä pitkin Lontoon katuja töihinkiiruhtajien seassa, mutta sekin sitten jäi… Asuttiin tosi kivassa hotellissa Marylebonin alueella, lyhyen kävelymatkan päässä Oxford Streetin vilinästä. Meidän kortteli oli ihanan rauhallinen, ja täynnä pieniä putiikkeja sekä ravintoloita, tykkäsin!

Taidekuva.

Päätin jo Suomessa, että haluan käydä kokeilemassa Selfridges-tavaratalon Hershesons-ketjun föönausbaarin. Hiukseni saivat loivat laineet n. 25 minuutissa, hinta oli 15 puntaa (n. 19,50 €). Kävin myös Carnaby Streetin lähellä sijaitsevassa Cowshhed Spa'ssa pedikyyrissä. Siellä olen vieraillut aiemminkin, ihan mahtava hengähdyshetki ostosten ja kaupunkiseikkailun lomassa.

Meillä on alkanut Oden kanssa yksi kosmetiikkaan liittyvä työprojekti, ja Lontoonreissun tarkoituksena oli käydä hakemassa inspiraatiota suurkaupungin sykkeestä. Ennenkaikkea käytiin tutkailemassa eri meikki-, hius- ja ihonhoitomerkkien esillepanoja tavarataloissa ja kosmetiikkakaupoissa, minä tietenkin siinä sivussa tein "tarpeellisia" ostoksia! :D

Oli tosi hauska katsella kuinka varsinkin kosmetiikkaosaston Beauty Countereiden myyjät olivat täydessä työn touhussa mielettömissä maskeerauksissaan Halloween-viikonlopun kunniaksi. Mm. MAC:n ja Illamasquan sekä eri kynsibaarien työntekijät olivat aivan kammottavan upeita tehdessään Selfridgesillä asiakkaille samanlaisia calavera-meikkejä, kuin mitä olivat taituroineet omille kasvoilleen. Hetkittäin oli hämmentävää, kun puoli naamaa tekoveressä oleva myyjä tuli hymyillen kysymään "How may I help You?" :) Valitettavasti en saanut napattua yhtään kuvaa, mutta upeita olivat!

Sketch Londonin unisex-munavessa.

Harrods Terrace Afternoon Tea.

Liberty London.

Lauantaipäivä vietettiin melkein kokonaan Natural History Museumissa, se on must-kohde aina, kun käydään Lontoossa! Viikonloppuisin siellä on tietenkin ihan järkky määrä ihmisiä, mutta ei haitannut! Ei kannata säikähtää museoon kiemurtelevaa pitkää jonoa, se etenee kyllä nopeasti. Dinot jätettiin tällä kertaa väliin, sillä niiden luokse kimurteleva jono ei näyttänyt etenevän lainkaan. Kiipeiltiin kerroksiin, ja tällä kertaa vietettiin erityisesti aikaa tutkien mm. jalokivien & kristallien syntymistä. Onneksi mulla oli mun suomea puhuva personal guide, aka Oskari mukana, sain kunnon luennon eri kivilajeista!

Kahvi mukaan museon jonoon.

Naturl History Museum.

Oli kyllä ihan mahtava reissu! Nyt on inspiroiduttu, hankittu vähän joululahjoja, ja kerrytetty niitä kiloja. On aika palata takaisin siihen ajatukseen, joka mulla oli jo edellisessä postauksessa: pieni kurinpalautus, ja vyön kiristys, kiitos! Monna, jos satut lukemaan tämän, niin piiska käteen vaan tänään iltapäivällä! Viime viikolla tilasin sulta PMS-raivotreenin (toimi, raivo läks)! Tän päivän treenin teema voisi olla PLKA: Post London Kick Ass! :D

KIINTEÄ AAMU

Ooh, miten ihana aamu. Oli nimittäin herätessä sellainen olo, että kroppa on jotenkin kiinteän tuntuinen… Päätin piipahtaa vaa'alla, ja JES, noin kuukauden päivät samoissa jumittanut lukema oli vihdoin notkahtanut alaspäin. Olen suhannut tavoitevaatelaatikko 1:n avaamisesta (22.9.) saakka painossa 61,2-61,9 kg, tänään lukema oli 60,7 kg. Nyt kun katson kalenteriani, niin juurikin tuolla syyskuun lopulla alkoi työrytinä, ramppasin haastatteluissa, kuvauksissa, vedin lehdistötilaisuuksia, etsin itselleni assaria, pidin luentoja, ja samaan aikaan kasasin omaa messuosastoa + suunnittelin Elle Style Awards -näytösten meikkejä. Mun työssä on hyvin tyypillistä, että hämmennän useampaa soppaa samaan aikaan, mutta tälle syksylle on kyllä sattunut sen sortin soppapadat, että! Isoja juttuja, jotka kukin on vieneet paljon aikaa ja energiaa. En valita, päin vastoin! Rakastan projekteja, ja annan mielelläni aikaani ja energiaani niille, varsinkin silloin, kun tiedän milloin ne päättyvät, ja pääsen jälleen pitämään kunnolla huolta itsestäni. Ymmärrän siis hyvin miksi kroppa on pitänyt kiloista kiinni viimeiset neljä viikkoa.

Mahduttiin Hannan kanssa molemmat näihin kittanoihin messumekkoihin, huh! ;)

Iloinen ja tyytyväinen olen siitä, ettei kiloja kuitenkaan lähtenyt kertymään, vaikka syömiset, juomiset ja treenaamiset ovat olleet syyskuun loppupuolelta epäsäännöllisyyskierteessä. Kuluneella "jumituskuukaudella" olen kokeillut herkku- ja holihanojen hölläämistä heinäkuussa alkaneen nollatoleranssin jälkeen. Se on onnistunut hyvin. En ole muuttunut herkkuhamsteriksi, eikä skumpattelusta tullut jokailtaista huvia, niinkuin aiemmin on käynyt. Olen myös iloinen siitä, etten lyönyt hanskoja naulaan, ja luovuttanut henkisesti, vaan olen ollut armollinen itselleni, ja ymmärtänyt tilanteeni haastavuuden painonpudotuksen näkökulmasta. Olen kaikesta ryminästä ja rytinästä huolimatta voinut hyvin sen tiedon avulla, että kohta helpottaa, ja pääsen takaisin rytmiin. Se on tapahtunut nyt! Laitoin alkuviikosta jälleen herkku- ja holihanat kiinni, ja vedin Monnan kanssa pitkästä aikaa oikein tehotreenin. Vaikka nyt tiedän, että pystyn herkuttelemaan kohtuudella ilman, että syöksyn syövereihin, haluan ottaa loppuvuodeksi jälleen pienen niskalenkin. Ne heinäkuussa asettamani tavoitteet ovat edelleen olemassa, ja Suuri Suunnitelma odottaa loppuunviemistä. Pieni kurinpalautus tekee hyvää. ;)

Olen kuulkaas niin lähellä välietappia 3… :) Enää ei ole kuin vajaasta kilosta kiinni, että saan avata tavoitevaatelaatikon 2, eli tuon keskimmäisen noista! Olin alunperin aikatauluttanut avaamisen toissaviikon maanantaille, mutta katsotaanpa josko pääsisin uusiin vanhoihin vaatteisiini käsiksi viikonlopun jälkeen! Tavoitteenani on siis päästä 50-alkuiseen painolukemaan! Can't wait!!!

Nyt hyppään työasuuni, ja suuntaan Helsingin Sokokselle! Siellä vietetään Hiustenhellimisviikkoa, ja ollaan Hannan kanssa pääaulassa vetämässä Remington-tapahtumaa lauantaihin saakka! Tulkaahan siis moikkaamaan.

MUS!!!

Elle Style Awards, I love me -messut ja Cailap by minä -hiusvälineiden lanseeraus

Herramunvereni, mikä viikko!!! Olin viikonloppuna mukana I love me -messuilla omalla osastolla yhdessä mahtavien yhteistyökumppaneiden ja mun oman 15-henkisen tiimin kanssa. Mukana menossa olivat Cailap, Four Reasons, Natural Code by Lumene ja Remington. Oli ihan mieletön meno, ja nyt jälkipurkua tehdessä olo on väsynyt, mutta onnellinen.

Kuva Mari Lehtosalo

Messuosastolla lanseerattiin myös mun suunnittelemat Cailap by Mariela Sarkima-hiusvälineet. Tuokin on ollut sen sortin pitkä projekti, että huh, huh! :) Tänään on sitten käynnistynyt virallisesti VIOLETTI VALLANKUMOUS! Mun Cailap-hiusvälineet on loppuvuoden ajan yksinmyynnissä suurimmissa Sokoksissa, ja Hair Bible -kirjaa saa samasta talosta koko tän kuun ajan hyvään hintaan 25,90 €. Hakekaa pois! ;)

Viime viikolla oli myös Elle Style Awards -gaala, missä luotsasin Lumenen näytösmeikkitiimiä, ja kävin lavalla ojentamassa Vuoden meikkitaiteilija-palkinnon ihanalle Anu Levylle. En komapastunut! ;) Gaalataltiointi on nähtävissä Maikkarin katsomossa, ja se tulee vielä kerran uusintana MTV3:lta tämän viikon perjantaina klo 13.35. Ellen netissä on myös kuvagalleria, josta löytyy hauskoja tunnelmia ja tilanteita takahuoneesta!

Mun gaala-asun alaosana oli pastellinen tylliunelma, eli häähameeni! Olin niin ylpeä kun se soljahti sukkana päälleni. Kolme vuotta sitten häissä se nimittäin kurottiin kiinni hakaneuloilla… :D Sporttisen yläosan löysin Lindexistä. Ompelin siihen muhkeutta olkatoppauksilla, ja Hanna vielä ystävällisesti kroppasi sen napamalliseksi takahuoneessa juuri ennen kuin astuin lavalle jakamaan palkintoa!

Laihisraivaroinnit on jääneet lähes kokonaan tämän lokakuun alkupuolen hulinan ajaksi. Liikkunut olen ainoastaan kamoja raahatessa ja messuosastoa rakentaessa, ja syömisetkin on menneet miten sattuu päivien venyessä. Blogia en ole ehtinyt päivittää lainkaan, on oikein ollut ikävä kirjoittamista! Kaikesta rytinästä, kohelluksesta, menosta ja meiningistä huolimatta paino on onneksi pysynyt samoissa lukemissa, eli 61,4 näytti tuo vaaka edelleen tänä aamuna. Kehon koostumus sensijaan on selkeästi löllööntynyt, siihen tartun heti huomenna, kun on pitkästä aikaa treenit Monnan kanssa! Monna on muuten tänään siirtynyt Fit-lehden bloggaajaksi, ONNEA UUTEEN KOTIIN! :)

Mutta arvatkaas, vaikka kuinka on ollut tiukka tahti, ja monenmoista vääntöä ison muotinäytöksen meikeistä vastaamisen, messuosaston kasaamisen ja koordinoimisen + omaa nimeä kantavan tuotesarjan lanseeraamisen kanssa, niin silti mieli on edelleen tyyni ja olo reipas. En tunne olevani puhki kulutettu, vaan itseasiassa energiat on korkealla, ja mieli jo pyörittelee uusia kujeita! Muistan kuinka melko tasan vuosi sitten järkkäsin ison Beauty Brunch -tapahtuman ja näytöksen Klaus K:ssa. Olin sen jälkeen ihan naatti ja loppu, enkä halunnut kuullakaan mistään kauneustapahtumista tosi pitkään aikaan. Silloin ei ollut core, henkinen eikä fyysinen, kunnossa. Nyt on, ja olen tosi iloinen siitä. :)

Odotan innolla loppuvuotta, sillä tänään alkoi sellainen jakso elämässä, että MULLA EI OLE MITÄÄN PROJEKTIA VIRITTEILLÄ!!! Edellinen projektiton hetki on ollut, odottakaas, kun oikein lasken… Herranjestas: joulukuussa 2012. Kaksi vuotta on mennyt yhdessä hujauksessa projektista toiseen liukuen. Mulla on loka-marraskuulle muutamia sovittuja duunikeikkoja, vähän konsultaatiota ja konseptointia, muttei yhtäkään omaa projektia. Paitsi yksi: MINÄ ITSE. Jatkan siitä, mihin ennen tän lokakuun rytinän alkamista jäin. En malta odottaa! Ensi viikolla lähdetään Oskarin kanssa vähän puhaltelemaan Lontooseen, ja loppukuusta on luvassa Villa Mandalan Hengähdyshetkiä-viikonloppuretriitti. Aion myös varata hemmotteluhoidon Thann Spa-hoitolaan, se oon ihan paras pikapakopaikka arjesta! Odotan myös innolla, että pääsen pitkästä aikaa aamujoogailemaan ja juoksemaan. Balettituntejakin on kertynyt läjä korvattavaksi, eli tästä alkaa ihana loppuvuosi.

Loppuun vielä megaiso kiitos mun upealle messutiimille, OLETTE PARHAITA!!! Ilman teitä en olisi pystynyt, kyennyt jaksanut… Buaaah!!! :D Ja jep, järkkään teille karonkan! ;)

Kuullaan taas pian!

PAINOKÄYRÄ TAKAISIN LASKUSSA

Jes, taas on käyrä kääntynyt laskuun, vaikka oonkin nyt junnannut viime viikot tässä 61-62 kg välissä. En tiedä onko syy hallitun herkuttelun sallimisessa, vai kenties yleisen vireystilan tippumisessa -> liikkumisen vähenemisessä, ja sen noiden myötä iltasohvajumitushetkien lisääntymisestä… Lähestyvistä i love me -messuista johtuva kiire on lisännyt myös pituutta työpäiviin, ja sen myötä ulkonasyömisen määrää. Eli syy-suraussuhde tässä painon junnaamisessa on aika selvä. :) Oon kuitenkin edelleen iloinen siitä, että se käyrä ei ole notkahtanut viime viikkoa pahemmin ylöspäin, ja edelleen mieli kaipaa liikuntaa, vaikkei kroppa meinaakaan jaksaa. Päivän puntarilukema siis 61,4 kg.

Tavoitehaalari menee vielä hyvin päälle, tosin lauantaina turvauduin Spanxeihin luennoidessani Kosmetologimessuilla… 

Olen noin 1,5 kg jäljessä alkuperäisestä aikataulustani (500 g viikkovauhti painonpudottelussa), mutta yritän kiriä sitä kiinni viimeistään marraskuun alussa, kun kalenterissa on jälleen tyhjempää. Sitten liikun sydämeni kyllyydestä, ja pidän kenties jonkun cleansingin! Olen myös ilmoittautunut Villa Mandalan "Hengähdyshetkiä"-viikonloppuretriitille. Siellä taitaa olla vielä joitain paikkoja vapaana, jos joku teistä kaipaa pientä puhaltelua!

Nyt syöksyn taas töiden pariin, toivottavasti kuullaan pian. :)

ANTAUDUN (MUTTA EN OTA RUUHKAA)!

Joudun antautumaan. Aika ei tunnu yksinkertaisesti riittävän, vaikka muka kuinka hallinnoin sitä. Jälleen meinaa käydä niin, että blogi ja liikkuminen jää kaiken muun jalkoihin. Onneksi tää on poikkeustila! Elle Style Awards ja i love me -messut on parin viikon kuluttua, ne nielee tällä hetkellä kaiken ajan. Tämä on siis poikkeustila, josta en aio tehdä vakiota. Uusi vakio sensijaan on jo muodostunut siitä hyvästä ja rauhallisesta tunteesta joka tuolla mun sisällä on. Vaikka kuinka maailma myllertää ympärillä, oon jostain ihmeen ja kumman syystä onnistunut pitämään sisimpäni rauhallisena. Isojen tapahtumien alla on aina paljon actionia. Päivittäin eteen lentelee eriliaisia kierrepalloja, ja stressitaso kasvaa hetki hetkeltä. Nyt myös valon määrän väheneminen vaikuttaa ihan selkeästi energioihin, ja välillä tuntuu, että pää menee ihan puuroksi. Tästä kaikesta huolimatta tunnen kuinka hengitän rauhassa, ja pystyn katsomaan kaiken yli kohti taivaanrannassa siintävää horisonttia.

Giant's Causeway, Pohjois-irlanti.

Oon päättänyt olla ottamatta ruuhkaa siitä, etten ehdi kirjoittaa tänne päivittäin, tai etten menekään treenaamaan, vaan syömään pötköttelemään vanhempieni sohvalle! Tosin sitä en voi enää tehdä kun vajaan viikon verran, mamma ja pappa nimittäin lentävät ensi viikolla muuttolintujen mukana etelään. :(  Onneksi veljen perheellä on myös pehmeä sohva… :D Ja treenattuakin kyllä tulee, vaikka välillä valitsenkin lepäilyn & lököttelyn. Meillä on Monnan kanssa sovittuna peräti kahdet treenit tälle viikolle, ja pääsen jo tänään hikoilemaan. Tiedossa on aika tiukka päivä erilaisten palaverien ja ei-välttämättä-niin-mukavien neuvottelujen merkeissä, eli kunnon raivarointitreeni alkuillasta tulee tarpeeseen!
Tämä uusi vakio mun sisällä on myös ainakin toistaiseksi estänyt kompastumasta niihin "entisestä elämästä" tuttuihin ansoihin, roskaruokaan, leipään, pullaan ja pastaan, skumpatteluun, viinittelyyn ja herkkujen pupeltamiseen. Juu, viikonloppuna päästelin vähän löysää veljen 30-vuotiskarkeloissa ja söin hodarin ja kakkua.Toissapäivänä kaipasin kovasti salmiakkia, joten jeps, ostin pari Läkerol-askia. Kyllä, eilen käytiin syömässä ulkona Oskarin kanssa, join lasillisen kuohuvaa, mutten vetänyt napaani pinkeäksi, enkä tilannut jälkkäriä. Olen siis oppinut kohtuutta.

Repoveden kansallispuisto, Kaakkois-Suomi.

Mulla on vahvaa taustaa hallitsemattomasta herkuttelusta ja epämääräisillä ruoka- ja juomatottumuksilla stressin, väsymyksen ja kaamosmasennuksen karkottamiseksi. Oon siis todella iloinen, että nykyään karkottaminen hoituu riittävällä unella, sopivalla syömisellä, liikkumisella ja sillä taivaanrantaan tähyilyllä. Tottakai välillä tuntuu, että liemikulho meinaa hulahtaa yli, ja joutuu tekemään ihan tosissaan töitä, ettei stressi ota yliotetta… Oon onneksi oppinut myös pyytämään apua! Oon nyt kolmen viikon ajan etsinyt assaria, ja kuinka ollakaan, löysin kaksi! Viime viikolla sovin Elinan kanssa, että hän suorittaa koulunsa viimeisen työharjoittelun mun firmassa, ja eilen palkkasin ihanan Hennan apukäsikseni. Heidän lisäksi mulla on mun oma kauneustiimi, jotka kaunistavat naisia mun kanssa, ja myös sellaisissa tilaisuuksissa, joihin en itse pääse. Oskari auttaa, perhe tukee, joten kaikki on hyvin. :)

Tällainen mietintä tähän aamuun. Om. :)