No niinhän se paino oli sitten vaihteeksi hieman noussut… Ei onneksi pahasti, vaaka näytti tänä aamuna tasan 59 kg. Heräsin aamulla ihan luvattoman aikaisin, klo 5.45… Päätin tehdä sen kunniaksi kunnon katsauksen painoni kehittymiseen. Kuten olen jo aiemmin kertonut, en todellakaan mittaa edistymistäni ainoastaan kiloissa. Tärkeimpinä mittareinani toimivat peili ja tavoitevaatteet. Punnitsen itseni kuitenkin joka aamu, ja kirjaan aina maanantaisin painoni tänne blogiin. Päivittäisen vaa'alla käymisen myötä olen oppinut paljon tiettyjen ruoka-aineiden, kuun kierron, stressitason, unen ja erilaisten treenien vaikutuksesta kehon nestetasapainoon, ja sen myötä painoon. Ramppaan siis vaa'alla tutkimusmielessä! :D
Tässä tiivistelmä ja pika-analyysi painoni kehittymisestä ajalla juhannus 2014- nykyhetki:
- Synttäreitteni aikoihin viime kesäkuussa olin huippulukemassa 68 kg, ja menossa vahvasti ylöspäin. Kehoni ja mieleni voivat huonosti, ja tiesin, että tarttis taas tehdä jotain…
- kesäkuun lopun olin onnettomampi kuin pitkään aikaan. Päätin, että kesälomallani heinäkuussa käyn itseni kanssa pitkän keskustelun, ja alan tosissani tonkia syitä ainaiseen jojoiluun painon kanssa.
- 1.7. kirjasin ensimmäiset ajatukseni tänne Laihisraivareihin.
- heinäkuun pari ekaa viikkoa lomailin ja mietiskelin, olin itseni kanssa rauhaksiin, ja kuuntelin mitä mielelläni ja kehollani oli sanottavaa.
- heinäkuun puolenvälin tienoilla polkaisin herkuttomuuden ja liikkumisen käyntiin, mittasin itseni, ja lajittelin kaikki liian pienet vaatteeni kolmeen tavoitevaatelaatikkoon. Samalla tein Suuren Suunnitelman ja avasin vähän omaa raivarointihistoriaani.
- 21.7. kirjasin ensimmäisen viikkopainoni tänne blogiin, 65,1 kg näytti vaaka tuona kesäisenä maanantaiaamuna. Kerroin tuossa postauksessa, että edellisellä viikolla painoni oli ollut 67 kg, ja totesin, että herkuttomuus, holittomuus ja liikunnan aloittaminen olivat saaneet aineenvaihdunnan hyvin liikkeelle!
- parin seuraavan viikon ajan paino pysyi kevyen nousujohteisesti suunnilleen samoissa lukemissa. Palasin elokuun alussa töihin, ja paino lähti sen myötä laskuun.
- saavutin ensimmäisen tavoitteeni, BMI normaali elokuun puolenvälin tienoilla. Paino pysyi suht samoissa lukemissa kolmisen viikkoa.
- Syyskuun alku oli töitä ja tohinaa täynnä, paino tippui ihan ok-vauhdilla…
- Syyskuun loppupuolella stressitasoni alkoi kasvaa eksponentiaalisesti, nimittäin Elle Style Awards ja I love me -messut lähestyivät kovaa vauhtia. Paino jäi junnaamaan 61-62 kg:n välimaastoon.
- Lokakuun ajan olin 24/7 kiinni edellä mainituissa projekteissa. Suunnitelin ja toteutin tiimini kanssa Elle-näytösmeikit + jaoin gaalassa palkinnon. Heti tuon perään vedin kolmen päivän ajan omaa 150 m2 kokoista messuosastoa.
- Lokakuun loppu meni messujen loppuraportteja tehdessä, maksuja ja palkkiota maksellessa, ja toipuessa. En suoraan sanottuna muista tuosta ajasta juurikaan mitään muuta, kuin että olin tosi loppu.
- Marraskuun alussa käytiin Oden kanssa Lontoossa, ja päästelin syömisen ja herkuttelun suhteen oikein kunnolla löysää. Painokäyrä oli hetken aikaa nousujohteinen.
- Marraskuussa sain käännettyä käyrän jälleen alaspäin. Mieli oli kuitenkin sumuinen, ja olo levoton… Kirjoitin tänne, että ihan kuin olisi liian paksut villatumput kädessä, mistään ei saa kiinni ja kaikki tuntuu vaikealta.
- Joulukuun alkukin meni sumussa, paino pysytteli sitkeästi 61-62 kg:ssa. Totesin tuolloin jossain postauksessani, että kroppani on tainnut löytää mukavuuspainonsa, josta on on vaikea päästä irti.
- Joulukuun puolenvälin tienoilla päässäni tapahtui jotain, tulppa irtosi, ja energiat lähtivät liikkeelle. Olin reilun parin viikon ajan kuin endorfiinihumalassa, ja paino putosi sen myötä alle 60 kg:n.
- Vuoden viimeisinä päivinä kärsin pahasta PMS-oireilusta, endorfiinihuumani hälvenemisestä ja ties mistä. Paino pomppasi hetkellisesti korkeuksiin.
- Vuosi alkoi 60 kg:n rajapinnassa, mutta viimeiset pari viikkoa paino on onneksi pysynyt sen alapuolella.
Painon kehittymistä on välillä hyvä seurata tällä lailla käppyrää katsellen. Jos on liian tiukasti kiinni "pakko pudottaa"-ajatuksessa, kokonaiskuvan hahmottaminen häviää helposti. Vaikka olenkin kirjannut tavoitteekseni pudottaa painoa n. 500 g viikossa, voin todeta, että harvana viikkona homma on mennyt niin. Voisin toki vetää tiukkaa dieettiä, ja sen myötä pysyä asettamassani painonpudotustavoitteessa, mutta se ei kyllä ole mun juttu. Vaikka blogini nimi onkin Laihisraivarit, en ole laihiksella! :) Olen muuttamassa elämäntapaani ja löytämässä itseäni uudelleen. Koska olen tunteva ja kokeva, välillä voimakkaastikin reagoiva, on selvää, että tietyt asiat, kuten stressi, PMS-oireilu, tai yhtä lailla vahva endorfiinihuuma vaikuttavat painooni. Välillä ketuttaa, kun paino jumittaa tai lähtee hetkeksi nousuun, mutta pyrin olemaan kärsivällinen. Tärkeintä on, että olen saavuttanut ne henkiset tavoitteet, jotka viime kesänä tänne blogiin kirjasin:
- haluan oppia kohtuutta syömisen suhteen
- haluan syödä hyvin ja oikein
- haluan hallita herkkuhimoni
- haluan ottaa liikunnan tärkeäksi osaksi elämääni
- haluan haluta liikkua
- haluan näyttää hyvältä ihanissa vaatteissa, jotka omistan
- haluan omistaa vyötärön
- haluan pitää huolta itsestäni
- haluan olla armollinen itselleni
- haluan voida hyvin, ja sen myötä näyttää hyvältä
Nyt voin rehellisesti sanoa, että jokainen noista kohdista on toteutunut, ja sen myötä tiedän olevani hyvällä tiellä ja pääseväni myös painon kanssa lopulliseen tavoitteeseeni.
Voimaa ja energiaa alkavaan viikkoon kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti