lauantai 26. heinäkuuta 2014

ASIAA OMENASTA JA VÄHÄN PÄÄRYNÄSTÄKIN

Olen omppuvartaloinen, se tässä blogin kohta viisivuotisen historian aikana on tullut kailotettua useampaankin otteeseen. Suurin ongelmani on siis vatsan seudulle kertyvät kilot. Keskivartalon lisäksi ylimääräistä on alkanut kertyä myös reisiin ja lantiolle, eli olenkin ehkä omena-päärynä hybridi…?! En halua muuttua kupukyyhkyksi, enkä emännäksi. Nuo ovat mielestäni mainiot kuvaukset tyypillisistä keski-ikäisten naisten vartaloista. Ensimmäinen on ystäväni äidin nimitys pystyvatsaiselle, tikkujalkaisille naistyypille. Jälkimmäinen taasen kertoo synnyttäjän leveistä lanteista ja taakeista emännänreisistä. Ei kiitos kummallekaan vartalonmallille! Sen sijaan haluan sopusuhtaisen vartalon, joka ei kellahda pyllylleen eikä vatsalleen kovassa tuulessa. Olen ottanut kesäloman ajan suht iisisti syömisen tarkkailemisen ja myös liikunnan suhteen. On tullut juostua lenkkiä ja puistozumbailtua, mutta niiden vastapainona olen myös nautiskellut hyvästä ruoasta ja kuplajuomasta. En kuitenkaan onneksi niin paljon, että turvotuksen määrä olisi tämä:



Kuva on kesältä 2009, ja olin juuri aloittanut tämän blogin pitämisen. En liikkunut yhtään, söin, join ja herkuttelin vaan menemään. Aloin pikkuhiljaa opettella uutta elämäntapaa. Tuon remontin myötä sain painoni tippumaan yhteensä 10,7 kg aikavälillä elokuu 2009 – helmikuu 2010, eli puolessa vuodessa. Sen jälkeen painoni onkin lähtenyt kipuamaan tasaisen tappavasti takaisin kohti tuota alkupainoa, eli 68 kg. Jossain välissä taisin hipoa 70 kg:a. Nyt olen suurinpiirtein tässä tilanteessa elopainolla 66 kg:

Neiti X 66 kg:n painoisena tämän viikon alussa.
Otan seuraavan kuvan ensi kuussa samoihin aikoihin, toivotaan, että edistys on yhtä hyvä kuin viime vuonna:
22.7.2013 painoin 67,5 kg, 26.8.2013 64 kg. Näissä kuvissa näkyy siis 3,5 kg painonpudotus.
Hei nyt vasta huomasin, että viime vuoden kuva on otettu tasan samalla päivämäärällä, kuin tuo uusin kuvani! :D Täysin sattumaako, vai onkohan loppukesän energiassa jotain sellaista mikä saa tämän leidin lihan liikkumaan, ja raivarointi-innon päälle vuosi toisensa jälkeen! Viime vuonna sain innon pysymään yllä lokakuulle saakka. Sitten mentiinkin alamäkeen neljä kuukautta, eli suunnilleen koko se aika, kun viimeistelin Hair Bible -kirjaani. Otin itseäni uudestaan niskasta kiinni helmikuun lopulla, ja tiputtelin 65 kg:sta kolmisen kiloa pois. Ja sitten taas mentiin alamäkeä: oli kirjakiertuetta, ja mitä kaikkea. Lopputulemana siis se, että BMI on edelleen yli 25, ja kiloja se 8-10 karistettavana.

kuvakaappaus Päärynä piukaksi-blogista.
Olen tämän aamun aikana lueskellut pitkästä aikaa oikein antaumuksella muiden kilojensa kanssa kamppailevien blogeja. Ihanaa, että muillakin on ihan samanlaisia ajatuksia, huolia ja murheita oman kroppansa suhteen. Oli myös helpottavaa huomata, etten suinkaan ole maailman ainoa jojoilija, vaikka aika ajoin tuntuukin siltä. Erityisen innostavaa ja inspiroivaa oli lukea Päärynä piukaksi-blogia. Myös Päärynän jojoiluhistoria on samantyylinen kuin omani, vaikkakin hänen kropan muotonsa onkin alapainotteinen, eli päärynän mallinen. Kateellisena tämä omppuvartaloinen katseli Päärynän kapeaa uumaa, joka on kaventunut entisestään projektin edetessä. Tätä blogia aion seurata, ja pitää mukana omana kirittäjänäni. We Can Do It! :D


Super-Marsun paluu koittaa jälleen!

Maanantaista alkaen Laihisraivareissa lähtee uusi vaihde silmään! Vietän viimeistä kesälomaviikkoani, mutta aloitan treenaamisen Personal Trainerin kanssa. Sen lisäksi laitan herkkuhanat kuudeksi viikoksi kokonaan kiinni. En ole herkutellut pahasti heinäkuun aikana, mutta satunnaiset jätskit ja skumpat ovat kyllä maistuneet. Treenaan trainerin kanssa ensimmäisen kuukauden ajan kahdesti viikossa + omat tanssitunnit ja lenkit siihen päälle. Ja duunit!!! Ei kyllä ole varaa ottaa krapuloita, tai mässäilyn jälkeistä pöhötystä riesaksi tuohon rytmiin. Ystäväni Hanna menee naimisiin 13.9. Juhlissa sitten maistan palan hääkakkua ja kilistelen skumppalasia seuraavan kerran. Katson sitten miltä tuntuu pitääkö jatkaa nollatoleranssilla herkkujen suhteen, vai mikä olisi parasta. En päätä mitään vielä, vaan annan kropan ja mielen kertoa tuntemuksiaan as I go. 15.9. lähdetään sitten reissuun, ja silloin pääsen penkomaan ensimmäisen tavoitelaatikon vaatesisältöä. Olen jo nyt ihan innoissani, toivottavasti mahdun niihin silloin. Pleasepleaseplease! :D No, ei muuta kuin liha liikkumaan, niin enköhän mahdu!

Nyt maistuis pikkanen kahvi! 

Ah, avonaisesta ikkunasta leijaili just niin ihana kahvin tuoksu, että pakko mennä keittämään pikku pannullinen. Oskari huristelee parhaillaan kotiin Tampereelta, missä hän oli seuraamassa veljensä osallistumista leuanvedom SM-kisoihin. Neljänneksi oli veli sijoittunut omassa luokassaan 30 vedolla. RSPCT! Mä saan yhden. ;)



Aurinkoa lauantaihin!!!

Photobucket

2 kommenttia:

  1. Toisten blogit on kyllä hyviä kirittäjiä. Mä käytän sua oman rutistukseni innoittajana ;)

    VastaaPoista