lauantai 20. joulukuuta 2014

TAVARA TISKIIN, VAI PITÄISKÖ SITTENKÄÄN…?

Julkaisin itsestäni toissapäivänä Instagramissa ensimmäistä kertaa ns. lihastenpullistelukuvan. Kyseessä on sama shortsikuva, jonka latasin muutaman päivän takaiseen tavoitevaatepostaukseen. Ode nappasi sen salaa, kun suin tukkaani vaateposeerausta varten. Siitä tulikin ihan hauska keskivartalokeikistely! Kuvani rinnalle laitoin "Fitspiration"-kuvan Jennifer Lopezista, Look At Those Killer Abs!!! 


Mietin tosi pitkään, että voiko näin tehdä, onko liiallista itsensä korostamista julkaista itsestään tällaisia kuvia…? Olen Instagramin suhteen varsin varovainen. Mulla on nimittäin paljon nuoria seuraajia, mm. 13-vuotias kummityttöni, enkä halua antaa vääränlaista esimerkkiä! Yleensä jaan omasta mielestäni painavaa ja/tai mielenkiintoista asiaa sisältävät Laihisraivari-postaukset virallisella FB-sivullani, toisinaan jonkun treeni- tai vaatekuvan Instassa. En suinkaan jaa somessa kaikkea mitä täällä horisen, ja olen usein jättänyt tietoisesti jakamatta mm. sellaiset postaukset, joissa on ollut tavara tiskissä, tai olen avautunut mieleni syvimmistä syövereistä. Virallista Mariela Sarkima Beauty Facebook-sivustani kuitenkin tykkää 428 FB-kaveriani, kääk…! Olen siis valmis näyttämään ja kertomaan koko muulle maailmalle täällä blogissa kaiken, mutta omien FB-kontaktien reaktiot pelottavat. Mitä ihmettä?! Tuttu, kovasti arvostamani ihana kauneustoimittaja laittoi keskiviikkona FB:ssa jakamaani muodonmuutoskuvaan kommentin, jossa sanoi, että olen rohkea laittaessani kuvasarjan kavereideni nähtäväksi. Kommentti oli erittäin positiivinen, mutta jäin kuitenkin sen jälkeen mietiskelemään miksi postaan edistymiskuvia, ja miksi niiden laittaminen tänne blogiin tuntuu nykyään suht luonnolliselta, mutta kuvien ja postausten jakaminen muualla saa sydämeni tykyttämään. Tässä kohtaa kynnyskysymys varmaankin kuuluu: pitääkö kaikki kertoa, näyttää ja jakaa?


Ironista kyllä, tämä jakamisasia lävähti naamalle uudestaan torstaina, kun juttelin treenaamisesta erään miespuolisen hyvän ystäväni kanssa. Hän heitti, että "Noh, koskas sä alat ottamaan itestäs treenin jälkeisiä pyllynpullistelu-selfieitä…?!" Hetkeksi nousi pala kurkkuun, ja taisin päästää hermostuneen naurahduksen. "Kettuileeko se?!" Olin nimittäin julkaissut itsestäni tuon postauksen alussa olevan Insta-kuvan pari tuntia ennen kyseistä keskustelua. Juttu jatkui ystäväni kommentilla fitness-headien aikaansaamasta oman kropan löytämisen ylenpalttisesta esiintuomisesta sosiaalisessa mediassa. Sieltä kuulemma tulee helposti huomiota ja lisää vettä myllyyn. Kuuntelin kauhusta kankeana, ja samalla mietin koko ajan tänne blogiin postaamiani mittailukuvia sekä juuri jakamaani edistymis/inspiraatiokuvaa. Jossain kohtaa keskustelua tajusin, ettei kyseinen ystäväni varmaankaan seuraa Instagramiani, virallista FB-sivuani, saatika tätä blogia! Hän ei taatusti tiennyt, että olen juuri tällä viikolla laittanut itseni likoon, ja hypännyt oman mukavuusalueeni ulkopuolelle kuvien puolesta oikein toden teolla. Jäin keskustelun jälkeen pohtimaan aihetta entisestään, pohdinta jatkui koko eilisen päivän... Miksi laitan itsestäni kuvia tänne blogiin? Miksi jaan ne Facebookissa? Haenko hyväksyntää, kaipaanko selkääntaputtelua, kalastelenko jotain…?

Oops, I did IT again!
Tämä teema on ollut lähiaikoina mielessä myös muiden bloggaajien tekstejä lukiessani. Useat ovat saaneet ilkeitä kommentteja liittyen itsensä korostamiseen, itserakkauteeen ja liialliseen omien kuvien postaamiseen. Toki mietin, että noinkohan myös oman blogini (jotkut) lukijat mahtavat ajatella…
Kun aloitin Laihisraivaroinnin pitkän tauon jälkeen uudestaan viime kesänä, päätin olla tekstien ja kuvien suhteen täysin rehellinen. Kertoa ja näyttää miltä tuntuu, no regrets! Ja syy tähän on ainakin itselleni selvä: mikään ei inspiroi ja saa jaksamaan + jatkamaan niin hyvin, kuin motivaattorit. Löysin kesällä itselleni muutaman hyvän kirittäjän bloggaajakollegoista. Lueskelin heidän ajatuksiaan tehdessäni kesälomani ajan Laihisraivarit-projektia edeltänyttä pään sisäistä pohjatyötä. Sain noista blogiteksteistä ja -kuvista lisävahvistusta ja -motivaatiota, ja nämä ihanat naiset auttoivat osaltaan projektini vahvassa startissa! (Heidät löydätte tuosta sivupalkista kohdasta "OMAT SUOSIKKIBLOGINI") Yhdestä kirittäjästä, eli Monna treenaa-blogin Monna Pursiaisesta tuli myös rakas kuntovalmentajani! Luin heinäkuussa koko hänen bloginsa läpi, jonka jälkeen tartuin puhelimeen. :D

Powerpuff Girls!!! :D
Toivon, että kuvani ja blogipostaukseni toimivat samanlaisena inspiraationa jollekin toiselle, joka painii vastaavien mielen ja kehon asioiden kanssa, kuin itse painin. Toki on kivaa saada tykkäyksiä ja kannustuskommentteja somessa, ja kivaa on myös huomata tuolta blogitilastosta, että joku joskus lukeekin näitä horinoitani! Aina sitä kuitenkin miettii, että näinköhän nämä sanat vaan soljuvat jonnekin bittiavaruuteen ilman, että tavoittavat ketään… ;) Mutta ennenkaikkea on ihanaa saada näihin postauksiin kommentteja blogin vakkarilukijoilta, tai tänne sattumalta eksyneiltä sekä tietenkin tutuilta ja tuntemattomilta muutenkin. On niin palkitsevaa kuulla, että joku on tekstieni ja/tai kuvieni myötä löytänyt inspiraation, ja ryhtynyt rupeamaan, tai saanut muuten vaan hyvän mielen! On myös ihanaa kuulla ja nähdä, etten todellakaan painiskele yksin näiden kilojeni ja ajatusteni kanssa…

Tavara tiskiin, mitä laitetaan?!
Niinpä siis aion edelleenkin postailla kuvia itsestäni, toivottavasti se on ok teille kaikille. ;) 

Jos jaksoit lukea tänne asti, ja olet jotain mieltä kuvistani tai teksteistäni, jätä ihmeessä kommentti! Jos törmätään kadulla, salilla, uimahallissa tai hevi-osastolla, saa tulla juttelemaan! Mä en pure, mutta saatan mitä todennäköisimmin jutella takaisin! :D

Kaunista lauantaita.


Photobucket

16 kommenttia:

  1. Olen lukenut juttujasi vain täällä blogin puolella. Jatka vain samaan malliin, hyvällä maulla menet :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Riitta, kiva kuulla! :) Ja kiitos, että kommentoit. <3

      Poista
  2. Ihan samojen asioiden kanssa painin oman blogini kanssa. Sain facebookissa ryöpytystä elämäntapani tyrkyttämisestä. Mielestäni kenenkään ei ole pakko lukea blogeja jotka ärsytää. Ihmiset vaan rakastaa provosoitua. Jatka samaan malliin sulla on niin hauska tapa kirjoittaa ja luen mielelläni blogiasi. Aika samoissa mitoissa mennään ja samat tavoitteet tuntuu meillä olevan!

    VastaaPoista
  3. Paljon olet tehnyt töitä ja tulokset näkyvät. Monet varmasti saavat lisämotivaatiota omaan projektiinsa muutoskuvista, niin selkeä on ero. Kuvat kertovat kehityksestä paljon enemmän kuin puntarin lukemat. Mahtavalta näytät ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja iso kiitos tännekin! :) Laitetaan siis kuvia jatkossakin tulemaan.

      Poista
  4. Jos jatkuvasti somessa pullistelisi niin varmaan alkais ärsyttämään monia, mutta sekin kertoo enempi niistä jotka ärsyyntyy. Jos se on sulle fine niin mikäs siinä. Tänne blogiin "pullistelukuvat" nimenomaan kuuluu! Tosi kivaa ja motivoivaa on seurata sun etenemistä! Kovaa työtä olet tehnyt, hyvähyvä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anonyymi. Pullistelen tästäkin eteenpäin pääasiassa täällä! :D

      Poista
  5. Kyllä mä uskon 100% ja vähän ylikin, että sun tiesi ja kehityskuvasi motivoi suurta osaa sun lukijoista ja ystävistäkin! :) (erikseen on sitten ne katkerat sitruunat, joita ärsyttää sun kehitys ja jotka on sitä mieltä, että kaikki bloggaajat on itserakkaita :D )

    Oot tehnyt upeaa työtä ja eilen eräs asiakkaani sanoikin, että "vitsit miten huikee muutos Marielassa on tapahtunut syksyn aikana". Ja sanoin hänelle, että niinpä!! Hänkin sai susta motivaatiota! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ooh, ihana kuulla! Palautteen perusteella uskon myös, että pääasiassa motivoin, mutta on ihan hyvä ottaa aina välillä pieni reality check, ja pohtia näitä juttuja…! ;) Ihanaa viikonloppua, mä lähden ihan kohta vähän juoksentelemaan tonne lumisateeseen.

      Poista
  6. Olen seurannut blogiasi kauan, mutta en ole aiemmin kommentoinut. Minä ainakin saa paljon motivaatiota omaan elämäntapamuutosprojektiini kirjoituksistasi sekä muutoskuvista. Niistä tajuaa sen, että jos sinä niin miksi en minäkin pystysi saavuttamaan tavoitteeni. Eikä koko homma kaadu siihen, että välillä muu elämä vie voiton eikä muutosprojektille tahdo jäävän aikaa.

    Mä oon sitä mieltä, että kuvat ärsyttää niitä, jotka on kateellisia eivätkä onnistu itse pääsemään samaan kuin sinä. Antaa siis hapannaamojen vetää herneet nenään ja jatka sinä entiseen malliin!!!! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, kiva kuulla, että oon onnistunut motivoimaan sua. Uskon itse tosi vahvasti energian kierrätykseen, ja vaikka en fyysisesti näekään teitä jotka blogiani luette, niin saan kuitenkin energiaa ja motivaatiota kirjoittaa teidän takia. Blogin pitäminen on mulle suurimmalta osin oman pään avaamista ja setvimistä, ikäänkuin päiväkirjan kirjoittamista, mutta tottakai isossa osassa on myös inspiroiminen ja motivoiminen. On ollut niin palkitsevaa tajuta, että YES I CAN!!! Ja jos I CAN, niin ANYONE CAN!!! :)

      Poista
  7. Olet upea! Ihan mahtavaa ja zemppiä laihisraivareihin, olet jo aivan prikuulleen JLO! <3

    Iloista joulunaikaa. <3

    VastaaPoista
  8. Voi kiitos Tiia. Ihan ei ole vielä Jennin muodot, mutta ei oo kaukana! ;) Ihanaa joulua sinnekin, kiva, kun ehdit kommentoimaan!!!

    VastaaPoista
  9. Heips!
    Kuvasi inspiroi eikä ole liian "pullistelevia" vaan just sopivan realistisia. Olet kaunis! Itse en kipuile kilojeni kanssa, vaan kasvojeni. Saan silti inspiraatiota blogistasi nimenomaan itsensä hyväksymisen suhteen. Yritän itsekin muistaa katsoa välillä itseäni peilistä silmiin ja sanoa, että olen kaunis.

    VastaaPoista
  10. Kiitos kommentista. <3 Kokeile ihmeessä "peilitekniikkaa", anna itsellesi ja kasvoillesi armoa ja rakkautta. Katso itseäsi silmiin ja hymyile. Jos kipuilu on kovaa, ensimmäinen kohtaaminen voi olla haastava, mutta lupaan, että lopulta kuitenkin palkitseva! :) Kerro, jos (ja toivottavasti kun) päätät kokeilla.

    VastaaPoista