keskiviikko 13. elokuuta 2014

ENSIMMÄINEN BALETTITUNTI SINCE 1987

Iik, tänään se tapahtuu… Sujautan balettitossut jalkaani 27 vuoden tauon jälkeen! Jestas… En nuorempana ehtinyt (lue: jaksanut) tanssia klassista balettia kovinkaan monta vuotta, sen verran kurinalaista hommaa se oli.

Menossa ensimmäiselle balettitunnille, vuosi on 1985.
Meillä on vahva sukuvietti balettiin. Mummoni nimittäin tanssi aikanaan Suomen kansallisoopperan baletissa solistina. Sotavuosina hän kävi esiintymässä sotilaille rintamalla, ja kiersi myöhemmin esiintymässä erilaisissa tanssiryhmissä myös ravintoloissa ja yökerhoissa. 50-luvun alussa hän perusti oman balettikoulun. Myös äitini harrasti nuorena ahkerasti balettia ja toki muitakin tanssilajeja. Äiti myös opetti pieniä ballerinoja mummon koulussa!

Mummoni (oikealla) ja Dolly.
Äiti taiteilijan ikuistamana 60-luvulla.
Muistan hyvin, kuinka mummo saattoi pinota läjän kirjoja pienen pääni päälle, ja laittaa kävelemään ympäri asuntoaan selkä suorassa ja nilkat ojennettuina. Kirjapino ei tietenkään saanut kaatua! Kun oikein yllytin, mummo saattoi antaa näytteen Pienten joutsenten tanssista, osaan vieläkin jotenkuten lyhyen pätkän siitä! Mutta tosiaan, balettikärpänen ei puraissut silloin aikanaan. Omaan tanssiharrastusrepertoaariini on kuulunut jazz-tanssi, flamenco, afro, dance hall reggae, voguing, hip hop ja house. Parin viime vuoden aikana olen kuitenkin haikaillut "sen kurinalaisemman tankotanssin" pariin. Tänään toteutan tuon haaveeni, ja astun piiiiitkästä aikaa Helsingin tanssiopiston ovista sisään!

Mikälie asento.
Kävin eilen varusteostoksilla Piruetin Ballerina Shopissa. Mukaani tarttui musta treenipuku, vaaleanpunaiset sukkikset ja harjoitustossut sekä harmaat lämppärishortsit. Oli ihan samanlainen olo, kuin joskus aikanaan ennen ensimmäisiä tanssitunteja… Niin jännittävää, oikeasti! Onneksi oli ihana ja osaava myyjä avustamassa, ja kertomassa kuinka tossujen kuminauhat ommellaan sopivalle kireydelle. Mun tossuissa oli sillon joskus solmittavat silkkinauhat…!


Oli kyllä niin paljon kaikkia ihania tanssivermeitä, että olisin voinut tyhjentää koko kaupan. Varsinkin värikkäät säärystimet houkuttelivat, mutta pitäydyin hillityn klassisissa varusteissa. Ja eihän baletti mitään välineurheilua todellakaan ole!




Miksi balettia? Haluan vetreytyä. Haluan olla kaunis, sulavaliikkeinen, elegantti nainen! Olen viime vuosien aikana mennyt jotenkin ihmeellisesti lysyyn… Olin ihan yllättynyt, kun viime viikolla tuttuni kertoi luulleensa mua pidemmäksi kuin 160 cm, koska kuulemma kannan itseni niin hyvin. Okei, hyvä niin, mutta tiedän millainen ryhti mulla on joskus ollut, ja haluan sen takaisin. Olen myös jäykkä kuin mikäkin. En esimerkiksi saa ojennettua kättä suorana ylös niin, että näkisin sen etupuolelta sivulle päätä kääntäessä. Tämä kyseinen jäykkyys on aiheuttanut päänvaivaa mm. astangajoogassa ja voguing-tunneilla. Muistan myös hyvin lapsuuden ja nuoruuden tanssitunneilta, kuinka kaikki muut saivat avattua istuma-asennosta jalat hienosti auki, ja kopsautettua otsan lattiaan. Minä se ähisin ja puhisin, enkä näyttänyt kovinkaan sulavaliikkeiseltä. Sama pätee edelleen, olen tosi jäykkä. Mutta ei siinä mitään, nyt rupean työstämään tätä jäykkyysasiaa.



Olen luvannut itselleni vetreytyä ja notkistua. Tiedän, että helpotan tuon päätöksen myötä omia eläkevuosiani, ja parhaimmillaan siirrän niitä vähän eteenpäin! Ei sillä, ettäkö se olisi syy balettitunteihin… :) Odotan ensimmäistä tuntia innolla, ja ehkä myös vähän jännitän. Kerron myöhemmin millaista oli!

Tähän lopppuun vielä yksi inspiraatiokuvani "Aarrekartta"-nimisestä kansiosta:



Photobucket

tiistai 12. elokuuta 2014

LAIHISRAIVARIT-HAASTE: SELKÄ SEINÄÄ VASTEN

Elämä on haasteita täynnä! Tämän, ja tulevan 30 päivän sellainen on Selkä seinää vasten-haaste. Sen heitti ilmoille Nollasta vitoseen-blogin Sari. Tai, no luin Sarin postauksen, ja koin heti "velvollisuudekseni" kompata kyykkäilyä, ja yrittää saada kaikki kanssaraivoajat mukaan. :D Joukossa on voimaa!!! Vanhoista kunnon seinäkyykyistä (Wall Squat) on kyse, ja idea tämä:


Kuva ja haaste jakoon! :)
1. asetu nojaamaan selkä seinää vasten, jalat noin hartioiden levyisessä asennossa
2. laskeudu istumaan niin, että reidet ja sääret ovat 90 asteen kulmassa toisiinsa nähden, selkä pysyy napakasti kiinni seinässä
3. pysy asennossa "päivän aika"

Aaarggghhh, mikä kuvakulma! : /
Tarkoituksena on lisätä istuntoaikaa 10 sekuntia joka päivä niin, että tasan kuukauden kuluttua  kyykkäillään rallatellen selkä seinää vasten 5 minuutin ajan!

Jaksaa, jaksaa…!
Tein äsken huvikseni oman alkutestin, eli pysyin asennossa niin pitkään kuin kykenin. Minuutti meni, todella tiukkaa teki! Aloitan tänään illalla haasteen. Tekisi mieli aloittaa tyyliin päivän 3 kohdalta, mutta äh, alusta mennään. Jospa en kerrankin höntyilisi ja hötkyilisi…

Musculus quadriceps femorikseni huusivat kilpaa kanssani! 
Eli nyt haastan kaikki mukaan, erityisesti nämä leidit, joiden blogeja seuraan innolla:
Monna, Päärynä, Hanna, Nina, Johanna, Mie ite ja Emppe.

Äiti, jos luet tätä, HAASTAN MYÖS SUT!!! 
(…isi kuitenkin väität, että polvet ei kestä, eli säästän sut haasteelta!)

 Haastekuvaa ja haastetta saa jakaa kaikin mokomin!!!

#THUNDERTHIGHS2014 

Photobucket

maanantai 11. elokuuta 2014

MITTANAUHA PALJASTI TOTUUDEN

Olen parin viime viikon aikana tuskaillut nousevan painokäyrän kanssa. Olen tiennyt liikkuvani riittävästi ja syöväni suht oikein, silti vaaka on näyttänyt maanantaiaamujen punnituksissa ihan muuta kuin pitäisi. Nousevaan painokäyrään ovat vaikuttaneet varmasti ainakin nämä syyt:

- kuumat kelit
* nesteiden kertyminen

- runsaan liikunnan ilmestyminen elämääni
* kroppa "pitää kiinni" vararavinnosta
* lihasmassa on lisääntynyt


Nyt olen jumppakärpästellyt peräti 8-9 h viikossa kahden viikon ajan. Sitä ennen totuttelin pikkuhiljaa liikunnan lisääntymiseen juoksemalla, pyöräilemällä, hyppimällä trampoliinilla ja puistozumbailemalla n. 3-4 h/ viikko. Keho alkaa toivottavasti vähitellen tottumaan uudistuneeseen ruokavalioon, herkuttomuuteen, ja ennenkaikkea lisääntyneeseen liikunnan määrään. Ainakin tämän aamun painolukema antoi osviittaa siitä, että ainakaan kroppa ei enää pidä itsepäisesti kiinni niistä ylimääräisistä kiloista! Vaikka kiloluku onkin ollut nousujohteinen parin viikon ajan, en ole ottanut ruuhkaa. Olen tuntenut liikunnan ja ruokavalion positiivisen vaikutuksen kropassani, ja eilen ensimmäistä kertaa huomasin pari näkyvää/tuntuvaa muutosta:

- pyöräilykypärän leukahihna on kuin onkin liian löysä, jouduin kiristämään sitä
- juoksuvyö, jossa kannan pitkillä lenkeillä mukana pieniä vesipulloja, tipahti lenkille lähtiessäni peffan päälle, jouduin kiristämään sitäkin
- viimeksi alkukesästä pitämäni housut tuntuivat reisistä ihmeellisen ilmavilta

Mittailin itseni useasta kohtaa n. kuukausi sitten tavoitevaatelaatikkoinvistä tehdessäni. Kirjasin nuo lukemat silloin ylös, ja otin eilen illalla uuden mittaustuokion. Meinasin lentää selälleni!!! :D 


Mittasin itseni tuolloin kesälomani alkupuolella oikein kolmesta kohtaa vatsan seudulta, niin tynnyrimäinen oloni oli.  2 = alimpien kylkiluiden alapuolelta, 3 = navan päältä ja 4 = masun pulleimmalta, eli "oman elämäni vyölaukun" kohdalta. Alkoholin, vaalean leivän, pastan ja herkkujen pois jättäminen on vienyt 8,5-10 cm:n verran turvotusta keskivartalostani, MAHTAVAA!!! Alakropassa on tapahtunut vähemmän, reisien yhteisympärysmitasta (6) on lähtenyt 4 cm, pepun pyöreimmästä kohdasta (5) ainoastaan 1,5 cm.
Otan mitat seuraavan kerran 10.9. Tiedän, että ero eilen otettuihin mittoihin ei tule olemaan näin dramaattinen, sillä turvotussentit ovat jo lähteneet.

Näyttipä vaaka siis mitä tahansa, mittanauha ja päälle soljahtavat vaatteet kertovat sen lopullisen totuuden! :) Ja hei, hauiksen ympärysmitta oli kasvanut 1,3 cm! ;) Voimanainen.


Tässä vielä kuva tämän päivän PT-treeneistä Monnan kanssa. Tehtiin mm. päälläseisontaa yhdistettynä keskivartalon hallintaa vahvistaviin jalanojennuksiin. Rankkaa oli. Varsinkin asennosta hitaasti pois laskeutuminen sai syvät (toistaiseksi vielä lähes olemattomat) vatsalihakset nitisemään ja vinkumaan. Oma alastuloni ei ehkä ollut se kaikista sulavin! ;)



Nyt unille, viime yö meni nimittäin superkuuta valvoessa… :)


Photobucket

VIIKON 3 ALOITUSPAINO

Hahaa, no nyt se notkahti! Paino ALASPÄIN meinaan. Viimeiset pari viikkoa olen joutunut kirjaamaan tänne maanantain aamupunnituksen jälkeen nousevan lukeman, mutta VIHDOIN olen back on track! 64,1 näytti vaaka tänä aamuna, hyvä minä!!! Suureen suunnitelmaani kuuluu painon pudotus n. 500 g viikkovauhdilla, ja nyt olen about tuossa aikataulussa. Tavoitelukemani tälle aamulle oli 64 kg, mutta äh, 100 g sinne tai tänne! Me happy. :)





Photobucket

sunnuntai 10. elokuuta 2014

SUNDAY SUMMARY - KULUNEEN VIIKON TREENAILUT

Aikamoinen lomaltapaluuviikko oli. Kolme tosi tiivistä ja pitkää työpäivää, joiden aikana en päässyt liikkumaan lainkaan. Muina päivinä pistelinkin sitten kunnolla menemään! :) Joskus näinkin. Tosin tällaisia viikkoja on taatusti tiedossa myös tulevaisuudessa… Mutta yleisesti ottaen yritän liikkua edes vähän joka päivä, paitsi yksi lepopäivä täytyy tietenkin pitää!

RAIVARIVIIKON 2 TREENAILUT:

ma: ei treeniä (17 h kuvauspäivä)


ti: ei treeniä (lomaltapaluu-officepäivä)


ke: kickboxing-treenit ulkona puistossa 1,5 h


to: ulkotreeni jätemäen portaissa PT:n kanssa 1 h + 2 h pyöräilyä (29 km) 
yht. 1740 kcal kulutus/sykemittari

pe: Cross Fittaulua PT: n kanssa 1 h


la: ei treeniä (10 h työpäivä)


su: juoksulenkki 1 h 50 min (14,1 km), keskivauhti 8 min 7 s/ km, pyörälenkki 1h (14,5 km) Keskireipas vauhti, ei valitettavasti ollut mittaria...

Yht. 8 h 20 min jumppakärpästelyä! :)


Photobucket

VIIKONLOPUN KUULUMISET

Supersunnuntaita kaikille! Eilinen vierähti töiden merkeissä, enkä ehtinyt koneelle lainkaan. Tässäpä pieni recap viikonlopun treeneistä ja syömingeistä!
Kas näin heiluu kuula, ja kuula heiluu näin… 
Perjantaina oli treenit Monnan kanssa, tehtiin cross fit-tyyppinen treeni Mäkelänrinteen uintikeskuksessa. Oli aikas trooppiset olosuhteet, tykkäsin. Treeniin kuuului erilaisia "pattereita", eli tein 2-3 liikkeen sarjoja putkeen kellon kanssa. Heiluttelin, kannoin ja siirtelin kahvakuulaa, askelkyykkäsin, hypin ja HIKOILIN! Huomenna mennään taas Märskyyn, saa nähdä tehdäänkö samaa treeniä, vai jotain ihan muuta!


Treenailun jälkeen käytiin Oden kanssa Rullassa lounaalla. Nimensä mukaisesti Rullan ruokalistalta löytyy erilaisia rullia, tarkemmin sanottuna vietnamilaisia kääryleitä. Ne ovat siis kylmiin riisilettuihin käärittyjä herkkuja. Raaka-aineina mm. possua, rapuja, vegeä, härkää, hedelmiä vesikrassia ja aina myös riisinuudelia. Rullia sitten dippaillaan etikka- ja/tai maapähkinäkastikkeeseen. Ravintolan yhteydessä on ihana Nudge-kauppa, jonka hyllyt pursuavat ihanaa luonnonkosmetiikkaa ja eri merkkien ekologisesti valmistettuja vaatteita, koruja, sisustustavaroita, jne. Suosittelen tutustumaan! Nudge & Rulla sijaitsevat ihan Helsingin ytimessä, aivan hotelli Tornin vieressä. (3 minsaa Stockalta!)


Lounaan jälkeen sitten kotiin valmistautumaan illan Flow-tunnelmointiin. Päätin rakennella festarimeikin timanteista ja glitteristä! (En saanut kovin hyvää kuvaa meikistä, mutta tsekatkaa Instagramista…!) Sädehdin kilpaa Bonobo-keikan strobojen ja lasereiden kanssa!!! Vaikka oltiin porukalla liikenteessä, kävin katsomassa tuon kauan odottamani keikan itsekseni. Tanssin keikkateltassa itseni hikeen. Tunnin endorfiinihurman jälkeen olin ihan harmissani, olisin kuunnellut soitantaa pidempäänkin. Onneksi päälavalla aloitteli heti putkeen legendaarinen Mos Def. WHATTA MAN, gotta love him! Sääli, että lava oli niin valtava, ja kaveri oli liikenteessä pelkän dj:n kanssa. Älytön show-mies, mutta uskon, että olisi toiminut paremmin ison livebändin kanssa…
Mos Def jammaamassa ja joraamassa Flow'n päälavalla perjantaina.
Festaroin kahden yrttiteen, jääkahvin + kahden ruoka-annoksen voimin. Aloitettiin alkuillasta Street Gastron kanaleivällä. Jep, vatsa turposi täysillä chiabatasta…! Myöhemmin hain vielä Tres Bonesin herkullisen lohichevichesalaatin. Tuntui jotenkin vapauttavalta olla juomatta alkoholia. En osaa sanoa miksi, mutta hyvältä se tuntui enivei.

Nokia Lumia Blue Tentissä BONOBO.
Bonobon keikan aikana muistelin aikaa, jolloin aloin käydä klubeilla. Vuosi taisi olla 1996, olin 17-vuotias… Jossain vaiheessa kävin usein ulkona itsekseni, enkä juonut välttämättä kuin vettä. Usein joku tuttu dj oli soittamassa, ja tanssin itseni hikeen ilman minkään sortin nautitoaineita! Sama fiilis puhtaasta hyvänolonhormonien tulvasta valtasi kropan perjantaina. Uskon, että eilinen työpäivä sujui tuon takia niin kevyesti lyhyistä yöunista huolimatta!

Tuleva Rouva Ruusunen, ja nakumeikki! ;)
Tein vielä duunien jälkeen kollegalleni Hannalle koemeikin, hän menee naimisiin ensi kuussa. Tuo Hannan hääpäivä on merkittynä kalenteriin myös Laihisraivaroinnin näkökulmasta: 13.9. saakka on päällä täysin tipaton ja herkuton kausi. Saan myös avata ensimmäisen tavoitevaatelaatikon tuolla hääviikolla ja katsoa josko sieltä löytyisi jotain ihanaa "uutta" päällepantavaa!

Ihanaa, kun kaverit tsemppaavat mun Laihisraivarointia! Hanna toi tuliaisina herkkuja: jätskikukka-asetelman ja mansikoita. Tulin niin hyvälle mielelle tästä, kiitos Hanna! 
Olen itseasiassa tämän viikonlopun aikana tuumaillut, että voipi olla, että jatkan tipatonta ja herkutonta pidempään, sen verran helppoa tämä on toistaiseksi ollut. Itseasiassa olen huomannut, että esim. ennen joka aamu juomani pirteän kirpeä Pirkan luomu omenatäysmehu maistuu nykyään makealta… Samoin kuin Ocean Spray-karpalomehu, jota olen pari kertaa sekoittanut kuplaveden kanssa janojuomaksi. Miltähän siis mahtaisi maistua esim. hääkakku…?! Ällömakealta, arvaan minä. Mainitsin aiheesta Monnalle perjantain treeneissä, ja hän tiesi kertoa kielen makunystyröiden tottuvan uuteen n. parissa viikossa. Edellisen kerran maistoin megasokerimakeaa, eli synttärikakkua tasan kaksi viikkoa sitten lastenkutsuilla. Jos makunystyröilleni ja aivojeni mutkille kerran toistaiseksi riittää hedelmien makeus, ehkäpä ei kannatakaan alkaa herättelemään uinuvaa herkkuhamasteria. Katsotaan, mitä teen…! :)

Nyt juoksukamat päälle, ja pinkomaan! Juoksen veljen laittamia grilliherkkuja kohti. ;) Tällä kertaa otan Vallilasta "kyytiin" kaverini, ja veljen vaimo juoksee meitä vastaan. Maaliin saavutaan siis kolmisin. Laitan bikinit juoksuvermeiden alle, josko Vantaanjoki ei olisi ihan sinileväinen, ja päästäisi pulahtamaan… Kyllä taatusti kelpaa 15 km:n lenkin jälkeen!!!

Photobucket

lauantai 9. elokuuta 2014

WHATTA FLOW


Pikainen hellurei ennen unille menoa. Tänään on ollut treeniä ja Flow'ta, molemmista lisää vasta sunnuntaina. Huominen nimittäin menee kauneusasioiden, eli töiden parissa, enkä luultavasti ehdi koneelle lainkaan... 

Ihanaa viikonloppua, kuullaan pian! :)

Neiti X

torstai 7. elokuuta 2014

PORRASTREENIT JÄTEMÄELLÄ

Aaaaaah, vihdoin kotona! Sykemittariin kertyi tänään treeniaikaa peräti neljä tuntia!!! Kun tänään heräsin, en todellakaan suunnitellut vetäväni tällaista maratonitreenipäivää, mutta maailma päätti toisin… Aamu alkoi työkeikalla, laitoin Kristiina Komulaisen nätiksi kuvauksiin. Toimittaja haastatteli Kristiinaa  urheilu- ja hyvinvointiasioista samalla kun puuhasin meikin ja hiusten parissa. Oli tosi inspiroivaa kuulla tarinoita erilaisista urheiluharrastuksista, endorfiinista, oikeasta ruoasta ja riittävästä unesta. Jos eilinen treenikaverini Akira nimitti itseään elämäntapahikoilijaksi, niin samaan koppaan menee kyllä myös Komulainen! Kerron, kun juttu on ulkona, niin pääsette lukemaan itse mitä kaikkea neito on sporttaillut menemään.

K. Komulainen kauniina as always. 
Puolenpäivän aikaan tulin kotiin syömään maanantailta yli jäänyttä herkkuruokaa, eli lampaan kruunukyljyksiä, pari perunaa ja kanttarelli-sipulisötkötystä. (Aamiaiseksi olin nauttinut chia-puuroa pensasmustikoilla ja raejusstolla, ja kuvauksissa pupelsin omppua!) Lounaan jälkeen pikku huili, ja sitten olikin aika lähteä polkemaan kohti Helsingin korkeinta kohtaa, eli keskimäärin 90 m korkuista jätemäkeä, Malminkartanon huippua. Luvassa oli porrasrääkki PT:ni Monnan johdolla! 

PT Pursiainen & potilas Sarkima. :)
Tehtiin erilaisia portaidennousuharjoituksia, tasailtiin välissä sykettä, ja sitten mentiin taas. Ainoastaan kerran jouduin kipuamaan kaikki 426 askelmaa aivan huipulle saakka. Kuuma ilma nosti sykkeitä aika lailla, mutta silti tunnin treeni meni yllättävän nopeasti. Välillä portaissa oli kunnon ruuhka, kun Ansku Bergströmin luotsaama nuorisolauma treenasi samaan aikaan kanssani. Treenien loppuvaiheessa portaisiin saatiin myös äijäenergiaa, ja yksi koiran kanssa treenaavaa rouva. :) Mitattiin muuten mun maksimisyke, joka on tällä päivämäärällä 183. Meinaan mitata huomenna aamulla myös leposykkeeni, saa nähdä kuinka nuo kehittyvät kunnon kasvaessa.

Ei ihan paras idea lähteä työntämään pyörää lähes pystysuoraa hiekkamäkeä. No, tulipahan tehtyä käsitreeni!
Treenin jälkeen päätin vielä  taluttaa pyörän ylös huipulle, ja tehdä siellä kunnon venyttelyt. Hah, helpommin sanottu kuin tehty. Jätemäen päälle johtava tie olikin yllättävän jyrkkä. Olisi sinne ollut loivempikin reitti, mutta tajusin sen vasta puolessavälissä matkaa. Maisemat ja vilvoittava tuuli kuitenkin palkitsivat tuon vaivannäön.

Ah.
Päädyin viettämään melkein tunnin ihaillen kaunista kotikaupunkiani. Oli jotenkin rauhoittavaa katsella joka ilmansuuntaan jatkuvaa vihreyttä, ja tietenkin horisontissa siintävää rakasta Helsingin keskustaa! Bansku maistui ja luureissa soi Röyksopin Senior-levy.

Suosittelen kiipeämään Malminkartanon Huipulle. Ellei kunnon, niin maisemien takia!
Malminkartanosta on, tai siis olisi ollut suht lyhyt matka vanhemmilleni, paitsi että eksyin. Alkumatka meni hyvin, mutta jossain vaiheessa valitsin väärän pyörätien, ja päädyin pyörimään puolukkana Paloheinään. Vai olikohan se Pakilaa…? En ole enää varma. Joka tapauksessa yhden pirullisen tietyön ja kiertoreittien takia olin ihan varma, etten koskaan pääse sieltä omakotitaloalueelta pois. Soitin jo hätäpuhelun Oskarillekin…

Ööö, missä mä oon?
No ei se hätäpuhelu ollut, kiukuttelupuhelu ennemminkin. Lopulta sain luovittua itseni takaisin reitilleni. Olin niin helpottunut, kun näin edessäni tutut Haltialan pellot. Tiesin, etten voisi enää eksyä! Laitoin vanhoja klubisoundeja kierrättävän biisin soimaan, ja lähdin polkemaan uudella innolla. Vauhtiani lisäsi edestä päin lähestyvä uhkaava musta pilvimassa. Mutta ei koskaan ole niin kiire, ettei ehdi ottamaan taidekuvaa! :)

Kuin Maissilapset-elokuvasta, paitsi että kyseessä on vehnä.
Noin kaksi minuuttia tämän kuvan ottamisen jälkeen vettä tuli kuin aisaa ja taivaankannelta kuului uhkaavaa jylinää. Poljin täysillä, mutta kastuin silti läpimäräksi. Se ei sinänsä haitannut, vilvoittava sade tuntui ihanalta monen tunnin hikoilun jälkeen!
Loppu hyvin, kaikki hyvin. Pääsin äidin ja isin luo lämpimään suihkuun ja valmiiseen ruokapöytään!

Tässä vielä tämän päivän Laihisraivarointiliikunnat:

Pyöräily Hki keskusta - Malminkartano 55 min (13 km), keskivauhti 4 min 14 s/km
Porrastreeni jätemäellä 60 min
Pyörän työntö jätemäen huipulle 10 min
Venyttely (ja hengittely) 50 min
Pyöräily Malminkartano - vanhempien koti 75 min (kiertotietä 15,9 km), keskivauhti 4 min 42 s/km

Kulutetut kalorit sykemittarista: 1736 kcal.  JAIKS!!!

Ehdin muuten tuossa "pienen" pyörälenkkini aikana antaa haastattelun Me Naisten nettiin, käykäähän lukemassa mistä tietää, että ripsari on aika laittaa vaihtoon! ;)

Photobucket

keskiviikko 6. elokuuta 2014

NYRKIT HEILUIVAT KOFFIN PUISTOSSA

Helle se vaan jatkuu Helsingissä, huhhuh… Tänään on ollut työteliäs päivä. Ensin oli aamulla officehommia koneen ääressä, ja loppupäivä tukkavideoiden kuvailua. Äsken palasin juuri Koffin puistosta, missä olin pitkästä aikaa potkimassa ja lyömässä. Pehmusteita, tottakai! :) Olen aikanaan harrastanut potkunyrkkeilyä, ja sovittiin viime viikolla vanhan lukiokaverini kanssa kyseiseen lajiin perustuvat treenit tälle iltapäivälle. Akira on todellinen ikiliikkuja, oli jo lukiossa! "Elämäntapahikoilija" on hänen oma määritelmänsä. Niinpä tartuin heti tilaisuuteen, kun hän ehdotti yhteistreenejä puistoon.

OM-BUJAKA!
Kun päästiin paikalle, todettiin, että iltapäivässä tulee olemaan vahva Yin –Yang -asetelma. Samaan aikaan meidän vieressä nurmikolla oli nimittäin yli 200 joogia! EDIT: n. 400 joogia!!! Satu Tuomela veti ilmaista puistojoogaa auringonpaisteessa, ja me siiinä sulassa sovussa mätkittiin menemään Yang-energioita varjon puolella. Aloiteltiin lyöntitreeneillä siinä joogaajien kyljessä, mutta todettiin, että on syytä antaa takariviläisille rauhaa ja ottaa vähän etäisyyttä… Sen verran kova mäiske potkuista meinaan kuului!

Yang-soturinaiset Akira & Marsu

Raivokasta potkimista, I like!
Sykemittari näytti reilun tunnin mittaisen treenin päätteeksi kulutukseksi 695 kcal, tehokasta siis! Olen viimeksi käynyt kickboxingtreeneissä muistaakseni vuonna 1997, joten hieman jännitti kuinka muistan tekniikkaa. Ihan hyvin se kuitenkin sujui, kun päästiin vauhtiin. Tästä treenistä on tulossa lisää matskua lähitulevaisuudessa, stay tuned!




Päivän ruokailuista sen verran, että aamu alkoi jälleen munakkaalla ja mustalla kahvilla. Söin myös raejuustopurkin jämät yhdistettynä kouralliseen pensasmustikoita. Lounaaksi hain Sis. Delin salaattibuffasta melkein puoli kiloa ihania vegeherkkuja. Oli kikherneitä, bataattia, buguria, ja vaikka mitä kaikkea! Nälkä on pysynyt poissa tähän saakka. Äskeisen treenin jälkeen söin kyllä nektariinin, ja nyt ennen illallista nappaan vähän rahkaa ja mysliä + viimeiset jääkaapissa olevat pensasmustikat. Sen jälkeen vien Oden syömään!!! Raukan nimittäin piti päästä kesälomalle jo eilen, mutta kirjaprojekti jota hän työstää, venyy yhä vaan edelleen, ja vapaus koittaa vasta huomenna iltapäivällä. Tiedän, että Suureen Suunnitelmaani kuuluu EI! ulkonayömiselle. Tänään haluan kuitenkin palkita urhean uurastajan kivalla dinnerihetkellä Strindbergillä. Siellä on loistava ruokalista, joka sisältää myös mainioita salaatteja. En siis aio tinkiä omasta ruokavaliostani!

Huomiseen! :)

Photobucket

tiistai 5. elokuuta 2014

17 TUNNIN TYÖPÄIVÄ JA VIIKKOPAINO

Nyt on lomat lomailtu toistaiseksi, ja eilen koitti paluu arkirutiineihin. Eikä muuten ollut mikään pehmeä lasku, "kevyt kenttäpäivä" muodostui nimittäin 17-tuntiseksi, *phew!* Kuvailtiin ihanaa Vilma Alinaa Turun suunnalla mielettömällä mimmitiimillä. Kuvat otti lahjakas Sara Lehtomaa, stailista vastasi Maryam Razavi, ja meikkipensselin & hiusharjan varressa heiluin tietysti minä! :D Valmista matskua tulette näkemään lähitulevaisuudessa. Herätyskello soi klo 4.30, sillä halusin ehtiä syömään kunnon aamiaisen ja tekemään pikaisen blogipäivityksen ennen lähtöä. Tankkasinkin oikein kunnolla: herkkumunakas, tomaatti-avokadosalsaa sekä raejuusto-pensasmustikka-vadelma-cashewpähkinä-hunajaherkkua. Lisäksi paaaaaaljon vettä ja iso kuppi mustaa kahvia. Ehdinpä jopa punnita aamiaisen ja kirjata ruoka-aineet Kalorilaskuriin. Yli 500 kcal tankkaus tuli tehtyä, mutta tämä oli vahvasti suunniteltu veto. Kuvauspäivät ovat nimittäin yleensä sellaisia, että kunnon ruokataukoja ei pahemmin pidetä, ja päivät venyvät usein tosi pitkiksi.

Pensselitäti sutii menemään!
Näin oli eilenkin. Oltiin Maryamin ja Vilman kanssa perillä Raisiossa n. klo 9, ja siitä alkoikin heti tukan ja meikin väsääminen. Ensimmäinen evästauko oli vasta n. klo 14, jolloin nappasin cateringista suuhuni keitetyn kananmunan, kaksi viipaletta reissaria, päällä Oivariinia sekä kolme siivua kalkkunaleikkelettä, muutaman kurkkuviipaleen ja pari luumutomaattia.

Tytöt työn touhussa Ruissalon kauniissa maisemissa.

Illaksi siirryttiin kuvaamaan maastoon, missä pitelin nälkää loitolla banaanin, porkkanan, nektariinin ja keitetyn kananmunan avulla. Vasta auringon laskettua päästiin ajamaan takaisin kohti Helsinkiä, ja päivän ainoa kunnon lämmin ateria tuli syötyä vasta kotona vähän puolen yön jälkeen. En muista milloin viimeksi olisin ruokaillut keskellä yötä, mutta tulipahan sekin koettua! Oskarin laittamat lampaan kruunukyljykset ja kanttarelli-sipulisötkötys maistuivat TODELLA hyvälle. Taisin nälispäissäni vähän hotkia… :)

Sara, "assarinaan" iskä & erittäin ergonominen työasento!

Pitkät kuvauspäivät ovat Laihisraivaroijalle ja kalorinkyttääjälle todellinen haaste. Catering on yleensä varsin leipä/jogurtti/hedelmäpainotteinen, tai sitten tilataan pizzaa. Toki terveellisestikin syödään välillä, mutta usein muonitus haetaan lähimmästä marketista, ja se pidetään mahdollisimman yksinkertaisena ja kaikille sopivana. Jos kuvataan useassa lokaatiossa, muonitus kulkee mukana, joten superfood-pirtelöt ja tuorepuurot täytyy unohtaa! Omat eväät kannattaakin pitää mukana, jos haluaa pysyä tietyssä ruokavaliossa…



Ja se painolukema… GRRRRRR!!! Raivarit!!! Paino on noussut viime viikosta. Ärsyttävää. Mutta en masennu! Olen kuitenkin liikkunut ja syönyt koko viime viikon tosi hyvin, siitä olen ylpeä. Reidet ovat kiinteytyneet, ja kylkien kurvit hieman silottuneet. En siis välitä vaa'an lukemasta, vaan pötkin tarmokkaasti eteenpäin. 

Photobucket

maanantai 4. elokuuta 2014

KANAN PAISTILEIKKEEN MAINEEN PALAUTUS

Noniin, niinhän se on, että oikein kelpoa syötävää tuo kanan paistileike on. Opettelen vasta uudelleen tätä kaloreiden tarkkailua, joten paljonko on paljon-hahmotuskykyni on vielä hakusessa… Kaloritietoiset ovatkin jo äkänneet ja ystävällisesti kommentoineet, ettei tuo Kalorilaskurin yli 1200 kcal / 200g lukema voi pitää paikkansa. Kanan paistileike on siis varsin kelpoa syötävää myös kaloreita tarkkailevalle, kuten itselleni. Toki siinä on enemmän rasvaa, kuin rintafileessä, muttei kuitenkaan niin paljon, että kalorit pompsahtaisivat yli päivän tarpeen!

Tässä vielä lupaamani Sunday Summary, eli viime viikon liikunnat:
(jotka kirjaan vasta nyt ma-aamuna, koska nautiskelin eilen viimeisestä lomapäivästä, enkä halunnut istua koneella. Viikkopainon kirjaan huomenna!)

ma: salitreeni PT:n kanssa 1 h

ti: pyörälenkki 30 km (23 km reippaalla, 7 km iisillä vauhdilla) 2 h

ke: juoksulenkki 9,20 km, keskivauhti 5 min 17 s/ km 1 h 10 min

to: ulkotreeni (akrobatiaa, lihaskuntoa ja 10 min hölkkä) PT:n kanssa 1 h
pyöräilyä yht. 35 km (20 km reippaalla, 15 km iisillä vauhdilla) 1 h 45 min

pe: kruisailupyöräilyä iisillä vauhdilla n. 40 min

la: salitreeni 1 h 15 min, hölkkä salille ja takaisin 15 min (~500 kcal kulutus/sykemittari)

su: lepopäivä (Cooper-juoksu siirtyi ensi viikonloppuun!)

Yht. n. 9 h jumppakärpästelyä! :)

Nyt kohti Turkua ja ENSIMMÄISTÄ TYÖPÄIVÄÄ! :D

Photobucket

sunnuntai 3. elokuuta 2014

PETOLLINEN KANAN PAISTILEIKE

Ostin perjantaina innoissani lihatiskiltä kilon verran kananpojan paistileikettä. Hinta oli mielestäni varsin kohdillaan, 7,50 €/ kg. Halusin kokeilla nyhtökanareseptiä, johon tuo kyseinen kanan osa, eli reisipala sopii täydellisesti. (Kariniemen sivuilla kerrotaan: Paistileike leikataan broilerin reisiosasta, joka koostuu useammasta pienestä paistista. Paistiliha on maukasta ja myös mehevää, koska siinä on myös rasvaa.) Perjantaina sitten hauduttelin kanan paistileikkeet hiljaksiin uunissa bbq-valkoviinietikka-Sambal Oelek -marinadissa. Puolet syötiin samantien, puolet (+ yli puoli litraa paistaessa irronnutta nestettä) säästin lauantaille. Eilisen salitreenin jälkeen maistuikin sitten etikkavedessä keitetty riisinuudeli & paistileikkeet. Vasta tänä aamuna lisäilin eilisen ruokailut Kalorilaskuriin, ja ihmetys oli suuri. En ollut ehtinyt kirjata läheskään koko päivää, kun huomasin, että laskuri oli jo heilahtanut plussakaloreiden puolelle…



Mitä ihmettä, enkö muka ollut merkannut liikuntaa? Olin. Aloin selata ruokia läpi yksitellen, ja voihan ryönä, 200 g herkullista kanan paistileikettä tömäytti päivääni yli 1200 kcal! En voinut kuvitellakaan, että tuo uusin kanaherkkuni olisi NOIN petollinen.

EDIT: Huom, lue TÄMÄ!

Tosin piirakkanihan on pielessä hiilareiden kohdalla. Päivän pahimmat, eli "turhat" = tulevaisuudessa tarkkailtavat hiilaripommit kertyivät riisinuudeleista (41 g) ja gluteenittomista maissinäkkäreistä (23 g).


Tuossapa vähän vertailua kanan eri osien sisältämistä proteiineista, hiilareista ja rasvasta. Tästä lähtien pysyttelen siis pääosin rintafileissä.

Oh well, mitä tästä opin? Ainakin sen, että tuo Kalorilaskuri on erittäin opettavainen ja käyttökelpoinen apuväline.
EDIT: Eikä aina ihan paikkansa pitävä, sillä kuka tahansa voi lisätä ruokia ja ruoka-aineita. Joskus sattuu virheitä! :)
En listaa milligrammalleen kaikkia syömisiäni, mutta kyllä tämän aamun leuan loksahtaminen taas osoitti sen, että jos haluan painoni putoavan, joudun tarkkailemaan mitä syön. En haluaisi olla kalorikyttä, mutta valitettavasti niiden tarkkaileminen on paras keino saada kiloja alas, joten ainakin tässä vaiheessa Laihisraivarointia on siis pakko kytätä! Ja koska olen myös alkanut liikkua aktiivisesti, on tärkeää, että saan niitä kaloreita kuitenkin tarpeeksi. Tarkoituksenani ei nimittäin missään tapauksessa ole näännyttää itseäni, muttei toisaalta myöskään treenin varjolla pistellä poskeeni mitä ja milloin sattuu! Että näin.

Nyt rupean valmistautumaan iltapäivän Cooper-juoksuun tankkaamalla ja lajittelemalla kirppisvaatteet (…vihdoinkin)! ;)
EDIT: En edelleenkään saanut lajiteltua niitä, enkä myöskään juossut Cooperia. Sensijaan pesin keittiön, ja makasin riippumatossa viimeisestä lomapäivästä nauttien! ;)

Photobucket