maanantai 23. helmikuuta 2015

ARJEN IHANA HARMAUS

Kavereiden some-tileillä on viime päivinä näkynyt runsaasti "Terveisiä Lonkerolasista!"-tyyppisiä päivityksiä. Ei mikään ihme, sillä sää ainakin täällä Helsingissä on ollut juurikin tuon Suomen kansallisjuoman oloinen, samea ja harmaa. Taivaan peittää tasainen pilvimassa, tuuli vihmoo luihin ja ytimiin, jalkarättejä sataa vaakatasossa, ja välillä sumu on niin sankka, ettei kadulla näe omaa kädenmittaa pidemmälle.

Räähkäsää.
Asustelen aivan Helsingin keskustassa. Meidän kämppä sijaitsee ylimmässä kerroksessa, ja näen ikkunasta pitkälle kaupungin kattojen yli. Istun usein ikkunalaudalla ja katselen harmaiden pilvien taivaalle muodostamaa taideteosta, tai kuinka sumu kietoo kaupungin aavemaiseen vaippaan. Ehkäpä tämän Katto-Kassis-romantiikan ansiosta en koe itse lopputalven Lonkerosäätä masentavana tai ahdistavana, vaan ennemminkin inspiroivana.


Oodi alkavan kevään ensikukkasille, Lumikelloille.
Helmikuun loppu, talven taitekohta on haasteellista aikaa. Onneksi valon määrä lisääntyy koko ajan ja sen tuoma energia vaikuttaa ihan selkeästi mieleen ja kehoon. Yksi mun omista lemppariajanjaksoista koittaa pian, kun mennään tästä vielä hetki eteenpäin. Kevät on jo nyt alkanut antaa tarkka-aistisille ensi merkkejä itsestään. Se kiusoittelee, mutta odotuttaa vielä saapumistaan. Ensi kuun puolella se alkaa tuntua ja näkyä jo ihan kunnolla. Jäät Helsingin edustalta lähtevät vähitellen ja pellot keskustan ulkopuolella sulavat pikkuhiljaa. Muutaman viikon kuluttua tänne betoniviidakkoon kantautuu paljaan maan ja meren juureva tuoksu. Olen jo pari kertaa haistanut ilmassa kevään, mutta tuo tuoksu on toistaiseksi vain vaimea ja vieno aavistus. Tiedän, sen vahvistuvan tulevien viikkojen aikana, ja maaliskuun iltoina kevään voi jo haistaa ihan kunnolla. 

Eilisen laiskottelusunnuntain täysharmaa asu höystettynä neonkeltaisella.
27 päivän kuluttua on Kevätpäiväntasaus, jonka jälkeen talven selkä on virallisesti taittunut. Sitten taas ihmetellään, että jestas, kun on valoisaa, ja kylläpäs se kevät taas tuli äkkiä! :D Ihmiset ryömivät esiin paksujen talvitakkien, myssyjen ja kaulaliinojen uumenista ja nuuhkivat ilmaa epäuskoisina… Tätä jokavuotista ihmettä odotellessa aion nauttia lopputalven harmaudesta ja sammutetusta väripaletista. Nyt  ilmassa on vielä vahva lopputalven melankolian ja kaihoisan odotuksen tuntu. Entä jos kevät ei tänä vuonna tulekaan…? Kutkuttavan mystistä ja ah niin romanttista! ;)

Harmaainspiraatiota.
En ole koskaan osannut sulautua harmaaseen massaan, vaikka aina ihailenkin muoti- ja lifestylebloggaajien tyylikkään monotonista sisustus- ja pukeutumistyyliä. Nautin harmaan sävyillä leikittelystä, mutta jään aina kaipaamaan sitä jotain, Je ne sais quoi…? Kotonani vierailleet, tai pukeutumis- ja meikkityyliäni seuranneet tietävät, että rakastan harmaata. Laskin juuri, että mulla on 6 erilaista harmaata kollege-puseroa + saman verran eri harmaan sävyisiä t-paitoja ja maksimekkoja…!

Aksenttivärien aateliset 2015.
En kuitenkaan osaa pysyä erossa kirkkaista sävyistä, vaikka kuinka yritän. Rakastan neon-värien yhdistämistä erityisesti harmaaseen, mutta ne toimivat mainiosti myös mustan ja valkoisen kanssa. Olen monesti ollut täysharmaisiin pukeutuneena, toinen jalka jo etuovesta ulkona, mutta kipittänyt kuitenkin vielä kylpppäriin hakemaan kirkkaan huulipunan mukaan. Oranssit on mun ehdottomia Power Lips/ meikkiaksentti-suosikkeja. Niitä multa löytyykin varastoista viitisentoista eri sävyistä. Jep, luit ihan oikein… :D Suurin osa on aktiiivisessa käytössä, mutta aina kun samoilen kosmetiikkaosastolla tarkistan, ettei millekään brändille ole tullut uusia mielenkiintoisia oransseja. Niitähän siis ei voi olla liikaa! (#kosmetiikkahamsteri)

So many shades of orange… 
Myös mun yhteistyökumppanit tietävät millä aksenttisävyllä tykkään tuunata huuleni! 
Entäs sinä, talviarjen harmautta, vai väri-iloittelua kevät mielessä?

Photobucket

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti