VIIKON 7 ALOITUSPAINO

No niinhän se nyt on, että paino on pysynyt samana koko viikon. Tai alkuviikosta se käväisi 64:n alapuolella, mistä olin todella ylpeä ja onnellinen. Viimeksi moista on tapahtunut reilusti yli vuosi sitten. 63,8 kg on sellainen kummallinen rajapyykki, jonka yli, tai siis ali en tunnu pääsevän.

Eli nyt paino on pudonnut 3,8 kg. Olen juuri sopivasti aikataulussani. Oikeastaan ensimmäistä kertaa olen aikataulussa, enkä edellä. Ehkäpä se on juuri syy kismitykseen. Olen aikaisemmin pystynyt taputtelemaan itseäni selkään, koska "olen ollut niin reipas, että paino on tippunut suunniteltua nopeammin." Sehän ei edes ole ollut tarkoitus. Joudun koko ajan muistuttamaan itselleni, etten ole laihiksella.

Olen muuttamassa elämäntapaani lopullisesti.

Viime viikot ovat vilisseet silmissä. En voi uskoa, että pötkin jo viikolla 7. En myöskään voi uskoa, että sitä painoa on oikeasti tippunut, mutten silti voi uskoa että sitä on tippunut noin vähän! Tästä kärsimättömyyssyndroomasta en aio marista näille riveille sen enempää. Voisin copy pasteta edellisviikon kirjoitukseni tähän suoraan. Sen kirjoituksen voisi itseasiassa postata joka viikko, sillä pääni sisällä asuva marmattava akka toistelee niitä samoja lauseita päivittäin.

Urheilut, Zumbat, vatsat ja punnerrukset ovat jääneet viime viikkoina lähes nolliin. Mitä tapahtui? Missä se mieletön draivi on? Töitä voi syyttää osittain, muttei kokonaan. Olen point break:issa, jossa ratkeaa jaksanko jatkaa vai tyydynkö tähän. Henkilökohtainen aallonmurtajani on siis se 63,8 kg:n alittaminen. Luulen, että olen peloissani, etten pystykään siihen. Olen menettämässä uskoa itseeni. Enhän ole aiemminkaan pystynyt siihen, miksi se onnistuisi tällä kertaa?

Fakta on se, että kroppa pitää nyt taas saada kuluttamaan energiaa. Katsahdin juuri kalenteriini ja totesin tämän viikon olevan töiden osalta suht normaali. Ja ensi viikko näyttää toistaiseksi todella normaalilta, eli voin "buukata" itselleni valmiiksi kuntoiluaikoja.

Nyt siis ylös pohjamudista ja hommiin nainen!