Niin se vaan hujahti ensimmäinen uuden elämäntavan opettelukuukausi. Mietin äsken, mitä päässäni liikkuikaan, kun ryhdyin tähän hommaan. Muistan kirjoittaneeni alkusanat maanantaina 10.8., mutta en ole palannut lukemaan niitä sen koommin. Nyt päätin kurkata, mistä oikein lähdinkään liikkeelle. (lähtötilanne löytyy myös tuosta sivupalkista!)
Voi jestas! Tuntuipa omituiselta lukea tuota tekstiä. Tällä hetkellä tuntuu, että tuo tyttö on jäänyt jonnekin sinne elokuuhun. Tai en uskalla vielä sanoa varmasti, mutta viime päivinä olen ollut aistivinani pääni sisäisiä selkeitä muutoksen tuulia. Voisiko olla mahdollista, että olen muuttumassa? Olen vielä epävarma siksi, että olen ennenkin ollut innokas lahiksen tai kuntokuurin ensimetreillä. Sitten kiinnostus ja jaksaminen ovat lopahtaneet ja olen taas palannut samaan ällöruoka-laiskottelurutiiniin.
Tällä hetkellä draivini on niin kova ja tahto luja, etten suostu antamaan periksi! Ja rehellisesti sanottuna en uskoisi olevani näin kirkaskatseinen ellen olisi kirjoittanut tätä blogia. Melkein kukaan ystävistäni, tai perheenjäsenistäni ei tiedä tästä harrastuksestani, mutta alan pikkuhiljaa lämmetä ajatukselle, että kertoisin heille. Julkisen päiväkirjan pitäminen on auttanut siinä mielessä, että en ole rohjennut sortua herkuttelemaan tai kehdannut jäädä sohvan pohjalle. Olen tällä kirjoittamisella tsempannut itseäni eteenpäin. Ja samoin ovat tehneet Outi, Harriet, Neiti Kirjokansi, Pinkki Pinviini ja Pikkulintu. On se vaan kiva tunne, kun joku siellä jossain jaksaa lukea näitä horinoita ja vieläpä rohkaista jaksamaan.
Ensimmäistä kertaa vuosiin tuntuu siltä, että olen muuttamassa elämäni suuntaa ihan oikeasti!
Aloitin tänään oman laihisblogini, ja blogilistan avulla löysin tänne :)
VastaaPoistaTsemppiä, sä olet jo hienossa vauhdissa!!! Onnittelut ekasta kuukaudesta!
Iltaa neiti X!
VastaaPoistaAjattelin, että tulen vielä illan päätteeksi kurkkaamaan päivityksiä. Alkoi oikein hymyilyttää tuo lähtötilanne-animekuva ja luinpa siinä sitten ajatuksella koko ensimmäisen esittelypostauksesi. :)
On vaan muistettava, että siinä vaiheessa kun alkuinnostus mahdollisesti laskee, mitä varten laihduttaa, mitä varten on valmis näkemään kropan eteen töitä. Kirjoittele sitten siinä vaiheessa jos alkaa tuntua ikävältä ja ahdistavalta. Asiat voivat muuttua, jos ja kun niihin saa uutta näkökulmaa. Viis siitä, jos aikasemmin on esiintynyt epävarmuutta, nyt eletään tätä hetkeä!!
Itseäkin auttaa kummasti eteenpäin se, että blogista on tehnyt julkisen.
HYVÄ TYTÖT! HYVÄ TYTÖT!! :)
Täällä ilmottautuu eräs "äänetön" lukija. Löysin blogisi noin viikko sitten. Olen sattumalta samoihin aikoihin kanssasi aloittanut oman projektini, myöskin salaa muilta ;o). En käy vaa'alla, joten en osaa kertoa edistymistäni kiloissa, mutta luulisin, että samoissa mitoissa mennään! Muutama vuosi sitten painoin 55 kg, silloin olin viimeksi tyytyväinen vartalooni.. Siinä siis minun projektini tavoite, olla tyytyväisempi omaan vartalooni ja muutenkin itseeni! Äsken sain onnistumisen elämyksen, kun yhdet farkut menivät pitkästä aikaa kiinni :oD! Jee! Myös jostain kummasta ilmestynyt itsekurini on aikamoinen ylpeydenaihe ;o)!
VastaaPoistaTähän asti olen keskittynyt lähinnä ruokapuoleen, enkä vielä stressaillut liikunnasta. Nyt ajattelin zempata myös sen osalta.. Taidankin siirtyä tuonne vatsalihastestin pariin!
Tulipa pitkä kommentti, piti vain todeta, että samassa veneessä ollaan! Zemppiä! Ja hyvä me :oD!
Onnittelut hienosta alusta ja sisua, tsemppiä sekä menestystä jatkoon!
VastaaPoistaEikö vain olekin yllättävän tehokas konsti pysyä ruodussa, kun säännöllisesti raportoi edistyksestään ja ajatuksistaan virtuaaliselle kuulijakunnalle?
:D
Heippa kaikki!
VastaaPoistaViivu: Tsemppiä sinnekin päin. Kävin kurkkaamassa blogejasi, aikas ehtiväinen tyttö olet!
PP: Epävarmuus on kamala tunne. Mutta päivä päivältä se kuluu pois ja tilalle tulee rohkeus ja tyytväisyys saavutuksiin
Anonyymi: Kiva kun olet löytänyt tänne. Ja itsekurilla saakin ylepeillä. Hauskaa, että samassa veneessä on lisää porukkaa.
Neiti kk: Juu, raportointi pitää tosiaan ruodussa. Tehokkain tsemppari ollut tähän mennessä!
Täällä on niin hieno tsempata ja tsemppautua! Oma draivini on kokenut kyllä niin kovan flunssa kolauksen, että ihan hirvittää. Onneksi huomenna on Zumba ja ilmoitin kyytikaverille, että lähden sinne vaikka mikä olisi. Jospa se siitä taas lähtee!
VastaaPoista