REIPPAILUA

Olin eilen salilla piiiiiitkästä aikaa salilla. Kaivoin arkistojen kätköistä vanhan treeniohjelman ja lähdin varovasti tunnustelemaan sitä. Aikas kevyen treenin tein, mutta tein kuitenkin! Eikä se ollut niin kamalaa kuin muistin. Vatsalihakset tosin tekivät tiukkaa! Ne ovat surkastuneet lähes olemattomiin, joten aikamoista äheltämistä oli ilmassa. Mutta tänään tunsin hieman polttelua jossain vatsan rasvapeitteiden alla. Ehkä siellä vielä kuitenkin on jokunen lihas, joka antaa nyt kuulua itsestään.

Juoksin myös pitkän lenkin tänään. Syke kipusi edelleen sinne 150 korville... Jos haluan pysyä rasvanpoltossa, otan sauvat ja reippaan kävelyn avuksi. Se olisi vuorossa huomenna töiden jälkeen.

Olen kuin olenkin onnistunut hieman rutinoitumaan. On ollut vedenjuontia ja joitakin urheilusuorituksia tämän ja viime viikon aikana. Ainoa haittapuoli on, että ystäviltä on tullut "mihin olet kadonnut?"-viestejä ja soittoja. Enhän minä mihinkään ole kadonnut, mutta tämänhetkisen tiukan kurin takia on mahdotonta lähteä siiderille tai syömään ravintolaan tai edes kahville. Äh, eihän se mahdotonta ole, mutta riskaabelia. En luota vielä itseeni niin paljon, että tietäisin pystyväni sanomaan ei kermaisille pasta-annoksille ja ihanille kahvinisuille. Saatika sitten lasilliselle viiniä! En myöskään halua kailottaa olevani dieetillä, joten olen päättänyt olla enimmäkseen omissa oloissani ja keskittyä siihen mikä nyt tuntuu tärkeältä. Olen niin hyvässä vauhdissa etten haluaisi riskeerata mitään. Kuulostaa ehkä vähän hölmöltä, mutta uskaltaudun kyllä palaamaan normaalielämään, kunhan olen rutinoitunut riittävästi ja saanut sen verran tuloksia, että uskon onnistumiseeni!